Keskustelua raskaammasta musiikista ›

http://www.radiorock.fi/legendat/uutinen.asp?id=28
 
Woot? Pitäisköhän toi paikkansa? Toisaalta, olihan Michael Schenkerilläkin höyryisimpinä MSG-vuosinaan verhon takana kitaristi, joka soitti livenä Schenkerin esittäessä soittamista.

7th Sign ja Magnum Opus toimivat meikälle parhaiten. Mike Vescera kun on minulle se paras ynkkä-vokalisti niistä 100 000 vaihtoehdosta:)

Wow, vaikea uskoa tuota Odyssey juttua... kaikkea sitä...
 
Olikos täältä ketään kattomassa äijän keikkaa Vaasan Rockperryssä. Ei oikein aikataulut natsanneet, jotta itse olisin päässyt paikalle. Vähän harmittaa, kun olisi nähnyt samalla Ripper Owensin, joka hoiti laulamisen youtube-pätkien perusteella aika loistavasti.

Joo itse olin kattomassa Ynkkää Rockperyssä! Ynkkä oli mahtava! Vitsi mikä keikka! Paria biisiä en tiennyt taisivat olla uusimmalta levyltä. Biisit: Rising Force, Demon Driver , I am Viking, Trilogy Suite, Baroque and Roll, Cherokee Warrior, Adagio, Far Beyond The Sun, You Don't Remember I'll Never Forget, Black Star, Air On The G string, Paraphrase (joka on myös kai joku Bachin biisi?) ja I'll See The Light Tonight. Ei ole järjestyksessä ja joku biisi on saattanut unohtua mutta kuiteskin.

Ynkkä on paras, ei siitä pääse mihinkään. Vähän niinku Slayer

Trilogy on loistava levy! Unleash the fury taas on loistava osoitus ettei Ynkkä keksi enää/taaskaan mitään uutta.Näin on
 
Ynkkä on tehnyt varmaan 15 soololevyä. Vaikea on keksiä uutta, ellei muuttais täysin musiikkityyliä.
Magnum opus ja sitä vanhemmat ovat mielestäni Ynkän parhaat levyt.

fire and ice on mulle se kovin levy.kovaa soitto ja siistejä sovituksia(jouset kappaleissa how many miles to babylon ja final curtain).eniten levyllä muhun tekee vaikutuksen ynkän lisäksi Svante henrysonin bassottelu ja sen lisäksi äijä soittaa levyllä selloa ja kontrabassoa!!!of topic:).

Ynkän kappaleista loistaa esille yksi huono puoli... Kun on kuullut yhden, on kuullut ne kaikki.

Ynkän kappaleista loistaa esille yksi huono puoli... Kun on kuullut yhden, on kuullut ne kaikki.
 
Loistavat perustelut sulla.
 
Aino mut sä kuuntelet bodomia. Hoho.

Ynkän kappaleista loistaa esille yksi huono puoli... Kun on kuullut yhden, on kuullut ne kaikki.
 
No mutta sithän kaikki on hyviä!

Ylimielinen kusipää, mutta muutaman hienon rallin tehnyt ja kai hän osaa soittaakin. Mielestäni äijän paras levy on Marching Out.

Ja mitä tuohon Theodore Zirakseen tulee,kaveri on kyllä aika paha Ynkkä klooni,tekniikka tosin kohdallaan...

Zirashan ei kuulostaa Ynkältä edes kaukaisesti...
 
Minunkin mielestäni löytyy Todella paljon parempia Yngwie-klooneja kuin tuo Ziras.
Esimerkiksi omasta mielestäni yksi parhaista Yngwie-klooneista on Arkstormin Katsu Ohta, kuunnelkaa vaikka:
 
http://www.myspace.com/arkstorm
 
Minulle Yngwien paras albumi on ehdottomasti Odyssey. Trilogy ja Ynkän eka on tietenkin loistavia, mutta kun Odysseylla tiluttaa vielä Jenssin poika koskettemissa ja legendaarinen ex-Rainbow Joe Lynn Turner laulaa, niin kyseessähän täytyy olla superkokoonpano, ja superalbumi! Fire & Ice on myös parhaammasta päästä. Eclipse ei ole mikään huono levy, kuten ei Alcemy eikä Facing The Animal. Muut on enempi huttua, mutta jokaisella albumilla löytyy myös loistavia kappaleita.. sanoo Yngwietä 1986 asti fanittanut.

