Kitarat: soittaminen ›

Öööö... ootkohan sä nyt kuunnellut esmes tota Status Minoria yhtään? Soitossa ei herroilla tunnu olevan mitään naputtamista, ja vuosiakin on takana jo riittämiin, eli miksi korjata jotain mikä ei ole rikki?
 
Taas yksinkertaisista asioista saadaan kauheen vaikeita. Stuntguitar puolustaa argumenteilla, jotka eivät vastaa todellisuutta, omaa tapaansa pitää plektraa kädessä.
Joo, ihan totta, että usein ihmisillä, joilla on käsikipuja soitosta johtuen on myös ankkuroituna sormi bodyyn. On kuitenkin virheellistä, induktiivista päättelyä johtopäätellä näiden kahden johtuvan toisistaan. Soittoasento ei sinällään määrää lopputulosta tai synnytä kipuja, vaan todennäköisesti ajattelu- ja harjoittelutavoista seuraa, että soittajilla, joilla esiintyy moisia kipuja, esiintyisi niitä huolimatta lähtökohtaisista soittoasennoista. Ankkurointi johtuu siis ajattelu- ja harjoittelutavoista, samoista syistä syntyvät ne mainitut käsikivut. Eikös kuulosta järkevältä? Se nimittäin selittää sen miksi sitä sormea voidaan lepuuttaa bodylla ilman huolen häivää niin kuin monet tekevät.
 
Tosiasia on se, että useimmat (käden koon, rakenteen, tavan pitää plektraa kädessä jne), soittaessaan voimakkaalla hi gain -hevisaundilla musiikkia, jossa dempataan jatkuvasti, käytännössä dempataan määrällisesti enemmän ääniä kuin soitetaan avoimina, ja tavoitellaan mahdollisimman voimakasta, fokusoitunutta, hälytöntä lopputulosta, jossa usein halutaan soivan vain yhden äänen kerrallaan ja jokaisen yksittäisen äänen erottuvan (vrt. seuraava vaihtoehto) hyötyvät siitä että käsi on mahdollisimman rennosti koko ajan lähellä kieliä valmiudessa demppaamaan, erityisesti uransa alkutaipaleella. Tämä ihan sen takia, että jos lopputulos on se, että käytännössä koko ajan dempataan, on puhdasta idiotismia pitää kättä väkisin sellaisessa asennossa, jossa se lähtökohtaisesti demppaa vähemmän - tällöinhän sillä saavutetaan ainoastaan se, että pääosa soitosta hankaloituu. Jos saa lähtemään ne jutut jotka haluaa, siten kuin haluaa, ilman ongelmia, mitäpä väliä sillä on vaikka soittaisi varpaillaan?
 
Kun soitetaan rokkia, fuusiota, jazzia, kaikkea, jossa saundi-ihanne on särön määrältä vähäisempi, äänet kompressoituvat vähemmän, soivat vähemmän aikaa. Tällöin on suotavaa, että äänten kestoa ei lyhennetä entisestään eli dempata. Kun halutaan myös, että äänet soivat avoimina, usein useampia ääniä soi kerralla, äänten halutaan olevan mahdollisimman kiinni toisissaan jne, kannattaa totta kai pitää käsiä siten, että ne eivät vahingossa ota kontaktia kieliin, jotta äänet eivät katkeile vahingossa jne. Tällöin saavutetaan mahdollisimman helposti ja mukavasti tavoiteltu lopputulos - eikö niin? Tämä aiheuttaa sen, että demppaaminen hiukan hankaloituu, mutta ei se mitään kun pääosa soitosta sujuu mukavammin.
 
Tämä ajattelu, se, että kaikki tapahtuu mahdollisimman luonnollisesti, myös kehon rajoitukset huomioonottaen, nimenomaan vähentää jännityksiä yms. sun mainitsemias ongelmia. Se, että väkisin tehdään vaikeasti, johtaa moisiin jännetuppitulehduksiin ja vastaaviin.
 
