Klassinen ›

Kyllä, itsekin olen "livenä" kokenut teoksen, joka oli vertaansa vailla. Jätti siitä päivästä lähtien pakottavan tarpeen saada kuunnella se uudestaan. Mutta ei tullut mahdollisuutta. Olisi korkea aika tehdä/tai alkaa suunnittelemaan kulttuuritekoa. 10 vuoden päästä on kulunut 100 vuotta Toivo Kuulan kuolemasta, ja Orjan Poika on edelleen ainakin julkaisematta.
 
Olen ehdottomasti samoilla linjoilla kanssasi herra mannerheim 666. Sen lisäksihän kuulalta tunnetaan muutamia muitakin suurimuotoisia merkkiteoksia joilla on vahva emotionaalinen vaikutus kuulijaansa hurmioituneisiin pateettisiin nousuihin asti kuten kantaatissa kuolemattomuuden toivo joka otettiin niin hyvin vastaan teoksen kantaesityksssä Turun laulujuhlilla muistaemma, jota luonnehdittiin suureksi voitoksi, että kuulijakuinta olisi henkilökohytaisesti halunnut tutustua suureen säveltäjätoivoomme.
 
Vaikka Kuulan ehkä suurimpana saavutuksena pidetääki Stabat materia jossa hänen persoonallinen sanontansa on kypsynyt joistakin epäyhtenäisyyksistä huolimatta täysiin mittoihinsa jolla on erikoisasema maamme säveltaiteessa. Vaikka aivan orjan pojan kaltaista vaikutusta se ei minuun siltä kuulemalta vielä tehnytkään. Merenkylpijäneidot ja Inpi ja Pajarin poika ovat ovat impressionistisesti sävyttyneitä herkkiä orkesterilauluja. kontrapuntiopintojen hedelmänä bolognassa syntyneet orkesrerifuugat ovat vaikuttavia teoksia.
 
Myös Kuulan varhaisteoksilla on oma viehätyksensä joihin kuuluu Isonkyrön kantaatti ja alkusoiton katkelmia sekä paljon muuta lähinnä kamarimusiikin helmiä joista tuonnempana lisää.
 
Jupiter-sinfonia joka jäi ensimmäiseen introduktioon saisi myös tulla pikimmin levytetyksi jotta voisimme arvioida hänen neronsa mukautumiskykyä tämän korkeimman absoluuttisen musiikinmuodon ja sen synnyttämien vaatimusten kannalta laajamittaisten sinfonisten rakenteiden punojana kenties mahleriaanisen sinfonisen tradition täysiverisenä jatkajana, josta teos sellaisenaanki fragmentaarisessa muodossaan antoi osviittaa.
 
Ja on valtava sääli että mionet surimuotoiset suunniotelmat jäivät sinfinian ohella toteutumatta kuten taskussa kulunut Juhani Ahon tekstioin tekeillä ollu Karhun peijaat koko illan Baletti, sinfoninen sävelruno kiven Seitsemästä veljeksestä ja seunalan Annan yksinpuhelu lapselleen.
 
Koska musiikillinen ja henkinen näköpiirini nuorempana oli varsin rajoittunut myös kaikki moderni 1900-luvun musiikki herätti minussa suuria epäilyksiä tai suoranaisia inhon tunteita kunnes pitkällisen ja aikaa vievän musiikillisen kypsymisen myötä modernikin säveltaide vihdoin avautui ja muuttui helposti lähestyttäväksi ja varsin kskeiseksi säveltaiteen alueeksi älyllisesti haastavina ja stimuloivina konstruktiivisina tyylipyrkimyksinään ja Toivo Kuulan tuitanto suorastaan ilmestyksenomaiseksi musiikilliseksi herätykseksi romanttisen pateettisessa sävelkielessään, joka jätti jopa Sibeliuksen mahtavan hahmon varjoonsa maamme säveltaiteessa ei niinkään tuotannon laajuuden kuin sen uniikkien kvaliteettiensa vuoksi armoitettuna melodikkona ja kontrapunktisen mestarutensa ja ekspressiivisen ilmaisuvoiman ja impressionistisen väripaletin luomassa hukaisevan kauniissa ja originellissa musiikillisessa synteesissään, joka on suorastaan tuhlaileva sävykirjojensa ja vaikutteittensa moninaisuudessa sortumatta sentimentaalisuuteen etelä-pohjalaista vaikutteista huolimatta niiden kypsyttyäessä Kuulan tuhlailevaa ja tumman pateettista sävelsanontaa suomalaisittain ennennäkemättömässä melodisessa voimassaan.