Kitarat: kitarakamat ›

Pitäisi löytää joku hyvä sähkökitara. Olen soittanut kitaraa kolmisen vuotta. Parhaat soundit ovat mielestäni Randy Rhoadsilla, Slashilla ja Brian Maylla. Ei mielellään hirveän kalliilla, alle 600€. Randy Rhoads -fanina olen katsonut Jacksonin kitaroita ja joku valkoinen Rhoads-kitara kammella olisi hieno. Mutta sanokaa miellpiteitänne. :)
Tärkeitä ominaisuuksia kitarassa ovat mielestäni:
 
* Hyvä, pehmeä soundi (mikit erilaisia edessä ja takana)
* Paljon sustainia ja feedbackia (Voiko kitara yleensäkään vaikuttaa tähän?)
* Helppo soittaa
* Hieno
* Vibrakampi, mutta huom! hyvä pysyä vireessä
* 22+ nauhaväliä
* .. kertokaa vielä, jos tulee mieleen jotain tärkeitä ominaisuuksia, mitä minä en ottanut huomioon.
 
+ Olisi kiva, jos löytyisi hyvällä hinnalla. Mistäköhän kitara kannattaisi hankkia? Paljonko yleensäkään hyvästä sähkökitarasta kannattaa maksaa?
 
Paljon kiitoksia avustanne ja vaivannäöstänne! Odotan innolla vastauksianne! :)

Yhtä detaljia (vibrakampi) lukuunottamatta määritelmä osuu Lespaan kuin nyrkki silmään. No, okei, eivät ne mikit yleensä ole kovin erilaiset edessä ja takana, mitä nyt tallamikki on yleensä käämitty vähän kuumemmaksi, mutta kyllä niistä aika erilainen soundi joka tapauksessa tulee jo ihan mikkien sijoittelun takia. Kaulamikki luonnollisesti pehmeämpi.
 
Ja kyllä, kitara (rakenne, puut, mikit) vaikuttaa hyvinkin paljon siihen, kuinka paljon tulee feedbackia ja sustainia. Lespathan oli alun perin suunniteltukin sustainaamaan erittäin hyvin (20 sekunnin luonnollinen sustain taisi olla Lester Polfusin virallinen vaatimus), mihin eräs Spinal Tap -sketsikin perustuu. Jos todellakin HALUAT paljon feedbackia, niin jokin aika kuuma ja treblekäs mikki tallaan, erityisesti vahaamattomana. Pehmeys otetaan sitten kaulamikillä. Tai jos haluat TODELLA paljon feedbackia, osta puoliakustinen ilman keskiparrua. Siihen jokin treblekäs vahaamaton hevimikki tallaan ja vahvarista/pedaalista kunnolla säröä, niin vinkuu helposti jo makkarivolyymeilla. :)
 
Kaksi kolmesta esikuvastasi on soittanut paljon LP-mallisilla kitaroilla, joten kyllä tuo aika vahvasti sille osastolle näyttäisi menevän. Paitsi jos divebombeja on pakko päästä tekemään. Pikkuvibran (ja vähän isommankin) tekee nyt vaikka sormilla. Jos kuitenkin päättää ostaa divebomb-kitaran, niin joutuu ainakin tuossa hintaluokassa tekemään vähän kompromisseja soundin ja sustainin osalta. Päätä itse, kumpi on sinulle tärkeämpää. (Minä en osannut päättää, joten minulta löytyy erikseen divebomb-kitara, heh.)
 
Jos päädyt Lespaan, niin aitoja Gibsoneita liikkunee käytettynä about tuossa hintaluokassa ainakin Studioita, jotka siis vibrakampea lukuunottamatta täyttävät vaatimuksesi. Riippuen tietysti siitä, näyttävätkö ne mielestäsi hienolta. Esim. Alpine White Studio kultahardiksella ei ole mielestäni ollenkaan pahan näköinen. Jos hienomman näköistä haluat, kokeile löytää esim. toripalstalta japsilainen Tokai Love Rock (ja varaudu mahdollisesti vaihtamaan mikit). Korealasia ja kiinalaisia kitaroita en rajallisten kokemusteni perusteella henk. koht. suosittelisi (huonot puut, huono työnjälki jne). Jätän kuitenkin budjettilespojen kommentoinnin muille m.nettiläisille, koska itse olen enemmän erikoistunut täysverisiin Gibsoneihin.

