Koskettimet ›

- - http://www.thomann.de/fi/piattino_schallschutzuntersetzer.htm
Mikäs näiden lätkien funktio on? Pitääkö ne vaan mustan surman paikoillaan vai eristääkö soitinta yhtään lattiasta? - -
 
Olen tämän saran kyllä käynyt läpi. nimim. ammattipianisti kerrostalossa.
 
1) Siis näiden lätkien tehtävä on eristää äänen siirtyminen runkoa myöten, joka on nykyisten ontelopalkkien aikakautena se suurin ongelma esim. kerrostaloissa.
Tähän verrattuna eristeet seinissä on yhtä tyhjän kanssa, koska eristeet pitävät äänen korkeintaan naapuriin, eivät äänen johtumista sinne kolmen kerroksen päähän. Siis nämä ovat se tärkein paikka aloittaa, jos haluat eristää.
 
Hinta vaan on aika suolainen. Itse leikkasin 8mm vanerista ympyröitä, ja laitoin 5 mm kumit päälle. Ajaa saman asian hinnan ja hinta on 1/10 T-kaupan hinnasta.
 
- - enkä aio kelluttaa olohuonettani - -
 
Edellinen on oikeastaan köyhän miehen versio tästä: Kellutetaan piano :)
Seurauksena on, että tarvitset jonkin levyn kantapään alle, jotta pedaali ei nouse taivaisiin...
 
Tämänkään jälkeen en vielä siirtyisi olohuoneen akustointiin vaan:
 
2) Pehmennytä vasaroita. Saat pyöreämmän/pehmeämmän soinnin, ja koska luultavasti kuitenkin asut betonielementtitalossa, on saundille muutenkin hyväksi. Tämä pitää tehdä aika ajoin, koska vasarat kovettuvat soitossa.
 
3) Tämän jälkeen on useampia teitä:
 
a) Jos rehellinen "voluumi" on silti liian kova, eikä flyygelin kannen pitäminen kiinni (nuottitelineen ollessa suljetun flyygelin kannen päällä) yksin auta, voit laittaa ohutta harsoa (sitä samaa valkoista mitä kesällä käytetään pussilakanoissa, ja jolla täytetään karvaleluja) sopivassa määrin flyygelin alapuolen kaikupohjaa vasten. Pianon tapauksessa tietysti takapuolelle kaikupohjaa vasten.
 
Jos tämä äänenpaine on ongelma missään määrin, niin sitten kannattaa sitä harsoa saman tien laittaa runsaskätisesti. Muuten apu on olematon. Soundi hieman tummuu, ja sointi vähenee (vasaroiden soundi tulee enemmän esiin), mutta korville ystävällisempi, ja naapuri kiittää. Tämä oli se löytö joka teki elämästä helpompaa. Idea ei ole minun vaan varastettu tässä tuntemaksi jätettävältä pianistilta.
 
Oikein hädässä laitoin joskus pehmeää myös aikaisemman pystypianoni sisälle: aivan pohjalle ala-etulevyä vasten, mutta tätä en kyllä suosittele, koska soundi muuttuu jo huomattavasti. Jos niin teet niin katsokin, että se materiaali ei ole mitään lasivillaa, joka sitten sotkee koko pianon sisälmykset.
 
Pianon ja flyygelin demppaamisen ero on siinä, että pystypiano on itsessään jo suljettu laatikko. Tästä syystä pianon kaikupohjan demppaaminen takaa kokonaan tekee siitä jo aika tumpun, mutta toisaalta demppaus on paljon tehokkaampi kuin flyygelissä. Flyygeli aina "vuotaa" hieman kannen ja rungon välistä (jossa on tarkoituksella rako), joten matto tai paksu kangas kannen päällä, joka laskeutuu pitkälle kannen reunojen yli runkoa vasten auttaa myös.
 
b) Toinen on sitten huoneen eristäminen.
 
Aloita ovista, koska esim. rappukäytävään vuotaa tosi helposti. Tavallisen rakennuksen ovethan eivät ole äänieristykseltään kovin erikoiset vaikka tiivisteet reunoissa olisikin. Raskas verho (esim. paksua samettia) toimii hyvin. Voi saada jopa ilmaiseksi kun jokin teatteri uusii esirippuaan. Purjelenkit yläreunaan ja menoksi. Verhon pitää olla niin pitkä, että se laahaa alareunassa maata vasten ja reunoissa seiniin sekä ovenkarmia vasten.
 
Toinen kohde on sitten saada mahdollisimman paljon pehmeä seinille, jo huoneen oman akustiikan vuoksi. Puutalossahan tätä ei sitten niin paljon tarvita, mutta kerrostalossa pelkkä puuparketti, kirjahylly, matot ja sohva ei ainakaan minulla paljon paranna akustiikkaa. Paljon riippuu tilasta, jos se on treenikämppä, niin ei muuta kuin äänieristelevyä/karhuntaljaa/pehmeää hedelmäkennoa seinään, mutta olohuoneessani olen itse olen tyytynyt vähempään.
 
Sen sijaan, paljon lattialle mattoja (myös soittimen alle), jos kattoremonttia tekee niin voi samalla tekaista katon niistä neliönmuotoisista pehmeistä levyistä, jotka samalla demppaa.
 
Lopuksi, esim. musiikkioppilaitosten treenikopeissa on järjestään liian isoja soittimia. tätä perustellaan sillä että pitkiä bassokieliä tarvitaan että saadaan siedettävä soundi. (Esim. Yamahan flyygelien S-sarjan pikkukoneissahan on oikeinkin hyvä kosketus). Tästä seuraa, että pianistit tottuvat siihen että soittimen pitää tulla ihan perkeleen kovaa. Edelleen, että konserttilavalla soittaminen tuntuu oudolta kun soittimen ääni tuntuu hukkuvan, ja lisäksi ei koskaan opita kuulemaan kuinka oma soitin soi tilassa hyvin.
 
Myös opetushommissa on pianon demppaaminen aivan tervettä, pahimmillaan opetusluokassa voi äänenpaineet huidella toista sataa, joten se on aika rankkaa opettajan korville joka viettää luokassa useita tunteja.
 
MrS