Rummut: rumpukamat ›

Ei se ihan näin ole, koska itse rummun ääni ei muutu mihinkään, vaan se soi joka tilassa samalla tavalla. Se mikä taas muuttuu on tila ja sen akustiikka, ja se miten koet rumpujen soivan tietyssä tilassa sinne rumpupallille. Lähimikitetty rumpu soi jokaisessa tilassa samalla tavalla siksi, koska se ei kaappaa huoneakustiikkaa mukaansa.
 
Asian voi todeta esimerkiksi laittamalla korvan ihan kalvon viereen ja naputtamalla rumpua kevyesti. Seuraavalla keikalla voit erilaisessa tilassa toistaa saman prosedyyrin, ja todeta että se kuulostaa just samalta kuin edellisessäkin paikassa. Samaan tulokseen tulee myös mikserin päässä, esim. kanavien gaineja ei tarvi muuttaa tilan mukaan.
 
Yksi apu tässäkin tutkinnassa on äänittäminen. Kun äänittää vaikkapa samaa bassaria sekä keikalla että treeniksellä, se toden totta soundaa mikin näkökulmasta ihan samalle.
 
No joo, iso ero se ei ole, mutta tolla sun periaatteellas sieltä basarimikistä ei myöskään pitäisi kuulua bassovahvistinta, kitaroita, muita rumpuja. Jotain jälkikaiunnasta tulee mikkiin joka tapauksessa. Kaiun suhteellinen osuus on toki pieni, mutta ei olematon. Jotain vuorovaikutusta on niillä resonansseilla rumpuihinkin. Naputtelemalla ei vielä herätellä niitä huonemoodeja - pitäisi mäjäyttää kunnolla, korva kiinni siinä kalvossa. Pienet jutut voivat kertautua matkalla, jne. mutu mutu jne. :)
 
Edit: välilyönti

No joo, iso ero se ei ole, mutta tolla sun periaatteellas sieltä basarimikistä ei myöskään pitäisi kuulua bassovahvistinta, kitaroita, muita rumpuja. Jotain jälkikaiunnasta tulee mikkiin jokatapauksessa. S/N-suhde on toki pieni, mutta ei olematon. Jotain vuorovaikutusta on niillä resonansseilla rumpuihinkin. Naputtelemalla ei vielä herätellä niitä huonemoodeja - pitäisi mäjäyttää kunnolla, korva kiinni siinä kalvossa. Pienet jutut voivat kertautua matkalla, jne. mutu mutu jne. :)
 
Kyllähän samassa tilassa oleva toinen vahvistettu instrumentti varmasti läpi vuotaa, mutta huoneakustiikan merkitys alkaa olla lähinnä teoreettinen, jos 100db pukkaava basso- tai kitaravahvistinkin saa aikaan vain vaimean vuotoäänen.
 
Ne huoneen aiheuttamat erilaiset resonannssit kyllä vaikuttavat rumpuhin, aika usein sellaisina humisevina ääninä lähimikkeihin. Koko setti siis soi muunkin kun kapulan voimasta. Ongelma voi olla myös tila jossa äänentoistoa soitetaan. Sieltä helposti löytyy joku tietty taajuus joka korostuu, ja saa aikaan esimerkiksi kierto-ongelmia tai omituisen soundin vaikkapa lattiatomiin. Sehän on tavallaan akustiikan ongelma, kun ääntä vahvistetaan ja äänilähde tuottaa sopivassa määrin kyseistä ongelmataajuuttaa. Silloinkaan kyse ei ole rummun virityksestä, vaan tilan ongelmasta - joka toki voidaan mahdollisesti poistaa myös virittämällä rumpu eritavalla. Silloin kuitenkin korjataan muualla olevaa ongelmaa virittämällä rumpua.
 