Ylimielinen kusipää, mutta muutaman hienon rallin tehnyt ja kai hän osaa soittaakin.
 
Höpö höpö. Erittäin vaatimaton ja epäitsekäs se on.

Ynkän tyyli oli kyllä kasarina hallussa. Ah se samettitakki ja rehottavat rintakarvat. Siinä vasta MIES! Ainiin ja blingblingit kaulassa ja sormissa.
 
Nyt vakavasti ottaen, toverilla on ainakin näpeissä jotain maagista. Saa soittoonsa jostain mielettömästi aina energiaa. Toisinaan taas ärsyttävä kuunnella. Ehkä monipuolisuus ei vahvimpia alueita, mutta kuka kitarajumalalta voisi nyt muuta odottaakaan.
 
Ainiin, kuolematon lainaus:
 
"Uskon etteivät tavalliset aseet voi vahingoittaa minua, vain ydinaseet." Yngwie J. Malmsteen

Ynkky on eräs siitä pienemmästä osasta kitaristeja joita voidaan kutsua tyylinluojiksi.Kaukaisella 80-luvulla miehen eka soololätty (Yngwie J. Malmsteen's Rising Force) sikisi sekalaisen joukon samalla teemalla tehtyjä levyjä: Vinnie Moore,Tony McAlpine,Marty Friedman,Jason Becker jne.
 
Em. perustuu meikäläisen arvostus Yngwietä kohtaan.Toki tälläkin palstalla pyörii paljon nuoria jotka eivät tuota aikaa edes muista.
 
Yngwie on selkeästi ns.neoklassisen kitaroinnin tärkein vaikuttaja jonka vaikutuksen kuulee helposti monen suomalaisenkin hevikepittelijän sooloissa.
 
Miehen levytysten taso pysyi hyvänä Eclipse-albumiin asti ,mutta sitten alkoi taso laskea.Surullisin esimerkki minusta on War to end all wars aika karmeine soundeineen.Toki myöhempiin levyihin mahtuu hyviäkin hetkiä (mm.Facing the animal levyllä) ,mutta kulta-aika minusta on tuolla 80-luvulla.

Ensi kuussa sitten pamahtaapi uusi Yngwie levy Perpetual Flame. Pikkasen jännittää että minkälaista murinaa Tim " Ripper" Owens on saanut aikaiseksi ja onko Ynkkä pistänyt myös biiseihin ytyä ja kusta enemmän.
 
"Perpetual Flame" track listing:
 
01. Death Dealer, 02. Damnation Game, 03. Live to Fight (Another Day), 04. Red Devil,
05. Four Horsemen (Of the Apocalypse), 06. Priest of the Unholy, 07. Be Careful What You Wish For, 08. Caprici Di Diablo, 09. Lament, 10. Magic City, 11. Eleventh Hour, 12. Heavy Heart.

Kas, tällainenkin aihe täällä oli.
 
Rockperryssä tosiaan hieno keikka, odotin vähän väkinäistäkin tiluttelua väsähtäneeltä kitarasankarilta mutta se oli jotain ihan muuta. Owens huudatti yleisöä ja ynkän show oli taattua laatua. Välillä oli naurussa pitelemistä, esim. yhden biisin(en muista minkä) alusta n. puolentoista minuutin ajan ynkkä vain pyöritteli sitä kitaraansa eikä soittanut nuottiakaan. Toivottavasti Alexi Laiho oli vielä paikanpäällä katsomassa miten se kitara kuuluu heilauttaa kaulan ympäri. Sekin nähtiin n.30 kertaa keikan aikana.

Ynkky on eräs siitä pienemmästä osasta kitaristeja joita voidaan kutsua tyylinluojiksi.Kaukaisella 80-luvulla miehen eka soololätty (Yngwie J. Malmsteen's Rising Force) sikisi sekalaisen joukon samalla teemalla tehtyjä levyjä: Vinnie Moore,Tony McAlpine,Marty Friedman,Jason Becker jne.
 
