Työ musiikkialalla ›

Soittimen soiton opetus on ihan kivaa periaatteessa. Itseäni kuitenkin rasittaa se, kun joutuu aina olemaan iltaisin pois kotoa ja varattuna. Esim. harrastuksiin ei pääse silloin kun suurin osa muista pääsee. Toiseksi soitonopetustyö on aika raskasta ja kuluttavaa kun joutuu (luonnollisesti) koko ajan keskittymään oppilaan soittoon ja kommentoimaan sitä. Ja pahinta kaikessa on se, että vaikka olisi ylempi korkeakoulututkinto, palkka (etenkin kk-palkka) saattaa olla pienempi kuin siivoojalla. Harvahkot virkasuhteiset opettajat ovat tietenkin hiukan paremmassa asemassa. Ristiriita rahan suhteen on juuri se, että oppilaat tai heidän vanhempansa saattavat joskus pitää maksamiaan maksuja korkeina (etenkin yksityisissä oppilaitoksissa) ja samanaikaisesti heidän lastaan opettava opettaja on toimeentulon rajamailla. Onko muilla samoja tuntoja? Pitääkö vaihtaa alaa (ja mihin?) jos on noita ajatuksia?

Parempi vain olla miettimättä mainitsemiasi ristiriitoja, vaikka tottahan on jokainen kirjoittamasi sana. Jos yhä haluat opettaa, hommaat itsellesi halvan harrastuksen, jonka pariin varmasti pääset ja unohdat opetustyösi vähintään kerran viikossa. Itse ratsastan yksityishevosia ja maksan siitä nimellisen summan varsinkin ratsastuskouluihin verrattuna... On pakko keskittyä johonkin ihan muuhun kuin musiikkiin ja taas sitä jaksaa jatkaa!
Meillä musiikinopettajilla on harvoin kykyjä muuhun kuin musiikkiin, olemmehan uhranneet pienen elämämme sille. Lastenhoitotyötä voisin itse harkita, mutta jo kertaalleen leikattu selkä asettaa rajat nostelulle ja kantamisille. Omia lapsia ei enään tarvitse sylissä roikottaa. No, iltapäiväkerhon ohjaajaksi voisin ryhtyä tms lapsiin liittyvää. Tallitöitäkin voisin tehdä, jos ei kamalan painavaa tarvitse kantaa. (Normaali heinäpaali 10-12kg ja kottikärryjä ei tarvitse nostella... kulkevat työntämällä.) Siis, vaikka vaihtaisin alaa, en ansaitsisi hyvin. Tarvitsisin perusteellisen uudelleenkoulutuksen ja motivaation siihen.