Minusta vain on jotenkin turhaa yrittää kuunnella tilan sointia jos sen osuus on äänestä 0,5%. Sama pätee muihinkin instrumentteihin, eipä se laulajan laulusoundikaan muutu tilan mukaan. Se tietysti muuttuu miten joku kuuntelija kuulee sen akustisen äänen etäälle, mutta keikalla mikkiin laulaessa ei kanavan etuasteelle paljon huoneakustisia ongelmia ilmesty.
 
Studiossa taas usein yritetään hakea hyvää tilaa rumpujen äänitykselle. Se tilan ääni kuitenkin kaapataan pääosin overheadeilla ja erilaisilla ambienssimikeillä, enkä ole törmännyt että tilaa yritetään kaivaa esiin lähimikeistä.

Tässä tapauksessa ja 99% tapauksista Suomen keikkalavoilla lavalta vuotavan soundin osuus varsinkin rumpujen osalta on merkittävä siihen soundiin jonka yleisö kuulee. Koska riippuen tilanteesta rumpujen mikitys ja sitä seuraava rumpujen ajaminen PA:sta on lopputuloksesta jotain promillen ja 50 prosentin väliltä, sillä tilalla on vähän vitun paljon merkitystä.
 
Eikai kukaan ole muuta väittänytkään?

Ei se ihan näin ole, koska itse rummun ääni ei muutu mihinkään, vaan se soi joka tilassa samalla tavalla. Se mikä taas muuttuu on tila ja sen akustiikka, ja se miten koet rumpujen soivan tietyssä tilassa sinne rumpupallille. Lähimikitetty rumpu soi jokaisessa tilassa samalla tavalla siksi, koska se ei kaappaa huoneakustiikkaa mukaansa.
 
Samaan tulokseen tulee myös mikserin päässä, esim. kanavien gaineja ei tarvi muuttaa tilan mukaan.
 
No huh huh. Rumpu on akustinen soitin ja tilan akustiikka vaikuttaa rummun sointiin (myös lähimikrofonin kuulemaan) todella paljon. Jos näin ei ole, on jossain jotain pahasti vialla; huono/huonosti viritetty tai tukkoon dempattu rumpu, huono mikrofoni/mikseri, huono korva. Esim. viime keikka oli tanssisalissa, jonka katto oli vuorattu akustolevyillä, eikä mikään soitin soinut mitenkään, PA:n kauttakaan. Kaikkien rumpujen gaineja piti nostaa aikalailla (erityisesti bassarin, jossa on B-Bandin Ukko-mikrofoni sisällä, ja ehjä etukalvo!). Näin siis ihan elävässä elämässä. Tämä oli äärimmäinen tapaus, mutta joudun jonkin verran säätämään rumpumikkien gaineja aina keikkapaikan akustiikan mukaan. Nimimerkillä nelinumeroinen määrä keikkoja, kolminumeroinen määrää erilaisia keikkapaikkoja.
 
Olettaisin, että Kuhilaan tarkoittamassa tilanteessa ei mitään miksaajaa ole, vaan miksauksen hoitavat soittajat itse, eikä todellakaan säädellä mitään gateja ja kompuroita ja kaikuja soiton aikana (tuskin niitä edes on) tai edes balansseja. Jos bändin mikserissä ei kanavat riitä, niin kyllä kai helpoin/halvin ratkaisu on hommata rummuille oma pikkumikseri ja syöttää siitä koko kioski vaikka päämikserin aux-tuloon.
 
Vastauksena Kuhilaan alkuperäiseen kysymykseen sanoisin, että riippuu tosi monesta seikasta (mikeistä, rummuista, virityksestä, halutusta soundista, jne.), mutta suosittelen esim. Mackien Onyxia, tai sitten sitä mihin budjetti riittää. Toisaalta tomit vois saada kuulumaan hyvällä overheadillakin...

