Kitarat: akustinen ›

Eli mun etusormi näyttää ihan normaalilta ja tasaiselta, mutta keskikohdassa oleva kahden nivelen välinen alue on sen verran muuta sormea pehmeämpi, että kieli uppoaa sinne sisään. Tai tarkemmin ottaen sormi "leviää sivulle" paineen kohdistuessa tuohon pehmeään kohtaan. Tämä on ikävä asia kitaransoiton kannalta. Täysbarré-otteessa ongelmakohta osuu G-kielen kohdalle, ja viiden kielen barréssa H/B-kieleen. Eli tuo kohta osuu neljän kielen päähän etusormen päästä. Neljän kielen barréssa ongelmaa ei kuitenkaan enää ole, koska se seuraava nivel menee jo otelaudan ulkopuolelle, eikä ongelmallista vyöhykettä pääse syntymään.
 
Mitä kovempaa yrittää soittaa, sitä epäpuhtaammin kieli soi, tai pahimmassa tapauksessa se ei soi juuri lainkaan. Korkeammalta soitettaessa ongelma on myös pahempi. Nelosnauhalta tai alempaa voi soittaa suht kovaakin, kun taas seiskasta ylöspäin soittaminen on lähes mahdotonta.
 
Ainoa toimiva ratkaisu näyttäisi olevan läpinäkyvän teipin laittaminen etusormeen kyseiseen kohtaan. Läpinäkyvää sen takia, että siinä on ulkopinnassa hyvät kitkaominaisuudet. Ei koko sormen ympärille (vaikeuttaa sormen taivuttamista), vaan sivulta sivulle n. 70-prosenttisesti siten, että teippi on alaspäin (osuu kieleen). Neljä kapeahkoa teipinpalaa sopivasti päällekkäin aseteltuna toimii hyvin. Ideana ei niinkään ole paksuntaa sormea, vaan estää sormen leviäminen sivusuunnassa. Eli teippi tavalla puristaa sormen kasaan. Tällä teippimetodilla on tietysti joitain sivuvaikutuksia, mutta parempaa ratkaisua en ole keksinyt. Suurimmat hankaluudet liittyvät teipin laittamiseen ja pysymiseen.
 
Toinen tapa, jota käytin aluksi aika paljon, on se, että laittaa barréa soitettaessa keskisormen etusormen päälle ja painaa täysiä. Tämä on tietysti erittäin huono ratkaisu, koska keskisormelle on usein muutakin käyttöä. Sen takia en enää tee noin.
 
Sormi tosiaan näyttää ihan normaalilta, ja on muutenkin ihan normaali, joten on vaikea kuvitella, että olisin tämän ongelman kanssa yksin. En kuitenkaan löytänyt täältä tai muualta netistä samoista oireista kärsiviä. Teräskielisen tai sähkökitaran kanssa ongelma varmasti esiintyisi ihan yhtä lailla, mutta en tiedä kun en ole kokeillut. Eli nylon-kielisillä soitan, ja niissä ongelma on kitarasta riippumatta. Tietysti paksut diskanttikielet ja/tai korkeat nauhat jonkin verran lieventävät oireita, mutta se ei nyt ole se ratkaisu, mitä haen.

Itsekin pohdin aikoinani tätä onglemaa, mutta nyt barret sujuvat jo aivan helposti.
 
Kokemuksen myötä oppii painamaan sormella juuri oikealla tavalla.
 
Ongelmasi on käsittääkseni ainakin mollisoinnuissa esim. Gm kolmannelta nauhalta. Voit yritää painaa ('vetää') hieman talla kohti, jolloin automaattisesti keskisormi tulee tukemaan etusormea, jolloin barre soinee paremmin.
 
Olen varma, että opit barren harjoittelemalla. Käsi alkaa pikkuhiljaa hakeutua juuri oikeaan asentoon ja kohtaan sekä juuri oikeat lihakset oppivat painamaan otelautaa täysin oikealla tavalla.
 
Voit myös kokeilla pelkästään barrea käyttämättä muita sormituksia ja kokeilla erilaisia painotuksia.
 
Joskus barrea voi vaikeuttaa esim. liian korkealla olevat kielet. Voit helpottaa barresointujen soittamista käyttämällä capoa, jolloin kielet painuvat lähemmäksi otelautaa ja barresoinnut ovat helpompia soittaa.

