Rummut: soittaminen ›

Ulrichin Lerssi ja Travis Barker.
 
En jaksanut koko ketjua lukea, mutta selittääkö porukka nyt läpällä jostain Portnoysta ja Wecklistä? Hyvinhän äijät soittaa, jossain on tottakai parempiakin. Kaikki vaan ei onnistu saamaan julkisuutta.

Travis Barker.
 
Barkeri taitaa vaan oikeesti olla aika kova ainakin noin tekniikaltaan. Mutta toki, onhan kaveri aika ärsyttävä emo hahmo ym.ym. ja voi täten nauttia yliarvostuksesta joidenkin mielestä. Siitähän tässä taisikin olla kyse joo.
 
Mutta kyllä joku JussiYsi on paljon pahempi tapaus omasta mielestä, myös tältä yliarvostus kantilta.

Ulrichin Lerssi ja Travis Barker.
 
Hmm.. tuo Lerssi-Larssisen tapaus on siinä mielessä paradoksaalinen, että on samalla kertaa ehkä eniten kadehdittu ja samalla haukuttu rumpali. Noh, kateuteen saattaa tosin olla muita syitä kuin ne soitannolliset taidot :) Ja lienee Lers kuitenkin natiaisille se ikoni vieläkin, muiden yliarvostettujen metallirumpaleiden ohella, joista tässäkin ketjussa on mainittu.
 
Itse olen aina jotenkin inhonnut Larssin soittotyyliä ja sen yksipuolisuutta. Totta kai Metallica-instituutiossa pitää testosteronin roiskua korvista, rään nenästä ja pas...n haista. Mutta kuitenkin, sen EHKÄ voisi tehdä soittotaidon kärsimättäkin? Hänelle menee siis minun ääneni.

Jepu jep, Charlie varmaan jytkyttelisi etevästi huonossakin bändissä, jos sellaiseen joskus joutuisi!
 
Melko surkeassa ryhmässä se on ikänsä vetänyt.

Minulla ei harrastelijapohjalta ole varaa sanoa, onko joku ansioihinsa nähden yliarvostettu rumpali vai ei.
 
Se tässä AC/DC-kuumeen noustessa täytyy kuitenkin todeta, että kyllä mielestäni Phil Rudd:in kompissa on kosolti enemmän sielua, sydäntä ja svengiä kuin esim. Dave Wecklin. Liian pitkälle viedyn teknisyyden ja analyyttisyyden myötä soitosta/musiikista häviää se jokin... Mutta omalla alueellaan Weckl(kin) on varmasti maineensa veroinen.

Lattariproffa my ass. Jotain rajaa!
Oli muuten tuo Bittnerinkin samba aika hulvatonta kuultavaa...
 
e: Niin, ja sitten vielä noi sun Charlie Watts -jutut. Älä nyt oikeesti viitti. Voimia sulle, varmasti vielä joskus selviät kriisistäsi.
 
Kriisiä meinaa pukata aina kun jotuu kuunteleen Rollareita.
Tekaseppa poika varsin kotiläksyt ennenkuin alat assitteleen. Minusta tuntuu, että olin ainakin hiukan jälillä Manginin suhteen

Kertokaapa mulle, mikä Wecklissä sitten mättää? IMO hän on kovin taitava ja grooveakin lähtee. :o

Kertokaapa mulle, mikä Wecklissä sitten mättää? IMO hän on kovin taitava ja grooveakin lähtee. :o
 
Mäkään en oikein ymmärtänyt Wecklin saamaa flamea. En kyllä usko, että saat mitään järkevää vastausta niiltä kysymykseesi. "Noku mutku änkyttävää ripulia, ei palvele musiikkia!"

Mitä väliä kuka haukkuu ketäkin, ja miksi?

Liian pitkälle viedyn teknisyyden ja analyyttisyyden myötä soitosta/musiikista häviää se jokin...
 
Just näin! Soitosta tulee liian tarkkaa ja siitä häviää inhimillisyys, elämän maku (munaksikin usein kutsutaan). Mielestäni Weckl ja Mangini ovat oivia esimerkkejä juuri tästä ilmiöstä. Oivaa rumpupornoa saavat kyllä aikaiseksi molemmat.

Just näin! Soitosta tulee liian tarkkaa ja siitä häviää inhimillisyys, elämän maku (munaksikin usein kutsutaan). Mielestäni Weckl ja Mangini ovat oivia esimerkkejä juuri tästä ilmiöstä. Oivaa rumpupornoa saavat kyllä aikaiseksi molemmat.
 
Kyllä! Hyvin sanottu.
Itse kunnioitan suuresti Wecklin taitoa, mutta ei hänen soitosta ole mulle koskaan mitään tunnetta välittynyt. Aivot kuumenee mutta sydän jää mulla kylmäksi. Fiilis-juttujahan nämä kuitenkin ovat.

Melko surkeassa ryhmässä se on ikänsä vetänyt.
 
Rollarien kanssahan se enimmäkseen on soittanut. Jotain pieniä sivuprojekteja on välillä ollut.

