Media ja viihde ›

Viikonlopun kotimainen kierros oli jälleen kerran epätasainen. Hyvää kotimaista kohtaan pitää katsoa yleensä kolme huonoa ja se piti kutinsa tälläkin kertaa.
 
Kuutamosonaatti
 
Tulihan tämäkin kulttielokuva nähtyä. Odotin ennakkohehkutusten takia hyvin hämärää kauhuleffaa suomalaisittain, mutta näinkin nuo kaikki odotukset romuttaneen päämäärättömän kauhuelokuvakyhäelmän. Ainoa valopilkku koko kohelluksessa oli Kari Sorvalin esittämä häiriintynyt mies, joka onnistui velmuilemaan melkein Jack Nicholsonin tapaan (Hohto) ja iski muutaman hienon repliikin. Ehdottomasti elokuvan parasta antia kaikkine traktoritakaa-ajoineen. Kauhuelokuvassa yksi suurimpia tehokeinoja oleva asia on tietenkin musiikki, joka oli tässä niin latteaa, että hissimusiikkiin vertaaminen häväisisi hissimusiikkia verisesti. Oikeastaan elokuvassa ei edes ollut musiikkia, vaan ihme sähköurku-paskannusta, joka ei kyllä tainnut muuttua elokuvan aikana kertaakaan edes vähän uhkaavaksi. Vaikkakin katsojan hermoja se koetteli ihan kiitettävästi mitäänsanomattomuudellaan. Huono elokuva, jonka parasta antia oli Kari Sorvali, muutamat kuvakulmat ja suomalaisperinteiset tissit heti elokuvan alkumetreillä. Kauhuelokuva? Ei sinne päinkään, vaikka kauhea olikin. *1/2
 
Lampaansyöjät
 
Elokuvan nimi kertoo kaiken. Vähän kuten jossain Shoot 'em Up C64-pelissä oli tarkoituksena ampua kaikki, oli lampaansyöjissä tarkoitus syödä lammasta. Simppeliä. Leo Lastumäen ja Heikki Kinnusen esittämä parivaljakko keksii elokuvan alussa lammasateriaa syödessään, että eikö ruveta metsästämään lampaita Lapissa. Ja näin tehdäänkin. Saab 99 kiitää korpimaita ja karjavarkauden jälkeen maittaa lampaanliha ja viina pienellä luodolla kauniissa Lapin maisemissa. Niin, elokuvan paras anti onkin luonto, jota näytetään kiitettävästi. Turha odottaa mitään syy ja seuraus -asetelmia, aivan turha. Lampaan loputtua pitää lähteä kaatamaan toinen lammas ja taas ryypätään ja syödään lammasta. Aivan mahtava elokuva! Mutta hetkinen... Miksi en ole kuullut tästä elokuvasta ennen? Syynä lienee se, että käsikirjoituksen puuttuessa ei ole päässyt oikein klassikkoa syntymään. "Sen minkä kesä kastelee, sen Vodka Dry kuivaa"-tyyliset one-linerit naurattavat hetken, mutta eivät kyllä riitä pitämään elokuvaa kasassa. Se on muutenkin ylipitkä. Ei sillä, etteikö suomalainen mies suuresti nauttisi viinan ylettömästä juomisesta, salametsästyksestä ja veteen kaatuilemisesta, mutta yli puolitoista tuntia ei sitä kohellusta viitsi ruudulta katsoa kovinkaan moneen kertaan. Nimim. Ei enää ikinä. *1/2
 
Varjoja Paratiisissa
 
Ei aivan Mies vailla menneisyyttä saavutettu, mutta Laitakaupungin valot tämä Aki Kaurismäen varhaisempi elokuva päihitti. Kaikki on mukana aina traagisista ihmishahmoista alkoholiin, turpiinvetoon ja rock-musiikkiin. Puhumattakaan täydellisyyttä hipovista kuvakulmista ja valon kanssa leikittelystä. Tai dialogista, joka istuu sabluunaan kuin valettu. Elokuvan lopussa kuin varkain hiipinyt hyvän olon tunne pääsi yllättämään sittenkin. * * * * +
 
Rumble
 
"Get ready for the rumble!" huutaa Vesku Loiri Cadillacin takapenkiltä rekan lähestyessä rutatakseen koko amerikanihmeen lunastuskuntoon epäonnistuneen viinakaupan jälkeen. Selkeästi Tommi Korpelan ja Loirin karismojen varaan rakennettu road-movie neljästä orastavan vanhuuden partaalla olevasta rockabillysta. Viinaa juodaan, kaljaa kuluu, eikä kukaan tunnu olevan kännissä missään vaiheessa elokuvaa. Rokki soi ja porukan kunnianhimoisena tavoitteena on tilata Dillinger-pizzaa. Matkalla sattuu ja tapahtuu kaikenlaista Tommi Korpelan vetäessä hahmonsa idioottimaisuuden jo aika omiin sfääreihin. Melko mitäänsanomaton elokuva ilman sen kummempaa juonta, jolla tasoa olisi voitu hilata kahteen tähteen. *+
 
Miehen työ
 
Tommi Korpela on Suomen Jim Carrey. Älkää kysykö miksi, mutta heti Rumblen perään nähty miehen huomattavasti tunnetumpi elokuva synnytti tällaisen mielikuvan. Ehkä siinä oli sellaista carreymaista "ääliökomediasta draamaelokuvaan"-meininkiä. Eikä sillä, vahvasti mies osansa tulkitsee ja tiivistettynä elokuva olisi voinut olla erinomainen. Jani Volanen tekee yhtä lailla hienon roolityön miehen kaverina. Niin, ehkei käsikirjoitus jaksa kantaa aivan loppuun saakka, mutta viime vuosien kotimaisen elokuvatuotannon parhaimmistoon tämä kuuluu ehdottomasti. * * * * -