Kitarat: soittaminen ›

Eli valaiskaa tyhmää. Olen opetellut A mollipentatonisen asteikon kaikista asemista ulkoa, niin onko sitten omat asteikot E:lle ja muille?

Eli valaiskaa tyhmää. Olen opetellut A mollipentatonisen asteikon kaikista asemista ulkoa, niin onko sitten omat asteikot E:lle ja muille?
 
No on ja ei. Eli E-mollipentatonisessa on tieteskin eri sävelet, muutenhan se olisi A-mollipentatoninen.
 
Sormituksien kannalta taas, ne samat sormitukset siirretään eri paikkaan otelautaa. Eli sen minkä A-mollissa soittaa 5. nauhalta, E-mollissa soittaa 0- tai 12. nauhalta. Eli jos A-mollisormituksen siirtää kaksi ja puoli sävelaskelta alaspäin tai kolme ja puoli ylöspäin, niin soittaa E-mollia.

Kiitoksia tajusin asian. Vielä yksi kysymnys jos vaikka sävelkulku on esim A-E-G-E, sooloillessani pititää käyttää aina kysyisen sävelen asteikkoa onko näin?

Kiitoksia tajusin asian. Vielä yksi kysymnys jos vaikka sävelkulku on esim A-E-G-E, sooloillessani pititää käyttää aina kysyisen sävelen asteikkoa onko näin?
 
Piti hetki miettiä, että mitä tarkoitat, mutta tuota noin... tämäkin on taas vähän että kyllä ja ei. Katsos kun yleensä käytettävät soinnut valitaan tällaisesta yläjoukosta kuin sävellajista, joka voi olla vaikkapa A-molli (mollisävellajejakin on useita erilaisia, mutta oletamme tässä vaiheessa, että tarkoitamme luonnollista A-mollia). Sävellajiin A-molli kuuluvat sävelet AHCDEFG. Näistä sävelistä voimme rakentaa vaikkapa seuraavanlaisen sointukierron:
 
Am - - |G - Em - |F - - |Dm - Em|
 
Koska kaikki soinnut kuuluvat Am-sävellajiin, voimme vetää soolon käyttämällä A-molliskaalaa. Wuhuu. Mutta toisaalta taas voidaan ajatella, että aina soinnun vaihtuessa harmoninen tilanne muuttuu ja esimerkiksi G-soinnun kohdalla soittaisimme G-miksolyydista moodia: siitä ei kuitenkaan olisi käytännössä juurikaan hyötyä, sillä tuo G-miksolyydinen moodi sisältää täsmälleen samat sävelet kuin A-molli ja koska G-duurisointu on tuossa sointukierrossa selvästi tavallaan alisteinen vallitsevalle A-mollisävelljille, on järkevämpää ajatella hommat sen kautta. Tietenkin sen verran kantsii miettiä, että missä soinnussa ollaan menossa, niin improvisoiminen ei kuulosta satunnaiselta sävelten lätkimiseltä.
 
Ja tietenkään ei kantsi jumittua pelkästään sävellajin tai jonkin asteikon säveliin. Kunnolla jotain sekoilua sinne väliin, kromaattisia hajasäveliä ja bluesia. Parhaassa musiikissa ei ole lainkaan mainittuja sävellajeja: http://www.youtube.com/watch?v=WKZt6nPrKJQ

Tuo selvensi asioita paljon.

Tuo selvensi asioita paljon.
 
Täytyy vielä sitä painottaa, että totta kai tulee sellaisiakin tilanteita, joissa ihan oikeasti täytyy ajatella jollekin tai joillekin soinnuille erilaista asteikkoa. Erittäin tavallinen tapaus on mollisävellajin dominanttisointu: Am - F - E7. Tuo E7 on tämä mainittu sointu ja siihen ei yhden sävelen osalta kovin hyvin osu luonnollinen molliskaala vaan olisi syytä harkita esimerkiksi harmonista molliskaalaa.
 