Kertokaapa mulle, mikä Wecklissä sitten mättää? IMO hän on kovin taitava ja grooveakin lähtee. :o
 
Mielipiteet ovat kuin persreikiä, jokaiselta löytyy ja kaikki haisee vai miten se oli. Ja mielipiteistä ei voi kuin kiistellä vai kuinka se oli. Ja kaikki ei voi tykätä kaikesta niinkö se meni?
 
Mielestäni tuo "tunteeton, ylitekninen soitto"-kiteytti oman mielipiteeni myös, liian tarkasti liian monimutkaisesti tappaa grooven ja fiiliksen. Hyviä juttuja niistä voi napata ja saaha inspiraatiota, mut kokonaisuus ei toimi. Kokeilin pari kertaa Weckliä, ei iskenyt, ennemmin kuuntelen Tommy Leetä tai Dave Grohlia.
 
Ehkä sitten kun kliseisesti muutun vanhetessa jazz-mieheksi ni alkaa kolista kovemmin.. Ho.
 
Niinjoo, yliarvostetuin rumpali on mielestäni Mike Terrana. En voi vaan ymmärtää. Ikinä en ole tykänny. Rasittava mies. Jostain syystä.

Ehkä sitten kun kliseisesti muutun vanhetessa jazz-mieheksi ni alkaa kolista kovemmin.. Ho..
 
Mulle ei tuo jazz noin niinkuin yleisesti kolise mutta 70-luvun ja 80-luvun Tony Williams on kolissut viime aikoina aika kovaa. Melkoista mättöhommaa paikoin. :)

Itse kunnioitan suuresti Wecklin taitoa, mutta ei hänen soitosta ole mulle koskaan mitään tunnetta välittynyt. Aivot kuumenee mutta sydän jää mulla kylmäksi. Fiilis-juttujahan nämä kuitenkin ovat.
 
Mulle se taidon määrä on ihan sama jossei sitä käytetä millään tapaa järkevästi. Tän kyseisen hahmon kohdalla tuntuu siltä et musa on osa rumpujen soittoa eikä toisinpäin, mikä omaan kaaliini on huomattavasti viisaampaa hommaa.

Mulle ei tuo jazz noin niinkuin yleisesti kolise mutta 70-luvun ja 80-luvun Tony Williams on kolissut viime aikoina aika kovaa. Melkoista mättöhommaa paikoin. :)
 
Kandee tsekata Ray Manzarekin soololevy The Golden Scarab (1974) jossa Tony vetelee ihan muuta kuin jazzia ihan vitun hienosti :D

Kandee tsekata Ray Manzarekin soololevy The Golden Scarab (1974) jossa Tony vetelee ihan muuta kuin jazzia ihan vitun hienosti :D
 
Joo, ja muita tuon ajan TW erikoisuuksia on mm. Bill Evansin ja George Russelin vaarallinen 'Living Time' ja pelottava Williamsin oma 'Old Bum's Rush'. Ja unhoittaa ei saa levyä Stan Getz: Captain Marvel. Kaikki tehty '72 ja tuolloin setti kasvoi kaksinkertaiseksi.
 
Ja vielä Wecklistä ja tunteista sen verran, että voiko musiikki tai vielä vähemmän rumpujensoitto välittää mitään tunnetta. Missä on se objektiivinen soittotunnmittari? Joku voi sanoa että Ralph Molinan soitossa on enemmän tunnetta kuin Wecklillä, mikä on täysi vale. Täysin kiini tunteiden välittyminen on siitä koskettaako soitto eli pohjimmiltaan siitä, onko kuulijalla sen kaltaisen musiikin vastaanottamiseen tarvittavaa kärsivällisyyttä tai kulttuuria. Itse saan suuremmat kiksit kuunnellessani Wecklin soittoa kuin Molinan Nebraska-beatia. Sama tulee musiikkiin: kolahtaa Corean sävellykset kuin Youngin. Nyt ehkä jotkut hikeentyvät takarivissä, koska Neil Youngin musiikissa on enemmän tunnetta. Sallittakoon erilaiset kuuntelu- ja arvotottumukset, jooko?

-Ja vielä Wecklistä ja tunteista sen verran, että voiko musiikki tai vielä vähemmän rumpujensoitto välittää mitään tunnetta.
-Joku voi sanoa että Ralph Molinan soitossa on enemmän tunnetta kuin Wecklillä, mikä on täysi vale.
-Sallittakoon erilaiset kuuntelu- ja arvotottumukset, jooko?
 
Onko tässä nyt hieman ristiriitaa, vai olenko vain hölmö...?
 
Itse vastaisin noihin kysymyksiin näin:
-Voi.
-Sinulle se voi olla vale, jollekin muulle totuus.
-Joo. Ja sallittakoon kuuntelu- ja arvokeskustelut myös.

Täysin kiini tunteiden välittyminen on siitä koskettaako soitto eli pohjimmiltaan siitä, onko kuulijalla sen kaltaisen musiikin vastaanottamiseen tarvittavaa kärsivällisyyttä tai kulttuuria.
 
Täysin totta.