Kitarat: kitarakamat ›

Oikeastaan ainoa ns. tyyppivika on väljät kaulataskut, mutta silläkään ei ole oikeasti merkitystä, kun värähtely kaulan ja bodyn välillä tapahtuu taskunpohjan ja kaulan alaosan välillä. Samantekevää on se, onko reunoilla millin murto-osan vai puolen sentin rako - irti on irti joka tapauksessa.
 
Voisi päin vastoin kuvitella että tiukka kaulatasku demppaa liitoksen pohjan kautta tapahtuvaa värähtelyä, koska sivut eivät kuitenkaan koskaan ole yhtä tiukasti vasten toisiaan kuin kaula ja taskun pohja. Esteettisestihän tiukka kaulatasku on tietysti nätimpi.
 
OT: Mikä on muuten paras materiaali kiilaksi, jo jos tarvitsee hienosäätää kaulakulmaa? Itse olen käyttänyt muutamaa siivua kovaa kiiltävää paperia, jota on esim. kielipakkauksissa.

OT: Mikä on muuten paras materiaali kiilaksi, jo jos tarvitsee hienosäätää kaulakulmaa? Itse olen käyttänyt muutamaa siivua kovaa kiiltävää paperia, jota on esim. kielipakkauksissa.
 
Paras materiaali on luottokortti. Vähentää heräteostoksia netistä.
 
Täällähän on hyviä vinkkejä, pelikorteista ohuisiin vanereihin, kupariteippistä alumiiniin:
http://www.tdpri.com/forum/tele-tec … 1031-neck-pocket-shim-material.html

Eikös niitä jo Radioheadillä ja Coldplaylla? Puhumattakaan nyt Keith Richardsista.
 
Itse asiassa 70-luvun Fendereitten väheksymiseen ei ole mitään järkevää syytä. Todella harvoin on mitään huonoa vastaan tullut. Useimmat ovat ollet loistavia.
 
Anti-CBS -snobismi perustuu vain siihen, että CBS malleissa tehtiin jotain toisin kuin ennen. Pintakäsittely, kolmipulttinen kaulaliitos, isompi lapa stratoon ja uusi logo. Uusia tallapalaratkaisuja ja mikkivaihtoehtoja.
 
Oikeastaan ainoa ns. tyyppivika on väljät kaulataskut, mutta silläkään ei ole oikeasti merkitystä, kun värähtely kaulan ja bodyn välillä tapahtuu taskunpohjan ja kaulan alaosan välillä. Samantekevää on se, onko reunoilla millin murto-osan vai puolen sentin rako - irti on irti joka tapauksessa.
 
Aika paljon samaa mieltä, mutta muutokset esim stratoon eivät olleet ihan vähäisiä 70-luvun kuluessa:
- lakan vaihtuminen nitrosellulakasta polyuretaaniin ja melkoinen paksuuntuminen 70-luvun puoliväliin tultaessa
- kolmepulttikaula (microtilt sinällään oli hyvä idea) löysällä kaulatasulla-> epästabiili ja sivusuunnassa liikkuva kaula
- surkea mikkien käämilanka (ajan myötä vinkuvat ja koputusherkät mikit, jopa oikosulkuun menevät)
- karmeet satulat
- surkeat F-tunersit jotka menevät väljikis -> vireeenpito-onglemat (ehjät ja toimivat alkuperäiset ovat harvinaisia)
- valutalla ja valutallapalat (alunperin karkaistut tallapalat ja tallalevy, vibrablokki terästä)
- usein tosi painavat saarnirungot
 
Kaikki nämä seikat huomioonottaen muutokset ovat isoja. Joukosta löytyy puiltaan ja soinniltaan erinomaisia yksilöitä, mutta laadunvaihtelut ovat selkeästi isompia kuin 60-luvulla. Silti Fender on aina ollut laatupeli useimpiin kitaroihin verrattuna joten kaikki asiat ovat suhteellisia.

Aika paljon samaa mieltä, mutta muutokset esim stratoon eivät olleet ihan vähäisiä 70-luvun kuluessa:
 
No joo stratoja en tunnekaan. Kokemukseni ovat etupäässä teleistä.
 
