Kitarat: kitarakamat ›

Bassopuolella näyttää olleen jo pari vuotta sitten mielenkiintoista keskustelua parinkymmenen vuoden takaisten ja sitä vanhempien Fenderien hinnannoususta (ks. http://muusikoiden.net/keskustelu/p … &t=128398&o=0&#p5605729 ).
 
Kitararintamalla näyttää, että 70-lukulaisten stratojen hinnat tarkasta valmistusvuodesta riippumatta alkavat olla jo suhteellisen korkealla - ainakin pyyntihinta on noussut rutkasti. 80-luvun alkupään stratojen hinnoissa alkaa näkyä jenkkilässä hieman vuosikertalisää, mutta varsinaista hyppäystä hinnoissa ei kokonaisuudessaan liene vielä tapahtunut.
 
Tarjontaa tuntuu olevan yllättävän paljon 70-luvun vempeleistä, kun taas 80-luvun stratot tuntuvat kadonneen kuin tuhka tuuleen. Lienevätkö 80-luvun kepin omistajat varovaisia myymään - nuohan ovat kai vielä toistaiseksi hieman väliinputoajia hintojen suhteen?

Tarjontaa tuntuu olevan yllättävän paljon 70-luvun vempeleistä, kun taas 80-luvun stratot tuntuvat kadonneen kuin tuhka tuuleen. Lienevätkö 80-luvun kepin omistajat varovaisia myymään - nuohan ovat kai vielä toistaiseksi hieman väliinputoajia hintojen suhteen?
 
Karkeasti vois ehkä sanoa, että 70-luvun Stratoissa ei ollut paljon hurraamista mutta 80-luvun lopulla laatu alkoi parantua. (Vai onko joku toista mieltä?) Tästä vois löytyä yksi syy.

Kitararintamalla näyttää, että 70-lukulaisten stratojen hinnat tarkasta valmistusvuodesta riippumatta alkavat olla jo suhteellisen korkealla - ainakin pyyntihinta on noussut rutkasti. 80-luvun alkupään stratojen hinnoissa alkaa näkyä jenkkilässä hieman vuosikertalisää, mutta varsinaista hyppäystä hinnoissa ei kokonaisuudessaan liene vielä tapahtunut.
 
Tarjontaa tuntuu olevan yllättävän paljon 70-luvun vempeleistä, kun taas 80-luvun stratot tuntuvat kadonneen kuin tuhka tuuleen. Lienevätkö 80-luvun kepin omistajat varovaisia myymään - nuohan ovat kai vielä toistaiseksi hieman väliinputoajia hintojen suhteen?
 
Pari kolme vuotta sitten vm.-79: 1000e --> nyt 1700e. Siinä on kyllä hyppäystä kerrakseen. Nyt on alkanut myös näkyä "vintage"-liitteitä kuvauksessa joistain 80-lukulaisista, se sukupolvi jolle vain 50 ja 60-luku on vintagea "pyörii haudassaan".
 
Voiskohan 70-luvun lopun ja 80-luvun alun huono laatu saada sen aikoinaan aikaan että Fender olisi menettänyt statustaan ja siitä johtuen F:n tuotteita ei olisi myytykään Suomessa kovin paljoa? Ja siis tämän takia näitä parempia '80 ei näy torilla koska niitä ei vain Suomessa ole. Tämä johtopäätös siis ihan arvailua.

Pari kolme vuotta sitten vm.-79: 1000e --> nyt 1700e. Siinä on kyllä hyppäystä kerrakseen. Nyt on alkanut myös näkyä "vintage"-liitteitä kuvauksessa joistain 80-lukulaisista, se sukupolvi jolle vain 50 ja 60-luku on vintagea "pyörii haudassaan".
 
Voiskohan 70-luvun lopun ja 80-luvun alun huono laatu saada sen aikoinaan aikaan että Fender olisi menettänyt statustaan ja siitä johtuen F:n tuotteita ei olisi myytykään Suomessa kovin paljoa? Ja siis tämän takia näitä parempia '80 ei näy torilla koska niitä ei vain Suomessa ole. Tämä johtopäätös siis ihan arvailua.
 