Joo, ymmärsit ihan oikein. Eli tuo perinteinen mollisointu on hyvä esimerkki, joskin se on sieltä helpoimmasta päästä, koska siinä etusormelle jää aika paljon "pelivaraa", kun muita sormia ei tarvitse liikuttaa kovin paljon. Eli pienellä etusormen optimoinnilla (mm. mainitsemasi tallaa kohti veto) sointu pysyy kohtuullisesti soitettavissa jopa seiskanauhalle asti.
 
Teippiä käytettäessä mitään optimointia ei kuitenkaan tarvita, vaan kaikki soinnut soivat puhtaasti ihan itsestään (kunhan teippi on oikein laitettu). Myöskin vähänkin vaikeammissa otteissa tuo etusormen kanssa temppuilu osoittautuu mahdottomaksi, tästä esimerkkinä vaikkapa Un Dia de Noviembre -kappaleesta kohta, jossa seiskalla on kokonainen barré, kakkoskielen kympissä nimetön ja ylimmän kielen 12:ssa pikkusormi. Ongelmakohdaksi muodostuu kolmoskieli, jonka pitäisi soida seiskan eli barrén kohdalta.
 
Vaikeimmat otteet löytyvät kuitenkin ysi- ja kymppinauhoilta.
 
Itsekin luulin vielä keväällä, että oppisin kyseisen asian harjoittelemalla, mutta näin asia ei kuitenkaan näytä olevan. Kannustaminen on sinällään ihan ok, mutta kun kannustaa jossain sellaisessa asiassa, joka ei voi koskaan toteutua, on pettymys entistä suurempi. Mielestäni jokaisen pitäisi ennen kitaransoiton aloittamista tutkituttaa ja mittauttaa sormensa, jotta mitään vastaavia yllätyksiä ei pääse syntymään.

Muistan iteselläni olleen samanlaisia ongelmia "soittourani" alussa, mutta harjoittelemalla siitä selvisi. Nykyään otan melkein aina barree-soinnut peukalolla, jota voin suositella sinullekin, mikäli sormet vaan yltävät. Tekniikkalaji tosin sekin.

Ei kumminkaan mielestäni kannata peukalolla ruveta barreja ottamaan, sillä tyylillä ei pysty käsitykseni mukaan kaikenlaisia sointuja ottamaan, ainakaan meikäläisen käsillä.
 
Minulla on myös ongelmana melko lihaisat sormet, joten esim. sointu
 
x, 0, 11, 0, 10, 12
 
Villa-Lobosin etydistä no. 7
 
Tässä lihaisa keskisormeni kuolettaa kolmannen kielen, ellen ota sointua eri toten varovasti. Tässä tapauksessa olen ajatellut, joko mennä leikkukseen, jossa poistetaan ylimääräiset lihat sormista, tai sitten madaltaa satulaa.
 
Viimeksi mainittu tuntuu tällä hetkellä järkevimmältä vaihtoehdolla. Siitä johtuukin mieleen seuraava kysymys:
 
Miksi esim. klassisessa kitarassa täytyisi olla niinkin korkea satula kuin esim. minun omassa kitarassani. Kielien välimatka otelaudasta kitaran ylemmissä asemissa on moninkertainen verrattuna esnimmäisten nauhojen kohdalla olevista. Jos alennan satulan korkeutta, niin vaikuttaako se sointiin merkittavästi vai minkä vuoksi satula pitäisi olla niinkin korkea kuin se klassisissa kitaroisisa on?
 
Toinen seikka, joka vaikeuttaa hieman soitantoani on erikoisen lyhyt ja vääntynyt pikkusormeni. Ilmeisesti se on nuorempana jäänyt esim. oven väliin. Tämä haittaa oikeastaan vain pikkurillibarreissa esim. Bachin D-molli etydissä: F, x, x, 5, 5, 5, joka ei onnistu pikkurillissä olevan vääntymän vuoksi. :)
 
Tämä on pikkuvaiva, eikä häiritse paljoakaan. Toisin kuin esim. Django Reinhardtin käden palaminen ja vain kahden sormen täydellinen toimintakyky, mutta hän luritteli kyllä kahdellakin melko sutjakasti.
 
Niin voisikohan sinullakin auttaa tuo satulan madallus? Kannattaa kokeilla capolla, mikä vaikutus sillä voisi olla. Itselläni auttoi: laitoin capon seitsemännelle nauhalle ja kokeilin tuota em. sointua ongelmitta.