No huh huh. Rumpu on akustinen soitin ja tilan akustiikka vaikuttaa rummun sointiin (myös lähimikrofonin kuulemaan) todella paljon. Jos näin ei ole, on jossain jotain pahasti vialla; huono/huonosti viritetty tai tukkoon dempattu rumpu, huono mikrofoni/mikseri, huono korva. Esim. viime keikka oli tanssisalissa, jonka katto oli vuorattu akustolevyillä, eikä mikään soitin soinut mitenkään, PA:n kauttakaan
 
No joo, kai sitä keikkaa on tehnyt moni muukin, sen sijaan yllättävän vähän tuntuu olevan porukkaa jotka ovat todella äänittäneet ja kuunnelleet sen lähimikitetyn rummun tai muun instrumentin soundeja mainitsemassasi tosielämässä. Lieneekö johtuu siitä että harva on jaksanut satsata soittimiensa ohella tarpeellisiin mikkeihin, koko bändin moniraitaisesti taltioiviin äänityskamoihin ja nippuun räkkirautaa. Monesti sekoitetaan tilan läpi kuultu akustinen ääni ja soittimen ominaisääni, vaikka ne eivat suinkaan ole sama asia.
 
Asioita on helppo tutkia ja moni juurtunut uskomus ja ennakkoluulo on mennyt uusiksi sen jälkeen, kun tarvittava tekniikka on tullut roudattua keikoille mukaan. Siis ihan puhtaasti harrastuksena ja mielenkiinnosta asiaa kohtaan. Ja jos joku niitä asioita on jaksanut tutkia, testata ja ihmetellä, niin eikai se ole keneltäkään pois.
 
Kyllä mä näkisin että yksi yleisimpiä harhaluuloja on juuri akustiikan vaikutus mikitettyyn rumpusettiin. Siinä käy parhaimmillaan niin, että korvakuulolta koitetaan huoneen huonoa akustiikkaa korjata virittämällä rumpuja, mutta tiedostamatta pilataan lähimikitetyn rummun soundi - siis virittämällä se persiilleen.
 
Miettikääpäs vaikkapa kitarastyrkkaria, ja sen edessä olevaa viis-seiskaa.
 
Laittakaa vasempaan korvaan tulppa, ja oikea korva kiinni kitarakaapin kartioon. Pyytäkää sitten kitaristianne soittamaan keikkavolyymilla, ja koittakaa kuunnella tilan akustiikkaa kitarasoundin läpi. Sama tilanne on rummuilla, korva lähelle virvelin kalvoa, ja kaveri lyö siitä sen 100db ulos. Paljonko kuuluu huoneakustiikkaa?
 
Näin se mikrofoni asiat kuulee. Mitä lähempänä mikrofoni on äänilähdettä, sitä vähemmän se kuulee huoneakustiikkaa - ja päinvastoin.

Vaikka akustiikan osuus ei ehkä olekaan ihan valtava ennen kuin mikrofoni kuulee rumpua läheltä, niin sen jälkeen kun se tuutataan ensin vahvistimen kautta PA-kaiuttimeen ja siitä ulos johonkin tilaan, niin sen tilan sekä PA:n yhteisvaikutus on valtava siihen miten yleisö asian kuulee. Tätähän miksaaminen juurikin on ja tämän vuoksi miksaaja yleensä on siellä salissa eikä lavalla tai jossain muualla. Eri tilat korostavat ja vaimentavat tiettyjä taajuusalueita, sekä vaikuttavat niiden soinnin pituuteen, kaiun määrään ja vahvistukseen niin paljon että vaikka se lähimikki kuulisikin asian lähes identtisellä tavalla tai vaikka se olis ihan identtinen sample, niin eri tilassa - ja jopa eri kohdassa samaa tilaa - kuulijalle se sama rumpu saattaa kuulostaa hyvinkin erilaiselta.

