Roots ›

Jees! Sain hommattua käsiini kaks Joen levyä, toinen oli Blues Deluxe ja toinen tää sen uusi SloeGin, vai mikä se nyt oli ja täytyy harmikseni todeta että olin pettynyt tähän uuteen levyyn ja pahemman kerran..Eihän Joen soitossa sinällään mitään pahaa ole, mutta kyl se materiaali on jotenkin niin pliisua ja laskelmoitua tasasta tavaraa että oikein sokerihumalaan tulin kun sitä kuuntelin..Jaiks! You and Me-levy oli paljon parempi kokonaisuutena..Mites muut on asian kokenu?

Onhan noi kaikki tosi hyviä levyjä, pari ensimmäistä levyä vaan oli vähän semmosta poppi-meininkiä, mutta ootko kuunnellu Had to cry todayta? Toi on mun mielestä kyllä Bonamassan paras levy, löytyy vähän kaikenlaista.

A New Day Yesterday kolahti Blues Deluxen lisäks muhun.. Täytyy myöntää, että kaveri osaa soittaa, mut jos pitäis nimetä paras biisi niin vaikeeta olis.. Sloegin oli turhan ylituotettu ja laskelmoitu, aivan liian siistiä työtä kun mitä mä bluesilta odotan.

Joen ongelma tuntuu olevan, että hän koittaa olla kaikkea yhtä aikaa...se pitää kyllä sanoa että So Many Roadsin versio on aika tulinen.

mulla oli sen rockpalast-dvdn jälkeen aika paha bonamassa-allergia, jotenkin oli kauhean vaikea löytää siitä mitään sielua. nyt otin sitten kirjastosta lainaan tuon you&me-lätyn ja tämähän toimii jo paljon paremmin, ihan rehellistä bluesrokkia. jousiosastoa oli kyllä käytetty aika reippaasti.