Jos haluat oikean rokkikitaran/hevanderi, niin ei muuta kun sg kehiin. faded löytyy tohon hintaan. Ton 600e verran olen itse maksanut '67 ja '72 sgeistän joten vähän etsimällä saatat löytää jotain "oikeitakin" rokkiheppejä tuolla budjetilla :)

Njoo, tuohon hintaluokkaan voi olla vaikea löytää vaatimukset täyttävää kitaraa kunnollisella kammella. Asiallisia Les Paul-kopsuja voi saada tuohon hintaan, niitä katsoisin mieluummin kuin kammellisia yksilöitä. Tietysti jonkun Epiphone Futura Custom FX:n saa tuohon hintaan, mutta siinä mikitys ei todennäköisesti vastaa sitä mitä haet. Käytettynä kannattaa katsoa juuri jotain Gibsonin LP Studioita ja muita vastaavia, Tokain kalliimmat mallitkin on myös ihan hyviä.
 
Jos rahaa olisi käytössä enemmän, niin olisin suositellut Jackson RR5FR:ää mutta se on vähän eri hintaluokassa...

Melkein tuohon hintaan saattaa löytyä käytettynä LTD:n 600-sarjalaisia, joissa ainakin osassa on aidot FloydRoset valmiina ja SeymourDuncanin mikit. Esim.Guitar Player on noita hehkuttanut.

Kyllähän tuohon rahaan saa jo vaikka jonkin Tokai-stratocaster kopion, jossa on jo Seymour Duncan mikitkin valmiina ja hyvä vireen pitävä talla. Jos kampea ei välttämättä tarvitse, niin sitten Tokais Les Paulit ovat katsastamisen arvoisia. Jos haluat oikeasti pitkää sustainia ilman megasäröjä, niin unohda kitarat, joissa on floyd rose-tyylinen talla. Se näet syö sustainia aika paljon. String Thru-bodylla saat ainakin hyvät sustainit.

Esim. Alpine White Studio kultahardiksella ei ole mielestäni ollenkaan pahan näköinen. Jos hienomman näköistä haluat, kokeile löytää esim. toripalstalta japsilainen Tokai Love Rock (ja varaudu mahdollisesti vaihtamaan mikit). Korealasia ja kiinalaisia kitaroita en rajallisten kokemusteni perusteella henk. koht. suosittelisi (huonot puut, huono työnjälki jne).
 
Onhan ne muutkin studiot hienoja ;) Huomasin vasta edellisissä bänditreeneissä, että omassa Gibassa on hillitön sustaini. Ja se floikka syö tuota ominaisuutta reippaasti. Toisella kitaristillamme on orkkisfloikalla ja ei se ofr pelasta. Muutaman vuoden soitin korealaisella Tokain LP:llä ennen G:tä ja ei siinä ollut kyllä moittimista. Mikit olivat tuhnut, mutta Dimarziot kehiin, niin avot. Hyvä keppi mikkienvaihdon jälkeen niin soitannollisesti kuin soundillisestikin, mutta 600e saa jo parempaakin. Les Paulille siis ääni täältäkin.

Kiitos kommenteista!
 
Tässä nyt sain sellaisen kuvan, että joko pitää ottaa jokin hyvä Lespa ilman kampea, tai sitten joku floikallinen hevikeppi. Onko yleensäkään Floyd Rose ainoa varteenotettava kammellinen talla? Sitten jos haluaa sekä paljon sustainia että kammen, pitäisi maksaa enemmän, vai? Kuinka paljon sitten kannattaisi maksaa sellaisesta kitarasta?
 
Jos todellakin HALUAT paljon feedbackia, niin jokin aika kuuma ja treblekäs mikki tallaan, erityisesti vahaamattomana.
 
En ihan ymmärtänyt termejä. Voisitko selventää, mikä on "kuuma" ja "vahaamaton" mikki? Esimerkkejä?
 
Kaksi kolmesta esikuvastasi on soittanut paljon LP-mallisilla kitaroilla, joten kyllä tuo aika vahvasti sille osastolle näyttäisi menevän.
 
Heistä Brian May ei varsinaisesti ole merkittävä soitannollinen esikuva vaan pidän enemmänkin hänen soundeistaan (myöhemmällä Queenin tuotannolla). Musiikilliset esikuvani ovat jo mainitut Randy Rhoads ja Slash, sekä Tony Iommi. Randy Rhoadsilla on kyllä aika paljon divebombeja, minkälaisella kitaralla ne on tehty?
 