Peukalon käyttö klassisella kitaralla on kyllä aika hulvaton ajatus. Tosin jotkut erikoiset soinnut/otteet ovat mahdollisia vain peukalon kanssa, mutta sellaisiin ei klassiselle kitaralle tarkoitetuissa kappaleissa törmää. Joskus olen kyllä kokeillut käyttää peukaloa sieltä samalta puolelta kuin muitakin sormia, mutta ei silläkään mitään järkevää saa aikaiseksi.
 
wedevirtanen:
Tarkoitit ilmeisesti tallaa, etkä satulaa? Satula on siellä virityskoneiston vieressä, eli juuri siellä, missä kielet on matalammalla. Talla (tai oikeammin kai tallapala) taitaa tosiaan olla vakiona melkein aina hyvin korkealla, enkä myöskään minä tiedä syytä siihen. Ehkä siinä on ajatuksena se, että sitä on sitten helppo itsekin madaltaa oman maun mukaan - korottaminen on vähän hankalampaa (pitää hommata uusi pala). Mä ainakin pyysin nykyistä kitaraa ostaessani myyjää madaltamaan kieliä eli hiomaan tallapalasta osan pois, "niin alas kuin mahdollista". Ilmeisesti korkeammilla kielillä pystyisi soittamaan hieman kovempaa, mutta ei mulla nykyäänkään ole sen tai minkään muunkaan kielten korkeuteen liittyvän asian suhteen mitään ongelmia.
 
Capoa mulla ei ole, enkä ihan ymmärrä miten sillä voi helpottaa mitään, koska silloinhan sun pitää siirtää vasenta kättä myös saman verran, jos haluat soittaa saman kappaleen. Ja melkein kaikissa kappaleissa meinaa silloin kitara loppua kesken.
 
Tuota mainitsemaasi Villa-Lobosin etydiä en ole soittanut, mutta voisin kuvitella, että kenellä tahansa on vaikeuksia tuon kanssa, jos kielet on korkealla ja soittaa kovaa, varsinkin jos kielet on "löysät" eli värähdellessään liikkuvat paljon. Tietysti jos on erityisen lihavat sormet, niin sekin vaikeuttaa, mutta aina löytyy sellaisia kohtia (varsinkin etydeistä), jotka tietyissä olosuhteissa ovat kaikille hankalia soittaa. Tuollaista mainitsemaasi kohtaa voi muuten hieman helpottaa soittamalla (oikealla kädellä) lähempää tallaa, jolloin periaattessa (ainakin omien kokemusteni mukaan) saadaan sama äänenvoimakkuus pienemmällä kielien sivuttaisliikkeellä. Ja kyseisessä kohdassa se olisi helpompaa myös siksi, että kielien korkeusero oikealle kädelle pienentyy tallaa kohden mentäessä.
 
Toi Bachin Preludi sen sijaan on tuttu (ainut kappale, jossa olen törmännyt "pikkusormibarréseen"). Sain sen opettajalta joskus viime vuoden lopulla, parin kuukauden soittamisen jälkeen. Opettajakin sanoi silloin heti, ettei kaikki pysty soittamaan tuota ko. kohtaa (et siis ole ainoa). Se tuntui mullekin aluksi täysin mahdottomalta, mutta jo ensimmäisen viikon aikana se rupesi sujumaan ihan siedettävästi. Eli siinäkin hieman perspektiiviä sille, miksi tuo barrén hankaluus rupeaa jo "hieman" turhauttamaan. Nyt olen siis soittanut jo n. 10 kk.

Mainittakoon pari seikkaa: capolla ei ollutkaan tarkoitus soittaa 'oikeasti', vaan vain kokeilla miten barre sujuu, jos kielet on madallettu capon avulla. Jos ei ole capoa, niin voi ottaa barren oikealla kädellä, sitten kokeilee vasurilla barrea.
 
Joo, aika iisi toi Bachikin olisi, mutta minun pikkurillilläni ei saa kolmen kielen barrea otettua. Otan sen nykyään F, x, x, 12, 1, 0, mikä on hieman kinkkinen ottaa nopeasti tai vain käyttäen neljännen kielen f- säveltä bassona.

