Puhaltimet ›

Olen opiskellut musiikkia jo vuosien ajan, mutta nyt kiinnostaisi aivan uusi soitin. Olen jo 18-vuotias ja mietiskelin, että onko silloin "liian vanha" aloittamaan esim. huiluopinnot ? Ja jos aloittaisi, niin mistähän kannattaisi soitinta kysellä esim. lainaan ensiksi, kun ei oikein soittotunteihin varaa olisi. Eli huilistit ja muutkin viisaat ihmiset, auttakaa ! :)

Olen opiskellut musiikkia jo vuosien ajan, mutta nyt kiinnostaisi aivan uusi soitin. Olen jo 18-vuotias ja mietiskelin, että onko silloin "liian vanha" aloittamaan esim. huiluopinnot ? Ja jos aloittaisi, niin mistähän kannattaisi soitinta kysellä esim. lainaan ensiksi, kun ei oikein soittotunteihin varaa olisi. Eli huilistit ja muutkin viisaat ihmiset, auttakaa ! :)
 
En oikein osaa laske itseäni tuohon "huilistit ja muut viisaat ihmiset" joukkoon, mutta haluaisin kuitenkin rohkaista sinua: 18-vuotias ei todellakaan ole liian vanha aloittamaan minkään soittimen opiskerlua. Itse aloitin klarinetin soiton 37-vuotiaana, saksofonin paria vuotta myöhemmin ja huiluakin olen sittemmin omaksi ilokseni hieman opiskellut.
 
Soitinkysymykseesi en osaa antaa apua. Jos kertoisit millä paikkakunnalla asustelet voisit paikallisilta saada paremmin tietoa olisiko esim. musiikkiopistosta mahdollisuus saada soitinta lainaksi. Vaikka rahatilanne tuntuu tiukalta, suosittelisin kuitenkin alkuunlähtöä opettajan opastuksella.

Täällä on aika monta jotka ovat aloittaneet jonkun puhaltimen vanhemmalla iällä. Itse saksofonin ja klarinetin jokunen vuosi sitten. Huilua olen kokeillut myös. Jos kiinnostaa niin ilman muuta kokeilemaan.
 
Tunteja kannattaa kuitenkin ottaa, vaikka sitten vain harvakseltaan. Muuten tulee vääriä tapoja jotka sitten haittaavat etenemistä. Fonissa otin tunteja vain aivan alkuun, klarinetissa taas alkuun päästyäni harvakseltaan mutta jatkuvasti. Vähäiset kokemukseni huilun kanssa ovat sellaiset että menisin heti tunnille jos aikoisin sitä soittaa.
 
Soitin-Laine tietääkseni vuokraa soittimia. Halvimmat laatumerkkien oppilassoittimet ovat myös aika kohtuullisissa hinnoissa. Thomannin halpispuhaltimista ja vastaavista on ollut paljon kiistaa. Toiset ovat olleet niihin tyytyväisiä, mutta ostaja toimii aina omalla riskillään.

Olen opiskellut musiikkia jo vuosien ajan, mutta nyt kiinnostaisi aivan uusi soitin. Olen jo 18-vuotias ja mietiskelin, että onko silloin "liian vanha" aloittamaan esim. huiluopinnot ? Ja jos aloittaisi, niin mistähän kannattaisi soitinta kysellä esim. lainaan ensiksi, kun ei oikein soittotunteihin varaa olisi. Eli huilistit ja muutkin viisaat ihmiset, auttakaa ! :)
 
En ole asiantuntia, mutta käsittääkseni huilun oppii suhteellisen nopeaakin siihen vaiheeseen, että voi jo pändissäkin soitella. Mutta ongelmaksi tulee se, että kunnon huiluun, joka mahdollistaa tämän soiton, pitää investoida yli tonnin verran rahaa.
 
Olenko oikeassa? eli en ole.

En ole asiantuntia, mutta käsittääkseni huilun oppii suhteellisen nopeaakin siihen vaiheeseen, että voi jo pändissäkin soitella. Mutta ongelmaksi tulee se, että kunnon huiluun, joka mahdollistaa tämän soiton, pitää investoida yli tonnin verran rahaa.
 
