Rummut: rumpukamat ›

Hyvä Rumpali hyvin usein kompensoi soitollaan tilan ongelmia, koska kuulee akustiikan vaikutuksen koko ajan.
 
Tätä kutsutaan balanssiksi.

Noh. Jos parametrisellä raapaisee vaikka sen suht normaalin 5dB:tä 140 Hz tienoilta, ei se ole sama kun 140Hz alapääleikkuri. Se varsinainen botne tulee vielä paremmin esille kun korostunut mölinä on poistettu.
 
Luulen et sulla on nyt joku visio mikä on periaatteessa ehkä ihan ok, mut oot missannut pari aika oleellista hommaa, ja lisäks noin kuvainnollisesti opetat faijaas panemaan.
 
Ja jos oikeen ruvetaan taiteilemaan, valitaan kapea Q (joita siis pääsääntöisesti on kanavakohtaisissa EQ:ssa) ja avot, ei vaikuta mihkään muuhun kuin siihen ärsyttävään kuminaan jota ei tänään sound-checkissä saatu pois mikkivalinnalla, -sijoituksella tai virittämällä. Oioi.
 
EDIT
 
No ei nyt ehkä aina ole välttämättä sitä varsinaista Q arvon säätöä, mutta jo kolmialueisella suht'laadukkaalla EQ:lla hoitaa ton homman.

Ton jälkeen se onkin niin siinä et on jo vaihtohousuille tarvetta.
 
Siis noi vaihtobyysathan on ihan vakiovaruste =D

Mutta jos rumpujen gaineja joutuu säätämään keikkapaikasta toiseen, kyllä silloin vika löytyy soittajasta.
 
Hervotonta läppää, hienoa.

No hienoa jos jollain on digitiski rumpukäytössä, tai edes sweepattava alapää kanavassa. Olen niin köyhä että elän kanavien kohdalla perinteisen britti-eq:n varassa.
 
Esitän kysymykseni hieman selkeämmin:
 
miten kanavakohtaisella 3 tai 4 alueisella parametrisella eq:lla voidaan leikata 140hz pistetaajuus pois, vaikuttamatta koko kaistaan?
 
Jos bassarissa on samaan aikaan kaksi ongelmaa, kumina 140hz taajuudella ja botnea pitäisi kokonaisuudessa lisätä, mitä teette?
 
Jos on selkeä ongelma että keikapaikassa kumisee 140hz, se ei tule soittimista, vaan akustiikasta. Silloin ongelma on koko äänikentässä, ei yhdessä instrumentissa. Se voi toki ilmetä jossain instrumentissa pahemmin kuin toisessa.

No hienoa jos jollain on digitiski rumpukäytössä, tai edes sweepattava alapää kanavassa. Olen niin köyhä että elän kanavien kohdalla perinteisen britti-eq:n varassa.
 
Mikä se pulsa on?
 
Esitän kysymykseni hieman selkeämmin:
 
miten kanavakohtaisella 3 tai 4 alueisella parametrisella eq:lla voidaan leikata 140hz pistetaajuus pois, vaikuttamatta koko kaistaan?
 
Aseta se parametrinen 140Hz kohdalle ja käännä miinukselle päin kunnes on hyvä.
 
Jos bassarissa on samaan aikaan kaksi ongelmaa, kumina 140hz taajuudella ja botnea pitäisi kokonaisuudessa lisätä, mitä teette?
 
Kts. yllä, ja sen jälkeen alakerran nappulasta lisää hylly-tyyppistä botnekorostusta. Tai sit vaan siirrät mikkiä lähemmäs mikkireikää.
 
Jos on selkeä ongelma että keikapaikassa kumisee 140hz, se ei tule soittimista, vaan akustiikasta. Silloin ongelma on koko äänikentässä, ei yhdessä instrumentissa. Se voi toki ilmetä jossain instrumentissa pahemmin kuin toisessa.
 
Siksipä se pitääkin käsitellä sekä joka vehkeessä erikseen, ETTÄ siellä master-eq-osastolla.

