Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Mutta omaperäinen on niin kovin harvoin tyylikäs ja tahdikas. Liian usein omaperäisyyttä haettaessa sorrutaan liioitteluun ja lopputulos on from accordion.

tuosta olen itse kyllä ihan täysin eri mieltä. paljon mieluummin kattoo vaikka liioteltua ja omaperäistä kun jotain tuhat kertaa nähtyä vanhaa tuttua.

itse olen tuosta aika samaa mieltä. itse en suostusi tekemään itelleni ikinä semmosta kitaraa mikä on jo olemassa. aina pitää olla jotain omaa.
 
Tuleehan siihen omaa vaikka väkisin. Jossei muuta niin kädenjälki.
 
En mäkään jaksa uusia malleja suunnitella. Vanhat on ihan ok kun niitä parantelee oman mielen mukaan. Voihan sitä kokeilla vaikka erikoisempia puita.

Minusta tähän omadesign vs kopsudesign- keskusteluun sopii hyvin verrata coverbändi vs omamatskubändi-keskustelussa esittämääni seikkaa. Coverin (kopsun) tekeminen on saakelin paljon vaikeampaa kuin oman(suunnitelman) biisin. Kopsu pitäisi mielestäni kuitenkin tehdä joko ihan yks yhteen alkuperäisen kanssa tai sitten tuoda siihen jotain uutta raiskaamatta kuitenkaan alkuperäistä ideaa. Oman suunnittelun tulos (oma biisi) on aina tehty oikein, koska kukaan muu ei voi tehdä sellaista kuin juuri minä itse. Kaikki toisen silmissä omituiset seikat ja mokat voi verhota tekeleeseen kuuluviksi ominasuuksiksi. Kopsussa ja coverissa ne ovat vaan mokia.
Pari kopsua olen tehnyt, muissa olen enemän ja vähemmän onnistuneesti joko yrittänyt olla raiskaamatta alkuperäisen ideaa tai piilottaa mokat ominaisuuksiksi.
Marko

En tiedä oliko toi kommentti tehdas tekosten kitaroiden puolesta vai vastaan. Kun katsoo vaikka Gibsonin tuotoksia niin sieltä löytyy vikoja kuten kaulapainoisuutta heikkoja lapoja, huonoja kaulaliitoksia ja painavia kitaran bodeja. Kuulostaa varmaan hyvin mietityltä designilta.
 
Ei se ollut kumpaakaan. Se oli kommentti osaamisen ja ammattitaidon puolesta. Esim. Les Paulia ei käsittääkseni suunnitellut muotoilija, vaan kitaristi. Voisi sanoa, että sellaista on jälkikin. Juzzu tosin melko kattavasti nosti esille asiat, jotka on otettava huomioon LP -mallia arvioitaessa.
 
Ylipäänsä en tarkoittanut, että klassikkomallit ovat niitä parhaita ja ainoita oikeita. Eivät ne ole. Ovat aikansa tuotoksia, vikoineen, jotka sittemmin ovat vakiintuneet jonkinlaisiksi standardeiksi. Se ei tarkoita, että ne olisivat viimeinen sana mitä tulee ergonomiaan tai estetiikkaan. Kaikkea muuta. Joissain malleissa asioita on mietitty, joissain ei.
 
Tarkoitus oli kyseenalaistaa se, että minkälaisella osaamisella on järkevä lähteä niitä ääriviivoja uusiksi piirtelemään. Aloittajan tekstistä sai käsityksen, että omien mallien tulisi olla itsetarkoitus, on osaamista muotoiluun tai ei ja että klassikkomallien kopiointi osoittaa jonkinlaista rajoittuneisuutta. Kuten todettua, ei se niin mene.
 
En ymmärrä tuollaista "Raneuden" ihannointia, että tehdään itse, vaikkei ymmärretä mitä ollaan tekemässä tai osata tehdä. Paskaa siten syntyy.