Vaikka akustiikan osuus ei ehkä olekaan ihan valtava ennen kuin mikrofoni kuulee rumpua läheltä, niin sen jälkeen kun se tuutataan ensin vahvistimen kautta PA-kaiuttimeen ja siitä ulos johonkin tilaan, niin sen tilan sekä PA:n yhteisvaikutus on valtava siihen miten yleisö asian kuulee. Tätähän miksaaminen juurikin on ja tämän vuoksi miksaaja yleensä on siellä salissa eikä lavalla tai jossain muualla. Eri tilat korostavat ja vaimentavat tiettyjä taajuusalueita, sekä vaikuttavat niiden soinnin pituuteen, kaiun määrään ja vahvistukseen niin paljon että vaikka se lähimikki kuulisikin asian lähes identtisellä tavalla tai vaikka se olis ihan identtinen sample, niin eri tilassa - ja jopa eri kohdassa samaa tilaa - kuulijalle se sama rumpu saattaa kuulostaa hyvinkin erilaiselta.
 
Kyllä, olet aivan oikeassa. Ne varsinaiset akustiset ongelmat ja muutokset äänessä alkavat ääniketjussa vasta mikserin jälkeen, erityisesti siinä vaiheessa kun aletaan ääntä vahvistamaan sinne soittotilaan.
 
Se onkin sitten ihan oma lukunsa.

Se onkin sitten ihan oma lukunsa.
 
Sen luvun eka lause vois olla: "Miksi minimoida selviytymismahdollisuudet ja maksimoida säätö?"

Sen luvun eka lause vois olla: "Miksi minimoida selviytymismahdollisuudet ja maksimoida säätö?"
 
tai vaikkapa
 
"miksi lähteä keikalle jos ei halua säätää"
 
"ei sitä kukaan huomaa, kunhan on hyvä fiilis lavalla"
 
"paskat soundit, mutta mitään ei voi säätää"

Kyllä, olet aivan oikeassa. Ne varsinaiset akustiset ongelmat ja muutokset äänessä alkavat ääniketjussa vasta mikserin jälkeen, erityisesti siinä vaiheessa kun aletaan ääntä vahvistamaan sinne soittotilaan.
 
Se onkin sitten ihan oma lukunsa.
 
Oli luvun nimi mikä tahansa, niin se luku on siellä ennen kuulijan korvia ja vaikuttaa asiaan yhtälailla, joten ei sitä voi tosta mitenkään jättää pois. Juuri sen luvun takia on älytön koko ajatus miksaamisesta rumpujakkaralta (muuten kuin että soittaa hyvin, mikä onkin sitä parasta miksaamista). Ne muutokset muuten alkavat jo yleensä siinä kohtaa missä mikserissä lukee EQ ja just sillä työkalulla pyritään vaikuttamaan siihen mitä siellä salin puolella kuullaan. Ja jos tämä työkalu sijaitsee siellä rumpalin vieressä niin vituiks' män.

tai vaikkapa
 
"miksi lähteä keikalle jos ei halua säätää"
 
"ei sitä kukaan huomaa, kunhan on hyvä fiilis lavalla"
 
"paskat soundit, mutta mitään ei voi säätää"
 
Aika kyynistä jotenki?

Oli luvun nimi mikä tahansa, niin se luku on siellä ennen kuulijan korvia ja vaikuttaa asiaan, joten ei sitä voi tosta jättää pois. Juuri sen luvun takia on älytön koko ajatus miksaamisesta rumpujakkaralta (muuten kuin että soittaa hyvin, mikä onkin sitä parasta miksaamista). Ne muutokset muuten alkavat jo yleensä siinä kohtaa missä mikserissä lukee EQ ja just sillä työkalulla pyritään vaikuttamaan siihen mitä siellä salin puolella kuullaan. Ja jos tämä työkalu sijaitsee siellä rumpalin vieressä niin vituiks' män.
 