Olenko oikeassa? eli en ole.
 
Kyllä mun mielestä hyvä soittaja osaa soittaa huilulla kuin huilulla, en kylläkään itse ole ikinä soittanut hyvällä huilulla, niin en tiedä , että onko kuinka paljon helpompaa, en siis ole hyvä soittaja.
 
No ajattele nyt samanpaksuinen metalli putki, jossa on reijät samassa kohtaa , miten se voi olla helpompi soittaa kuin toinen? Ellei sitten ole epätasainen metalliseos halvassa putkessa, noin niinkun fyysisesti? Lähinnä eri metallit saanevat äänen muuttamaan sävyään, tämä kuulostaisi jo uskottavammalta, eli kulta soi eri tavalla kuin halpishuilujen metalliseos jne.
 
No mutta aiheeseen eli aloita ihmeessä soittamaan , jos nyt olet 18 niin sinulla on huilun soittovuosia jäljellä noin (karkeasti ) arvioiden 60. Eli voisi kuvitella että jo 10 vuoden kuluttua olet jo ihan sairaan hyvä huilisti. Tekniikan oppimiseen kyllä käyttäisin opettajan apua , jos mahdollista .

Joo huiluhan on "ilmavirta soitin" , joten tuon minäkin uskon, että suukappaleesta se on kiinni , eli sanotaan 500 euroa ja hyvä huilu lähtee sillä . Ei sentään ihan tonnia

Aloittaa kannattaa aina!
Oon ite käytännös katsoen syntyny huilu kädessä, ja en kyllä ainakaan kadu, että oon aloittanu.
Kannattaa aloittaa ensin laina huilulla, joita saa esim. muusikin ystävät ry:n tapaisista järjestöistä, jotka toimii musiikkiopistojen yhteydessä... yleensä. Jos soitin tuntuu omalta ja etenkään harjoitteleminen ei ala tuntua jo aluksi pakkopullalta, voin luvata, että vuoden soittamisen jälkeen kannattaa ostaa oma huilu.

En ole asiantuntia, mutta käsittääkseni huilun oppii suhteellisen nopeaakin siihen vaiheeseen, että voi jo pändissäkin soitella. Mutta ongelmaksi tulee se, että kunnon huiluun, joka mahdollistaa tämän soiton, pitää investoida yli tonnin verran rahaa
 
Itse ostin avoläppäisen Yamaha huilun 600 eurolla, joka on vielä arvokkaampi kuin tavis huilu. Toki tässä hiljattain huilut ovat kallistuneet (niinkuin melkein kaikki muukin),joten en tiedä kuinka paljon niiden arvo on noussut. Mutta uskoisin, että sellaisiakin vielä löytyy.
Soittamaan oppii vain silloin, jos jaksaa oikeasti harjoitella, tai jos on lahjakas musiikillisesti.(Edellisellä ei periaatteessa merkitystä.) Mutta kyllä mielestäni vaikeampiakin soittimia löytyy.

No ajattele nyt samanpaksuinen metalli putki, jossa on reijät samassa kohtaa , miten se voi olla helpompi soittaa kuin toinen? Ellei sitten ole epätasainen metalliseos halvassa putkessa, noin niinkun fyysisesti? Lähinnä eri metallit saanevat äänen muuttamaan sävyään, tämä kuulostaisi jo uskottavammalta, eli kulta soi eri tavalla kuin halpishuilujen metalliseos jne.
 
Just samaa mieltä. En kyllä ole soittanut, kuin kahdella eri poikkihuilulla kahdeksana vuotena.

Kauan harrastaneet oppilaat voivat opettaa ihan perusjuttuja, eivätkä varmaan ota niin kovaa maksua kuin esim. musiikkiopistot tai kansalaisopistot. Kannattaa soitella ja kysellä!

Kyllä mun mielestä hyvä soittaja osaa soittaa huilulla kuin huilulla, en kylläkään itse ole ikinä soittanut hyvällä huilulla, niin en tiedä , että onko kuinka paljon helpompaa, en siis ole hyvä soittaja.
 