- lakan vaihtuminen nitrosellulakasta polyuretaaniin ja melkoinen paksuuntuminen 70-luvun puoliväliin tultaessa
 
Tämähän ei oikeasti ole mikään ongelma. Viimeistely on kestävämpi ja kiiltävämpi. Siis parempi :). Minusta.
 
- kolmepulttikaula (microtilt sinällään oli hyvä idea) löysällä kaulatasulla-> epästabiili ja sivusuunnassa liikkuva kaula
 
Tarviiko siinä kaulassa roikkua?
 
- surkea mikkien käämilanka (ajan myötä vinkuvat ja koputusherkät mikit, jopa oikosulkuun menevät)
 
- karmeet satulat
 
En ole näitäkään tavannut, mutta varmaan harvassa 70-luvun kitarassa alkuperäistä satulaa onkaan. Tai jos on niin ei ainakaan liian ahdas enää ole.
 
- surkeat F-tunersit jotka menevät väljikis -> vireeenpito-onglemat (ehjät ja toimivat alkuperäiset ovat harvinaisia)
 
En ole tavannut kuin toimivia F-virittimiä.
 
Kaikki nämä seikat huomioonottaen muutokset ovat isoja. Joukosta löytyy puiltaan ja soinniltaan erinomaisia yksilöitä, mutta laadunvaihtelut ovat selkeästi isompia kuin 60-luvulla. Silti Fender on aina ollut laatupeli useimpiin kitaroihin verrattuna joten kaikki asiat ovat suhteellisia.
 
Tämä lienee asiaa ainakin. Massatuotantokitaroitahan ne toki ovat. Silti pidän 70-luvun hintoja vielä melko kohtuullisina. Mielummin maksaisin '73 tele customista kaksi ja puoli kuin kymppitonnin '65 stratosta.
 
Kahdeksankummentäluvun alun Fenkut ovat myös kiinnostavia, mutta ei näissä uusissa vielä mitään mojoa ole.

Omassa Hardtailissäni olen digannut aina kaulaprofiilista ( riittävän paksu ), suorasta ja stabiilista kaulasta, sopivasta painosta ( kohtalainen, ei valtava ) ja etenkin maailman coolein iso lapa!
 
Ärsyttäviä piirteitä taas: Mikkien terävä, hampaanpaikat irti soundi ( siihenkin totuin, kunhan ei soita Marsulla ), kielten tarttuminen niihin lavan kieltenohjaimiin ( naks, ja pois vireestä )
 
Kaulaliitos on ollut nätimpi, kuin monessa muussa yksilössä. Pajassa väittivät joskus pikkupoikana, että se olisi hyvä yksilö; Uskoin, enkä myynyt koskaan eteenpäin...enkä myy ekaa oikeata keppiäni. Eräs frendini ihmetteli aina sitä, että kun sitä soittaa, niin bodyn värähtely tuntuu kaulassakin:)

Omassa Hardtailissäni olen digannut aina kaulaprofiilista ( riittävän paksu ), suorasta ja stabiilista kaulasta, sopivasta painosta ( kohtalainen, ei valtava ) ja etenkin maailman coolein iso lapa!
 
Ärsyttäviä piirteitä taas: Mikkien terävä, hampaanpaikat irti soundi ( siihenkin totuin, kunhan ei soita Marsulla ), kielten tarttuminen niihin lavan kieltenohjaimiin ( naks, ja pois vireestä )
 
Kaulaliitos on ollut nätimpi, kuin monessa muussa yksilössä. Pajassa väittivät joskus pikkupoikana, että se olisi hyvä yksilö; Uskoin, enkä myynyt koskaan eteenpäin...enkä myy ekaa oikeata keppiäni. Eräs frendini ihmetteli aina sitä, että kun sitä soittaa, niin bodyn värähtely tuntuu kaulassakin:)
 
omassa vai kitaran :)

omassa vai kitaran :)
 
Aaaaarghh! Pervo irti mie, sie, häälandiasta! Sekä että...omassa kaula on vain hiukan vääntynyt.

Silti pidän 70-luvun hintoja vielä melko kohtuullisina. Mielummin maksaisin '73 tele customista kaksi ja puoli kuin kymppitonnin '65 stratosta.
 