Ylipäänsä en tarkoittanut, että klassikkomallit ovat niitä parhaita ja ainoita oikeita. Eivät ne ole. Ovat aikansa tuotoksia, vikoineen, jotka sittemmin ovat vakiintuneet jonkinlaisiksi standardeiksi.
 
...Ja niiden muodostamat soundit ovat myös muodostuneet standardeiksi (stratot, telet. lespat, rikkenpakkerit juu neim it). Mitä tapahtuu, kun "standardeista" poiketaan vaikka ergonomian suhteen, muutetaan bodyä ohuemmaksi, vaihdetaan skaala pikkaisen pidemmäksi, muutetaan lavan kulmaa jne. eli tehdään vaikka Les Paulista PRS? Noh, ei se enää samalta kuulosta (omistan Les Pauleja ja PRS:n joten tätä ei ole kuultu isolta kirkolta diskopallon alla). Jos haluu lespöölin soundin ei kannata ihan loputtomiin muotoilla :o)
 
Mutta nyt menee jo toistoksi joten kiitos ja kuitti.

Mun pointti tosiaan oli se että sitä muotoilua voi hieman muokata alkuperäisestä jolloin syntyy jo uniikki tuote.
 
Näin minäkin olen välillä tehnyt. Huomaatko missä soittimessa ? Varmasti uniikki mutta ei missään tapauksessa mikään oma malli. Hieman muokata ei kyllä esimmäsestä postauksesta tullut mieleen.
 
Ps. Pakko lisätä että tuo otsikko on aikalailla tarkoituksella provosoiva.
 
Huomasitko että olit otsikossa sisällyttänyt mukaan myös itsesi ? Olettaen että olet Suomalainen.
 
Sitäpaitsi varsinainen teksti oli paljon provosoivampi. Mutta pointti tuli ymmärretyksi.
 
Katselin project guitarin sivuilta "guitar of the month" muutamat viimeiset äänestykset läpi. Samaa Tele, Strato, Ibanez, Explorer, PRS, 335, Les Paul yms. kopiota sielläkin on foorumi väärällään. Lasken esim. Ibanezin näköiset 9 kieliset kitarat myös Ibanez malleiksi siellä. Toki seassa omatekemäkin, mutta niistäkin iso osa niin lähellä edellämainittuja, että en niin vahvasti omana muotoiluna niitä pidä. Osa itse suunnitelluista niin rumia, ettei niiden olisi koskaan pitänyt valmistua ja sitten muutama oikeasti hieno ja hyvin tehty oma malli.
 
Eli suht. samassa suhteessa sielläkin menee kuin tälläkin foorumilla tuo jako. Ja täytyy muistaa, että Project Guitarissa liikkuu aika paljon myös ihan ammattilaisia, joiden tekosia monet noista ei vakio malleista ovat.
 
E:
Ja vaikka kitara olisikin vakio mallinen, niin yksityiskohdat voivat hyvinkin olla innovatiivisia ja tekijänsä tarkkaan harkitsemia. Esim. volute, kaulaliitos, upotukset, väritys tai mikä tahansa yksityiskohta voi olla hyvinkin uniikki.

Vankkumattomana custom-kitaroiden kannattajana olen koko päivän miettinyt hyviä syitä rakentaa 1:1 strato, tele tai LP kopio. Kyllähän niitä on kun oikein miettii. Nämä luettelemani (osin samoja kuin on jo aiemmin minittu) seikat ovat päteviä vain sillä oletuksella että tekijä omistaa työkalut, osaa oikeasti puutöitä ja ymmärtää kitaraa soittimena:
 
Jos haluaa oikein hyvän "custom shop" tasoisen yksilön on jo rahallisesti perusteltua rakentaa kitara itse eikä maksaa siitä useita tuhansia euroja. Strato ja tele ovat ainakin niin simppeleitä konstruktioita että minkään custom shopin hintalappu ei ole järjellä perusteltu.
 