No ajattele nyt samanpaksuinen metalli putki, jossa on reijät samassa kohtaa , miten se voi olla helpompi soittaa kuin toinen? Ellei sitten ole epätasainen metalliseos halvassa putkessa, noin niinkun fyysisesti? Lähinnä eri metallit saanevat äänen muuttamaan sävyään, tämä kuulostaisi jo uskottavammalta, eli kulta soi eri tavalla kuin halpishuilujen metalliseos jne.
 
No mutta aiheeseen eli aloita ihmeessä soittamaan , jos nyt olet 18 niin sinulla on huilun soittovuosia jäljellä noin (karkeasti ) arvioiden 60. Eli voisi kuvitella että jo 10 vuoden kuluttua olet jo ihan sairaan hyvä huilisti. Tekniikan oppimiseen kyllä käyttäisin opettajan apua , jos mahdollista .
 
Hyvä soittaja varmaan osaa soittaa huilulla kuin huilulla, mutta huonomman soittajan lienee helpompi soittaa hyvällä huilulla. (Mutta ei liian hyvällä?)
 
Metalliputki on toki huilussa kuin huilussa kutakuinkin samanpaksuinen, mutta muuten sitten kai voi eroja olla kalliimpien ja halvempien välillä joka kohdassa: Reikien työstölaatu ja reunojen tasaisuus, läppien toiminnan täsmällisyys ja välyksettömyys, tyynyjen laatu ja tiiviys, akselien suoruus, suukappleen muotoilu, puhallusaukon koko ja muotoilu jne...
 
Itse olen ainakin huomannut, että jo pieni tyynyjen falskaus tekee soittamisesta tuskaa. Mestari sai kuiteknin saman minun mielestäni vuotavan seulan soimaan kuin minkä hyvänsa kalliimmankin "putken".

Metalliputki on toki huilussa kuin huilussa kutakuinkin samanpaksuinen, mutta muuten sitten kai voi eroja olla kalliimpien ja halvempien välillä joka kohdassa: Reikien työstölaatu ja reunojen tasaisuus, läppien toiminnan täsmällisyys ja välyksettömyys, tyynyjen laatu ja tiiviys, akselien suoruus, suukappleen muotoilu, puhallusaukon koko ja muotoilu jne...
 
Niin kyllähän se tietenkin hinnassa näkyy kun on laadukkaampi koneista jne.
Mutta vähän tuli sellainen fiilis tästä, että yritetään löytää tavallaan "jotain perusteita " , että miksi ostaa kalliimpi malli, niinkuin tyhjästä. Voisin kuvitella jos on huilu myyjä : )
 
No kuitenkin enempi uskon siihen, että onko huilu valmistaja jollain huilumallilla , halunnut painotusta enempi, äänenmuodostuksen helppouteen , äänen sointuvuuden (lue kauneuden) kustannuksella. Muutenhan huilun soittaminen on ilmapuhelluksen suunnan ja virtauksen nopeuden ja puhalluksen kovuuden, oikein suorittamista suhteessa suukappaleeseen, oikeakulma jne. Eli voisi kuvitella että suukappale on kaiken a ja o. Hyvä soittaja taas hallitsee oman kehonsa ja puhalluksen niin hyvin että saa juuri sitä mitä haluaa huilusta ulos ja myös tietää kuinka lähteä sitä hakemaan, eli hyvä soittaja osanee soittaa huilulla kuin huilulla... eikö :) Hyvä soittaja saa tietenkin huilustaan myös mahdollisimmen puhtaan ja kauniin äänen ulos samasta syystä.
 
Mutta kysymykseen aloittaako huilu vai ei , niin suosittelen kyllä kaikille, ihan perus asiat oppii nopeasti ja aika nopeasti saa myös aika laajan kasan biisejä mitä voi soitella.

On muuten tosi kiva aina törmätä väitteisiin siitä, että on aivan sama minkälaisella aoittimella kannattaa soittaa:) Jos kerran hyvä soittaja soittaa hyvin huilulla kuin huilulla, miksi kovan luokan ammattilaiset sitten eivät soita halpiskopiopilleillä? Kummalla ajaisit mielummin Hangosta Utsjoelle, uudella ja kalliilla citymaasturilla vaiko vanhalla ooppelilla? Huilu on tekniikkaa ja tekniikka on joko hyvää tai huonoa.
Itse kysymykseen, tottakai kannattaa aloittaa huilunsoitto. Olen nyt pari vuotta opettanut paria n 60v tätiä ja kyllä muuten huilu soi, mutta ostivatkin heti ihan jees pelit käyttöönsä. Juu, ja harjoittelevat kotona.

