Yleistä keskustelua musiikista ›

Okei sit.
 
Tässä ketjussa keskustellaan 'joka-miehen-oikeuksien' ja häiriönkäytöksen rajanvedosta.
 
Periaatteessahan tilanne on kaiketi se, että valtaosa on maksanut itsensä sisään ja keikkapaikan järjestyssääntöjen ja Suomen lain puitteissa kukin voi tehdä mitä lystää.
 
Onko sitten käytännössäkin aina niin, että "siellä nyt vaan soittaa joku bändi" ja mitäs siitä?
 
Tai ehkäpä:
 
Onko esim. aivan pakko tunkea eturiviin tai muutoin mahdollisimman vaikeaan paikkaan baaritiskiin nähden, jos siellä haluaa ravata keikan aikana useita kertoja?
 
Tai jos huvittaa keskustella, niin onko aivan pakko huutaa kilpaa bändin kanssa, vai olisiko kenties olemassa sivuhuoneita, joissa (sitäpaitsi) kuulis vähemmälläkin volumella, mitä kaveri puhuu? Enkä nyt tarkoita mitään perus "hyvä meno! - joo jee!" -heittoja.
 
Erityisesti jälkimmäinen menee yli ymmärryksen. Okei, ei millään keikalla tarvitse paskanjäykkänä ja tuppisuuna seisoskella, mutta aivan kuin joiltakin puuttuisi täydellisesti joko tilannetaju tai kiinnostus keikkaa kohtaan. Ei allekirjoittanuttakaan aina jaksa kiinnostaa bändi loppuun asti, mutta ei vielä koskaan ole ollut ylivoimaista joko lähteä suosiolla ulos tai painua sinne baaritiskille ja pysyä siellä. Sosiaalista painetta? Mitä ihmettä?
 
Vaikka tässä yhteydessä ei puhuisikaan erityisesti esiintyjien puolesta, niin tietääkseni on (vielä) artisteja, joiden musiikissa dynamiikka merkitsee jotain ja live-tilanne on mitä otollisinta sen toteuttamiseksi. Yleisönkin puolella voi olla niitä, joiden mielestä olis ihan nastaa, jos tarkoitukselliset hiljaiset kohdat eivät jäisi sen "JOO PANIN EILEN ELLUA" -paasauksen alle. Eikä nyt sillä, ettei nussimisesta saisi puhua. Päinvastoin.
 
Minua ainakin vituttaa (välillä, kun vaihtaa viidettä kertaa paikkaa ja silti joku tulee kymmettä kertaa tuoppi kourassa "oho sori!":n säestämänä selkään).
 
Popedakin on ihan hyvä bändi eikä oo mikään häpee mennä katsomaan niitä.

Itseäni häiritsee eniten keikoille ihmiset jotka juovat itsensä humalatilaan koska eivät muuten uskalla tuoda itseään esille.
Tuntuu olevan niin suomalaista kulttuuria että hiprakassa tai kunnon känneissä sitä pystyy ne laulun sanat tai käsien heiluttelut tekemään, mutta ilman alkoholia sitä seistään/istutaan tuppisuina.
Itse en nauti alkoholia ainakaan siinä määrin että se johtaisi humalatilaan, ja keikat ovat sujuneet itseni ja muiden katselijoiden kannalta hyvin.
 
Suosittelen ihmisille jotka keikoille mennessä juovat itsensä känniin seuraava:
 
1)Mene keikalle selvinpäin
2)Oliko mukavaa
a) Ei b)Kyllä
 
Mikäli vastasit, 1,2 & a
Tee tutustumisretki itseesi, oletko ujo, haetko tapahtumasta muusikillista kokemusta vai örveltämistä?
Pystyisitkö mitenkään samaan ilman alkoholia etc etc. ?
 
Nojuu, siinä pikku provo näin heti alkuun.
 