Kitaran muotoilu on oikeasti vaikeaa jos lopputuloksen on tarkoitus olla kaunis ja ergonominen. Kolmen kopioiduimman runkomallin rinnalle ei ole liiemmälti tullut samassa sarjassa painivia kilpailijoita vaikka ne on suunniteltu vuosikymmeniä sitten. Onnistuneemmat uudemman ajan kitarat (esim Ruokangas Duke, Nik Huber Dolphin, ...) ovat vähissä ja niidenkin muotoilu pohjaa vanhoihin standardimalleihin.
 
Sillä että tekee jonkun standardimallin on todennäkoisempää saada lopputulos joka vastaa mielikuvaa siitä mitä on tekemässä. Vastaavia mallejahan voi referenssiksi käydä kokeilemassa kaupassa. Itsellä on käynyt niin että kitaran on joutunut rakentaman kahteen kertaan koska ensimmäinen versio oli ergonomialtaan from accordion. Vaikka tehtaalla tuollainen kokeilu todennäköisesti silputtaisi niin kotikutoista laitetta ei tällaisessakaan tapauksessa tule heitettyä saunan pesään vaan muotoiltua uudestaan.
 
Kitaran rakentaminen on aina parempaa ajanvietettä kun telkkarin töllöttäminen oli lopputulos mitä tahansa.

Tuo oman mallin tekeminen ei ole kovin helppo asia jos haluaa saada sellaisen
tasapainoisen kokonaisuuden. Muotoiluhan on tietysti makuasia mutta kovin helposti se överiksi menee.
Kitaran kun tulis mielellään olla mukavan tuntuinen seisaaltaan ja istualtaan soitettaessa ja näyttääkin hyvältä.
Kyllä niitä piirustuksia ja vanerimalleja on tullut tehdyksi eräskin kappale ennenkuin siitä on saanut mieleisensä.
Oma makuni on melko konservatiivinen kitaran pitää näyttää kitaralta
vaikka omaa mallia koitan kovasti kehittää, kyllä silti aion vielä tehdä kopioitakin
ihan olemassa olevista malleista, koska pitäähän niitäkin olla.
Mutta on tuossa pointtia tunnistettavuus massasta on hyvä asia vaikka olisikin
muotoilultaan perinteistä.

itse olen tuosta aika samaa mieltä. itse en suostusi tekemään itelleni ikinä semmosta kitaraa mikä on jo olemassa. aina pitää olla jotain omaa.
 
Ah se ihana valinnan vapaus!
 
Kyl mä näkisin että on kitaranrakentajalle vaan hyödyksi hallita myös perinteisten mallien rakennusta. Siinähän sitten voi tehdessään miettiä seikkoja mitä tekee kenties tulevaisuudessa toisin. En itse näe mitään syytä miksi pitäisi väkisin koittaa tehdä heti sitä omaa. Kyllä sen perinteisenkin voi kuitenkin tehdä haasteellisesti valitsemalla kauneimmat/parhaimmat tms. materiaalit, erikoisemmilla pintakäsittelyillä, vimosen päälle viimeistelemällä... Muuttujia riittää.
 
Toki jos vahva näkemys ja visio on parhaudesta niin mikä ettei vaikka heti omaa.

Ah se ihana valinnan vapaus!
 
Kyl mä näkisin että on kitaranrakentajalle vaan hyödyksi hallita myös perinteisten mallien rakennusta. Siinähän sitten voi tehdessään miettiä seikkoja mitä tekee kenties tulevaisuudessa toisin. En itse näe mitään syytä miksi pitäisi väkisin koittaa tehdä heti sitä omaa. Kyllä sen perinteisenkin voi kuitenkin tehdä haasteellisesti valitsemalla kauneimmat/parhaimmat tms. materiaalit, erikoisemmilla pintakäsittelyillä, vimosen päälle viimeistelemällä... Muuttujia riittää.
 
Toki jos vahva näkemys ja visio on parhaudesta niin mikä ettei vaikka heti omaa.
 
itelleni ei ainakaan missään vaiheessa ole tullut mieleenkään että tekisin jonku straon tai lespan? heti kun päätin kitaran tehdä päätin tehdä jotain erikoisempaa. ja vaikka tuo toinen kitarakin on rr ni kyllä olen pyrkinyt siihenkin mahollisimman paljon kaikkea uniikkia lisäämään.