Eihän kukaan edelleenkään väitä ettei tilalla ole kokonaisuuteen merkitystä. Tietysti on. Mutta tila ei vaikuta siihen soundiin mikä sinne mikserille tulee, eli vahvistettavien rumpusoundien miksaaminen kyllä onnistuu. FOH ja instrumentin soundi on 2 eri huolen aihetta, joskin niitä voidaan korjata myös samoilla työkaluilla.
 
Lopputuloshan kuulijalle on (ainakin pienissä paikoissa) akustisen äänen ja vahvistetun äänen yhdistelmä. Tässä nyt vähän väitellään siitä että kitaristin tulisi jättää säröpedaali tältä keikalta pois, koska soittotilassa on huono akustiikka.
 
Näkyypä noita triggereitäkin kovasti roikkuvan rumpujen kyljissä, vaikka itse en niistä pätkääkään diggaa. Siinähän ollaan jo tilanteessa että vahvistetulla ja akustisella soundilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.

Mutta tila ei vaikuta siihen soundiin mikä sinne mikserille tulee, eli vahvistettavien rumpusoundien miksaaminen kyllä onnistuu.
 
Mun vähäisen empiirisen kokemuksen mukaan soittotila vaikuttaa rummun sointiin ja soivuuteen enemmän tai vähemmän. Tällöin myös siihen lähimikkisaundiin.
 
Itse mikitän niillä vähäisillä pikkukeikoilla vain bassarin. Muut ei tartte.

Eihän kukaan edelleenkään väitä ettei tilalla ole kokonaisuuteen merkitystä. Tietysti on. Mutta tila ei vaikuta siihen soundiin mikä sinne mikserille tulee, eli vahvistettavien rumpusoundien miksaaminen kyllä onnistuu. FOH ja instrumentin soundi on 2 eri huolen aihetta, joskin niitä voidaan korjata myös samoilla työkaluilla.
 
Miten se onnistuu kun et voi kuulla niitä tilan mukaan tehtäviä kanavakohtaisia säätöjä?
 
Lopputuloshan kuulijalle on (ainakin pienissä paikoissa) akustisen äänen ja vahvistetun äänen yhdistelmä.
 
Ja mitä enemmän näin on, sitä kummallisempia käppyröitä sieltä nappilevystä väännellään. Lähtösoundeista ei ihan älyttömästi ole useinkaan jäljellä.
 
Näkyypä noita triggereitäkin kovasti roikkuvan rumpujen kyljissä, vaikka itse en niistä pätkääkään diggaa. Siinähän ollaan jo tilanteessa että vahvistetulla ja akustisella soundilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
 
No mut invalidit kuitenki ihan erikseen...

Signaaliketju, finally. Thanks.

No huh huh. Rumpu on akustinen soitin ja tilan akustiikka vaikuttaa rummun sointiin (myös lähimikrofonin kuulemaan) todella paljon. Jos näin ei ole, on jossain jotain pahasti vialla; huono/huonosti viritetty tai tukkoon dempattu rumpu, huono mikrofoni/mikseri, huono korva. Esim. viime keikka oli tanssisalissa, jonka katto oli vuorattu akustolevyillä, eikä mikään soitin soinut mitenkään, PA:n kauttakaan. Kaikkien rumpujen gaineja piti nostaa aikalailla (erityisesti bassarin, jossa on B-Bandin Ukko-mikrofoni sisällä, ja ehjä etukalvo!). Näin siis ihan elävässä elämässä. Tämä oli äärimmäinen tapaus, mutta joudun jonkin verran säätämään rumpumikkien gaineja aina keikkapaikan akustiikan mukaan. Nimimerkillä nelinumeroinen määrä keikkoja, kolminumeroinen määrää erilaisia keikkapaikkoja.
 
Olettaisin, että Kuhilaan tarkoittamassa tilanteessa ei mitään miksaajaa ole, vaan miksauksen hoitavat soittajat itse, eikä todellakaan säädellä mitään gateja ja kompuroita ja kaikuja soiton aikana (tuskin niitä edes on) tai edes balansseja. Jos bändin mikserissä ei kanavat riitä, niin kyllä kai helpoin/halvin ratkaisu on hommata rummuille oma pikkumikseri ja syöttää siitä koko kioski vaikka päämikserin aux-tuloon.
 
