| Aihe: The Byrds | |
|---|
|
Kuunteleeko täällä kukaan muu kaikkien aikojen hienoimpien yhtyeiden joukkoon kuuluvaa the Byrdsiä? Mielestäni yhtye edustaa ehdottomasti 1960-luvun musiikin siniverisintä aatelia, puhuttiinpa sitten Bob Dylanin "Mr. Tambourine Manin" aikaisesta helisevästä folkrockista, "Eight Miles Highin" ja "Dolphin's Smilen" tyylisestä varhaispsykedeliasta tai "Sweetheart of the Rodeo"- albumin countryrockista. Singlebändinähän yhtye oli kerta kaikkiaan loistava, mutta suurin osa pitkäsoitoistakin on tasoltaan hyviä.
Väittäisinpä melkein ettei sen yhden liverpoolilaisen orkesterin lisäksi mikään muu 1960-luvun yhtyeistä pystynyt yhtä monipuoliseen, innovatiiviseen ja ehkä aivan loppuvaiheita lukuunottamatta tasokkaaseen uraan. Hienoja sävellyksiä ja keskimääräistä parempia sanoituksia. Eikä oikeastaan ihmekään, jos miettii ketä kaikkia The Byrdsissä vuosien varrella musisoi: monesta yhteydestä tuttu David Crosby, kantrirock-legenda Gram Parsons, ehdottomasti liian vähälle huomiolle jäänyt Gene Clark, 12-kielisen Rickenbackerin mestari Roger (Jim) McGuinn.. Todellinen populaarimusiikin hall of fame, siis!
Englantilaisen Uncut-lehden uusimmassa numerossa on muuten hyvä artikkeli yhtyeen varhaisimmista vaiheista, mikäli sattuu yhtyeestä pitämään.
Loppuun vielä viisi todellista the Byrds-helmeä:
1. Goin' Back (
2. I'll Feel a Whole Lot Better
3. You're Still On My Mind
4. My Back Pages
5. The Ballad of Easy Rider
Suosittelen lämpimästi!
The unhappiest people I know, romantically speaking, are the ones who like pop music the most. (Nick Hornby) |
 Ossi
02.08.2003 21:41:15 | |
|
Kuunteleeko täällä kukaan muu kaikkien aikojen hienoimpien yhtyeiden joukkoon kuuluvaa the Byrdsiä?
Ei o Byrdsien levyjä tullut hankittua mutta mielestäni bändi on yksi pop-musiikin instituutioista. Oitis tunnistettava soundi, vimpanpäälle laulustemmat ja sopivan notkea poljento. Niin, ja tietysti jo mainittu 12-kielinen sähkö-Rickenbackeri, jonka voisi hyvinkin säilöä johonkin sopivaan museoon esimerkkinä jälkipolville länsimaisen kulttuurin suurimmista innovaatioista. Monien hyvien joukosta oma suosikkini on "Turn, turn, turn.."
"..ttu tästä mitää tuu. Saako muuten kaupunkialueella pitää siipikarjaa?" |
|
Kuunteleeko täällä kukaan muu kaikkien aikojen hienoimpien yhtyeiden joukkoon kuuluvaa the Byrdsiä?
No olisiko elokuva "Easy Rider" tullut katsottua 3 kertaa elokuvateatterissa aikoinaan ja sitten vielä kerran kiellon päälle TV'stä joitain vuosia sitten. Tottakai mulla on "Easy Rider" sounträkki CD'nä hyllyssä.
"G-strings are for strippers" |
|
No olisiko elokuva "Easy Rider" tullut katsottua 3 kertaa elokuvateatterissa aikoinaan ja sitten vielä kerran kiellon päälle TV'stä joitain vuosia sitten. Tottakai mulla on "Easy Rider" sounträkki CD'nä hyllyssä.
Olen aina kuunnellut sujuvastu kyseistä yhtyettä, mutta levyt rajoittuvat pariin kokoelmaan. Mulla tökkii aika pahasti liiallinen folk osasto, myös Dylanin kohdalla.
Opinions are like assholes, everybody's got one. (Harry Callahan) |
 Blue Moon
03.08.2003 06:15:04 (muokattu 03.08.2003 06:39:38) | |
|
Totta maar hieno yhtye, joskaan en kaikkia yhtyeen albumeja omista. Viiime vuosinahan niitä on uudelleenjulkaistu bonusraidoilla mukavasti ryyditettyinä. Omaksi suosikiksi on vuosien varrella kohonnut "Sweetheart of the Rodeo" ja etenkin siltä löytyvä kappale "You Ain't Going Nowhere". Alkuaikojen folkrockit ovat tietysti myös hienoja, kuten moni muukin on näköjään huomannut.