Tulipa yhtäkkiä muuten mieleeni että kun tässä puhutaan "gainista", niin puhuvatko kaikki siis etuasteen gainista vai faderin säädöstä? Minä puhun nimittäin etuasteen gainista, eli mikille tarvittavan esivahvistuksen määrästä.
 
Onkohan tässä nyt tullut virtuaalimaailman pieni kukkanen?

Tein jupit.... lällää

Aseta se parametrinen 140Hz kohdalle ja käännä miinukselle päin kunnes on hyvä.
 
No ku ei pysty, kun sellaista ei ole. Midin säätö ei mene sinne asti.

Edit............ mittäää... ihan turhaa pöpinää

No ku ei pysty, kun sellaista ei ole. Midin säätö ei mene sinne asti.
 
No joo, vaikka sun mikserissä tällaista ei ole, niin useimmissa ihan kohtuuintaisissakin live-miksereistä kuitenkin löytyy vähintäänkin puoliparametrinen eq (joissain vieläpä niin että leikkaus on tiukemmalla q:lla ja boost sit vähän lenseemmällä vaikkei muuten parametrinen oliskaan) jonka alempi middle menee kyllä aika usein sinne 100Hz tietämille.
 
Esim:
http://www.allen-heath.com/ahimages/hi_res/wz316.jpg
 
Pointtihan tässä kuitenkin alunperin oli se että on paljon järkevämpää että sitä eq:ta (niin kanavasta kuin masterista) samoin kuin muitakin soundiin vaikttavia asioita käyttää (siis miksaa) koko bändin osalta miksaaja eikä rumpali tahi muu bändin jäsen. Saati sit että rumpali miksailee ite itseään ja sit miksaaja koittaa tulla toimeen sillä mitä sieltä miksaajan mikseristä tulee... Aika harvoin kuitenkaan ollaan ilman miksaajaa niin isossa paikassa että koko rumpusetin lähimikitys olis mitenkään oikeasti tarpeellista, vaan useimmiten se vaan on niinku siistiä et on niitä mikkejä ja vehkeitä ihan siellä pizzerian nurkassakin. Yleensä riittäis että ne kitaristit ja muut basistit laittais niitä vehkeitänsä sen verran pienemmälle että yleisölläkin olis oikeasti ihan mukavaa.

Juuri näin Mikael, juuri näin.

Se on tietysti suhteellisen hankala homma tehtäväksi tuo 140hz alueen korjaaminen kanavassa, jos keskialueen sweeppi loppuu 200hz:iin. Tekniikan osalta tämä keskustelu on nyt tehnyt täyden ympyrän, lainatakseni itseäni keskustelun sivulta 1:
 
Pointti: jos haluat vaikkapa geitata bassarin, se ei oikein onnistu jos sulla ei oo gatea
 
Se mitä tulee akustiikkaan, suosittelisin marssimaan lähimpään kirjastoon. Oikeastaan ihan suomenkielisistä perusteoksista löytyy vastaus siihen, mihin akustiikka vaikuttaa ja mihin ei. Ensi töikseen kannattaa tutkailla paljonko huonemoodin tai vaikkapa heijastuneen aallon ja alkuperäisen äänilähteen saman vaiheisen aallon yhteisvaikutus voi olla maksimissaan. Sen jälkeen on helppoa joko laskea tai ihan arvioida paljonko sen vaikutus on vuotona suoraan lähietäisyydeltä äänilähdettä äänitettäessä. Mielenkiintoista luettavaa erityisesti gaineja "akustiikan" mukaan ruuvaaville.
 
Ainakin isoimpien kaupunkien kirjastoista löytyy aiheesta myös brittiteos-sarja, joissa käsitellään konkreettisesti äänilähteen ja akustiikan symbioosia. Kirjasarjan nimeä en muista, mutta yhdessä teoksessa käsitellään juurikin akustisen instrumentin ja huoneakustiikan keskeisiä lainalaisuuksia. Sellainen saattaa kiinnostaa niitä, joiden mielestä soitin muuttaa äänenkuvaansa huoneakustiikan myötä.
 
