Kitarat: akustinen ›

Elikkäs homma ois tämmönen että jouluha on iha kohtapuolii jo ovella ja tytölle oon akustista ajatellut ostaa lahjaksi koska tämä niin innokkaasti soiton haluaisi aloittaa, ja onkin jo minun jampalla jo aloitellutkin.
Elikkäs budjetti olisi mielellään siinä maksimissaa satasessa koska alkuun varmaan päästään iha halvallakin vehkeellä.
Olisiko nailoni parempi tuolle kauniimmalle sukupuolelle vaiko teräskielinen?
Ajattelin lähinnä kynsien takia.. :D
Elikkäs ehotuksia kaivattaisiin! Thomanilta oon katellu fenderin halpoja dreadnoughteja, kokemuksia?
Nailoneista jampan c-40:in jos halvalla sais jostain nii ois yks vaihtoehto.
Eli ehtoina ois kevytsoittoinen ja ennenkaikkea vireessä pysyvä ja soiva keppi.

Elikkäs budjetti olisi mielellään siinä maksimissaa satasessa koska alkuun varmaan päästään iha halvallakin vehkeellä.
 
Kitaroista en osaa sanoa, mutta älä silti kitsastele liikaa tyttöystävän lahjassa. Kostautuu ennenpitkää... ;)

No nylonkielinen on helpompi soittaa eikä tuu sormet niin kipeeksi ku teräs kielisellä.
Nylon kielisestä lähtee pehmeempi saundi ku teräskielisestä, mutta sehän riippuu minkälaista musiikkia soittaa.

Onko muuten hyvä kitara tuo jampan C40?

Onko muuten hyvä kitara tuo jampan C40?
 
jampna c40 on mitä lositavin kitara alottelijalle ja kotisoittelijalle.
 
Jos budjetti rajottuu sataan euroon, en lähtisi ostamaan teräskielistä. Satasella ei oikeen hyvää saa. Nylon-kielisen saa noin satasella (C40 n 120€) jo hyvän, jolla viittii soitella kauemminki.
 
Eli jos on rahaa vähän yli 100€ ja pakko saada kitara, nylon-kielinen on oikeestaan ainoo järkevä ratkasu. Yamaha on jees

Onko muuten hyvä kitara tuo jampan C40?
 
Onhan se aivan ok peruskitara.. Mutta kuitenkin ostaisin mieluummin teräskielisen ensimmäiseksi kitaraksi.. Ne soveltuu yleensä paremmin komppaamiseen ja en usko että kovin moni oikeasti innostuu ensimmäiseksi klassisesta musiikista. Toki tuolla myös kompit menee. Toki on tosi, että tuon c-40 hinnalla ei vielä kunnon teräskielistä saa.

Onhan se aivan ok peruskitara.. Mutta kuitenkin ostaisin mieluummin teräskielisen ensimmäiseksi kitaraksi.. Ne soveltuu yleensä paremmin komppaamiseen ja en usko että kovin moni oikeasti innostuu ensimmäiseksi klassisesta musiikista. Toki tuolla myös kompit menee. Toki on tosi, että tuon c-40 hinnalla ei vielä kunnon teräskielistä saa.
 
Ei sillä kunnon nailonkielistäkään saa. Mun mielestä 200e teräskieliset on jo ihan jees, mutta naikkarit pitää olla selkeesti parempia että päästään samaan viihdyttävyyteen.

Ookkei eiköhän se sitte siihe nailonii päädytä :) Kaverilta ehkäpä saisin halavalla käytettynä semmose vähä normia pienemmän nailonin joku puolasta ostettu vekotin mitä hyväks kehhuu. Tosiaan kuhan se vaan on soiva peli ja vireessä pyssyy nii kyllä sillä alkuun päästään. Ja tämmöst leirinuotio biisejä hän vaa halluis opettela että ei mittää bänditoohuja tai tämmösiä vielä kuitenkaa. Saa ny nähä miten innostuu :)
Ja saa sitä ny kööhä opiskelija vähä joolulahjoissa kitsastellakki..... ja kun kuitenkin iha alotushommista on vielä kyse.. :)

Kannattaa ostaa joku halpa uus ettei mee rahat mihinkään rikkinäiseen ja jos nuotio hommista on kyse nii kyl se menee vähä halvempiki aluksi. Paljonko aattelit investoija nii se riippuu siitäki.