Mulla on vähän sellainen visio (voin olla toki väärässä) että mitä nuorempi tekijä, sitä enemmän sitä "omaa ja erikoista" siinä kitarassa tai bassossa pitää olla. Sitten kun ikää tulee lisää, seestyy malli lähelle noita standardeja. Enää kun ei niin tartte erottua sen soittimen perusteella. Mua ei ainakaan enää puhuttele mitkään kirveet ja suunnikkaat, aika pitkälle nuo preuskitaran ja -basson näköiset soittimet on mieleen. Toki sitten mausteena omia piirteitä mutta päälinjoiltaan.
En mitenkään tarkoita, että se nuoremman diggaama muotokieli olisi sen huonompaa tai parempaa, se vain on erilaista kuin (ehkä) meillä hiukan iäkkäämmillä. Vai kuinka monen nelikymppisen olet nähnyt soittavan jollain hevisuunnikkaalla? Scorpionsin kavereita ei nyt lasketa, ne on juuttuneet sinne kaheksköötluvulle ja ne ovat sitäpaitsi vanhempia:)
Marko

ja vaikka tuo toinen kitarakin on rr ni kyllä olen pyrkinyt siihenkin mahollisimman paljon kaikkea uniikkia lisäämään.
 
Kerro vähän mitä uniikkia. Mallinahan tuo RR kaiketi voidaan jo luetella lähes ikämies-sarjaan kun on jo 26 vuotias.
 
Mulla on vähän sellainen visio (voin olla toki väärässä) että mitä nuorempi tekijä, sitä enemmän sitä "omaa ja erikoista" siinä kitarassa tai bassossa pitää olla.
 
Niin se on tääläkin mennyt, ensmäinen 80-luvun alusta oli jokin hiano suunnikas. Soitettavuus oli vähän sitä sun tätä. Nykyisin se mahdollisimman persoonallinen ulkonäkö ei ole kriteereissä kovin huipulla.

Hmm... älkääs nyt hyvät ihmiset vetäkö aina ääripäähän.
 
Mä en henkilökohtaisesti ole mieltynyt juurikaan näihin ihme suunnikkaisiin tai ällinmullin poikkitaiteellisiin pläjäyksiin vaikka persoonallisuutta haenkin.
 
Perinteiset mallit ovat tosiaankin suosittuja ihan ansaituista syistä: ne ovat kovasti hyviä.
 
Mutta pientä kosmeettista muutosta tekemällä (esim omaa designiä lapaan, muotoja vähän uusiksi, tasaisen kannen sijasta vähän kuperaa/koveraa... jne jne jne.
 
Eli vaikka tuo aiemmin tässä ketjussa nähty jerrykannukitara onkin aika veikeä tapaus niin en ihan sitä ajanut innovatiivisuudella takaa.
 
Itse pidän esim ruokankaan malleista kovasti. Selvästi tunnistaa minkä "standardimallin" jäljitelmä on kyseessä ja myös soundit on perinteistä linjaa (mallista riippuen kun on sitten rajumpia mikki ym vaihtoehtoja saatavilla).
 
Eli mulla itellä on periaatteena ollut se että perinteet kunniaan mutta oman käden ja suunnittelun leima pitää löytyä. En vaan taas eilen kännipäissäni osannut sitä ihan halutulla tavalla suoltaa tuohon ekaan kirjoitukseen.
 
Kommenttina ikään... itsellä on reilut kolmekymmentä kesää takana enkä ihan poikasena itseäni enää pidä, mutta ei nyt vielä hautapaikkaakaan ole varattuna.