Erittäin tavallinen on myös ns. doorinen muunnesointu. Vaikkapa tuossa mainitussa Am-sävellajissa se voisi esiintyä esimerkiksi tällaisessa tilanteessa: Am - Am/G - D/F# - F - E7. Tuossa tapauksessa voisi muille soinnuille soittaa luonnollista mollia, D/F#-soinnulle A-doorista ja E7-soinnulle harmonista A-mollia.
 
Puhumattakaan sitten jos mennään jatsimpaan kamaan.

Näin jossain TV-ohjelmassa jonkun malilaisen sanovan että "meidänkin musiikki pohjautuu paljolti pentatoniseen skaalaan". Ryhdyin sitten hahmottelemaan "malilaista blues-skaalaa" ja päädyin muuttamaan blues-skaalasta mollin duuriksi ja seiskan kutoseksi (ja nelosen kakkoseksi). Eli siis c:stä: C, D, E, G, A. Näinköhän olisi?

Näin jossain TV-ohjelmassa jonkun malilaisen sanovan että "meidänkin musiikki pohjautuu paljolti pentatoniseen skaalaan". Ryhdyin sitten hahmottelemaan "malilaista blues-skaalaa" ja päädyin muuttamaan blues-skaalasta mollin duuriksi ja seiskan kutoseksi (ja nelosen kakkoseksi). Eli siis c:stä: C, D, E, G, A. Näinköhän olisi?
 
Tuohan on C-duuri pentatoninen skaala, eikä sen kummempaa. Blues-asteikko sen sijaan on pentatoninen molli, johon on lisätty ylinouseva kvartti/alennettu kvintti.

Näin jossain TV-ohjelmassa jonkun malilaisen sanovan että "meidänkin musiikki pohjautuu paljolti pentatoniseen skaalaan". Ryhdyin sitten hahmottelemaan "malilaista blues-skaalaa" ja päädyin muuttamaan blues-skaalasta mollin duuriksi ja seiskan kutoseksi (ja nelosen kakkoseksi). Eli siis c:stä: C, D, E, G, A. Näinköhän olisi?
 
Keksit juuri C-duuripentatonisen skaalan. Uudelleen. :)
 
Jos rinnakkaissävellajit ovat tuttuja (tai vaikka eivät olisikaan), ne pätevät myös pentatonisissa skaaloissa, eli A-mollipentatonisesta skaalasta löytyy samat sävelet lähtien A:sta, eli: A, C, D, E, G.

Tuohan on C-duuri pentatoninen skaala, eikä sen kummempaa. Blues-asteikko sen sijaan on pentatoninen molli, johon on lisätty ylinouseva kvartti/alennettu kvintti.
 
Rinnakkaissävellajiajattelu toimii kans bluesasteikossa, eli on olemassa myös duuribluesasteikko. A-mollibluesasteikko = C-duuribluesasteikko.

Rinnakkaissävellajiajattelu toimii kans bluesasteikossa, eli on olemassa myös duuribluesasteikko. A-mollibluesasteikko = C-duuribluesasteikko.
 
Ihan oikeassa oot, periaatteessa mistä tahansa skaalasta poislukien kromaattinen ja kokosävelasteikko voidaan ottaa moodit. Bluesissa kuitenkin kysymys mollista ja duurista on täysin teoreettinen. Mä ainakiin miellän bluesin sen sointufunktioista huolimatta modaaliseksi musiikiksi, jonka tonaliteettiin kuuluu molemmat, pieni ja suuri terssi, enkä sen takia en näe mitään käytännön järkeä ajatella blues skaalan eri moodeja, jotka olisi erikseen jaoteltu molli- ja duuri-tyyppisiin.

Ihan oikeassa oot, periaatteessa mistä tahansa skaalasta poislukien kromaattinen ja kokosävelasteikko voidaan ottaa moodit. Bluesissa kuitenkin kysymys mollista ja duurista on täysin teoreettinen. Mä ainakiin miellän bluesin sen sointufunktioista huolimatta modaaliseksi musiikiksi, jonka tonaliteettiin kuuluu molemmat, pieni ja suuri terssi, enkä sen takia en näe mitään käytännön järkeä ajatella blues skaalan eri moodeja, jotka olisi erikseen jaoteltu molli- ja duuri-tyyppisiin.
 