'73 Customi on siinä 2000 - 2500 €, mutta '65 Stratoa ei enää mistään saa alle 15 000 € jos se on alkuperäiskunnossa, vaikka olisi miten kulahtanut.

Hampaatonta keskustelua mikäli maailmantalous romahtaa. Ja tämän päivän uutisten mukaan nyt ollaan lähellä kuilun reunaa.
 
Vuoden päästä 3000 euron tuutti voi maksaa 1200e.. jos jollain on vain rahaa.
 
Nyt on ollut 10 vuotta vahvaa nousukautta joten luulo siitä, että normi-fenkku-gibbon-vintagen hinnat vain nousevat on harhaluulo.
 
Harvinaiset spessuyksilöt tietysti erikseen.

Hampaatonta keskustelua mikäli maailmantalous romahtaa. Ja tämän päivän uutisten mukaan nyt ollaan lähellä kuilun reunaa.
 
Vuoden päästä 3000 euron tuutti voi maksaa 1200e.. jos jollain on vain rahaa.
 
Nyt on ollut 10 vuotta vahvaa nousukautta joten luulo siitä, että normi-fenkku-gibbon-vintagen hinnat vain nousevat on harhaluulo.
 
Harvinaiset spessuyksilöt tietysti erikseen.
 
Kitaroiden hinta taitaa olla sitten huolenaiheista pienimpiä jos (ja kun) pörssit tulevat lähitulevaisuudessa rytinällä alas. Toisaalta jos ei sitten viitsi 3000e ostettua kitaraa pistää puoleen hintaan myyntiin, niin voihan sillä aina soittaa.
 
Pitääkin ruveta keräämään johonkin turvalliseen kohteeseen vararahastoa, jotta pääsee mellastamaan Vintage-markkinoille kun hinnat romahtavat,;)

Hampaatonta keskustelua mikäli maailmantalous romahtaa. Ja tämän päivän uutisten mukaan nyt ollaan lähellä kuilun reunaa.
 
Vuoden päästä 3000 euron tuutti voi maksaa 1200e.. jos jollain on vain rahaa.
 
Nyt on ollut 10 vuotta vahvaa nousukautta joten luulo siitä, että normi-fenkku-gibbon-vintagen hinnat vain nousevat on harhaluulo.
 
Harvinaiset spessuyksilöt tietysti erikseen.
 
Itse olen kokenut 3 pörssikurssien alaspäinkorjausta ("romahdusta", niinkuin lehdet hehkuttavat) eikä noiden vintagesoittimien hinta ole heilunut lähellekään niin paljon kuin esim. osakkeiden.
 
Vuodesta 1991 tehy 50/60-luvun arvosoittimien (Gibson, Fender sekä Martin, joiden joukossa jo 30-luvun tuotantoa) hintaseuranta kertoo että vuosina 2000 ja 2001 (Internetkuplan puhkeaminen) dollarihinnat pysivät paikallaan ponkaistakseen 2.5 kertaiseen nousuun vuoten 2007 mennessä. 70-luvun soittimien hinnat ovat nousseet vuodesta 1991 jatkuvasti ollen kolminkertaisia tarkastelujakson lopussa sen alkuun verrattuna.
 
Osakkeet ovat bittejä, kitarat todellisia. Silti uskon että kovia nousuja harvinaisten ja kalliiden soittimien markkinoilla ei juuri nähdä. Sijoittajat sijoitavat näihin oikeisiin korkoinstrumentteihin (arvosoittimet) juuri siksi että ne ovat rajallinen luonnonvara ja pitkällä aikavälillä turvallsia kohteita. Ikävä puoli tässä touhussa on että soittimien hinnat karkaavat tavallisten soittajien tavoittamattomiin.

Tossa netistä löytämäni hintaindeksi. En osaa sanoa sen luotettavuudesta mitään, mutta kovin samannäköinen se on kuin mihin edellä viittasin:
http://bp1.blogger.com/_MC0sOU_o3kg … Y/ek0H2r14rC8/s1600-h/Picture+1.png

Vuoden päästä 3000 euron tuutti voi maksaa 1200e.. jos jollain on vain rahaa.
 