Näinhän tää menee, kaikilla noilla vanhemmilla "paremmilla" soittimilla, joilla on kysyntää vintagemarkkinoilla. Nimittäin se on vähän "veteen piirretty viiva" se vintagen määrittely. Itse sanahan meinaa vaan "vuosikertakamaa" ja tosiaankin, kyllähän nuo 80-85 kitarat rupee olemaan jo sitä vintagea sanan varsinaisessa tarkoituksessa, ja tottahan se alkaa jo siinä hinnassakin näkyä.
Eipä nuo Fenderin "lopun aikojen" kitarat ihan kaikki mitään ehdotonta huippua ole, jos kohta ei voi sanoa että ne mitään erityisen huonolaatuisiakaan olisi. On otettava huomioon, että 70-luvun kallistuessa lopuilleen "Kaksi suurta" oli aivan älyttömän suurissa ongelmissa uponneina, ja siitäpä syystä sekä CBS että Norlin, ennen kuin 1986 oli lopuillaan, olivat siirtyneet uusiin omistuksiin. Fenkullahan tuo vaihdos oli vielä "tuskallisempi" tuotannon osalta, siinähän oli aika, jolloin Amerikan mantereella ei tehty yhden yhtäkään Fender-kitaraa eikä bassoa. Ja taisi vielä olla vuonna -85 todella minimaalista tuo tuotanto. Eli tuokin osaltaan vaikuttaa, ettei 80-luvun alun-puolivälin Fendereitä ole, kun niitä ei juurikaan tehty, semminkin että niitä olis tuotu runsaammassa määrin tänne pohjoisen pikkuriikkiselle markkina-alueelle. Ja toiseksi, sitä merkkitarjontaa oli ihan runsaamman puoleisesti muiltakin toimittajilta, Japanin soitinteollisuus oli juurikin tuon "kultakautensa" huipulla 79-85 jolloin melko monen lähteen mukaan tehtiin ne kaikkein loisteliaimmat kitarat Japanissa, ennen kuin tuo "vaikeuksien aalto" hyökyi sinnekin, ja pakotti enenevässä määrin siirtämään noita vamistuksia Etelä-Korean jatkuvasti suurentuville tehtaille. (Cort ja Samick etunenässä)
Hintoja siis nostaa, paitsi vähäiset valmistusmäärät, myös nouseva kysyntä. Ne rupee olemaan jo 70-lukulaiset myyty, vanhemmista puhumattakaan.. Ja uskoisin, että tuolla Fender-puolella myös itämaiset ystävämme on aika aktiivisesti markkinoilla. Eräs jenkki-kaveri tuossa mailaili jo aikaa, että japanilaiset sijoittajat, keräilijät ja muuten vaan rahoissaan olevat ovat jo aika merkittävä ostajaryhmä tuolla suuren maailman vintagemarkkinoilla, ja hintoja kovin korottavat..

Fenkullahan tuo vaihdos oli vielä "tuskallisempi" tuotannon osalta, siinähän oli aika, jolloin Amerikan mantereella ei tehty yhden yhtäkään Fender-kitaraa eikä bassoa. Ja taisi vielä olla vuonna -85 todella minimaalista tuo tuotanto. Eli tuokin osaltaan vaikuttaa, ettei 80-luvun alun-puolivälin Fendereitä ole, kun niitä ei juurikaan tehty, semminkin että niitä olis tuotu runsaammassa määrin tänne pohjoisen pikkuriikkiselle markkina-alueelle.
 
Joo, itse asiassa tuolle ajatukselle 80-luvun Fendereiden pienemmästä tuotannosta näyttäisi löytyvän tukea myös Tom Watsonin Strat collector-sivustolle laatimassa artikkelissa: http://www.stratcollector.com/adverb4.html . Tämän mukaan Fenderin USA:n stratotuotanto olisi siis päässyt vauhtiin 80-luvulla vasta vuonna 1987 ensimmäisten American standard-mallin kitaroiden myötä. Eli näin ollen 80-luvun jenkkistratoja olisi tosiaan ylipäätään huomattavasti vähemmän liikkeellä kuin 70-luvun yksilöitä.