On muuten tosi kiva aina törmätä väitteisiin siitä, että on aivan sama minkälaisella aoittimella kannattaa soittaa:) Jos kerran hyvä soittaja soittaa hyvin huilulla kuin huilulla, miksi kovan luokan ammattilaiset sitten eivät soita halpiskopiopilleillä?
 
Niinkuin sanoin , että uskon siihen , että ääni on kauniimpi , mutta vaatii enemmän tekniikkaa saada se sieltä ulos, myös koneisto ollee kestävämpi kuin halpa huiluissa, samoin materiaalin laatu, mutta hei, normaali soitin kelvannee ihan hyvin , ääni ei ehkä ole niin kaunis kuin kalliissa huilussa, mutta syttyy helpommin?? Onko perää ?? Jos ei niin perustele paremmin mistä hinta-ero johtuu kiitos? Jos soitto vaikeus tai materiaalien laatu , tai äänen kauneus ole se pointti, niin mistä sä sitten maksat hä?
 
Tämähän on tietenkin minun mielipiteeni huilun hankintaa silmällä pitäen,, eli sanon edelleen 500 euroa , se riittää.

On muuten tosi kiva aina törmätä väitteisiin siitä, että on aivan sama minkälaisella aoittimella kannattaa soittaa:)
 
Monikohan on oikeasti sanonut noin. Enemmän olen nähnyt sensuuntaista, että kannattaa hankkia niin hyvä kuin mahdollista, mutta aloittamista ei kannata jättää sikseen rahan puutteessa, koska halpojakin vaihtoehtoja on.
 
Jos kerran hyvä soittaja soittaa hyvin huilulla kuin huilulla, miksi kovan luokan ammattilaiset sitten eivät soita halpiskopiopilleillä?
 
Toisinaan näkee tosiaan näkemyksiä että hyvä soittaja kuulostaa itseltään soittimella kuin soittimella. Mutta eihän se tarkoita että on samantekevää kummalla soittaa.
 
Kummalla ajaisit mielummin Hangosta Utsjoelle, uudella ja kalliilla citymaasturilla vaiko vanhalla ooppelilla? Huilu on tekniikkaa ja tekniikka on joko hyvää tai huonoa.
 
Moni kuitenkin ajaa niillä vanhoilla ooppeleilla vaikka haaveilee hienosta uudesta autosta.

Juu, 5oo e riittää siihen, että saa kelvollisen soittimen ensi alkuun. (Uudesta jammusta tehtiin just kaupat 529e.) Mie kun tarkoitan sitä, että nyt on kaupan (kuulema) 150 e maksavia uusia pillejä. Juu, kyllä niistä ääni lähtee... Ja puhun siitä. että musaopistojen varastoista ja torvisoittokuntien hyllyiltä kaivetaan esiin 20v vanhoja armstrongeja ja sanotaan 35 kg painaville hennoille lapsille, että siinä sulle soitin.
Kirjoitin taannoin hyvällä käytetyllä huilulla soittavasta oppilaasta, jolla ei ole vaikeuksia saada laatusoittimesta ääntä. Kun soittajalla on ihan alkeelliset perusasiat kunnossa, saa hän kalliimmastakin soittimesta -ja juuri siitä- paljon irti.
Oma tyttäreni soittaa milloin omalla perusjammullaan, milloin minun "hieman" kalliimmalla avoläppäpillillä sen mukaan, kumpi on käytettävissä. Ikää on 12v ja musiikinharrastuksesta on paljon aikaa vienyt urheilu. Perustekniikka kun on kunnossa ja korvat päässä, niin sen laatueron soittimien välillä kyllä huomaa.
Ennenkaikkea haluaisin sanoa isä- ja äiti-ihmisille, että aina voi jättää yhden etelänmatkan vähemmälle ja ostaa se parempi soitin, ei sitä huonompaa. Ja vielä. perusjammu toimii.

miksi kovan luokan ammattilaiset sitten eivät soita halpiskopiopilleillä? Kummalla ajaisit mielummin Hangosta Utsjoelle, uudella ja kalliilla citymaasturilla vaiko vanhalla ooppelilla?
 