No nylonkielinen on helpompi soittaa eikä tuu sormet niin kipeeksi ku teräs kielisellä.
Nylon kielisestä lähtee pehmeempi saundi ku teräskielisestä, mutta sehän riippuu minkälaista musiikkia soittaa.
 
Neuvoo henkilö, joka toisessa ketjussa saman päivän postauksessaan sanoo, ettei omaa kokemusta akustisista ja kolmannessa kysyy, onko linkatussa kuvassa nailon- vaiko teräskielinen kitara...;)
 
No ei, kivahan se on, että neuvot kiertävät ihan teoriapohjaltakin.

No oon mä täällä onneksi jo jotain oppinukki. :D

Kannattaa ostaa joku halpa uus ettei mee rahat mihinkään rikkinäiseen ja jos nuotio hommista on kyse nii kyl se menee vähä halvempiki aluksi. Paljonko aattelit investoija nii se riippuu siitäki.
 
Mun mielestä jos budjetti on vain satasen, niin ei kannata ostaa uutta, koska siihen hintaan saa vain tosi surkeita kitaroita. Sellaisella soittaessa lopahtaa kyllä innostuskin, kun on niin huono soundi ja touchi. Käytettynä sensijaan saattaisi löytyä jo ihan kelpo vehje, kannattaa vaan olla tarkkana että kunto on siisti jos kerta lahjaksi menee.

Kannattaa säästää vielä 40-50 euroo ja sillä saa jo koko laminaatti Takaminen teräskielisen. En muista mallia, mutta kokeilin 140 euron Takaminea, joka oli siihen rahaan ihan hyvä soitin ja kiilsikin mustana hienosti. Oli helpposoittoinenkin kuin mikä. Suosittelen teräskielistä, koska sillä on mukava plektralla säestellä lauluja, joita kumminkin tytöt haluavat soitella...

Kannattaa säästää vielä 40-50 euroo ja sillä saa jo koko laminaatti Takaminen teräskielisen.
 
Mikä on sitten se kokolaminaattista huonompi pykälä?
 
Noin 150 €:llä saa uuden kokopuukantisen kepakon, joka soi paljon paremmin, kuin _ihan_ kokolaminaattinen.

Ei se nyt ihan itsentäänselvyys kai ole, että soi paremmin, kuin laminaatti, vaiikka olisi kokopuukantinen? Ainakaan tässä hintaluokassa. Kyllä nää laminaatit tuollaiseen plektrasoitteluun käy vallan mainiosti. Itselläni oli pitkään italialainen 70-luvun EKO Ranger, laminoitu teräskielinen ja kyllä siitä parhaimmillaan irtosi melko muhkeat soundit kaikinpuolin.
 
Laminaatissa on hyvä, että ei tarvitse huolehtia puun kuivumisesta. Huoleton soittopeli, kestää isältä pojalle (ainakin EKO).
 
Voisiko ajatella niinkin, että halvoissa kokopuukantisissa kannen materiaallikustannukset karsitaan kitaran muissa osissa ja ominaisuuksissa?
 
Mutta jos 150:lla saa hyvän kokopuukantisen kitaran, niin suapihan sitä kokeilla. :)
 
Täytyy vielä lisätä, että minulla ei ole kauheeta tieto- eikä kokemuspohjaa akustisiin kitaroihin. Muutamia kymmeniä olen kokeillut, mutta en yleensä näin halpoja. Kokeilemalla voi löytää hyvänkin yksilön näinkin halvalla.