Vastauksena Kuhilaan alkuperäiseen kysymykseen sanoisin, että riippuu tosi monesta seikasta (mikeistä, rummuista, virityksestä, halutusta soundista, jne.), mutta suosittelen esim. Mackien Onyxia, tai sitten sitä mihin budjetti riittää. Toisaalta tomit vois saada kuulumaan hyvällä overheadillakin...
 
Kiitos, eka ja ainoa asian kirjoitus aiheesta.

Miten se onnistuu kun et voi kuulla niitä tilan mukaan tehtäviä kanavakohtaisia säätöjä?
 
Mitä sä sieltä kanavasta sitten säädät? Jos vahvistettu ääni on pielessä, niin sä säädät aivan väärästä paikasta. Tilan ja PA:n välistä balanssin säätöä varten on mastereissa EQ. Sinne kanavaan tuleva soundi kun on edelleen sama, paikasta riippumatta.
 
Jos tilan kanssa on ongelmia, sun täytyy säätää koko äänentoiston balanssi kohdalleen, eikä kanavakohtaista. Akustiseen äänen taas ei voi vaikuttaa muut kuin soittajat.
 
Jos sä yrität miksata ja kompensoida akustisesti kuuluvaa soundia PA:lla, niin tilanne on sama kuin trigatessa. Kuulija kuulee 2 täysin erilaista ääntä, toisen akustisesti ja toisen PA:sta.

Mackien Onyx on ihan toimiva pöytä, samoin samasta hintaluokasta löytyvä Allen & Heatin Mixwizard.
 
Itse en kuitenkaan lähtisi analogipöytää hankkimaan, sillä se tulee loppupeleissään aika kalliiksi lisälaitteineen. Ainakin itse käytän aikalailla joka keikalla yhtä tai kahta kompura-gatea ja neljää gatea. Ilmankin toki pärjää, mutta haikein mielin sitä joskus joutuu vääntämään basarista/tomeista alakertaa pois, kun akustiikka laittaa mikit kiertämään.
 
Minä ehdottelisin ratkaisuksi käytettyä Yamahan 01v:tä. Se ei ehkä ole mikään Midas soundiltaan, mutta kyllä sillä ihan hyvin pärjää. Lisäksi se lähtee käytettynä Mackieta ja A&H:ta halvemmalla.
Kaiut eivät ehdä ole mitään multimeedion huippua, mutta niillä kyllä pärjää pienellä säätelyllä ja hakemisella. Gatet ja kompurat kuitenkin ajavat asiansa ja eq on ihan hyvä, kunhan ei katso ruutuun vaan luottaa korvaan.

Mitä sä sieltä kanavasta sitten säädät? Jos vahvistettu ääni on pielessä, niin sä säädät aivan väärästä paikasta. Tilan ja PA:n välistä balanssin säätöä varten on mastereissa EQ. Sinne kanavaan tuleva soundi kun on edelleen sama, paikasta riippumatta.
 
Täh? Eiks sun kela ole se, et sieltä lauteen päässä olevasta mikseristä tulis joku stereosumma pa:han? Miten sä kesken setin, saatika vaikka kesken biisin muutat asioiden balanssia tai soundia?
 
Jos tilan kanssa on ongelmia, sun täytyy säätää koko äänentoiston balanssi kohdalleen, eikä kanavakohtaista. Akustiseen äänen taas ei voi vaikuttaa muut kuin soittajat.
 
Jos sä yrität miksata ja kompensoida akustisesti kuuluvaa soundia PA:lla, niin tilanne on sama kuin trigatessa. Kuulija kuulee 2 täysin erilaista ääntä, toisen akustisesti ja toisen PA:sta.
 
Kerro lisää.