Okei, nyt tajusin mitä tarkoitat tolla capon käytöllä. Mun tekisi ehkä mieluumminkin mieli simuloida korkeammalla olevia kieliä, koska nykyiset on tosiaan jo varsin matalalla, mutta ei tässä nyt kyllä mitkään kitaran säädöt auta. Vika on sormessa.
 
En ihan ymmärtänyt tuota sun ensimmäistä Bach-variaatiota (jälkimmäinen eli neloskielen basso on ihan ok), mutta jos vaihdat kolmoskielen 12:n 14:ksi, niin silloinhan siinä on samat sävelet (ja 14 tietysti oikean käden huiluäänenä siten, että painat vasemmalla kädellä kakkosnauhaa, eli otteesta tulee 1xx210). Ehkä näin sun oli se tarkoitus kirjoittaakin. En kyllä tiedä miltä toi kuulostaa, kun keksin sen vasta äsken tuota viestäsi lukiessa.
 
Ja lisätään vielä sen verran, että ei toi pikkusormibarré mullakaan mene kovin hyvin (tai en tiedä kun en ole kauheasti yrittänytkään) sillä tavalla, että ne kaikki kolme kieltä soisivat yhtä aikaa täysin puhtaasti. Tuossa ko. kappaleessa riittää, että sitä sormea "keinuttaa" kielien päällä siten, että siirtyminen kahden peräkkäisen sävelen välillä tapahtuu sulavasti eli legatomaisesti.

En kerennyt lukea kunnolla kaikke kun on näin myöhä mutta, barreotetta voi ottaa myös sillä tavalla että se etusormi on hieman kääntyneenä eli painaa kieliä hieman enemmän sormen "sivuosalla" joka on peukaloon päin, tosin tämä ei teknisesti ehkä ole parasratkaisu mutta kait tuotakin voi kokeilla.
 
Toivottavasti ei ollut tää ihan hirveä idea (väsyneenä kun kirjoittaa niin ajatus ei välttämättä ole kirkkain)

Olen vetänyt klasarikitaraa nyt n. 15 vuotta ja minulla on erittäin vaikea barre-etusormi :). Sormen viimeisessä nivelessä on ihan hirveä monttu ja se aiheuttaa ongelmia vieläkin. Edellä näitä ohjeita on jo tullutkin, mutta pistänpä tähän vielä ne mitä itse olen kokeillut ja hyväksi havainnut:
 
1) Treenaa barre-sointuja ihan erikseen muusta musiikista niin että otat kokobarreja eri korkeuksilta ja tarkistat että kaikki äänet soivat puhtaasti. Tärkeintä on rentous, eli älä hemmetissä purista vaan jos rutisee niin rutisee, ota seuraavalla kerralla barre vähän tarkemmin. Älä siis missään nimessä korjaa voimalla huonoa asentoa. Tarkista että sormi on mahdollisimman lähellä nauhaa.
 
2) Hae sopivaa sijoittelua sormelle niin että opit tunnistamaan että miten barre kannattaa ottaa missäkin soinnussa. Esim. jos soitat g-duuriseiskan kolmosvälistä niin ei haittaa jos se rutiseva ääni jää a-kielelle kun sitä kieltä painaa toinen sormi. Tärkeää on tässä soinnussa että d-kieli soi oikein.
 
3) Koeta kääntää etusormea niin että peukalon puoleinen syrjä ottaa kieleen kiinni. Minulla tästä ei ole kamalasti ollut apua kun se monttu tuntuu sormessa myös sormen syrjässä. Mutta joissain paikoissa tämä on ihan hyvä neuvo. Tätä tekniikkaa käyttäessä sormi voi olla lievästi koukussa, se ei haittaa mitään.
 
4) Älä purista! Siitä ei ole apua vaan saat jännetupin tulehduksen.

Kiitos vinkeistä, ja kiva kuulla, että muillakin on epätäydelliset sormet. Tai no "kiva".
 
Mainittu etusormen kääntö peukaloa kohti, eli "sivuosalla" painaminen auttaa jonkin verran. (Tai itse asiassahan tuossa sormea käännetään peukalosta pois päin, jos peukaloa pitää oikeaoppisesti keskellä kämmentä.) Tuo on kuitenkin erittäin vaikeaa ylempien nauhojen kohdalla, jos kitaraa pitää normaalisti sylissä. Jos kitaran nostaa pystyasentoon siten, että kitaran kaula osoittaa kohti kattoa ja etusormi kohti soittajan silmää, voi tuolla sivusyrjällä painamisella helpottaa jonkin verran myös ylempien nauhojen otteita. Toki sormea voi yrittää kääntää myös toiseen suuntaan, mutta se ei auta yhtään sen enempää.
 
