Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Mick Box on ehkä aliarvostetuin kitaristi ikinä.
 
Pitää kyllä paikkansa.

Tuli tuossa taannoin hankittua Heepin Abominog.Kokoonpano: Box-Kerslake-Goalby-Daisley-Sinclair.Loistava levy.Parasta jHe Heeppiä (jälkeen Hensleyn) minusta.Too scare to run on aivan klassikkobiisi vaikka huomioon otetaan koko Heepin ura.Toisaalta oon kyllä digannut tätä jo sen ilmestymisestä lähtien ,mutta vasta nyt tuli hankittua cd-muodossa.

http://rumandmonkey.com/widgets/toys/testgen/4326/
 
Tässä lyhyt ja hauska testi kaikille Heepin ystäville. Itse profiloiduin Stef Fontaineen, mikä pisti hetkeksi miettimään :)

John Lawton olin minä.
 
Asiasta toiseen, mikähän oli piisin nimi, mitä soittivat viime joulukuussa Paviljongissa?
Kertsissä laulettiin tämännäköistä: Keep on falling in love? Puol vuotta jo kaivanu, eikä mistään oo tullu vastaan.

Asiasta toiseen, mikähän oli piisin nimi, mitä soittivat viime joulukuussa Paviljongissa?
Kertsissä laulettiin tämännäköistä: Keep on falling in love? Puol vuotta jo kaivanu, eikä mistään oo tullu vastaan.
 
Lawtonin aikanen biisi Falling In Love. Vuodelta 78 ja löytyy Fallen Angel- levyltä. Helsingissä soittivat sen kanssa mikä vähän yllätti, kun ei pahemmin ole Fireflylta, Innocent Victimilta tai Fallen Angelilta biisejä tullu livenä viime vuosina. Sympathya saisivat alkaa vetämään ainakin.

Kiitos tuosta. Olette hieno mies.

Kiitos tuosta. Olette hieno mies.
 
Danke schön. Ensimmäinen kohteliaisuus vuosiin. Ja Firefly on ehkä paras Lawton-levy.

Firefly on kyllä hienoa menoa. varsinkin tuo nimibiisi ja avausraita iskee.

Tuli tuossa taannoin hankittua Heepin Abominog.Kokoonpano: Box-Kerslake-Goalby-Daisley-Sinclair.Loistava levy.Parasta jHe Heeppiä (jälkeen Hensleyn) minusta.Too scare to run on aivan klassikkobiisi vaikka huomioon otetaan koko Heepin ura.Toisaalta oon kyllä digannut tätä jo sen ilmestymisestä lähtien ,mutta vasta nyt tuli hankittua cd-muodossa.
 
Joo, nostetaan tätä. Itsekin ostin todella kauniin ja herkän kannen omaavan Abominog-levyn. Too Scared to Run on kyllä todella hyvä kappale! Muuten levy kyllä on hieman epätasainen. Hienoja hetkiä joukossa paljon, mutta välillä uidaan kyllä jossain epämääräisessä aineessa kaulaa myöten.

Joo, nostetaan tätä. Itsekin ostin todella kauniin ja herkän kannen omaavan Abominog-levyn. Too Scared to Run on kyllä todella hyvä kappale! Muuten levy kyllä on hieman epätasainen. Hienoja hetkiä joukossa paljon, mutta välillä uidaan kyllä jossain epämääräisessä aineessa kaulaa myöten.
 
Tarkennetaas sen verran ,että Sea of lightilta ja Sonic Origamiltakin löytyy tosi hyviä vetoja.
 
Onhan tossa Abominogilla vähän löysempääkin kamaa ,mutta toisaalta esmes "erilainen" On the rebound on aivan helmibiisi hymyilyttävine disco-nakutuskomppeineen.Melkein voi nähdä Mick Boxin ajamassa punaisissa buutseissaan avoautolla auringonlaskuun päässään ISOT aurinkolasit :-)
 
Russ Ballardin biisejä löytyy myös samoihin aikoihin Rainbown levyiltä.Liekö ollut ns.boomi meneillään? Tai molemmat bändit ehkä kokeilivat murtoa USAn AOR-markkinoille?

