Kitarat: kitarakamat ›

Ei pysy, mutta mullahan kitara maksaa Originaalin verran eli tuskin voittaa originaalia :D
 
Älä sitten tyrkytä tätä mallia joka ketjuun, jos ei kerta pidä virettä.

Tuossa originaalipostauksen kitarassa on neljä "vikaa"
 
- Floyd rose lisenssitalla. Aloittelijalle ihan painajaismaisen vaikea säädettävä, etenkin kieltenvaihdon yhteydessä.
 
- Vain yksi mikki. Rajoittaa monipuolisuutta soundikirjossa, joskin se perus mättö/tilusoundi ei tarvitsekaan kuin tuon yhden mikin.
 
- V-mallinen runko. Epäergonomisempi ja vaikeampi soittaa istualtaan. Useimmissa tapauksissa tekee harjoittelusta alussa hankalampaa.
 
- Alexi-nimilisä. Samalla hinnalla saisi parempaakin, kun ostaa ei-signaturea.
 
Tietenkin jollekin nuo kaikki neljä kohtaa voivat olla myös plussia. Riippuu mistä tykkää. itse silti sanoisin klassisen taikasanan "RG321"

Tietenkin jollekin nuo kaikki neljä kohtaa voivat olla myös plussia. Riippuu mistä tykkää. itse silti sanoisin klassisen taikasanan "RG321"
 
Täysi komppaus tälle! Kannattaa niitä kolmiokitaroita katella sitten kun soitat pääosin bänditreeneissä seisaaltaan (tai missä tahansa kunhan seisaaltaan ja mielellään vähän avoimemmassa tilassa), ne on kovin hankalia kotona. Itte hakkaan RR:n pidempää sakaraa jokapaikkaan.

Siis pitää tarpeeksi hyvin, paremmin kuin ltd lisenssit.
 

 
Ei pysy, mutta mullahan kitara maksaa Originaalin verran eli tuskin voittaa originaalia :D
 
Eli ei pidä. En mäkään ala mun mallintavaa sirinävahvistinta verrata parin tonnin putkareihin kun ero on suuri. Vireessä pysyminen ja "vireessä pysyminen" ovat oikeasti eri asioita. Älä sekoita niitä.

Vireessä pysyminen ja "vireessä pysyminen" ovat oikeasti eri asioita. Älä sekoita niitä.
 
Olet täysin oikeassa

Tuolla reilulla 400€:llä saisi kyllä BC Rich Warlock Dark Artsin, jossa on Original Floyd Rose. Ja on hevi kitara (painaa älyttömän paljon) ja mielestäni soittoergonomia on hieman parempi kuin V-mallisissa. Kiinteätallaista tosin suosittelisin itsekin aloittelijalle, pääsee paljon vähemmällä säätämisellä.

Pistä budjettiin vähän lisää ja osta Gibson flying V faded thomannilla.
http://www.thomann.de/fi/gibson_flying_v_faded.htm

Pistä budjettiin vähän lisää ja osta Gibson flying V faded thomannilla.
http://www.thomann.de/fi/gibson_flying_v_faded.htm
 
Hei! Ei tolla heviä soiteta. Toihan on tsimihenrikskitara.

Hei! Ei tolla heviä soiteta. Toihan on tsimihenrikskitara.
 
Tässäpä sitten nykypäivän tsimi: http://www.thomann.de/fi/bc_rich_draco.htm

Tässäpä sitten nykypäivän tsimi: http://www.thomann.de/fi/bc_rich_draco.htm
 
Tsimi varmaan kepittäis tommosella jos henki vielä herrassa pihisisi - tosi nätti kitara ;)

Tässäpä sitten nykypäivän tsimi: http://www.thomann.de/fi/bc_rich_draco.htm
 
suunnittelija on kyllä eittämättä ollut hapoissa, joten periaatteessa oikein.

double dragon

Hei! Ei tolla heviä soiteta. Toihan on tsimihenrikskitara.
 
Voipahan, monetkin vetää esim. Arch Enemyn Michael Amott ja Shade Emparen toinen kitaristi!

Voipahan, monetkin vetää esim. Arch Enemyn Michael Amott ja Shade Emparen toinen kitaristi!
 
Sarkasmitutka.