Itselläni oli pitkään italialainen 70-luvun EKO Ranger, laminoitu teräskielinen ja kyllä siitä parhaimmillaan irtosi melko muhkeat soundit kaikinpuolin.
Laminaatissa on hyvä, että ei tarvitse huolehtia puun kuivumisesta. Huoleton soittopeli, kestää isältä pojalle (ainakin EKO).
 
Taidan olla ainakin isäsi ikäluokkaa. Tuollainen EKO Ranger oli ensimmäinen oikea kitarani (ihan eka oli venäläisvalmisteinen matkamuistokitara, jolla opettelin perussoinnut), rippilahjaksi saatu ja "muhkeat soundit" siitä ovat irronneet ainoastaan 70-luvun lopulla, kun kytkin sen kahteen vanhaan putkiradioon sarjaan, väänsin potikat kaakkoon ja leikin punk-kitaristia.
 
Akustisesti soitin on aika heppoinen, voimaton ja dynaamiton. Ala e:tä kun näppää, kuuluu suunnilleen "dump". Tunnesyistä sitä olen pitänyt (se venäläinenkin on edelleen kellarissa, haljenneena, ilman kieliä) ja kyllähän se terapia- ja "sävellyskitarana" hommansa hoitaa. Ja sillä tosiaan olen soittamaan opetellut, joten en sitä lainkaan väheksy, päinvastoin, mutta kyllä halvatkin kunnolliset puukantiset sen soinnillisesti hakkaa mennen tullen.
 
Pakko vielä sanoa, että joskus vuonna -77 kyseinen kitara maksoi n. 500 markkaa. Yksinkertainen laskutoimitus siis osoittaa, että nykyään se ei kuuluisi aivan halvimpien kategoriaan. Jos sitä tai aivan vastaavaa edelleen siis valmistettaisiin.
 
Oli laitettava vielä tämä linkki, Kitarajapajassa ollut myynnissä hintaan 650 e jo ainakin pari vuotta...:
 
http://www.kitarapaja.com/pics/ekor62.jpg

Ei se nyt ihan itsentäänselvyys kai ole, että soi paremmin, kuin laminaatti, vaiikka olisi kokopuukantinen? Ainakaan tässä hintaluokassa. Kyllä nää laminaatit tuollaiseen plektrasoitteluun käy vallan mainiosti.
 
Totta mooses käy. Itellä oli ekana akustisena yamahan joku halvin mahdollinen teräskielinen ja meni täydestä kuin väärä raha, mitä tuli ränkyttämiseen.
 
Voisiko ajatella niinkin, että halvoissa kokopuukantisissa kannen materiaallikustannukset karsitaan kitaran muissa osissa ja ominaisuuksissa?
 
Toki voi ajatella, mutta itse olen todennut sen kerta toisensa jälkeen, että kokopuukantinen soi paremmin, oli hintaluokka mikä hyvänsä.
 
Kaiken a ja o on kuitenkin se, että löytää itselleen sopivan yksilön. Kaikesta huolimatta.

Oli laitettava vielä tämä linkki, Kitarajapajassa ollut myynnissä hintaan 650 e jo ainakin pari vuotta...:
 
http://www.kitarapaja.com/pics/ekor62.jpg
 
Tuo on aivan kauhea rousku, kävin testaamassa sitä, kun tein "suurta soitinkierrosta" viime joulukuussa. Tohon hintaan saa jo niin paljon paremman kitaran, ettei mitään järkeä. Toki tuo on ihan hienon näköinen, mutta voi veljet että se oli sitten huono noin muuten.

Mutta jos 150:lla saa hyvän kokopuukantisen kitaran, niin suapihan sitä kokeilla. :)
 
http://www.dv247.com/invt/4191/
http://www.dv247.com/invt/35129/
 
siinäpä pari ihan loistavaa aloituskitaraa, eikä ole hinnallakaan pilattu. :)