Aiemmin on jäänyt sanomatta se. Että minä kunnioita niitä, joilla on kykyä suunnitella omanlaisia soittimia niin, että ne ovat samalla upean näköisiä ja toimivia. Sellaisiakin on tällä palstalla nähty. Eli en missään tapauksessa ole sitä vastaan. Mutta annetaan kaikkien kukkien kukkia. Kyllä ne Straton väsääjätkin joutuvat paljon vaivaa näkemään ja uutta opiskelemaan ennen kuin se soitin syntyy. Ja jokainen on ylpeä tuotoksestaa, vaikka olisikin se maailman kopioiduin malli.
 
---------------------------------------------------------------------------------------
itelleni ei ainakaan missään vaiheessa ole tullut mieleenkään että tekisin jonku straon tai lespan? heti kun päätin kitaran tehdä päätin tehdä jotain erikoisempaa. ja vaikka tuo toinen kitarakin on rr ni kyllä olen pyrkinyt siihenkin mahollisimman paljon kaikkea uniikkia lisäämään.
 
Saisiko näitäkin tuotoksia myös näytille.
 
Alkaa olemaan sellainen olo kun tätä ketjua lukee, että syy miksi niitä Suomalaisten tekemiä omia designeja ei näy on se, että niitä tehneet ei vain pistä niitä näytille. Tämä ajatus vain siis tämän ketjun tuloksena, kun kaikki jotka moittivat sitä vakiomallien tekoa kehuvat myös oman mallin tehneensä, mutta eivät pidä kuvia näkyvissä.

Hmm... älkääs nyt hyvät ihmiset vetäkö aina ääripäähän.
 
No mitäs tässä, ihan asiallista ja hyvää keskustelua. Ei tässä mitään konsensusta tarvi olla.
 
Alkaa olemaan sellainen olo kun tätä ketjua lukee, että syy miksi niitä Suomalaisten tekemiä omia designeja ei näy on se, että niitä tehneet ei vain pistä niitä näytille.
 
Näin se tuntuu olevan, vai onko just kaikilla niillä joilla on omia persoonallisia malleja kamera rikki tms. ;)

Mulla on vähän sellainen visio (voin olla toki väärässä) että mitä nuorempi tekijä, sitä enemmän sitä "omaa ja erikoista" siinä kitarassa tai bassossa pitää olla. Sitten kun ikää tulee lisää, seestyy malli lähelle noita standardeja.
 
Heh. tuo visio toteutuu monessa muussakin asiassa. esim. vaatteet ja autot :)
 
Näin se tuntuu olevan, vai onko just kaikilla niillä joilla on omia persoonallisia malleja kamera rikki tms. ;)
 
laitetaan ny sitten kuvasarja. samalla mallilla on kaksi umpilankkusta tekeillä myös
 
http://personal.inet.fi/koti/juha.t … n/puoliakustinen/puoliakustinen.htm

Johtuisko siitä, että saksalaisia on 60 miljoonaa ja suomalaisia 5 miljoonaa? Siis jokaista suomalaista omaperäistä soitinrakentajaa kohtaan tulee 12 vastaavaa saksalaista.

Kyllä ne Straton väsääjätkin joutuvat paljon vaivaa näkemään ja uutta opiskelemaan ennen kuin se soitin syntyy. Ja jokainen on ylpeä tuotoksestaa, vaikka olisikin se maailman kopioiduin malli.
 
No tämä on kyllä taivahan tosi.

Jos olet keikalla strato kaulassa, on satavarmaa että kukaan yleisöstä ei tule juttelemaan siitä....
(tämä siis perustuu omaan kokemukseen)
 
Mulla on toisenlaistakin kokemusta. Aikanaan bändin kitaristilla oli custom shop-strato, ja keikan jälkeen kaunis neitokainen tuli juttelemaan ja nimenomaan kitarasta. Neiti oli itsekin kitaristi, kävi ilmi. Tarinan jatko onkin sitten historiaa, mutta en tässä ala sitä kertaamaan... :)
 
Mun mielestä hyvää suomalaista muotoilua ja laadukkaita kitaroita löytyy FGW:ltä, eli nämä Flying Finn -kitarat. Perinteikästä mutta silti omaa ja erottuu joukosta, mielestäni edukseen.
 
Täällä --> http://www.fgwguitars.com