Tää on taas sitä höpöhöpöä josta jokunen kuukausi sitten puheltiin, ei keräilymarkkinat toimi niin. Markkinoiden romahtaessa rahat pakenee reaalitalouteen. Itelläni on sukurasitteena tietoa keräilystä tuolta 50-luvulta alkaen ja kyllä tuo osasto lamaa kestää.

'73 Customi on siinä 2000 - 2500 €, mutta '65 Stratoa ei enää mistään saa alle 15 000 € jos se on alkuperäiskunnossa, vaikka olisi miten kulahtanut.
 
Samalla parkkialueella ollaan kuitenkin. Mitä isommaksi 65:n hinta käy, sitä kernaammin tyydyn 70-lukuiseen. Täältä ei täysin alkuperäiskuntoisia hintahaarukkaan 7 000 - 14 000:
http://www.kitarapaja.com/usvi.htm

Osakkeet ovat bittejä, kitarat todellisia.
 
Osakkeen arvo perustuu yrityksen voitonjaon odotusarvoon, jossa pörssin nollasummapeliä ohjaa pelko ja ahneus. Tämän verhon takana osakkeet on todellisia.
 
Jos kitarat tulisivat arvotettavaksi samoille markkinoille samassa mittakaavassa, niin yhtälailla kitaroiden arvon muutos tulisi vaikeasti ennustettavaksi. Toisten arvo nousisi ja toisten laskisi riippuen esim. siitä, mitä kitaraa megaluokan artisti käytti viimeisellä keikallaan. Yhtäkaikki, kitaroiden arvonnousun odottaminen pitkällä tähtäimellä olisi sijoittamista ja kitaroiden osto/myynti suhdanteiden mukaan olisi spekulointia.

Nyt vaan sama meininki kitaroiden hankintaan kuin milllä pankit mainostavat rahastosijoittamista. Tasaisesti - vaikka kerran pari vuodessa - hankkii kitaroita, niin markkinoiden heilahtelu ei enää niin paljon vaikuta. Tätä sitten kotiväelle markkinoimaan...

Nyt vaan sama meininki kitaroiden hankintaan kuin milllä pankit mainostavat rahastosijoittamista. Tasaisesti - vaikka kerran pari vuodessa - hankkii kitaroita, niin markkinoiden heilahtelu ei enää niin paljon vaikuta. Tätä sitten kotiväelle markkinoimaan...
 
Mahtava vinkki, kannatetaan :D
 
Kitaroita ostetaan ja myydään soittajien toimesta usein sen verran "fiiliksellä", etteivät ne hinnat varmaan kovin paljoa tule tippumaan, kun ovat kerran nousseet. Mutta fakta on, että tämä 2000-luvun -järjetön- hintojen nousu on myönteisen talouskehityksen mahdollistama. Jos talous tästä vähän taantuisi, niin jäisi meille muusikoillekin vielä muutamia vuosia "armonaikaa" säästää vintagehankintoihin.
 
Oon sitä mieltä, että erityisesti vintage-markkinoilla toimivilla jälleenmyyjillä on tietty vastuu hintojen noususta. Monet liikkeet pitävät kuukausia, jopa vuosia samoja soittimia tai vahvistimia myynnissä päättömillä hintapyynnöillä. Ne eivät mene kaupaksi mutta nämä hintapyynnöt vaikuttavat markkinoihin ja hinnat nousevat muuallakin. Silloin tällöin joku sitten erehtyy ostamaan sikahinnalla ja näin siitä tulee pikkuhiljaa kannattaavaa liiketoimintaa. No tää nyt on vaan mun "salaliittoteoria".. :)
 
Sama ilmiö on m.netin torilla. Päättömät hintapyynnöt saattavat vaikuttaa yleisesti pyyntihintoihin. Moni m.netin myyjä tuntuu ottavan mallia aiempien samaa tuotetta myyvien hintapyynnöistä ja tietyille tuotteille syntyy tietyt standardit. Siksi on hiton mahtavaa, että meillä on tämä ihana "Päättömät hintapyynnöt vol 3, Tori-extra!" -ketju olemassa. Kiitos siitä!