Em. perustuu meikäläisen arvostus Yngwietä kohtaan.Toki tälläkin palstalla pyörii paljon nuoria jotka eivät tuota aikaa edes muista.
 
Yngwie on selkeästi ns.neoklassisen kitaroinnin tärkein vaikuttaja jonka vaikutuksen kuulee helposti monen suomalaisenkin hevikepittelijän sooloissa.
 
Täysin samaa mieltä. Itse olen aloittanut kitaransoiton aikanaan Van Halenin ja Yngwien takia, joten pidän niitä meikäläiseen kaikista eniten vaikutuksen tehneinä kitaristeina.
 
Diggasin/diggaan edelleen noista kaikista em. kitaristeista ym. klassisvaikutteista kitaristeista, kuten esim. Chris Impellitteri ja ihan rock -vaikutteisista kitaristeistakin, kuten Paul Gilbert, Bruce Bouillet jne.
 
Kaikista parhaimpina kitarasoiton opettajina pidän em. kitaristeista Paul Gilbertiä ja Vinnie Moorea. Yngwien REH Publicationin videota kun ei oikein voi pitää "instructional videona", kun äijä vain oikeastaan soittelee kameran edessä ja senhän äijä itsekin myöntää.
 
Ynkän soitossa on tietty tatsi, joka on ihan uskomaton. Vaikka soolot ovat huonontuneet sitten Alcatrazzin ja noiden alkupään soololevyjen jälkeen, niin on se silti vielä kova soittaja. Soolojen huonontumisella tarkoitan sitä, että äijä vain lataa menemään, kun sillä oli mm. Alcatrazzin aikaan vielä ihan hyviä melodiajuttuja siellä ja täällä. Sitä arvostan kaikista eniten. Hyvä melodia ja vähän "tilua" siellä ja täällä, mutta jatkuva määränpäätön tilutus ei oikein enää innosta.
 
Miehen levytysten taso pysyi hyvänä Eclipse-albumiin asti ,mutta sitten alkoi taso laskea.Surullisin esimerkki minusta on War to end all wars aika karmeine soundeineen.Toki myöhempiin levyihin mahtuu hyviäkin hetkiä (mm.Facing the animal levyllä) ,mutta kulta-aika minusta on tuolla 80-luvulla.
 
Mun mielestä kaikki levyt Odysseyhin saakka ovat helvetin hyviä. Sen jälkeen laatu on laskenut, mutta on sieltä ajoittainkin tullut helvetin hyviä levyjä, kuten "Alchemy", jonka rankkaan yhdeksi Ynkän parhaimmista levyistä.
 
War To End All Warsin soundit ovat aivan hanurista, mutta on silläkin levyllä joitain hyviä biisejä ja etenkin vokalistina Mark Boals, jota pidän Ynkän kaikista parhaimpana laulajana. OK, Jeff Scott Soto, Joe Lynn Turner ja "Ripper" Owens eivät tule "kaukana jäljessä", sillä diggaan niistä kaikista. Doogie Whitekin on helvetin hyvä laulaja ja sopi Rainbowhin tosi hyvin, mutta ei oikein Ynkän tyyliseen musaan.
 
Odotan innolla sitä, mitä Ynkkä saa aikaiseksi "Ripper" Owensin kanssa. "Ripper" Owens ei ole mikään hyvä biisien kirjoittaja, mutta helvetin hyvä laulaja se on.

Mr. Crowley-vedosta Ripperin kanssa en tykännyt yhtään, mutta uudempien Youtube-videoiden perusteella kuulostaa, että Ripper halutessaan vetää hyvinkin paksusti ja brutaalisti Ynkän biisejä. Soto tulee lähimmäksi mieleen aiemmista vokalisteista. Levystä saattaa tulla hyvin kova. Jos vielä tuotanto paranee vähän Unleash The Fury:sta (parempaan suuntaan ollaan menty koko ajan, War To End All Warsin pohjalukemista :))