Sen verran aloittajan viestiin vastaten, kyllä itse keikalle menen tietoisena että ei siitä bändistä saa parasta irti visuaalisesti tai äännellisesti, mutta tunnelman ja kokonaisuuden takia, itse vaan haluaisin kännikaloista eroon.

Varmasti riippuu pitkälti siitä, että mikä se keikkaympäristö on. Jos bändi soittaa jossain baarin nurkassa niin sillä ei luultavasti ole niin paljon merkitystä yleisölle, että minkälainen show siellä on pystyssä. Jos taas puhutaan keikasta josta ihmiset varta vasten maksavat, että tulevat katsomaan juuri kyseistä bändiä niin koko asian merkitys muuttuu. Ihmiset siis tulevat kuuntelemaan juuri sitä musiikkia. Ikävä kyllä sitten on aina niitä joille se ei kuitenkaan ole niin tärkeää ja (tietoisesti tai tiedottomasti) pilaavat muidenkin nautintoa. Ellei keikka ole semmoinen, että yleisöllä on velvollisuus olla hiljaa niin ei siinä hirveästi voi tehdä. Toivottavasti saa jotain selvää tuosta kun hiukan vaikea selittää.

Eipä näihin oikein olekaan mitään ratkaisuja, paitsi ehkä ne karhuraudat ja KP-31. Ei kukaan osaa enää edes hävetä itseään :) Itsetunto-itsevarmuus-egoego-jee.
 
Henk.koht. en kamalasti välitä siitä, että ihmiset jodlaavat kännissä pihtiputaan kautta nuotista ohitse. Tai tanssivat "vähän" holtittomasti. Joskus sellaisella tietysti on ikäviäkin seurauksia, mutta ylipäätään tuollaisen voi vielä nähdä melkeinpä kuuluvan asiaan, useinkin. Ja tuollaisia voi kohtuuden rajoissa väistääkin, myös niitä jodlaajia, taukoamatonta huutokeskustelua ei.
 
E: ja kyse nimeomaan/ensisijaisesti tilaisuuksista, joissa artistin voi katsoa syyksi väenpaljouteen.

Vaikka tässä yhteydessä ei puhuisikaan erityisesti esiintyjien puolesta, niin tietääkseni on (vielä) artisteja, joiden musiikissa dynamiikka merkitsee jotain ja live-tilanne on mitä otollisinta sen toteuttamiseksi. Yleisönkin puolella voi olla niitä, joiden mielestä olis ihan nastaa, jos hiljaiset kohdat eivät jäisi sen "JOO PANIN EILEN ELLUA" -paasauksen alle. Eikä nyt sillä, ettei nussimisesta saisi puhua. Päinvastoin.
 
Tähän voisin lisätä, että paskat välispiikit pudottavat itselläni ainakin kohtalaisesti fiilistä. Vähän voisi miettiä niidenkin paikkaa ja sisältöä.Jos seuraava biisi on melko hidastempoinen fiilistelykappale, en halua kuulla sitä ennen mitään "lisää paskaa housuun"-huutelua.

Tähän voisin lisätä, että paskat välispiikit pelastavat monasti koko keikan. Esim. Mamban kohdalla on aina näin.

Eräällä keikallamme yleisön joukossa ollut kaverini kertoi, että läheisessä pöydässä oli joku tyyppi hölöttänyt kavereilleen, ja nämä olivat pyytäneet tätä olemaan hiljaa. Hölöttäjä oli vastannut: "Koitin vaan keventää tunnelmaa!"

Tähän voisin lisätä, että paskat välispiikit pudottavat itselläni ainakin kohtalaisesti fiilistä. Vähän voisi miettiä niidenkin paikkaa ja sisältöä.Jos seuraava biisi on melko hidastempoinen fiilistelykappale, en halua kuulla sitä ennen mitään "lisää paskaa housuun"-huutelua.
 
Riippuu vähän.
 