Mukavaa, että 60-luvun rockista muistetaan muitakin kuin Beatles, Rollarit ja Hendrix. Byrdsin lisäksi esim. Lovin' Spoonful tekisi mieli kaivaa esiin, kun hienoimmista 60-l rockyhtyeistä puhutaan. :-)
- It's been a long time coming - |
|
No olisiko elokuva "Easy Rider" tullut katsottua 3 kertaa elokuvateatterissa aikoinaan ja sitten vielä kerran kiellon päälle TV'stä joitain vuosia sitten. Tottakai mulla on "Easy Rider" sounträkki CD'nä hyllyssä.
The Byrdsien osuus ääniraidalla taisi jäädä pariin biisiin, mutta tasokas levyhän tuo on, siitä ei pääse minnekään. The Band, Steppenwolf, Jimi Hendrix... ja kuka nyt esittikään "Kyrie Eleisonin"? Electric Prunes?
Omaksi suosikiksi on vuosien varrella kohonnut "Sweetheart of the Rodeo" ja etenkin siltä löytyvä kappale "You Ain't Going Nowhere". Alkuaikojen folkrockit ovat tietysti myös hienoja, kuten moni muukin on näköjään huomannut.
Olisin suosikkisi melkein voinut arvata = ) Mitenkäs on, oletko kuunnellut Gram Parsonsin soololevyjä 1970-luvun alusta tai "Sweetheart of the Rodeon" jalanjälkiä seurailevia Flying Burrito Brotherseja? Entä te muut? Parsons on loistava artisti, jonka ura melkein ansaitsisi oman viestiketjun.
Byrdsin lisäksi esim. Lovin' Spoonful tekisi mieli kaivaa esiin, kun hienoimmista 60-l rockyhtyeistä puhutaan. :-)
En oikeastaan tunne Lovin' Spoonfulin (hauska nimi, muuten, joka merkitys taisi mennä aika monelta ohi) tuotantoa muuten kuin maineelta. Oikeastaan vain bändin suurimmat hitit - sympaattinen "Do You Believe in Magic" ja liiallisesta soitosta hieman kulahtanut "Summer in the City" - ovat tuttuja. Ja kuuluuko "Daydreamkin" tähän kastiin vai onko se John B. Sebastianin soolouran biisejä? Ei voi muistaa.
Olen jo pitemmän aikaa harkinnut yhtyeen kahden ensimmäisen albumin hankkimista, sen verran positiivisia arvioita ne ovat saaneet.
The unhappiest people I know, romantically speaking, are the ones who like pop music the most. (Nick Hornby) |
Blue Moon
03.08.2003 12:03:46 (muokattu 03.08.2003 13:14:25) | |
|
Olisin suosikkisi melkein voinut arvata = )
Kumma levy tuo "Rodeo". Vuosikaudet se oli hyllyssäni liki soittamattomana, kunnes jonain päivänä vain hoksasin, että tämähän onkin mainio albumi.
Mitenkäs on, oletko kuunnellut Gram Parsonsin soololevyjä 1970-luvun alusta tai "Sweetheart of the Rodeon" jalanjälkiä seurailevia Flying Burrito Brotherseja? Entä te muut? Parsons on loistava artisti, jonka ura melkein ansaitsisi oman viestiketjun.
Aika heikostihan noihin kantrirock-artisteihin on tullut tutustuttua jotain Eaglesia lukuunottamatta.
"Do You Believe in Magic" ja liiallisesta soitosta hieman kulahtanut "Summer in the City" - ovat tuttuja. Ja kuuluuko "Daydreamkin" tähän kastiin vai onko se John B. Sebastianin soolouran biisejä? Ei voi muistaa.
Lovin' Spoonful-albumeitakin on nykyään tosiaan saatavilla bonusraidoilla varustettuna, joskin esim. parin vuoden takaisella 26-raitaisella "Greates Hits"-kokoelmalla (Buddha) pärjää pitkälle. Eikös "Daydream" ole ihan LS-kamaa muistaakseni.
Lovin Spoonfulilta löytyy tukuttain tarttuvilla melodioilla ja nokkelilla teksteillä varustettuja pienimuotoisia parin-kolmen minuutin rock-taideteoksia. Tuo käyttämäsi "sympaattinen" kuvaa musiikkia oikeastaan aika loistavasti. "Rain On The Roof" (jonka muuten Johnny coveroi suomeksi...), "Never Going Back", "She's Still A Mystery", "You Didn't Have To Be So Nice", "Younger Girl", "Nashville Cats", "Did You Ever Have To Make Up Your Mind"... onhan niitä vaikka mitä.