Tämän mukaan Fenderin USA:n stratotuotanto olisi siis päässyt vauhtiin 80-luvulla vasta vuonna 1987 ensimmäisten American standard-mallin kitaroiden myötä. Eli näin ollen 80-luvun jenkkistratoja olisi tosiaan ylipäätään huomattavasti vähemmän liikkeellä kuin 70-luvun yksilöitä.
 
Paljon mahdollista, että tuon vuoden muistin väärin, ja että siihen noinkin kauan olis mennyt siihen tuotannon käynnistämiseen uusien omistajien toimesta. Fenkunhan ostivat vanhat työntekijät pari vuotta aiemmin kuin tuon huomattavasti paremmin tuntevani firman... ;)
Mutta joo, ehdottomasti ei noita 80-luvun puolivälin kieppeissä tehtyjä jenkkistratoja ole myynnissä kun niitä ei fyysisestikään ole kovin moniaita. =)

Karkeasti vois ehkä sanoa, että 70-luvun Stratoissa ei ollut paljon hurraamista mutta 80-luvun lopulla laatu alkoi parantua. (Vai onko joku toista mieltä?) Tästä vois löytyä yksi syy.
 
Joo, mä olen nykyisin. Kyllähän noi toi noiden taso on ollut ihan kuraa, verrattuna vanhempiin, tai edes 70-luvun alkuvuosiin, noin edelleen karkeasti yleistäen.. Mut, en menis väittämään jotain -89 american stankkua paremmaks (toki niissäkin on yksilöitä ja yksiloitä, vaikka tasaisempaa laatua ovatten). Ihan eri juttu ne kyllä on, ainakin kun verrataan esim. -79 vaahtera otelautaista satakiloa painavaa, -89 uima-allasroutattuun mis ruusupuu otelauta. 70-luvun strato ei oo -62:nen, eikä -89 amstd oo. -62 reissue 80-luvulta on sinne päin ja varmasti hyvä, mut taas ihan eri juttu kuin stankku pelit ja -79. Ajat muuttuu ja mikä kenenkin käpälään sopii.
 
Kai 80-luvun alun USA-vehkeiden hinnat noussee, kuten Fox jo valoitti, ainakin sen vuoksi, ovatten harvinaisia. Kyllähän esim. JV-skujut on, aiheestakin, moninkertaistaneet hintansa kymmenessä vuodessa. Samahan on käynyt/käymässä japsi Fenkuille 80-luvulta. Ja ekat -62 USA reissuethan (tuliko ne -83 tai jotain) on jo vuosia olleet hinnoissa... Kyllähän sama varmaan käy -89 amstd:lle muutaman vuoden päästä, jenkki-Fender on aina jenkki.

Näinhän tää menee, kaikilla noilla vanhemmilla "paremmilla" soittimilla, joilla on kysyntää vintagemarkkinoilla. Nimittäin ...
 
+:sa ole hyvä. Mukava kun joku tietää ja jaksaa vielä sitä tietoa naputella muittenkin ihmeteltäväksi. Kiitän.

80-luvun alkupään stratojen hinnoissa alkaa näkyä jenkkilässä hieman vuosikertalisää, mutta varsinaista hyppäystä hinnoissa ei kokonaisuudessaan liene vielä tapahtunut.
 
http://www.strat-central.com/
 
Tsekatkaas CBS 80's osion otsikko/johdanto 'This period is..'

83-86 myytiin standard stratocasteria,joka ei kiinnostanut ostajia kovin kummoisesti.niissä oli se ärsyttävä free floated talla jonka sielunelämää on vaikea ymmärtää.mutta kyllähän noita 62 reissueita myytiin hyvin ja ne ovat kovissa hinnoissa.lisäksi 82 tehtiin dan smith modelia joka oli mielestäni hieno malli,mutta todella harvinainen nykyään.

83-86 myytiin standard stratocasteria,joka ei kiinnostanut ostajia kovin kummoisesti.niissä oli se ärsyttävä free floated talla jonka sielunelämää on vaikea ymmärtää.mutta kyllähän noita 62 reissueita myytiin hyvin ja ne ovat kovissa hinnoissa.lisäksi 82 tehtiin dan smith modelia joka oli mielestäni hieno malli,mutta todella harvinainen nykyään.
 