Käydään läpi noi sun "faktas":
 
1) Mihinköhän tää väite perustuu? Väitätkö sä, että Paul Gilbertillä, Al Dimeolalla tai Guthriella ei ole käsi kontaktissa tallaan/bodyyn? Hassua kun jokainen herroista itse sanoo että on. Ankkuroiminenhan ei automaattisesti tarkoita sitä, että kontaktikohtaan siirretään painetta/voimaa, vaan sitä, että keholla on tuntokontakti kitaraan (itse asiassa Paul Gilbertkin kehottaa miettimään millä kätensä ankkuroi kitaraan, ihan tällä termillä esim. videossa Guitar from Mars 1). Sun esittämäs väite on ihan totta, jos sanotaan että "Fakta on se, että käden tai sormien jatkuva painaminen tallaa tai bodya vasten aiheuttaa jännitystä ja johtaa suurella todennäköisyydellä jännetuppitulehdukseen". Onhan se nyt ihan selvä, että vasempaankin käteen alkaa jossain vaiheessa sattua, jos joku sormi on koko ajan painettuna otelautaa vasten.
Kuka sanoo että ankkuroiminen vastaisi em. painamista??
Kirjoitatko sä kynällä ilmasta vai onko kädellä kontakti paperiin/pöydänpintaan, ts. onko se ankkuroituna? Tuleeko jännetuppitulehdus kynällä kirjoittamisesta?
 
2) Jokainen noista sun mainitsemistas herroista laskee tarvittaessa pikkurillin tms. bodya vasten, paitsi ehkä Gilbert jolla on niin himmeä lapanen että sillä riittää löysää lihaa demppaamaan ilmankin. Tosta vaiks Rusty Cooley: http://www.chopsfromhell.com/guest_cooley6.html
ja Guthrie: http://www.youtube.com/watch?v=J503OvHWKko
Onks sun mielestä vaikka Petrucci, Laiho tai Vinnie Moore huonoja pikkaajia? Tai Pat Metheny? Tai Ulf Wakenius, joka soittaa aivan käsittämättömän hankalia juttuja, erityisesti kun soitin on kitara.
 
3) Mikään fakta ei puolla sitä? Entäpä se, että joku juttu nyt vaan on jollekin ihmiselle 157 kertaa mukavamman tuntuinen soittaa niin että pikkurilli lepää kitaran bodyn pinnalla? Jos saundi on oikea, soitto on halutunlaista, tempot saavutetaan, paikat pysyvät rentoina jne, miksi pitäisi olla ankkuroimatta vain siksi, että jotenkin kuvitteellisesti ankkuroimattomuus on parempi juttu - siksi että monet nyt soittaa sillee? Se ei ole mikään todiste, vai oletko sitä mieltä että raivokas päihteiden pumppaaminen kehoon on oikea tie soittaa bebopia hyvin, tyylin kurkotkin kun olivat sekaisin kuin apinat? Kuten sanoin, jos saa lähtemään ne jutut jotka haluaa, siten kuin haluaa, ilman ongelmia, mitäpä väliä sillä on vaikka soittaisi varpaillaan? Ongelmat kannattaa ratkaista, mutta niitä ei kannata luoda tyhjästä.
 
Heh heh..onpas video aiheuttanut keskustelua. Joo, olen aina pitänyt plektraa eripäin kuin muut, ja se näyttää hassulta sen myönnän. Kipuja ei ole ollut ikinä minkäänlaisia vaikka nuorempana tuli soitettua kahtatoistakin tuntia päivässä, korkeintaan vasemmankäden sormenpäät kärsivät. Ranne on rento vaikka se näyttää oudolta, ei sitä ylenpalttisella jännittämisellä niin jaksa. Kiitos palautteesta!
On muuten uusiakin biisejä ja video osoitteessa www.myspace.com/spsaarinen