Tuo "pienimuotoisuus" (vai olisiko se sittenkin "sympaattisuuus"?) toisaalta tavallaan usein sitten kostautui jämäköiden sovitusten puutteena. Poikkeuksena tietysti "Summer In The City".
Ja "Do You Believe In Magic":issa on mielestäni tavoitettu jotain oleellista siitä, mitä rock'n'roll on. :-)
Jos nyt oikein muistan, niin "Amerikan Beatlesien" urahan taisi enemmän tai vähemmän tyssätä siihen huumepidätykseen... mikä vuosi se nyt sitten olikaan.
- It's been a long time coming - |
|
Byrdsin lisäksi esim. Lovin' Spoonful tekisi mieli kaivaa esiin, kun hienoimmista 60-l rockyhtyeistä puhutaan. :-)
Totta turiset! Hienoa musiikkia. Kokoelman verran olen kuullut ja turhan vähälle huomiolle on mielestäni bändin musiikki jäänyt.
Bändi ei ottanut asioita turhan vakavasti. Pääasia oli saada naisia. Näin kertoi John Sebastian jossain tv-dokkarissa. Hienoa! |
|
The Byrdsien osuus ääniraidalla taisi jäädä pariin biisiin,
Aivan. "Wasn't Born To Follow", "It's Alright Ma" ja tietenkin"Ballard Of Easy Rider ".
"G-strings are for strippers" |
|
Aika heikostihan noihin kantrirock-artisteihin on tullut tutustuttua jotain Eaglesia lukuunottamatta.
Gram Parsonsin "G.P." ja "Grievous Angel" ovat tutustumisen arvoisia levyjä. Luulenpa että pitäisit. Mies teki noihin aikoihin duetto-yhteistyötä Emmylou Harrisin kanssa, ja muistelisin että James Burtonin kitaraakin taidetaan levyillä kuulla...
"You Didn't Have To Be So Nice"
Jep, tämän voisi liittää mukaan entuudestaan tuttujen kappaleiden listaan. Astrud Gilberto on tehnyt tästä aika mielenkiintoisen coverin, joka muistaakseni on mahdutettu mukaan "Beach Samba"- albumille.
Jos nyt oikein muistan, niin "Amerikan Beatlesien" urahan taisi enemmän tai vähemmän tyssätä siihen huumepidätykseen... mikä vuosi se nyt sitten olikaan.
Olisiko ollut 1968 tai niillä main? Muistelisin lukeneeni että Yanovsky joutui oman nahkansa pelastaakseen todistamaan oikeudessa jotakuta huumeita välittänyttä heppua vastaan, ja tätä pidettiin hippipiireissä melkoisena syntinä.
The unhappiest people I know, romantically speaking, are the ones who like pop music the most. (Nick Hornby) |
|
Juu hieno bändi kyseessä. Tykkään heidän soundista ja
stemmalaulanta on kohdallaan!
Ostin heidän kokoelmalevyn ja ei oo tarvinnu pettyä.
-You Can Tune a piano but can't Tuna Fish- |
|
Toinen loistava orkesteri tuolta ajalta joka oli monessa mielessä laadukas ja teki mahtavia sävellyksiä unohtamatta kantaaottavia sanoituksia on tietysti THE KINKS!
"rock`n`roll is never die" Kirka |
|
Toinen loistava orkesteri tuolta ajalta joka oli monessa mielessä laadukas ja teki mahtavia sävellyksiä unohtamatta kantaaottavia sanoituksia on tietysti THE KINKS!
"Waterloo Sunset" on mielestäni yksi komeimmista 60-luvun brittikappaleista. "Sunny Afternoon, "Dead End Street"... hienoja biisejähän mm. nuokin ovat. Alkutaipaleen simppelit riffittelyt a'la "You Really Got Me", "Till The End Of The Day", "Tired Of Waiting For You" toimivat myös mainiosti edelleen.
Jotenkin nää "A Well Respected Manit", "Dandyt" ja muut sarkastisen humoristiset (?) keskiluokkaa ym. asioita arvostelevat kappaleet ovat mielestäni kuitenkin tehoaan menettäneet.
Laulupuolen voisi laskea Kinksien heikkoudeksi, jos sellaista hakea pitää.
- It's been a long time coming - |
Ossi
04.08.2003 15:43:03 (muokattu 04.08.2003 15:46:13) | |
|
"Waterloo Sunset" on mielestäni yksi komeimmista 60-luvun brittikappaleista.