Lisään vielä ominaisuuksiin sen verran, että olisi hyvä, jos niillä kuuluisilla megasäröillä ei kitara ala vinkumaan heti. Eli selkeä soundi kovillakin säröillä. Olen tähän asti soitellut isän vanhalla Stratocasterilla vuosimallia jotain '70, jossa on yksikelainen takamikki ja se kyllä pitää ihan omaa äänimaailmaansa ilmankin säröjä, jos kitaraan ei koske. Todella kovilla säröillä alkaa heti feedback, jos volat on korkealla ja jos yrittää vähentää tätä vaihtamalla etumikkeihin, alkaa hirveä vinkuna, joten ei sillä kitaralla voi oikein mitään thrash-metallia soittaa. Siinä kitarassa on kyllä todella hyvin vireessä pitävä vibrakampi.

Randy Rhoadsilla on kyllä aika paljon divebombeja, minkälaisella kitaralla ne on tehty?
 
Eikös sillä skeboissaan ihan vintagemallin tremolot olleet? Ei niillä pahemmin diveja tehdä.
 
Esimerkiksi tämä Randyn tunnetuin polkadotseilla varustettu customskeba.
 
http://www.kuodesign.com/klog/images/1982/Randy_rhoads1_crop.jpg

Kyllä se Randy on Les Paulillakin paljon soitellut.

Eikös sillä skeboissaan ihan vintagemallin tremolot olleet? Ei niillä pahemmin diveja tehdä.
 
Esimerkiksi tämä Randyn tunnetuin polkadotseilla varustettu customskeba.
 
http://www.kuodesign.com/klog/images/1982/Randy_rhoads1_crop.jpg
 
Juum ei ollut Randyllä floyd rosea. Ozzyn aikoina lienee soittellut pääasiassa noilla V-mallisilla, mutta aiemmin käytti Les Paul Customia.

Eikös sillä skeboissaan ihan vintagemallin tremolot olleet? Ei niillä pahemmin diveja tehdä.
 
Esimerkiksi tämä Randyn tunnetuin polkadotseilla varustettu customskeba.
 
http://www.kuodesign.com/klog/images/1982/Randy_rhoads1_crop.jpg
 
Hei come on... vintagevibra oikeissa käsissä pommittaa paskat sun housuihis :)
 
Ei diveihin mitään kasarihärpäkettä (floyd rose) tarvita. Mulla oli aikoinani muutama floikka, hävettää tunnustaa... ihan tosi noloa, onneks hankkiuduin niistä eroon.

Hei come on... vintagevibra oikeissa käsissä pommittaa paskat sun housuihis :)
 
Ei diveihin mitään kasarihärpäkettä (floyd rose) tarvita. Mulla oli aikoinani muutama floikka, hävettää tunnustaa... ihan tosi noloa, onneks hankkiuduin niistä eroon.
 
No kyllähän ne monet temput vintagetremolollakin onnistuu, mutta ei ehkä niin kovakätisesti kannata alkaa repimään.

Sitten jos haluaa sekä paljon sustainia että kammen, pitäisi maksaa enemmän, vai? Kuinka paljon sitten kannattaisi maksaa sellaisesta kitarasta?
 
Kyllä se floikka syö ihan hirveästi sustainia. Meidän bändin toisella kitaristilla on kitarassa Original Floyd Rose ja sustain on omaan Les Pauliini verraten olematon.
 
En ihan ymmärtänyt termejä. Voisitko selventää, mikä on "kuuma" ja "vahaamaton" mikki? Esimerkkejä?
 
Vahaamaton tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että mikin taakse ei ole lyöty klönttiä vahaa. Jos näin palikkaesimerkein selitetään. Kuumalla mikillä tarkoitetaan mikkiä, jossa on kova outputti eli mikki on "tehokkaampi". Mm. säröjä saa enemmän irti vehkeestä.

Kyllä se floikka syö ihan hirveästi sustainia. Meidän bändin toisella kitaristilla on kitarassa Original Floyd Rose ja sustain on omaan Les Pauliini verraten olematon.
 
Olet todennut floikan sustainia syöväksi tekijäksi tuossa yhtälössä. Okei. Bändisi toisella kitaristilla on siis kitara, joka rakennettu täysin samoista materiaaleista ja täysin samalla tavalla kuin Les Paulisi, mutta sillä erotuksella, että siinä on floikka?
 
Tahdon vain sanoa, että sustain riippuu miljoonasta muustakin tekijästä kuin siitä tallaratkaisusta. Juu... Floikan tieltä jyrsitään tietty pois enemmän puuta, kuin kiinteän tallan tieltä, mutta silti... Jotenkin se, että olen kokeillut helvetin voimakkaasti ja pitkään soivia floikkakeppejä ja täysin kuolleita kiinteätallaisia keppejä, sotii vähän tuota ''floikka tekee sustainista aivan paskan''-ajatusta vastaan.

Charvel model 5, 6 tai model 650. Hyvällä tuurilla model 750:kin menee haarukkaan.