Kesällä käväisin katsomassa Röyhkää ja Mattilaa, välispiikki-tölväisyt kulki aika hyvin linjassa kaiken muunkin lavaulosannin kanssa. Ja esim. Helvetti-biisi meni tavallaan Kaukon osalta roimasti naurettavan paatoksellisen pelleilyn puolelle, biisi itsessäänkin on vähän "sellainen", mutta yhtä kaikki, hemmetin vaikuttavaa toimintaa! Joissakin tapauksissa sitä vakavampaa virettä ei olekaan muutoin kuin tuollaisena hämmennyksenä, ja muu "vakavuus" on usein pohjimmiltaan ontohkoa keikarointia.

H a y ! Ihan witsin hyvä aihe !
 
Olin monta vuotta sitten Pave Maijasen duo-keikalla yhdessä Hvnk:läisessä kapakissa. Maijanen pyysi yleisöä kuuntelemaan mutta ei, ei yleisö kuunnellut kuin omia juttujaan ...
 
Kapakit ovat juottoloita, joissa päätarkoitus on juoda, ei kuunnella ja / tai ymmärtää kuulemaansa. Tanssijat ovat toista maata; eivät juurikaan juo ja kuuntelevat varmasti musaa, että pysyvät tahdissa.

Onko esim. aivan pakko tunkea eturiviin tai muutoin mahdollisimman vaikeaan paikkaan baaritiskiin nähden, jos siellä haluaa ravata keikan aikana useita kertoja?
 
Tätä olen itsekin ihmetellyt. Jos baarin tarjoilut kiinnostaa enempi kuin se, mitä tapahtuu stagella, olis hyvin luontevaa jäädä suorilta notkumaan sinne tiskin äärelle. Semminkin kun nämä nestetasapainoltaan horjuvat kokevat oikeudekseen liikkua lailla höyryveturin, kanssaihmisistään piittaamatta.

Tätä olen itsekin ihmetellyt. Jos baarin tarjoilut kiinnostaa enempi kuin se, mitä tapahtuu stagella, olis hyvin luontevaa jäädä suorilta notkumaan sinne tiskin äärelle. Semminkin kun nämä nestetasapainoltaan horjuvat kokevat oikeudekseen liikkua lailla höyryveturin, kanssaihmisistään piittaamatta.
 
Kuinka pienissä paikoissa oikeen käytte keikoilla? Mulla on ainakin lasi tyhjä ennenku ehin ees puoleen väliin sieltä tiskiltä lavan eteen. Eipä tuu turhaan notkuttua lavan edessä...

Kuinka pienissä paikoissa oikeen käytte keikoilla? Mulla on ainakin lasi tyhjä ennenku ehin ees puoleen väliin sieltä tiskiltä lavan eteen. Eipä tuu turhaan notkuttua lavan edessä...
 
Ehkä jos lähtee jostain nosturin yläkerrasta kahlaamaan lavaa kohti, mutta baareissa se välimatka on usein vähän lyhyempi.

En tiedä, itse diggaan olla kunnon nousuissa keikoilla. NIN ja Smashing pumpkins oli todella surkeita molemmat permannolta, kun ei ollut kunnon nousua päällä, sen sijaan Muse oli katsomostakin käsin vitun kova, kun oli kunnon nousu-makkurit.
 
Ja Alice in chains provinssirockissa, aivan hullu meno, selvinpäin ei olisi ollut läheskään niin hauskaa. Ei ole siitä kyse, etteikö selvinpäin uskaltaisi ja jaksaisi jammailla/pokoilla messissä, kännissä se kaikki tuntuu vaan vitusti siistimmältä.
 
Mua vituttaa ne rokkipoliisit jotka kädet puuskassa tsiigaa bändejä. Se on paljon parempi, jos jengi ei ole edes kiinnostunut orkesterista, mutta on myötätunnosta/muusta syystä tullut tsekkaamaan bändiä. Ihme kyyliä täällä
 
E: En tiedä, kännissä taitaa aistia asioita hiukan paremmin, on jotenkin herkemmässä tilassa... eikä nyt missään täysnaamoissa, vaan juurikin hyvässä nousussa

Edellisen kerran kun olin katsomassa Hellsongsia tuli tällainen tilanne vastaan. Paikkana oli Dynamo Turussa ja keikkatilanne oli kohtuullisen läheinen. Bändi myös vetää sattuneesta syystä aika matalilla volyymeillä.
 