80-luvulta ei yksinkertaisesti ole jäänyt Fenderiltä ihmeemmin vintage-henkistä tavaraa. Vuosikymmen vaihteen "uutuuksia" olivat tylsät yksinkertaiset karamellivärit mm. keltainen, punainen, sininen. Tuo vuosien 83 - 84 mainittu standard omasi myös yksinkertaistetun pleksin kahdella potikalla ilman perinteistä viistoa jakkia. Elite-mallien uusiksi tehdyt ratkaisut miellyttivät myös kovin vähän. Muutenkin yritystä oli uusi nimillä ja viritelmillä pelastaa jotain. Vaan onhan esim. Lead- ja The Strat- malleilla ollut myös tyytyväisiä käyttäjiä.
 
62 reissuet on hyviä ja olivat arvossaan jo aiemmin. esim. v. -90 sain JV Squierin 62-version 1700 mummolla ja V-sarjan reissuen hinta olis ollut 6000 mk. Oli se hyvä. JV:tä parempi. Jostain taisin lukea, että Fenderillä oli hukattu vanhat speksit, joten tuon reissuen mitat piti tsekata aidoista vintage-vehkeistä...
 
Vuonna 1985 Fender-merkillä ei kitaroita tehty kuin Japanissa. Tuotanto USA:ssa edellytti siis uutta tehdasta, koska yrityskauppaan ei kuulunut valmistusta. Vaan ne Jaappanin Fuji Genin tuotteet ovat myös mainioita, minun mielestäni. Eikä hinnat vielä ihan pilvissä, vaikka tuo JV-Squierin kehitys onkin ollut aika huimaa...

http://www.strat-central.com/
 
Tsekatkaas CBS 80's osion otsikko/johdanto 'This period is..'
 
Kyllähän tuo tosiaan näyttää siltä, että 80-luvulla ennen vuotta 1986 valmistetut eivät ole olleet kovin hyvässä huudossa. Toisaalta ensimmäiset American standardit vuonna 1987 olivat ilmeisesti laadultaan jo ihan toista luokkaa kuin 70-luvun lopun ja 80-luvun alun pelit.
 
The Gear Pagelta löytyi myös mielenkiintoinen threadi 80-luvun loppupuolen American standardeihin liittyen: http://www.thegearpage.net/board/archive/index.php/t-248341.html . Ensimmäisten tuotantovuosien American standardit olisivat kyllä kiinnostavia tutustumiskohteita - varsinkin kun noiden hinnat lienevät vielä tavallisen sukankuluttajan ulottuvilla. Mutta eipä noitakaan oikein tahdo näkyä missään.

The Gear Pagelta löytyi myös mielenkiintoinen threadi 80-luvun loppupuolen American standardeihin liittyen: http://www.thegearpage.net/board/archive/index.php/t-248341.html . Ensimmäisten tuotantovuosien American standardit olisivat kyllä kiinnostavia tutustumiskohteita - varsinkin kun noiden hinnat lienevät vielä tavallisen sukankuluttajan ulottuvilla. Mutta eipä noitakaan oikein tahdo näkyä missään.
 
Multapa löytyy vm. -88 ja se onkin paras käsissäni pitämistä Stratoista ;-)
 
(Kotistudiokuva profiilissa.)

Itselläni on -76 Hardtail, jonka kanssa olen kasvanut aikoinaan. Ostin sen -84, 2800 mk:lla. Joitakin vuosia sitten hinnat pyörivät 1300 EUR tienoilla, mutta tosiaan pyyntihinnat ovat viime aikoina nousseet johonkin 1800 EUR paikkeille...jostakin syystä!?
Täysin käsittämättömältä tuntuu 70-luvun puolenvälin Custom ja Deluxe Telecastereiden lähes 2500 EUR pyynnit, kun niistä pyydettiin muutama vuosi sitten n. 1400 EUR. Niitä on aina pidetty raskaina, vasemmalla kädellä tehtyinä pizzalapioina, vaikka itse olenkin pitänyt niitä tavallaan makeina.