Onhan tossa Abominogilla vähän löysempääkin kamaa ,mutta toisaalta esmes "erilainen" On the rebound on aivan helmibiisi hymyilyttävine disco-nakutuskomppeineen.Melkein voi nähdä Mick Boxin ajamassa punaisissa buutseissaan avoautolla auringonlaskuun päässään ISOT aurinkolasit :-)

Russ Ballardin biisejä löytyy myös samoihin aikoihin Rainbown levyiltä.Liekö ollut ns.boomi meneillään? Tai molemmat bändit ehkä kokeilivat murtoa USAn AOR-markkinoille?
 
Goalbyn aikasista Heep-levyistä Abominog on minusta paras ja muutenkin 80-luvun paras Heeplevy. Kappaleet ovat kasarimetallia parhaasta päästä lukuunottamatta muutamaa keskinkertaisempaa (Hot persuasion, Running The Night With the Lion & Hot Night in a Cold Town) biisiä. Levyä on muuten tituleerattu monissa uudemmissa levyarvosteluissa yhdeksi 80-luvun parhaista albumeista ja se on jo jotain se. All Music Guide on antanut levylle 4 ja puoli tähteä viidestä. On Abominogissa jo tiettyä AOR-henkisyyttä, muttei läheskään niin paljon kuin Head First tai Equator-levyillä. Nurinkurista vain, että Abominog menestyi parhaiten.
 
http://www.allmusicguide.com/cg/amg.dll?p=amg&sql=10:rk2vad5kv8wj
 
Heepissä on aina ollut loistavia laulajia, mutta hämmästyttävän vähälle huomiolle ovat miesten kyvyt jääneet Byronia ehkä lukuunottamatta. Lawtonilla ja Goalbylla on kummallakin mahtava ääni. Etenkin Lawtonin suhteen kannattaa kuunnella 70- luvun alussa perustettua proge-hevibändi Lucifer's Friendiä, jossa mies lauloi. Bändi teki suurimmaksi osaksi paljon rankempaa materiaalia, kuin mitä Ken Hensley Lawtonin ollessa Heepissä.

Paras biisi ehkä a yer or a day tai beatiful dream. Molemmat v.1975 return to fantasy levyltä. Sunrise, look at yourself, traveller in time, time to live ja salisbury tulee sit. Parhaat levyt: 1.salisbury, heepin ehdoton ykkönen. 2.return to fantasy. 3.demons & wizards. 4.very eavy. 5.look at yourself.

Tänään Yle Teemalta klo 17 Uriah Heepin keikka vuodelta 1985, kasariheviä ja 70-luvun jytää siis tiedossa!

Perjantaina tuli kuultua Uriah Heep livenä. Odotin jotain väsynyttä esitystä, mutta yllätyin kyllä! Hyvin vetivät.

Perjantaina tuli kuultua Uriah Heep livenä. Odotin jotain väsynyttä esitystä, mutta yllätyin kyllä! Hyvin vetivät.
 
Livebändinä Heep on toiminut hyvin aina niillä 6-7 keikalla, jotka olen käynyt katsomassa! Taitaa olla aika yleinen harhaluulo, että kaikki ukkoiässä olevat bändit ovat väsyneitä jyyriä :D Bernie Shawlla tuntuu etenkin virtaa riittävän.

Tein ton testin huvikseni ja olen sen mukaan Mark Clarke. Nice. :)

Tässä lyhyt ja hauska testi kaikille Heepin ystäville.
 
Mick Box...
 
Tuossa ylempänä esitettiin, että olisi eräs aliarvostetuimpia kitaristeja. Helppo olla samaa mieltä, sen verran harvoin millään foorumeilla tai äänestyksissä mies esillä on. Noh, teot puhukoot puolestaan!

Olen John Wetton... eli soitan kitaroita, bassoa, mandoliinia, pianoa, laulan, teen biisejä...
 
Ja Mick Boxista olen ihan samaa mieltä. Hän soittaa kitaraa kuin Mick Box eikä ole sortunut millekään muodissa olevalle miljoona nuottia tahdissa -linjalle. Eikä matki ketään muuta. Esim. soolo uuden levyn biisissä What Kind Of God on aivan loistava. Periaatteessa kuka tahansa sellaisen muutaman sävelen soolon pystyy soittamaan, mutta vain Mick Box lataa siihen sellaisen tunteen, että tukka nousee pystyyn. (se mitä sitä vielä on).

Olen Ken Hensley... huh.
 
Jotenkin Heep on saanut Suomessa? hieman oudon maineen
 
Johtuisikohan siitä, että muistan 70-luvulla bändin olleen tyttöjenkin suosiossa ja sehän tietysti aiheuttaa vieroksuntaa miespuolisessa yleisössä.