Ja ei tässä ole tarkoitus kenenkään ammatikseen live-miksaustöitä tekevän varpaille polkea, mutta kuten Isaac Newton aikanaan tiesi että omena tippuu puusta alaspäin, häneltä kesti aikaa ymmärtää mistä se johtui.
 
Tunnetaan siis oireet, mutta ei ymmärretä niiden alkuperää. Se taas tuntuu joskus generoivan mielenkiintoisia uskomuksia, joilla ei ole mitään tekemistä faktan kanssa.

I rest my case.

Ensinnäkin, gainilla säädetään mikrofonilta tulevan signaalin taso mikserin etuasteelle sopivaksi, faderilla taas säädetään kanavien keskinäiset balanssit. Yksinkertaista.
 
Toiseksi, se, että keikalla ei ole miksaajaa vaan miksaus hoidetaan lauteilta, vaikka salissa saattaa olla 2000 henkeä (eikä tomit todellakaan kuulu ilman mikitystä), on arkipäivää valtaosalle tanssiorkestereista. Jotkut tienaa elantonsa sillä hommalla, eikä miksaajaan todellakaan ole varaa. Uskomatonta, eikö totta?
 
No miten sitten akustiikka vaikuttaa rummun sointiin? Näin maalaisjärjellä ajateltuna: rummusta lähtee sitä lyödessä ääniaaltoja, jotka tömäävät ennemmin tai myöhemmin johonkin pintaan tilassa. Pinnasta ääni heijastuu (spektri riippuu mm. pinnan materiaalista) ja osuu takaisin rumpuun, ja tämä aiheuttaa värähtelyjä kalvossa ja rungossa (paitsi jos rummussa on 10v vanha teipattu pinstripe, sen saa värähtelemään ainoastaan dynamiitti). Heijastuneiden äänien taajusspektreistä ja vaiheista riippuu vaimentavatko vai vahvistavatko ne rummun sointia (resonanssi). Kerropa, Groovi, mikä tässä ajatusketjussa menee pileen.
 
Niin, soitan tanssiorkesterissa, ja bändin mikseri on vieressäni. Kun tarkistan rumpumikkien gaineja, mulla on 25dB vaimentavat korvamonitorit päässä, joten korvaani tuleva ääni tulee lähinnä säädettävänä olevan rummun lähimikrofonista, eikä paikan akustiikan pitäisi silloin juurikaan kuulua, vai mitä. Tarkistan rummusta lähtevän maksimisignaalitason, eli lyön rumpua täpöllä (vaikea uskoa, että paikan akustiikka jotenkin vaikuttaisi maksimilyöntivoimaani). Kokemusteni mukaan tämä maksimisignaalitaso vaihtelee keikkapaikan mukaan, samoin kuulemani soundi. Joskus, keikkapaikasta riippuen, vaihdan paksumpiin kapuloihin. Silloin täytyy tietenkin gaineja pienentää.
 
Kirjoista löytyy varmaan hienoja tutkimuksia ja teorioita, en ole niitä lukenut, mutta tällaisia kokemuksia mulla on käytännön tilanteista.
 
Täältä tähän.
Sopikaa keskenään.

Jotkut tienaa elantonsa sillä hommalla, eikä miksaajaan todellakaan ole varaa. Uskomatonta, eikö totta?
 
Tää on todellkin outoa... päätön hintakilpailuko tanssimusaskenen on ajanut tuollaiseen jamaan? Ikävä sanoa mut välillä on todella ollut sellainen olo et sitä miksaaja olis kaivattu nimenomaan siellä salin puolella, vaikka kovin usein ei noilla keikoilla tule edes vierailtua. Ei niin etteikö rokkikiekoillakin olis ollut samanlainen olo - mut aika harvoin noin isoilla keikoilla on niin ettei olis pop/rock-bändillä miksaajaa. Toisaalta tietty poprock-hommissa ollaan varmaan useammin harrastuspohjalta ja vähäkin keikkaliksa sijoitetaan mielummin miksaajaan.