Itselläni on -76 Hardtail, jonka kanssa olen kasvanut aikoinaan. Ostin sen -84, 2800 mk:lla. Joitakin vuosia sitten hinnat pyörivät 1300 EUR tienoilla, mutta tosiaan pyyntihinnat ovat viime aikoina nousseet johonkin 1800 EUR paikkeille...jostakin syystä!?
Täysin käsittämättömältä tuntuu 70-luvun puolenvälin Custom ja Deluxe Telecastereiden lähes 2500 EUR pyynnit, kun niistä pyydettiin muutama vuosi sitten n. 1400 EUR. Niitä on aina pidetty raskaina, vasemmalla kädellä tehtyinä pizzalapioina, vaikka itse olenkin pitänyt niitä tavallaan makeina.
 
-76 hardtail löytyy minultakin.jos seurailee ebay:ta niin hinnat ovat kovassa nousussa tuonkin ikäisissä.

"Vintage" ei tarkoita enää yhtään mitään. Alunperin se tarkoitti "hyvä vuosikerta" jolla tarkoitettiin iän lisäksi laatua. On paljon kitaroita, jotka eivät vanhasta iästä huolimatta koskaan tule olemaan vintagea.

Täysin käsittämättömältä tuntuu 70-luvun puolenvälin Custom ja Deluxe Telecastereiden lähes 2500 EUR pyynnit, kun niistä pyydettiin muutama vuosi sitten n. 1400 EUR. Niitä on aina pidetty raskaina, vasemmalla kädellä tehtyinä pizzalapioina, vaikka itse olenkin pitänyt niitä tavallaan makeina.
 
...tähän ilmiöön on syynä vain ja ainoastaan Franz Ferdinand, joiden vanavedessä kaikki britti-indiebändit ryhtyivät näitä käyttämään... Custom ja Deluxe ovat jo muutaman vuoden olleet kovin "in".
 
...eikä noi kitaroiden hinnat vielä niin kummia ole, mutta tsekkaapa, mitä niistä alkuperäisistä CuNiFe-magneeteilla varustetuista Wide Range Humbuckereista maksetaan! Huh huh!

...tähän ilmiöön on syynä vain ja ainoastaan Franz Ferdinand, joiden vanavedessä kaikki britti-indiebändit ryhtyivät näitä käyttämään...
 
Eikös niitä jo Radioheadillä ja Coldplaylla? Puhumattakaan nyt Keith Richardsista.
 
Itse asiassa 70-luvun Fendereitten väheksymiseen ei ole mitään järkevää syytä. Todella harvoin on mitään huonoa vastaan tullut. Useimmat ovat ollet loistavia.
 
Anti-CBS -snobismi perustuu vain siihen, että CBS malleissa tehtiin jotain toisin kuin ennen. Pintakäsittely, kolmipulttinen kaulaliitos, isompi lapa stratoon ja uusi logo. Uusia tallapalaratkaisuja ja mikkivaihtoehtoja.
 
Oikeastaan ainoa ns. tyyppivika on väljät kaulataskut, mutta silläkään ei ole oikeasti merkitystä, kun värähtely kaulan ja bodyn välillä tapahtuu taskunpohjan ja kaulan alaosan välillä. Samantekevää on se, onko reunoilla millin murto-osan vai puolen sentin rako - irti on irti joka tapauksessa.

Oikeastaan ainoa ns. tyyppivika on väljät kaulataskut, mutta silläkään ei ole oikeasti merkitystä, kun värähtely kaulan ja bodyn välillä tapahtuu taskunpohjan ja kaulan alaosan välillä. Samantekevää on se, onko reunoilla millin murto-osan vai puolen sentin rako - irti on irti joka tapauksessa.
 
Voihan siellä pitää esim. plekuja, tai sitten laittaa kiilan. ;) Eipä tuosta muuta tosiaan, toki on noita tullut pika-fiksailtua, kun on kaula päässyt vääntymään hieman sivuttain. Eikä mulla tuosta MicroTiltistäkään ole ns. kovin pahaa sanottavaa, fiksaajan kannalta oivallinen laitos. Toki kyllähän niitä on pirstattu, kun on väkisin väännelty, löystäämättä kaulaa..Mutta toisaalta, onhan noita Edgen lukkiutuvia tolppiakin väännetty avaamatta sitä pikku kuusiokoloruuvia... =)