Taas jankutan tätä samaa mut kyllä niitä kannattas mennä kokeilee eikä vaan fanita jotain signaturee mikä on pahimmillaan aivan paska, ite kattelin kitaraa tossa kuukaus sitte ja olin jo päättänyt netin perusteella että "ton" ostan. Liikkeeseen päästyä sitten kokeilin paria mallia niin ei lähtenyt mukaan se kitara vaan toinen malli ja mielestäni selkeästi parempi ainakin soundiltaan omaan korvaani. Soittaa en osaa vieläkään vaikka kitaroita ollu tässä jo 2 vuosikymmentä mutta sen verran sitä oppi jo alussa että pitää niitä kokeilla ja vertailla ihan paikan päällä niin kyllä sieltä se oma löytyy.

Vähä sama vika täällä ja tohon että muka alottelijan ei kannata kokeilla kitaroita on musta ihan sontaa, kyllä sillä tapaa saa tuntumaa niihin ja sitäkautta kykenee hakemaan sitä omaan lapaseen sopivaa mallia. Sitä virhettä ei pidä tehdä että kokeilematta vaan tilaa jonkin kepin.
 
Tähän "aloittelijat testaamaan" juttuun nyt pitää vain sanoa sellainen kylmä tosiasia, että sen lankun pitäminen näpeissä aluksi on yksinkertaisesti niin vaikeaa ettei siitä pysty aloittelija sanomaan mitään. Muistan silloin kun itse aloitin kitaran soittamista niin se oli aika älyttömän vaikeaa saada mitään tolkkua siitä soittimesta vaikka kuinka yritti kokeilla. Eihän se edes pysynyt käsissä mitenkään järkevästi.
 
Tämän samaisen koin itse uudestaan tässä vähän aika sitten. Olen itse oikeasti vasuri mutta soitan oikeakätisesti kitaraa ja tässä hiljakkoin tuli kokeiltua tutun vasurikitaraa ihan vaan mielenkiinnosta että kuinka helppoa se olisi toisinpäin. Kaiken järjen mukaan siitä olisi saanut sentään jotakin irti, kumminkin soittimet on lähes päivittäistä kauraa viimeisen 15 vuoden ajalta ja luulisi, että se taipuu edes johonkin ja kun vielä oikeasti olen vasenkätinenkin... Mutta ei saatana, se siitä lankusta ei saanut mitään järkevää soundia ulos. Ei ollut mitään käsitystä siitä, miten se otelautakäsi olisi pitänyt niille nauhoille taittaa. Mikään sormi ei osunut paikalleen ja väärän käden sormiin sattui saatanasti se kun kieliä yritti painaa otelautaa vasten.
 
Koin elävästi sen "ekaa kitaraa kokeilemassa" fiiliksen. Se on vaan sellainen juttu, että jos se kitara on yksinkertaisesti aivan se eka niin siinä täytyy mennä aika pitkälle pyhällä hengellä. Sitten kun osaa edes pari melodiaa ja osuu edes plektralla kieliin niin sitten testaamisesta voi alkaa olla jotakin hyötyä mutta siihenkin kestää joku tovi jos ihan alusta lähtee.

Tähän "aloittelijat testaamaan" juttuun nyt pitää vain sanoa sellainen kylmä tosiasia, että sen lankun pitäminen näpeissä aluksi on yksinkertaisesti niin vaikeaa ettei siitä pysty aloittelija sanomaan mitään. Muistan silloin kun itse aloitin kitaran soittamista niin se oli aika älyttömän vaikeaa saada mitään tolkkua siitä soittimesta vaikka kuinka yritti kokeilla. Eihän se edes pysynyt käsissä mitenkään järkevästi.
 
Tämän itsekin tuossa toisessa ketjussa totesin..Se fiilis kun sulla on se kitara kädessä ekaa kertaa on sellanen ettei siihen voi sanoa juuta tai jaata ainakaan ennen kuin oikeesti ne smoukin ja teen spiritin riffit menee...kannattaa kylläkin silti ostaa sieltä paikallisesta kun saa ne säädöt kaupan päälle ja takuu asioiden helppouden. Käytetyt erikseen.