Sattuu oleen vanha ooppeli tossa pihassa. Jos mulla olis varaa ostaa kallis citymaasturi, en ostaisi sitä, koska pääsen vanhalla ooppelillakin Utsjoelle melkein aina halutessani. Säästän ne välirahat vaikka halpojen soittimien ostoon. ;)
 
Mutta en minä tuomitse citymaasturien omistajia, vaikka ne ilmaston pilaakin. Hassua vaan että citymaasturin omistajat tuntuvat olevan moraalisesti närkästyneitä siitä, että joku pystyy ajamaan ooppelillakin.
 
Ihmettelisin jos Sebastien Loeb ilmoittautuisi Monte Carlo ralliin rättisitikalla, mutta jos joku haluaa käydä Skodalla lähikaupassa niin kai se aina kävelyn voittaa?
 
No joo, lupaan että tämä on minun viimeinen kirjoitus aiheesta halpissoittimet, sorry että vielä jaksoin tän vääntää, mutta palataan mielenkiintoisempiin aiheisiin.
 
Kuten esim siihen että ostin halvan huilun viiko sitten ja hiukan on ongelmia saada hyvää ääntä, mutta harjoittelen vielä lisää, jospa se siitä.
 
Hymyillään kunnes tavataan. :)

Olen sanonut tämän ennenkin, mutta tässä vielä kerran.
 
Kun vanhemmat ostavat lapselle soittimen, sen on paras olla kunnollinen. Lähtisin liikkeelle niistä Yammuista.
 
Kun aikuinen, mahdollisesti paljonkin eri soittimia kokeileva, kiinnostuu huilusta, voi se sadanviidenkympin huilu olla ihan paikallaan, kunhan itse ymmärtää että se on myös riski.
 
Aikuiselle, joka aikoo oikeasti panostaa huilun opetteluun, se Yammu on taas paikallaan.

Olen sanonut tämän ennenkin, mutta tässä vielä kerran.

Kun vanhemmat ostavat lapselle soittimen, sen on paras olla kunnollinen. Lähtisin liikkeelle niistä Yammuista.

Kun aikuinen, mahdollisesti paljonkin eri soittimia kokeileva, kiinnostuu huilusta, voi se sadanviidenkympin huilu olla ihan paikallaan, kunhan itse ymmärtää että se on myös riski.

Aikuiselle, joka aikoo oikeasti panostaa huilun opetteluun, se Yammu on taas paikallaan.
 
Itse ostin vuosi sitten niin sanotun sadanviidenkympin huilun, olen juuri esimerkki tapaus sikäli kuin soitto historiaa on bändisoitinten puolesta 15-16 vuotta ainakin .
Olen soitellut rumpuja 12-vuotiaasta asti, ja bassoa ja nykyään synaa. Kiinnostuin klassisesta musiikista ehkä noin 4 vuotta sitten ja tietenkin soittaminenkin sitten myös.
 
Asiaan, kun en tiennyt , että onko minulla aikaa, tai jatkuuko huilunsoiton kiinnostus 2 kuukautta pitempään, ajattelin että soitin ei saisi maksaa kovinkaan paljon. Toki tiedostin, että riski siinä on. Mutta kyllähän siitäkin ääntä on saanut ja harrastus on kuin onkin löytänyt sitä aikaa ja mukavaa on soittimen parissa ollut.
Pieni epäilys minulla tietenkin aina välillä tuosta soittimesta onkin, siksi olen tullut siihen tulokseen, että kenties piakoin ostan toisen huilun, sellaisen jammun perushuilun, sittenpähän voin vertailla noiden kahden soittimen eroja...
 
Eli aikaisemmat kirjoitukseni ovat siis teoreettisia pohdiskeluja, omaa kokemusta minulla ei asiasta ole, eikä ehkä ikinä tule, kun en kultaisilla, timantti/opaali huilulla soita.