Tuo edellisen kirjoittajan kohta 2) on tietysti erittäin hyvä menetelmä, mutta se ei tietenkään ole mahdollista kaikissa otteissa.
 
Puristamisen suhteen uskon olevani aika hyvällä mallilla. Eli en purista liikaa, enkä toisaalta kärsi myöskään voiman puutteesta. Tai no jos kovin kauan soittaa jotain vaikeita kappaleita, niin toki siinä vasen käsi hieman väsyy.
 
Teippiä käyttäessäni pystyn soittamaan rennosti ja ilman mitään rimpulointia minkä tahansa kappaleen siten, että kaikki äänet soi puhtaasti.

Tuo edellisen kirjoittajan kohta 2) on tietysti erittäin hyvä menetelmä, mutta se ei tietenkään ole mahdollista kaikissa otteissa.
 
no aika hyvin se toimii, ellei sitten soiteta tosiaan Sepi Kumpulais-meisingillä pelkkiä suoria barre-otteita. Eniten itselleni tuottavat ongelmia soinnut jossa joutuu kurottamaan korkeita ääniä ylä-e -kieleltä ja pitämään samaan aikaan jotain sormia barrren lähellä. Kun joutuu venyttämään yltääkseen niin ei jää paljon varaa asemoida kättä tai taivutella etusormea (Villa-Lobos tykkää tällaisista soinnuista kovasti). Sitten vain vedetään sointu ja toivotaan että ei särähdä kovin pahasti.
 
Eli en purista liikaa, enkä toisaalta kärsi myöskään voiman puutteesta. Tai no jos kovin kauan soittaa jotain vaikeita kappaleita, niin toki siinä vasen käsi hieman väsyy.
 
"Oikeaoppisesti" klasarityylillä ei puristeta ollenkaan vaan käsi lepää oman painonsa avulla kielillä. Barrea jopa treenataan ilman peukalon tukea. Ihan aikuisten oikeasti. Mutta ei tästä enempää, tällainen soittamisen filosofia ansaitsisi oman ketjunsa ja mielellään jonkun Timo Korhosen tai Ismo Eskelisen vetämään sitä.

no aika hyvin se toimii, ellei sitten soiteta tosiaan Sepi Kumpulais-meisingillä pelkkiä suoria barre-otteita. Eniten itselleni tuottavat ongelmia soinnut jossa joutuu kurottamaan korkeita ääniä ylä-e -kieleltä ja pitämään samaan aikaan jotain sormia barrren lähellä. Kun joutuu venyttämään yltääkseen niin ei jää paljon varaa asemoida kättä tai taivutella etusormea (Villa-Lobos tykkää tällaisista soinnuista kovasti). Sitten vain vedetään sointu ja toivotaan että ei särähdä kovin pahasti.
 
Mulla ongelmakohta on siis neljäs kieli sormenpäästä laskettuna, ja lähes kaikista vähänkin pidemmistä kappaleista löytyy koht(i)a, jossa ongelma pakostikin ainakin teoriassa esiintyy. Osassa näistä kappaleista ongelma kuitenkin poistuu sen takia, että kyseisen kohdan voi soittaa riittävän hiljaa ja se soitetaan alemmilta nauhoilta ja etusormelle jää muutenkin "pelivaraa" erilaisiin taivutteluihin/kääntöihin.
 
Aiemmin mainitsin jo Un Dia de Noviembren. Siinä myös neloskielen pitää soida seiskanauhan kohdalta, joten tuon ongelmallisen kohdan siirtämiselle ei jää mitään mahdollisuuksia. Eli ote näyttää seuraavalta:
7, -, 7, 7, 10, 12
 
Toinen erittäin vaikea kohta on seuraava sointu (joka pitää vieläpä soittaa kovaa):
-, 10, 11, 10, 10, 13
Tuossa on ehkä _teoriassa_ mahdollista siirtää etusormea niin "pitkälle", että tuo ongelmakohta siirtyy neloskielen kohdalle. Teipin käyttö on kuitenkin paljon mielekkäämpää, varsinkin kun samaisesta kappaleesta (Brouwerin Sonaatin 3. osa) löytyy paljon muitakin kohtia, joissa edes teoreettista korjausmahdollisuutta ei ole.
 
