Tanssimusiikki ›

Kuinka monen muusikon treenaaminen ja muu musiikillinen toiminta on tukahdutettu kotoa käsin hyödyntämällä naisellisuutta ja äijien joustavuutta.

Ei mulla ainakaan: "Mitä sä täällä himassa nynnit sotkemassa, eiks sulla oo treenejä tai keikkoja tai jotain"

Kuinka monen muusikon treenaaminen ja muu musiikillinen toiminta on tukahdutettu kotoa käsin hyödyntämällä naisellisuutta ja äijien joustavuutta.
 
Tiedän muutaman tapauksen, kun on oma soittaja naisena saatu pihteihin (= jalkoväliin), niin se on lorun loppu tai ainakin ollaan asettamassa rajoituksia soittotoimiin ja niitä "hyviä neuvoja" kyllä riittää prle. Ei ole koskaan koskenut minua! Vittu, näin on! Mutta soittajillakin voi pillu mennä päähän viinan lailla, mikäs ihme tuo nyt on.

Aika moniakin tunnen. Ovat joutuneet valitsemaan musiikin tai parisuhteen.

Perhe-elämä ja muusikkous on erittäin vaikea yhdistelmä toisinaan..Nim. kokemusta omaava

Perhe-elämä ja muusikkous on erittäin vaikea yhdistelmä toisinaan..Nim. kokemusta omaava
 
Pienten lasten kanssa viikkokausia yksinäisenä oleva vaimo on erittäin vaikea yhdistelmä.

Ei saa rajoittaa millään tavalla!

Kuinka monen muusikon treenaaminen ja muu musiikillinen toiminta on tukahdutettu kotoa käsin hyödyntämällä naisellisuutta ja äijien joustavuutta.
 
Mulla ei oo ongelmia asian suhteen, mutta vierestä oon seurannu mustasukkaisten puolisoiden roikkumista keikoilla ja tarkastuspuheluita keskellä yötä. Ei käy kateeksi.

Jo liiton alkuaikoina tehtiin asiasta sopimus ja sen jälkeen ei ole nurinaa kuulunut. Minä teen keikkaa ja vaimo hoitaa omat harrastuksensa. Hyvin on toiminut.

Kun toka muksu syntyi niin sen jälkeen tuli pieni tauko vakiosysteemeistä, kun lopetin sillosen bändin. No se olis muutenki loppunut. Sitten alkoi vähitellen tuurauskeikat ja siitä se sitten taas lähti.
 
Rouva ei oo koskaan ollu kiinnostunu lähtemään keikoille katsomaan. Eikä oo tarviskaan. Mitä ny tekstareita ehtoon aikana voidaan lähetellä. Lähinnä tyyliin, onks paljon väkee, onks tuttui...

Ei ole tukahdutettu.
Jos kuuluis vahingossa, että nyt saat valita, soitto tai minä, niin vastaus olis, että mene sitten helevettiin siitä naukumasta.

Työni saan tehdä, niin kuoin parhaaksi nään, kunhan muistan perheenkin olemassaolon.
 
Itte asiassa vaimo on monessa mielessä avuksi.

Eka eukko oli oikein paha jarru musahommissa. Sen naama oli kuin olis paskaa syönyt kun oli puhetta musahommista. Six musta ei kai (kykyjen puutteen lisäksi) oikeata muusikkoa koskaan tullutkaan. Tää nykyinen ei ota asiaan kielteistä kantaa.

Ei ole jarrutellut ja turhaa se olisikin.

Ei ole jarrutellut ja turhaa se olisikin.
 
Ai meinaatko, että urakehitys pysyy aisoissa muutenkin? ;-) Meillä asuva mies kävi yhden kerran keikallamme, ja kysyi heti setin jälkeen, että "Joko mä nyt vihdoin voin lähteä kotiin?" Sen jälkeen se on ollut vapautettu tukea-antavan ja kiinnostuneen puolison roolista.

Ai meinaatko, että urakehitys pysyy aisoissa muutenkin? ;-) Meillä asuva mies kävi yhden kerran keikallamme, ja kysyi heti setin jälkeen, että "Joko mä nyt vihdoin voin lähteä kotiin?" Sen jälkeen se on ollut vapautettu tukea-antavan ja kiinnostuneen puolison roolista.
 
Hähhäh!
Meillä oli joskus vuosia sitten basistin akka viiden päivän rundilla mukana. Kun se loppui, niin kuulemma ei ikinä enää. Tuo vois olla hyvä koulutus kaikille puolisoille, jos rupeaa kiinnostamaan, millaista siellä on.

Oon ollut saman eukon kanssa kohta 35 vuotta, alkuun sitä vähän kiinnosti sen touhun luonne, viimeiset 30 vuotta vain tilit ovat olleet huomionarvoisia. Harjoittelua se ei vieläkään tajua, yksinhän se tuleekin tehtyä, parempi niin.

Urakehitys?Suurempana jarruna näköjään on tuo ikärasismi.Eikä vaimo suinkaan.Alusta lähtien tiennyt mitä hommaa mä rakastan ja ei koskaan ole naputtanut millekkään keikalle lähdöstä.Saati paluusta.Aikoinaan kulki useinkin mukana tanssipaikoilla tanssimassa ja jopa jeesasi roudatessa.Pystyi kasaaman mun rumputtimetkin.Myös keikoilla sovittiin ettei ole tuntevinaan bändiä,jotta saisi tanssia.Eikä mun tarvinnut nyhjätä kyljessä taukoina.Sanoisin että upeasti tuo suhteen on mennyt.Toisin kuin kavereilla.Jonkinlaista mustasukkaisuutta bändikavereita kohtaan?Miksiköhän?Eikö pojilla saa joskus olla kivaa?

Ai meinaatko, että urakehitys pysyy aisoissa muutenkin? ;-) Meillä asuva mies kävi yhden kerran keikallamme, ja kysyi heti setin jälkeen, että "Joko mä nyt vihdoin voin lähteä kotiin?" Sen jälkeen se on ollut vapautettu tukea-antavan ja kiinnostuneen puolison roolista.
 
Tämä on kokeiltu ja toimivaksi havaittu.
 
Eka kierros kaatui soittohommiin (no oli siinä muutakin) Homma oli sillä tasolla, että en enää kertonut eukolle, että milloin on keikkaa. Aloin vaan vetämään humppahaarniskaa niskaan ja kerään kamoja. Sit se alko saman tien mököttämään ja mökötti 3-7 päivää. Jos olisi kertonu, se olis nalkuttanut viikon etukäteen. Noin parempi.
 
Tällä kierroksella olen ollut viisaampi. Lasteni äidin tapasin keikalla. Pohjustin koko homman niin, että nalkuta mistä nalkutat, mutta keikkahommista ja veneestä ei nalkuteta. Myöskään siitä, kuinka paljon sinne menee ja sieltä tulee fyrkkaa. Vene on pohjaton kaivo. Joskus jotain pientä rutinaa tulee, mutta ei sen kummempaa. Soittimia ostan kun tarvii. Viimeksi 2500 egen pa-setin. Aivoehdossa lukee, että soittimet kuuluu meikäläiselle ja minun perillisille avioeron / kuoleman sattuessa.
 
Kiitettävästi olen saanut tussaroida miten haluaa noiden asioiden kera.
 
Onneksi maailmaan mahtuu kumminkin paljon asioita joihin voi puuttua tarpeen niin vaatiessa ja vaimo saa käyttää sukupuolelle luodut etuutensa täysimääräisesti.