Yleisön joukossa oli pari ulkomaalaista vaihto-opiskelijaa, jotka juttelivat kovaan ääneen parin metrin päässä lavasta. Koska ko. henkilöiden puhe alkoi jossain vaiheessa kuulumaan kovemmin kuin musiikki, päätti yhtyeen laulajatar ystävällisesti ja kohteliaasti huomauttaa henkilöitä, että he häiritsevät hänen ja loppuyhtyeen työntekoa, voisitteko olla hiljempaa tai siirtyä kauemmas keskustelemaan. Tästähän kyseinen nainen veti palkokasvin nenään ja pienen aikaa vänkkäsivät vastaan, kun kerran ovat baarissa ja ihan sisään maksoivat. Lopulta olivat sitten hiljaa, johtuen varmaankin myös muun yleisön murhaavista katseista.
 
Mutta joo, tilannetajua ei pätkääkään. "Mä oon maksanu tästä, mä saan tehä mitä haluan, vaikka se selkeästi häiritsee illan esiintyjää ja muuta yleisöä". Yeah right.

Vähän tapauskohtaista ja yleisiä linjauksia on vaikea vetää. Olen ollut keikoilla, jossa eturivissä jonkun puhuminenkin on häirinnyt keikkaa, ja olen joskus jäänyt takaseinän tienoilla istumaan tuolilla, koska olen halunnut keskittyä musaan rauhassa ilman, että seison muiden tiellä lavan edustalla jäykkänä meiningin pilaajana, toisilla keikoilla ollaan yleisönedustajankin käytännössä katsoen lavalla asti riehumassa. Onpa ollut tilanteita, että järjestyksenvalvojat eivät ole kunniottaneet esiintyjän toiveita ja esiintyjän sekä yleisön välinen vuorovaikutus on kärsinyt.
 
Aika pahoja on muuten ne tyypit, jotka laulaa yleisössä nuotin vierestä, heh heh.

 
Mua vituttaa ne rokkipoliisit jotka kädet puuskassa tsiigaa bändejä.
 
Siinähän vituttaa. Mä katon lähestulkoon jokaisen keikkani kauempana lavasta kalja vieressä ja kädet visusti puuskassa. (muttei nenä pystyssä ;) )

Siinähän vituttaa. Mä katon lähestulkoon jokaisen keikkani kauempana lavasta kalja vieressä ja kädet visusti puuskassa. (muttei nenä pystyssä ;) )
 
Hei! Tiijätkö mitä toi "kädet visusti puuskassa" tarkoittaa elekielellä? On yhtä kuin 'en ota mitään vastaan'. - Saatko musasta mitään irti?
 
Mulla lähtee musaa kuunnellessa kaikki paikat liikkeelle; verenkierto, nivelet, lanteet ja mieli. Mitään musaa ei oikeastaan voi kuunnella visusti paikoillaan. Ei edes klassista, sanoo nm. "paljon konserteissa käynyt".
 
Mut hyvä kun et ole ylpiä ... :-)

1)Mene keikalle selvinpäin
2)Oliko mukavaa
a) Ei b)Kyllä
 
Mikäli vastasit, 1,2 & a
Tee tutustumisretki itseesi, oletko ujo, haetko tapahtumasta muusikillista kokemusta vai örveltämistä?
Pystyisitkö mitenkään samaan ilman alkoholia etc etc. ?
 
Vastaan provoon.
 