"Oikeaoppisesti" klasarityylillä ei puristeta ollenkaan vaan käsi lepää oman painonsa avulla kielillä. Barrea jopa treenataan ilman peukalon tukea. Ihan aikuisten oikeasti. Mutta ei tästä enempää, tällainen soittamisen filosofia ansaitsisi oman ketjunsa ja mielellään jonkun Timo Korhosen tai Ismo Eskelisen vetämään sitä.
 
No threadin aloittajan eli mun puolesta ko. filosofointia saa harjoittaa tässäkin ketjussa niin paljon kuin sielu sietää. Mun opettaja on muuten opettanut Korhosellekin tekniikan. Ilman peukaloa soittaminen on varmaan ihan hyvä keino treenata, jos meinaa puristaa liikaa. Tai siis tuo puristaminen on vähän huono sana, mutta en keksi parempaakaan. Ihan niin kuin kynääkin puristetaan, kun sitä pitää kädessä, muuten se tippuu. Eli jos ei kitaraa puristeta lainkaan, niin ei se peukalokaan toimi siellä tukena.

Okei, nyt tajusin mitä tarkoitat tolla capon käytöllä. Mun tekisi ehkä mieluumminkin mieli simuloida korkeammalla olevia kieliä, koska nykyiset on tosiaan jo varsin matalalla, mutta ei tässä nyt kyllä mitkään kitaran säädöt auta. Vika on sormessa.
 
En ihan ymmärtänyt tuota sun ensimmäistä Bach-variaatiota (jälkimmäinen eli neloskielen basso on ihan ok), mutta jos vaihdat kolmoskielen 12:n 14:ksi, niin silloinhan siinä on samat sävelet (ja 14 tietysti oikean käden huiluäänenä siten, että painat vasemmalla kädellä kakkosnauhaa, eli otteesta tulee 1xx210). Ehkä näin sun oli se tarkoitus kirjoittaakin. En kyllä tiedä miltä toi kuulostaa, kun keksin sen vasta äsken tuota viestäsi lukiessa.
 
Ja lisätään vielä sen verran, että ei toi pikkusormibarré mullakaan mene kovin hyvin (tai en tiedä kun en ole kauheasti yrittänytkään) sillä tavalla, että ne kaikki kolme kieltä soisivat yhtä aikaa täysin puhtaasti. Tuossa ko. kappaleessa riittää, että sitä sormea "keinuttaa" kielien päällä siten, että siirtyminen kahden peräkkäisen sävelen välillä tapahtuu sulavasti eli legatomaisesti.
 
sory, sormitus onkin 1, x, x, 14, 1, 0 ja näppäillään järjestyksessä 6, 2, 1, 3, tuo 14. nauhan a- sävel soitetaan pelkästään oikealla kädellä, :). Yksi vaihtoehto on lyhentää bassosävelen kestoa, mutta mielestäni kappale ei juurikaan kärsi, jos käyttää neljännen kielen f-säveltä bassona. Vai mitä mieltä olette?

Mulla ongelmakohta on siis neljäs kieli sormenpäästä laskettuna, ja lähes kaikista vähänkin pidemmistä kappaleista löytyy koht(i)a, jossa ongelma pakostikin ainakin teoriassa esiintyy. Osassa näistä kappaleista ongelma kuitenkin poistuu sen takia, että kyseisen kohdan voi soittaa riittävän hiljaa ja se soitetaan alemmilta nauhoilta ja etusormelle jää muutenkin "pelivaraa" erilaisiin taivutteluihin/kääntöihin.
 
Aiemmin mainitsin jo Un Dia de Noviembren. Siinä myös neloskielen pitää soida seiskanauhan kohdalta, joten tuon ongelmallisen kohdan siirtämiselle ei jää mitään mahdollisuuksia. Eli ote näyttää seuraavalta:
7, -, 7, 7, 10, 12
 
Toinen erittäin vaikea kohta on seuraava sointu (joka pitää vieläpä soittaa kovaa):
-, 10, 11, 10, 10, 13
Tuossa on ehkä _teoriassa_ mahdollista siirtää etusormea niin "pitkälle", että tuo ongelmakohta siirtyy neloskielen kohdalle. Teipin käyttö on kuitenkin paljon mielekkäämpää, varsinkin kun samaisesta kappaleesta (Brouwerin Sonaatin 3. osa) löytyy paljon muitakin kohtia, joissa edes teoreettista korjausmahdollisuutta ei ole.
 

