Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Yleensä en tykkää uugeestä. Siinä on syynsä miksi skeneidioottien lisäksi kukaan ei kuuntele sitä.
Lisäksi voisi olla asiallista todeta että uugee jos mikä on laajahko käsite. Marilyn Mansoniin verrattuna Kvist on ehdottomasti uugeetä mutta Bläkki Indurokin rinnalla ei nykyään enää paljoa kalpene. Kai.
Silti Kun Kristoffer Rygg mainitaan vaikka kakku- ja eläinpornon yhteydessä kiinnostus herää samantien.
Ja niin nytkin. Meinaa johan oon ootellut koko vuoden että joku täysin nurkan takaa tuleva kaataa laakista.
 
En vielä sano että tämä kestää kuuntelua. Mutta hyvin vahvasti näyttää siltä.
 
Miten tätä kuvailisi? Koneulveria Toolvivahteilla?
 
On kiva kuulla Garmin revittelevän pitkästä aikaa täböllä kuten rokkiin kuuluu.
 
Vittu että tämä on hyvää. Luultavasti jotain sellaista mitä ei mistään saa paitti joistain alan kaupoista tilaamalla tai ebaylta? En tiedä.
 
Itse imaisin, jos saatte vihiä mistä saa ostaa niin kertokaa.. tämä Murder Nature on aivan vitun hyvä levy.
 
E: Ei vittu miten hyvä levy.
 
E2: Eikö olekin? http://profile.myspace.com/index.cf … r.viewprofile&friendID=17218392

 
E: Ei vittu miten hyvä levy.
 
E2: Eikö olekin? http://profile.myspace.com/index.cf … r.viewprofile&friendID=17218392
 
On. Skinflick, Seven ja Masterpiece of Art on omia suosikkeja. Milloinkahan saisi uutta levyä odotella.

Tjaa. Ihan uusi tuttavuus. Pikatutkimus kerto että hyvältä kuulostaapi. Tattis tästä.
 
Kiesus mitä rumpalointia. Hyvää siis. Imo

http://profile.myspace.com/index.cf … r.viewprofile&friendID=17218392
 
Aika hyvä tuo uus Seal-coveri! Tosin niinhän se on jo ihan alkuperäinenkin versio. Kyllähän tuota Murder Naturea ihan kaupoissa näkee. Ja esim. CDONilla.

Pitemmän päälle aika puuduttava levy. Muutaman kuuntelukerran verran jaksoi Garmin hoilaus viehättää.
Esim. tuolta löytyy: http://www.levykauppax.fi/artist/head_control_system/

Kyllä tätä ihan mielellään kuuntelee, hyvää paskoa. Kiss from a rose on iha hyvä coveri, levy itessäänkin kyllä timanttia. Onkohan odotettavissa uutta tuotantoa porukalta? http://www.myspace.com/delonline Tuossa vielä toisen puoliskon elikkäs Daniel Cardoson omia ralleja, hyvää paskoa nekin.
 
E: Tai tuolla niitä on joskus ollut, nyt ei näköjään löydy kun tuo mainio Stinkfist-cover.

Skinflick 1:55 voi juma miten parhaan kuulonen kun komppi lähtee rullattelemaan ja kitarat jylmyttelee enemmän.

Kill Me 1:30 eteenpäin.
 
"IIHQUUUAAA"
 
edit. Skin Flickissä ihan vitun rules kertsi!

Öö eikö UG ole yleensä sellasta, että tehdää musaa musan, eikä rahan vuoksi koneiston kautta? Ja kuuntelemattomuuden syistä voisin väittää vaikka vajavaista promoa. Maailmassa on paljon sakkia, jotka tekee hyvää musiikkia ja joita ei kiinnosta pyytää siitä korvausta tai mainostella pitkin medioita. "Kaupallinen" UG on ihan paskaa tosin - taitaa se UGkin olla itsesään jo joku myyntitermi.
 
HCS ei oikein iske. Tylsää. En jaksa näitä kivankuulosia altsubändejä kovin paljoa enää, ku niissä on aina samat jutut. Puolisynkkiä "cool" melodioita, pomppivat saundit ja lopunperin sisältö on aika hattaraa.
 
se voi olla: en kuuntele juurikaan tällaista musiikkia joten helppo fiilistellä uniikkina.
last.fm:n OMI on jotain 150 hujakoilla enkä tiedä paljonko se voi siitä enää mennä laajemmaksi, nimittäin.

Murder Nature yksi omista suosikkialbumeista. Aivan tajuton lätty ja uutta materiaalia tekisi mieli. Masterpiece (of Art) oma suosikkini albumin tarjonnasta.

Tästä tulee paikoitellen todella vahvasti mieleen kyllä tuo In Flames Andersin Passenger projekti. Ainakin niin henkilökohtaiset fiilikset kovasti yrittävät väittää. Samalla tavalla jotenkin popahtavan suuntaan kumartavaa meininkiä molemmissa, vaikkeivat kumpaakaan suuremmat massat ovat löytäneet.
 
Toki HCS on paljon "etevämpää," monipuolisempaa ja mielenkiintoisempaa. Levyllä on todella paljon tarttumapintaa ja vastapainona taas todella paljon koukkuja, rummuissa hienoja fillejä ja melko paljon haamusnarettelua. Jotenkin tästä samalla tavalla elähtynyt maku suuhun kuin passengerista muutamaa biisiä lukuunottamatta.
Nyt parin päivän aikana tuskin olen muuta kuunnellutkaan, joten huonoksi levyksi en tätä kuitenkaan ala väittämään.
 
Voisinkin verrata tätä hyvään suomalaiseen elokuvaan. Samat naamat vituttavat, käsikirjoitus on hyvä, muttei kuitenkaan pääse loistamaan samalla tavalla kuin hollywoodmaan tuotokset. Ekalla kerralla aiheuttaa ihmetystä ja "tämähän oli jopa hyvä, ehkä paras suomalainen koskaan" mutta pitkän päälle se leffa on kuitenkin jo nähty. Ei sitä jaksa kaivaa hyllystä toivoen, että löytäisi taas jotain uutta. Pidetään se siellä ja muistellaan niitä paria hauskaa kohtausta kavereiden kanssa saunaillassa.