Yleistä keskustelua musiikista ›

Minä en oikeastaan osaa hahmottaa melodioita eli käytännössä intervallien hahmotuskyky on hyvin huono. Kertooko tämä siitä että olen epämusikaalinen ja minulla ei ole tulevaisuutta tällä alalla?
 
Tässä on siis nyt puhe korvakuulolta soittamisesta.

Mun mielestä se kertoo siitä, ettet sä ole harjoittanut tuota osa-aluetta tarpeeksi. Mä en oo henkilökohtaisesti tavannut vielä yhtään totaalisen epämusikaalista ihmistä, enkä usko että sä olisit poikkeus. Joillain on lahjoja, mutta useimpien pitää tehdä kova päivätyö saman taidon eteen. Sen kanssa on vaan elettävä.

Miten tätä sitten harjoitetaan?
 
olen kokeillut erilaisia ohjelmia joissa tunnistetaan intervalleja mutta mitään hyötyä niistä ei ole ollut

Lähdet jostain tarpeeksi yksinkertaisesta biisistä. Pelkkä intervallien tunnistaminen on todella kaukana siitä, mitä oikeasti biisien plokkaamiseen tarvitaan. Otat vaikka jonkun Beatlesin biisin, esim. Let It Be tai Yesterday. Ihan sama mikä biisi, kunhan se on niin selkeä, ettei tulkinnanvaikeutta tule. Toinen hyvä tapa harjoitella, on hyräillä joku melodian pätkä ja sitten yrittää soittaa se kitaralla.
 
Kukaan ei pysty laakista plokkaamaan biisejä korvakuulolta. Aivan kuten kaikkia muitakin asioita, myös sävelkorvaa voi harjoittaa, ja se kyllä kehittyy kun vaan säännöllisesti käyttää sitä.

Miten tätä sitten harjoitetaan?
 
olen kokeillut erilaisia ohjelmia joissa tunnistetaan intervalleja mutta mitään hyötyä niistä ei ole ollut
 
Blokkaile biisejä korvakuulolla. Aluksi tuntuu varmasti hankalalta, mutta korva kehittyy hyvin.
 
E: Hidas.

Veljeni osaa heti lonkalta soittaa kuulemansa biisin korvakuulolta. Tämä jos mikä aiheuttaa vitutusta.

Veljeni osaa heti lonkalta soittaa kuulemansa biisin korvakuulolta. Tämä jos mikä aiheuttaa vitutusta.
 
Meinaatko, että kun hän korvakuulolta soittamista ensi kerran kokeili, niin nuotit meni yksi yhteen?
 
Biisin plokkaaminen parilla kuuntelulla on täysin mahdollista, itsekin siihen lähestulkoon pystyn, muttei sitä kukaan osaa kerrasta, vaan sitäkin piti harjoitella paljon. Ja nyt ei puhuta viikoista eikä kuukausista.

Asetellaan näin päin:
 
Se, että sinulla on hyvä sävelkorva, ei vielä takaa mitenkään, että osaisit tuottaa hyvää musiikkia.

itsekin siihen lähestulkoon pystyn, muttei sitä kukaan osaa kerrasta, vaan sitäkin piti harjoitella paljon.
 
Nimenomaan soittamista pitää harjoitella, että osaa soittaa kuulemansa. Myös teorian tunteminen auttaa, koska yleensä tietyntyyppisessä musiikissa käytetään paljon samoja rakenteita.

Asetellaan näin päin:
 
Se, että sinulla on hyvä sävelkorva, ei vielä takaa mitenkään, että osaisit tuottaa hyvää musiikkia.
 
Ei takaa joo, mutta antaa onnistumiselle kyllä aikalailla paremmat lähtökohdat, ja auttaa lähes kaikissa musahommissa aivan mielettömästi.

Joillakin on se "korva" toisilla taas ei. Vanhalla isälläni (90v) on absoluuttinen sävelkorva. Hän soitteli aikoinaan hanuria täysin korvakuulolla (nuoteista ei ymmärtänyt mitään). Monesti mökillä ollessamme toivoimme jotain kappaletta. Ellei hän muistanut sitä suoralta kädeltä, pyysi vähän hyräilemään tai viheltämään alkua. Sitten onnistui. Kappale tuli. Myöhemmin hän lauloi mieskuorossa muistaakseni toista tenoria.
 
Itse opettelen kappaleet nuoteista. "Korvani" on ajan saatossa kehittynyt. Heti huomaa, kun menee väärin. Paljon kun treenaa niin korvakin kehittyy.
 
Kannattanee opetella soittamaan kappale nuoteista. Tämä on nyt vanhan harrastelijahanuristin mielipide.

Kun kuuntelen jotain kappaletta niin se on jotenkin vain äänien tulvaa enkä voi mitenkään lähteä hahmottamaan sitä.
 
Veljeni ei tiedä teoriasta mitään eikä edes osaa sävelien nimiä koskettimistolta mutta ei haittaa ollenkaan soittamista. Hän vain kuuntelee jotain biisiä ja lähes välittömästi hän osaa soittaa sen.