 
No threadin aloittajan eli mun puolesta ko. filosofointia saa harjoittaa tässäkin ketjussa niin paljon kuin sielu sietää. Mun opettaja on muuten opettanut Korhosellekin tekniikan. Ilman peukaloa soittaminen on varmaan ihan hyvä keino treenata, jos meinaa puristaa liikaa. Tai siis tuo puristaminen on vähän huono sana, mutta en keksi parempaakaan. Ihan niin kuin kynääkin puristetaan, kun sitä pitää kädessä, muuten se tippuu. Eli jos ei kitaraa puristeta lainkaan, niin ei se peukalokaan toimi siellä tukena.
 
Kokeile toisita kitaraa, josko vika olisi kitarassa.
 
Testaa saatko sävelet soimaan ottamalla pelkästään barren (ei muita sormitusia, kuin etusormen barre). Jos saat kielet soimaan näin, niin opit ne muutoinkin sitten soittamaan ajan kanssa. Kannattaa myös liikutella sormeaan ylös ja alas hakien parhaan mahdollisen soittoasennon.

sory, sormitus onkin 1, x, x, 14, 1, 0 ja näppäillään järjestyksessä 6, 2, 1, 3, tuo 14. nauhan a- sävel soitetaan pelkästään oikealla kädellä, :). Yksi vaihtoehto on lyhentää bassosävelen kestoa, mutta mielestäni kappale ei juurikaan kärsi, jos käyttää neljännen kielen f-säveltä bassona. Vai mitä mieltä olette?
 
14. nauha pelkästään oikealla kädellä? :D Mielenkiintoista... Kokeilin tänään tuota huiluäänenä, ja se kuulosti itse asiassa ihan hauskalta. Opettajani suositteli aikanaan tuota neloskielen f-bassoa, jos en olisi pystynyt tuota pikkusormibarréa soittamaan. Bassosävelen keston lyhtentäminen tuossa yksittäisessä kohdassa ei mielestäni kuulosta kovin hyvältä idealta. Tai toisaalta, voishan sen biisin soittaa alusta loppuun staccatona tai "pizzana". :D
 
Kokeile toisita kitaraa, josko vika olisi kitarassa.
 
Testaa saatko sävelet soimaan ottamalla pelkästään barren (ei muita sormitusia, kuin etusormen barre). Jos saat kielet soimaan näin, niin opit ne muutoinkin sitten soittamaan ajan kanssa. Kannattaa myös liikutella sormeaan ylös ja alas hakien parhaan mahdollisen soittoasennon.
 
Toisessa kitarassani on hieman korkeammat nauhat ja paksummat kielet, ja ongelma on sillä hieman lievempi. Mutta siinäkin tulee nopeasti raja vastaan. En usko, että sellaista kitaraa löytyisi, jolla pystyisin soittamaan "kuin teipillä". Harmittaa silti, etten keväällä kitaraa ostaessani kiinnittänyt juuri kyseiseen asiaan mitään huomiota, kun luulin ongelmieni siinä vaiheessa vielä johtuvan harjoittelun puutteesta.
 
Ja en todellakaan saa pelkällä etusormella sitä yhtään sen paremmin soimaan, ellen sitten keskisormella paina etusormea.

No, kyllä se sieltä vielä lähtee. Jos muistelen aikoja, kun aloittelin, niin barre- soinnut tuntuivat todella mahdottomilta, mutta nyt ne eivät tuota minkäänlaisia hankaluuksia, joten uskon, että kohdallasi käy vielä samoin.

Rautakielisellä tai sähkiksellä voisi olla helpompia noi barre-soinnut. Itse oon soitellu kumpaakin ja kun testasin tutun iän kaiken vanhaa nylonia, ei meinannut barre luonnistua. Siinä oli jotenkin kumman kaareva otelauta ja keskikielet d ja g ikäänkuin notkossa. Voi olla tietenkin että sattui olemaan huono yksilö mutta muistaakseni muissakin nyloneissa mitä olen testaillut on ollut vähän samaa vikaa. Kokeileppa joskus rautakilelistä