Olen yhtämieltä :) Ray Davies'in "häilyvä" laulutyylikään ei haittaa ko. kipaleessa.
"..ttu tästä mitää tuu. Saako muuten kaupunkialueella pitää siipikarjaa?" |
 2541
04.08.2003 19:23:59 | |
|
Kuunteleeko täällä kukaan muu kaikkien aikojen hienoimpien yhtyeiden joukkoon kuuluvaa the Byrdsiä?
Kyllä. 4 ekaa on hyllyssä ja 5. tulossa.
1. Goin' Back (
2. I'll Feel a Whole Lot Better
3. You're Still On My Mind
4. My Back Pages
5. The Ballad of Easy Rider
Suosittelen lämpimästi!
Lisäisin tuohon vielä David Crosbyn säveltämän Lady Friend -singlen. |
 jawalami
13.02.2004 14:17:25 (muokattu 13.02.2004 14:17:55) | |
|
Tom Pettyn kautta putosin Byrdsiin ihan kertakuulelmalta. Ensilevy on mielestäni paras kokonaisuus, mutta neljä ekaa on kaikki hyviä kuten myös Sweetheart Of The Rodeo. Vähän aikaa sitten olikin pakko hankkia Rickenbackerin 12-kielinen, jota olenkin sitten (hitaasti) opetellut soittamaan. Ei muuten ole ihan helppo peli saada soimaan yhtä kauniisti kuin McGuinnilla... |
|
Tom Pettyn kautta putosin Byrdsiin ihan kertakuulelmalta. Ensilevy on mielestäni paras kokonaisuus, mutta neljä ekaa on kaikki hyviä kuten myös Sweetheart Of The Rodeo. Vähän aikaa sitten olikin pakko hankkia Rickenbackerin 12-kielinen, jota olenkin sitten (hitaasti) opetellut soittamaan. Ei muuten ole ihan helppo peli saada soimaan yhtä kauniisti kuin McGuinnilla...
"Se" soundi on kyllä vaatinut melko runsasta studiokikkailua, raskasta kompressointia jne... |
|
Niinpä. Käyttivät kuulemma kahta kompressoria peräkkäin. Tosin ne olivat vissiin niitä vanhanmallisia pelejä, joissa taisi treshold olla ainoa namikka levelin lisäksi... Mitäpä sitä muuta tarvitseekaan. |
|
The Byrds on yksi kaikkien aikojen suosikkibändeistäni. En ollut kuullut bändiä ennen kuin näin "Dancin´ in the Streets"-dokkarin jakson, jossa käsiteltiin mm. the Byrdsiä. Tämä tapahtui loppuvuodesta 1996. The Byrds kolahti minulle heti. Keväällä 1997 ostin sitten ensimmäisen the Byrds-levyni "Sweethearts of the Rodeo", joka on minulle yksi kaikkien aikojen rock-levyistä. "Sweethearts of the Rodeo" oli julkaistu noihin aikoihin remasteroituina bonus-biisien kera. Pidän yleisestä mielipiteestä poiketen enemmän the Byrdsien loppupään tuotannosta kuten "Sweethearts of the Rodeo", "Notorius Byrd Brothers", "Untitled", "Dr. Byrd & Mr. Hyde". Pitkälti siihen vaikuttaa Clarence Whiten loistava kitarointi.
"Rock´n Roll is Cool!" Jake T |
 Lilli
18.02.2004 11:02:14 (muokattu 18.02.2004 11:04:04) | |
|
"Waterloo Sunset" on mielestäni yksi komeimmista 60-luvun brittikappaleista. "Sunny Afternoon, "Dead End Street"... hienoja biisejähän mm. nuokin ovat. Alkutaipaleen simppelit riffittelyt a'la "You Really Got Me", "Till The End Of The Day", "Tired Of Waiting For You" toimivat myös mainiosti edelleen.
Jotenkin nää "A Well Respected Manit", "Dandyt" ja muut sarkastisen humoristiset (?) keskiluokkaa ym. asioita arvostelevat kappaleet ovat mielestäni kuitenkin tehoaan menettäneet.
Laulupuolen voisi laskea Kinksien heikkoudeksi, jos sellaista hakea pitää.
Samaa mieltä Kinksistä. Komeiden esitysten listaan lisäisin kyllä sen Kinks-ykkösen, joka on ehdottomasti 'Shangrila'.
Ja tuosta laulupuolen heikkoudesta - tilanne on sama kun Neil Youngin tai vaikkapa MA Nummisen laulua luonnehtisi heikoksi. Persoonallinen soundi ei ole heikko vaan perusta.
- Same thing that made you live / can kill you in the end. |
| « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