Lähdet jostain tarpeeksi yksinkertaisesta biisistä. Pelkkä intervallien tunnistaminen on todella kaukana siitä, mitä oikeasti biisien plokkaamiseen tarvitaan. Otat vaikka jonkun Beatlesin biisin, esim. Let It Be tai Yesterday. Ihan sama mikä biisi, kunhan se
 
En osaa mitenkään soittaa korvakuulolta tuota Yesterday-kappaletta. Ensinnäkin mikä on se ensimmäinen intervalli?
 
Saattaa kuulostaa erikoiselta mutta en todellakaan hahmota tätä.

En osaa mitenkään soittaa korvakuulolta tuota Yesterday-kappaletta. Ensinnäkin mikä on se ensimmäinen intervalli?
 
Saattaa kuulostaa erikoiselta mutta en todellakaan hahmota tätä.
 
Älä mieti sitä teoriapohjalta. Ota kitara käteen ja _etsi_ ne äänet.

Kukaan ei pysty laakista plokkaamaan biisejä korvakuulolta.
 
Tämähän ei aivan pidä paikkaansa. Klassisen musiikin historia tuntee tapauksia, joissa henkilö on pystynyt kerran teoksen kuultuaan soittamaan sen. Olisikohan Mozart ollut tällainen tapaus. Lisäksi löytyy ääriesimerkkeinä ns. idiot savant-syndroomaa sairastavia, joilla tuo korvakuulolta soittaminen on poikkeuksellisen virheetöntä. Kyllä näitä siis on.
Itse pystyn muutaman kerran levyn kuultuani antamaan ensimmäisen biisin perusteella seuraavan biisin äänen. Lisäksi stemmojen keksiminen on ollut mulle aina luontaista. Aika pientä, mutta on siitä ollut hyötyä. Olin ainoa tyyppi, joka Liisa Ihmemaassa animaation tunnarissa lauloin ilman lappuja. Kaverit antoivat mulle äänet, ja vedin muistista. No joo, nyt loppu tää oman mulkun lutkutus...

En osaa mitenkään soittaa korvakuulolta tuota Yesterday-kappaletta. Ensinnäkin mikä on se ensimmäinen intervalli?
 
Saattaa kuulostaa erikoiselta mutta en todellakaan hahmota tätä.
 
Ei niitä intervalleja kannata miettiä. Jos olet kävelemässä joen yli kiviä pitkin, niin et sä laske mielessäsi ensin sitä etäisyyttä sentteinä ja laita sitä jalkaasi sen arvioin mukaan, vaan laitat jalan siihen kohtaan missä sä näät että se kivi on.
 
Sekava kielikuva joo. Mutta ei sen melodian oppimisen pointti ole tunnistaa jokainen intervalli erikseen vaan kuulla nimenomaan se melodia.

Tämähän ei aivan pidä paikkaansa. Klassisen musiikin historia tuntee tapauksia, joissa henkilö on pystynyt kerran teoksen kuultuaan soittamaan sen. Olisikohan Mozart ollut tällainen tapaus. Lisäksi löytyy ääriesimerkkeinä ns. idiot savant-syndroomaa sairastavia, joilla tuo korvakuulolta soittaminen on poikkeuksellisen virheetöntä. Kyllä näitä siis on.
 
Richard Järnefelt, joka osaa soittaa 4000 biisiä pianolla, taitaa myös omata tän tyyppisiä kykyjä. Itse asiassa Robert Johnsonistakin on sanottu, että kun se kuuli biisin radiosta, se osas esittää sen kitaran kanssa.

Mutta minun ongelmani on juuri se että en kuule sitä melodiaa. Tietenkin voin kuunnella kappaletta muuten mutta en kuule sitä mitenkään analysoiden.

Klassisen musiikin historia tuntee tapauksia, joissa henkilö on pystynyt kerran teoksen kuultuaan soittamaan sen. Olisikohan Mozart ollut tällainen tapaus.
 
Joo Mozarthan se. Aikoinaan teoriamaikka kertoi, että Mozart aiheutti vähän kohua, kun kävi kuuntelemassa oopperan tai vastaavan ja kirjoitti kotona siitä sitten nuotit ylös, kun kyseisen teoksen nuotit oli jotenkin tarkasti varjeltu, etteivät ne leviäisi tms. Ei ihan yks yhteen ehkä tää mun tarina, mutta jotenkin noin :)
 
Ja mäkään en kyllä lähtisi tuota korvakuulohommaa lähestymään mitenkään teorian kannalta. Siitä vain kuuntelemaan ja kokeilemaan.
 
Edit: Mutta minun ongelmani on juuri se että en kuule sitä melodiaa. Tietenkin voin kuunnella kappaletta muuten mutta en kuule sitä mitenkään analysoiden.
 
Siis kyllä varmaan kuulet sen, mutta et "ymmärrä" sitä? Kärsivällisesti kun kitaran kanssa räpläät ja kuuntelet ja kokeilet, niin opit hiljalleen kuulemaan ja erottamaan asioita ja analysoimaan niitä siltä pohjalta. Tuota melodian soittamista vaikka kehiin.