Tähän "aloittelijat testaamaan" juttuun nyt pitää vain sanoa sellainen kylmä tosiasia, että sen lankun pitäminen näpeissä aluksi on yksinkertaisesti niin vaikeaa ettei siitä pysty aloittelija sanomaan mitään. Muistan silloin kun itse aloitin kitaran soittamista niin se oli aika älyttömän vaikeaa saada mitään tolkkua siitä soittimesta vaikka kuinka yritti kokeilla. Eihän se edes pysynyt käsissä mitenkään järkevästi.
 
Tämän samaisen koin itse uudestaan tässä vähän aika sitten. Olen itse oikeasti vasuri mutta soitan oikeakätisesti kitaraa ja tässä hiljakkoin tuli kokeiltua tutun vasurikitaraa ihan vaan mielenkiinnosta että kuinka helppoa se olisi toisinpäin. Kaiken järjen mukaan siitä olisi saanut sentään jotakin irti, kumminkin soittimet on lähes päivittäistä kauraa viimeisen 15 vuoden ajalta ja luulisi, että se taipuu edes johonkin ja kun vielä oikeasti olen vasenkätinenkin... Mutta ei saatana, se siitä lankusta ei saanut mitään järkevää soundia ulos. Ei ollut mitään käsitystä siitä, miten se otelautakäsi olisi pitänyt niille nauhoille taittaa. Mikään sormi ei osunut paikalleen ja väärän käden sormiin sattui saatanasti se kun kieliä yritti painaa otelautaa vasten.
 
Koin elävästi sen "ekaa kitaraa kokeilemassa" fiiliksen. Se on vaan sellainen juttu, että jos se kitara on yksinkertaisesti aivan se eka niin siinä täytyy mennä aika pitkälle pyhällä hengellä. Sitten kun osaa edes pari melodiaa ja osuu edes plektralla kieliin niin sitten testaamisesta voi alkaa olla jotakin hyötyä mutta siihenkin kestää joku tovi jos ihan alusta lähtee.
 
On tossa faktaa varmasti mut eikö sillä kokeilulla sitä tuntumaa juuri saa siihen keppiin ja sitä kautta oppii hakemaan sitä omaa tatsia. Se että on hakemassa ekaa kitaraa on aina oma pelkonsa ja arkuus että missä mennään ja mitä se liikkeen myyjä siellä selittää mutta jostain se on alotettava, silti olen edelleen sitä mieltä että rohkeasti kokeilemaan ja vaikka ei osaa soittaa yhtään niin koittaa hakea perus sointu otteita "Lainaa vaikka kirjastosta kirjan missä on perus sointuotteet" ja niitä koittaa hakea siitä kaulalta ja jos otteet alkaa sujumaan eli sormet taipuu kaulalle nii onhan siinä eroja kitaroiden kaulojen suhteen.

Pistä budjettiin vähän lisää ja osta Gibson flying V faded thomannilla.
http://www.thomann.de/fi/gibson_flying_v_faded.htm

Hei! Ei tolla heviä soiteta. Toihan on tsimihenrikskitara.
 
Ai jaa, milläs mm. Acceptin hemmot, Schenkerin veljekset ja KK Downing ovat sitten veivanneet?
 
Itse en kyllä välttämättä lähtisi kitaran ostossa liikkeelle oman guitarheron signaturehalpisversiosta, vaan ostaisin jonkun muun kitaran, jossa saisi enemmän vastinetta rahoilleen. Nimi maksaa noissa kepeissä kuitenkin jonkun verran, oli kitara sitten LTD Laiho, Epiphone Iommi, Epiphone Wylde, PRS Santana tms.
 
Jos ei ole vielä ylipäätään hirveästi kokemusta kitaroista, niin en välttämättä menisi ostamaan floikkatallalla varustettua kitaraa. Tai sitten voi opetella kantapään kautta floikan säätämisen, kuten itse aikanaan opettelin, kun 80 -luvulla ei pahemmin ollut saatavilla floikan säätöohjeita.
 
Jos välttämättä haluaisi V:n muotoista kitaraa, niin tuo em. Gibson voisi olla ihan asiallinen laitos, samoin Deanin V:t. Vaikka ovatkin omien merkkiensä "halpisversioita", niin ainakaan lavassa ei lue mitään muuta merkkiä (esim. LTD, Epiphone tms.) kuin valmistajan merkki.