Kitarat: akustinen ›

Eli sellaista uumoilemaan, kun en ole jumbokitaralla soittanut, että kuinka perinteinen western ja jumbokitara eroaa saundillisesti toisistaan. Jumbon koppahan lienee hiukan tilavampi kuin perus-westernissä.
 
Onko noilla esim. äänittäessä mitään eroa? Kumiseeko jumbo helpommin tms.?
Useinhan miksauksessa noita kitaran alataajuuksia siivotaan aikalailla pois, tosin riippunee myös musiikin tyylistä ja akkarin osuudesta kokonaisuuteen. Mutta, onko merkittävää eroa?

Jumbo on tasapainoisempi saundiltaan ja parempi äänitysstudiossa.

Oi, olipas hyvänkuuloisia noi Gibsonin näytteet. Tuota iskun atakkia mietin, kun oli niin pehmeä, että olikohan kuinka paljon ruuvattu. Western-kitara, ihan raakasaundilla, on terävämpi ja jotenkin kulmikkaampi. Sekin tietty riippuu, mitkä vermeet on äänittäessä (mikki+preamp/etäisyys/tila).

Yllä on jo hyvin kuvattu soundieroja, mutta sanon vielä itse, että jumbossa äänimaailma on tasapainoisempi kuin d-koppaisissa. Siis eritaajuusalueet ovat hyvin esillä ja kitara soi kauttaaltaan hyvin, kun taas d-koppaiset ovat parempia sellaisessa rullaavassa komppisoitossa ja bassoltaan ylivertaisia. Jumbon basso riippuu myös vähän mistä materiaaleista kitara on valmistettu esim. vaahterakoppaisissa on yleensä sellainen tiukka ja "kapea" bassosoundi, joka on kyllä voimakas, muttei yhtä leveä ja tummalta kuulostava kuin ruusupuu tai mahonkikitaroissa. Jos hakee parasta yleiskäyttöistä kitaraa, joka sopii niin komppaamiseen, sormi- ja pletrasoittoon kuin nauhoituksiin, niin J-185 tyyppinen minijumbo on oiva vaihtoehto. Kitara on hieman pienempi, joten basso on vähän leikkaantunut pois, mutta tämä näkyy vielä parempana tasapainona kitarassa. Voluumi ei välttämättä ole yhtään sen huonompi kuin täysikokoisessa jumbossa.

Ok, tähän ei tulle enempää näkemyksiä ja kaikki olennainen selvisikin tulleista vastauksista, kiitos kaikille.