Ykkönen tehty. Oli ihan mukavaa. Mutta vain mukavaa. Känniset ihmiset otti kupoliin, ilma oli huono, kenkää puristi ja niin edelleen. Ongelma oli se, että ei ollut (ainakin) meikäläiselle tuttua nousuvöyhötystä. Siis sitä, joka saa kotona kalsaroidessa biisin kuulostaa maailman parhaalta. Ja sen yhen rumpufillin, kitarajutun, laulukohdan toimimaan paremmin kuin mikään koskaan. Se vöyhötys mikä saa innostumaan lapsenomaisesti ja kuulotamaan kaiken multihyvältä. Selvinpäin ainakaan minä en jaksanut huutaa " EIII SAAAAtaaanaa viddu mikä biisiii eii jumaalaautaaaa!".
 
Jatkokysymyksiä siis seuraa:
1) Miksi nousu saa musiikin maistumaan paremmalta ? Vai saako ?
2) Miksi krapulassa musiikki kuulostaa yleensä paremmalta ? Vai kuulostaako ?

Hei! Tiijätkö mitä toi "kädet visusti puuskassa" tarkoittaa elekielellä? On yhtä kuin 'en ota mitään vastaan'. - Saatko musasta mitään irti?
 
Meikäläisen elekieli on sitten varmaan jotain murretta. :)
 
Mulla on tavallaan kolme eri vaihtoehtoa miten toimin keikoilla. Seisoskelen / istuskelen, jammailen hieman mukana tai tanssin/pokoilen oikein sydämeni kyllyydestä. Mieluiten tanssin pöydillä.
 
Toisin kuin innokkaimmat saattavat olettaa, ei kännin aste vaikuta liikkuvuuteeni niinkään vaan se, millaista porukkaa siellä ympärilläni on ja millainen meininki on. Jos yleisössä on moshaamassa isokokoisia äijiä joitten on vaikea hallita ruhojensa liikeratoja, en varmasti mene sekaan litistymään ja ottamaan osumaa kyynärpäistä.
 
Ei mulla nyt mitään todella raivostuttavia kokemuksia ole. Paitsi ne kamerallaan räpsyttelevät ottavat pattiin. Se v*tun salamavalo, stana. Niin ja kerran eräs hirmuinen heviäijä kaatoi vahingossa siiderinsä päälleni. Huolimatta siitä, että pojotin turvallisesti kauempana lavasta, kädet tietty puuskassa. Itse jos lähden tanssimaan jätän kyllä kaljani pöytään jonkun hoiviin. Ja ainoa asia jota pidän hyvänä uuden tupakkalain johdosta on se, ettei tarvitse enää jännittää pilaako jonkun känniääliön tupakka vaatteeni tai jotain.
 
Ja en kyllä tajua mitä vaikeaa on sanoa "Anteeksi, mahtuuko ohi?" sen sijaan että rynnistää kyynärpäät ojossa läpi yleisömassan. Se on todella kiva ylläri lennähtää yht'äkkiä jonkun tuntemattoman korston kylkeen kun joku toinen haluaa kulkea just siitä kohtaa missä itse äsken seisoin. Luulisi, että jos samaa bändiä olemme tulleet diggailemaan, niin olisi sellainen jonkinlainen yhteisöllisyyden fiilinki siellä yleisössäkin, eikä niin että ne kaikki muut bändiä katsomaan tulleet ovat vaan edessä kun pitäisi ravata sitä tiski-lavan edusta- vessa-lavan edusta-röökikoppi-lavanedusta-etc. -rumbaansa.
 
Täytyypi kertoa hyvistäkin kokemuksista: eräällä hyvin kansoitetulla reggaekeikalla oli tosi hyvä meininki, kun sitten päätin hypätä itsekin tanssilattialle ihmiset antoivat tilaa (!) ja hymyilivät ja tanssivat kanssani. Tosin kyllä ne hirmuiset heviäijätkin ovat kiltisti päästäneet minut eteensä kun nätisti olen kysynyt. Olen sen verran kitukasvuinen etten aina näe yhtikäs mitään.