Mahtava vinkki, kannatetaan :D
 
Se on vaan hidasta ja asiantuntemusta jonkin verran vaativaa, tuo soittimiin sijoittaminen.. Kyllähän se on jo pitkään ollu ns. tapeetilla.. Itsekin tunnen muutaman "sijoittajan" joille joskus maailmassa tuli komissiopohjalta hommattua yhtä jos toistakin.. Eräs kaveri piti (tai en tiiä, varmaan pitää edelleenkin) kitaroita vähän taideteoksen asemassa. Soittaja ei ollut hän. Mutta silti ihan kohtuullisen kokoelman oli kasannut.
 
Oon sitä mieltä, että erityisesti vintage-markkinoilla toimivilla jälleenmyyjillä on tietty vastuu hintojen noususta. Monet liikkeet pitävät kuukausia, jopa vuosia samoja soittimia tai vahvistimia myynnissä päättömillä hintapyynnöillä. Ne eivät mene kaupaksi mutta nämä hintapyynnöt vaikuttavat markkinoihin ja hinnat nousevat muuallakin. Silloin tällöin joku sitten erehtyy ostamaan sikahinnalla ja näin siitä tulee pikkuhiljaa kannattaavaa liiketoimintaa.
 
Itse en näkis tuota "väliporrasta" ollenkaan syypäänä hintakehitykseen, vaan lähinnä niitä ostajia. Toki vintagemarkkinat on ihan oma "salatieteen" laji. En oikein usko, että kukaan soitinkauppias ihan ehdoin tahdoin pitää inventaariota rasittamassa jotain ylihintasta kamaa, toki saattaa siellä joku yksittäinen vahvistin, basso tai kitara olla, joka on tullut otettua ylihintaan vaihdossa esim.
Suuren maailman vintagemarkkinoiden kovimmat pelimiehet ja ostajat tulee muuten nykyään Japanista... ja koska esim. joku vintage-LP:ien määrä on hyvin rajallinen, nekin vähät joita myyntiin tulee, ovat erittäin korkeelle hinnoiteltuja, koska niitä ei myyjän yksinkertaisesti kannata "puoli-ilmaiseksi" myydä. Tuolla ylempänä jälleen oli F-G:lla jo ties kuinka monetta kertaa tuo sama visio, että vintagekeppien ym. musiikkitavaran hinnat mukamas jopa puoleen nykyisestä tasosta romahtaisivat, jos maailmantalous tekee syöksyä... tuohon toteaisin vaan, että "Not gonna happen.." Jos kysyntä putoaisikin jossain määrin, ei se vintagemarkkinoille mitään myllerrystä toisi, koska ne "pelurit" siellä on ihan omanlaisiansa, vähälukuisiakin, mutta kuitenkaan eivät varmasti pikku taantumaa säikähdä. Ja ei se niitä kaupan kohteita saa sen runsaslukuisemmaksi. Jos oletettaisiinkin, että sitten perikunnat rahapulassaan realisoi Fred-sedän soittimet, ei siitä ole kovin suurta määrällistä lisäystä kysyntää kyykkäämään. Toki saattaa jotain ei-niin kysyttyä ns. pseudo-vintage kamaa halvemmalla saada, muttei se tuota kovan luokan vintagesoittimien hintakehitystä juurikaan hetkauta.

Mulla on american standard -87 tai -88, ei täyttä varmuutta (luultavasti kuitenkin -88, koska tuotanto aloitettiin -87 ja tuo on ilmeisesti Suomesta alunperin ostettu). Hyvä kitara, mutta ei ihan perinteinen saundiltaan, kait.
 
3-4 vuotta sitten netti-ilmoituksesta bongattu ja ihan kohtuullisen hintainen, ei ainakaan mitään "vintagelisää" tuossa ollut.
 
Meikäläisellä on käytössä vuoden 1987 American standard strato. Tuo tarttui haltuun vajaa kymmenisen vuotta sitten. Omistin itse asiassa tuolloin uuden American standardin, mutta tuossa 1987 mallissa oli niin hyväsointiset puut, että oli pakko vaihtaa uusi strato siihen.
 
Alkupään American standardien elektroniikkapuolesta en osaa sanoa, kun edellinen omistaja oli huolehtinut keräilyarvosta vaihtamalla mikit ja pleksin.