Täysin samaa mieltä. En ole kyllä kekenkään koskaan kuullutkaan puhuvan duuri- ja mollibluesasteikosta.

Mä ainakiin miellän bluesin sen sointufunktioista huolimatta modaaliseksi musiikiksi, jonka tonaliteettiin kuuluu molemmat, pieni ja suuri terssi, enkä sen takia en näe mitään käytännön järkeä ajatella blues skaalan eri moodeja, jotka olisi erikseen jaoteltu molli- ja duuri-tyyppisiin.
 
Aikalailla sammaa mieltä täälläkin ollaan, mutta... Mun korvaan on olemassa kuitenkin sekä duuri-, että molliblues-asteikot vaikka niitä ei ihan oikeasti olisi olemassa. En kylläkään ajattele sitä "duuri-bluesia" moodina, vaan yhdellä lisä-äänellä höystettynä duuri-pentatonisena.
 
Niin, onhan sitä tosiaan olemassa duurin ja mollin lisäksi sellainenkin kuin blues-tonaliteetti. Se modaalisuus taas... Joo, miksipä ei.

Aikalailla sammaa mieltä täälläkin ollaan, mutta... Mun korvaan on olemassa kuitenkin sekä duuri-, että molliblues-asteikot vaikka niitä ei ihan oikeasti olisi olemassa.
 
Jep. Käytännössä se ero tulee kuitenkin vain ja ainoastaan siitä, että minkä verran solisti painottaa soitossaan pientä tai suurta terssiä. Jos Painotetaan selkeästi enemmän suurta terssiä, niin tottakai korva mieltää kipaleen vähän enemmän duurivoittoiseksi.

Jep. Käytännössä se ero tulee kuitenkin vain ja ainoastaan siitä, että minkä verran solisti painottaa soitossaan pientä tai suurta terssiä. Jos Painotetaan selkeästi enemmän suurta terssiä, niin tottakai korva mieltää kipaleen vähän enemmän duurivoittoiseksi.
 
Mitä suurempi terssi, sen paremmat doori(k)set...

Mitä suurempi terssi, sen paremmat doori(k)set...
 
Doorisessa on pieni terssi. ;-)

Jep. Käytännössä se ero tulee kuitenkin vain ja ainoastaan siitä, että minkä verran solisti painottaa soitossaan pientä tai suurta terssiä. Jos Painotetaan selkeästi enemmän suurta terssiä, niin tottakai korva mieltää kipaleen vähän enemmän duurivoittoiseksi.
 
Kylläpä kyllä. Näillä linjoilla kulkee omakin ajatus. Tuo duuri-/molli-blues ja tuolla aikaisemmin mainittu rinnakkaissävellajien pohdiskelu varmaan perustuu just tuolle m-pent ja d-pent sukulaisuuteen.
 
Tuo blues-tonaliteetti taas on oikeastaan lähtöisin siitä, kun "länsimaisilla" soittimilla yritettiin toistaa länsiafrikkalisen musiikin melodioita, ja terssille, kvintille ja septimille syntyi jonkinlaiset "likiarvot", eli just nämä "blue-notes".
 
Mun mielestä on vähän väärin sanoa, että vaikkapa alennettu kvintti on blue-note, koska se todellinen "blues kvintti" on vähän häilyvä. Ihan sama juttu terssin kanssa. Blues-asteikon terssi, tai mollipentatonisen terssi bluesia soittaessa ei ole p3, vaan se venyy jonnekin p3 ja s3 välille. Tosin turha varmaan mitään totuuksia alkaa julistamaan, kun ei paukut siihen piisaa. Sanotaan, että mun mielestä näin.

Doorisessa on pieni terssi. ;-)
 
No se on vaan tekniikka kysymys....kyllä pienelläkin terssillä saa hyvän jutun aikaan...