Kitarat: kitarakamat ›

Vihdoin päätin toteuttaa haaveen ja pitkäaikaisen kiinnostuksen kohteen.
Eli ostaa kitara ja alkaa opettelu.
 
Näitä kahta katselin Thomanilta ja kuuntelinkin youtubesta; Epiphone DOT Studio WC BH ja Epiphone Dot Studio Cherry.
Netin kautta kuunneltuna edullisemmassa on jotenkin semmonen "raaka rocksaundi" mistä en isommin pitänyt. Pitääkö paikkansa, vai johtuiko vaan kitaran tai vahvistimen säädöistä?
 
Musiikkimaku on siellä 50-luvun ja rautalangan puolella,ja innoittajana Brian Setzer, eli siinä ensimmäisessäkin kitarassa olisi hyvä olla se sointi sen mukainen
Semmonen "heleä ja pehmeä" kuullostaa muutenkin miellyttävämmältä ja siks mieluummin puoliakustinen.
 
Eli kumpi kitara olisi se parempi tällä budjetilla? Kalliimpi varmaan?

Taitavat olla sama kitara eri värisenä.
 
Kitarahan tekee soundista vain osan, sitten siinä onpi, mahdolliset efektilaitteet, vahvistin, äänitykseen käytetty mikrofoni etc.

Kyllä siinä on ihan eri kitaroista kyse.
Tosin käynti musiikkiliikkeessä mistä löytyy molemmat selvittäisi asian,mutta kun tässä ihan vieressä ei ole sellaista,niin ajattelin ensiks kysyä täältä.
 
Hinta/laatu suhdehan on kai kummassakin ihan kohdallaan,ainakin päätellen näistä Suomen musiikkiliikkeiden hinnoista?

Molemmat ovat Epiphonen DOT Studioita, materiaalit ovat samat, mikit samat, rakenne sama, muoto sama. Enhän heitä toki ole molempia koettanut, mutta... :)
 
Ibanez tekee hyviä puoliakkareita myös, sinnekin suuntaan kannattanee katsahtaa. Tosiaan näitä DOT:eja en ole katsastanut, mutta muuten nuo Epin Studiot eivät oikein ole vakuuttaneet. Vaan eivätpä ole hinnalla pilattuja myöskään.

Aloittaja tarkoittanee varmaan eroa tuossa lakkauksessa. WC on worn cherry ja lakkapinta ei ole kiiltävä ja kitara voi olla muutenkin ronskimmasti viimeistelty. Normaalissa studiossa on sitten se "kauniimpi" lakkapinta yms. Ei niissä pitäisi muuta eroa olla. Paljonko siihen kitaraan on laittaa rahaa? Normaali Dot voisi olla mielekkäämpi kuin studio. Sitä olen hypistellyt, mutten stuudiota. Kehujahan se on saanut, eikä ole paljoa studiota kalliimpi.

Ibanez tekee hyviä puoliakkareita myös, sinnekin suuntaan kannattanee katsahtaa.
 
Näin, ainakin jos haluaa "pehmeämpi" ja tummempi/"tunkkaisempi"-soundisen kitaran , jollaisia ovat esim. Iban AS 73 BS tai ATF-mallit. Ne ovat tosin muutenkin ihan eri kitaroita kuin Epit. Yhteistä on lähinnä se, että molemmissa on vaahterabody. Entä erot?
 
Uusien DOT-mallien keskipalkki on käsittääkseni vaahteraa, samoin kaula, jotka molemmat osaltaan vaikuttavat sointiin. Ibanezin AS-malleissa nämä osat ovat mahonkia, joka tarjoilee tummempaa soundia. Epin Alnico-mikit ovat jonkin verran kirkassointisemmat kuin Iban "Jazz-mikit." Bodyn muodoissa ja koossa on helposti havaittavia eroja: Iba on sirompi ja sen sarvet ovat terävämmät kuin Epin Mikki Hiiren korvat. Iban kaula on Epiä ohuempi eli jossakin '50 ja '60-profiilien väliltä, ei siis kuitenkaan tyypillinen Iban tikkukaula.
 
Vielä Iban AS-mallejakin tummemman soundin saa suunnilleen samaan hintaluokkaan kuuluvasta mahonkibodyisesta Washburnista (HB32).
 
Toisaalta, aloittaja halunnee nimenomaan Epin (oivallinen valinta, jos soundi kelpaa), jolloin on huomionarvoista, että studion mikit ovat avoimet, mikä sekin vaikuttaa soundiin.

Ehkä se Epiphone DOT Studio WC BH:n soundi ei olekaan niin "raaka" kuin luulin...
Siitä xkitaralehden demovideosta meni yks asia ohi korvien : "I playing for a clean sound"
 
Eli varmaan soi sitten ihan samoin kuin se 40e kalliimpikin.
Toisessa on ilmeisesti molemmille mikeille oma volume ja tone säätö,ja toisessa sama homma hoituu single namiskoilla? Eli erikseen ei pääse säätämään jos on molemmat mikit käytössä?
Onko se semmonen asia mikä alkaa haittaamaan jossain vaiheessa myöhemmin?
 
Ettei joutuis neljänkympin takia katumaan.

No jos joudut vaihtaan soudia kesken biisin niin voi sen verran haitata. Onhan toi 4 nuppinen aina vähän monipuolisempi kun 2 nuppinen mutta jos et keikkaile tai mitään nii ei luulisi hieveästi haittaavan.
 
Ainiin, jos käytät paljon molmpia mikkejä yhtäaikaan päällä niin silloin se haittaa koska et voi käyttää esim yhdistelmää missä on talla mikki tone 10 ja kaula mikki tone 0 (saa aika kivan soundin) tai jotain muita yhdistelmiä.
 
E: Kannatan 4 nuppista :P

Toisessa on ilmeisesti molemmille mikeille oma volume ja tone säätö,ja toisessa sama homma hoituu single namiskoilla? Eli erikseen ei pääse säätämään jos on molemmat mikit käytössä?
Onko se semmonen asia mikä alkaa haittaamaan jossain vaiheessa myöhemmin?
 
Se voi hyvinkin olla asia, jota sitten katuu. Itse käytän käytän nelinamiskaisessa kaikkia nappuloita. Laittaisin empimättä sen 40 euroa että saan molemmille mikeille erikseen säädöt.

Edellenkin tietämättömänä kyselen...
Liittyyköhän ne kyseessä olevat soundit sitten kumminkin rautalankaan tai 50-lukuun?
Jos joo,niin jokainen tietää mitkä on ne sanat mitä silloin sanotaan kun on maksettu turhaan jostakin...
Eli saisko tohon edelliseen kommenttiin liittyen selvän vastauksen?
 
Kitaran soitosta en oikeastaan tiedä paljoakaan ,ja siks kyselen.
Eikä muusiikista ole muutenkaan kauheasti kokemusta,piano/urku puolelta jotain.
 
Nuoteista en pysty soittamaan,soinnuista muistan joitakin perussointuja jne.
Tosin jokus on tullut vähän viitteitä sedän absoluuttisesta sävelkorvasta.
Ei tosin ole semmosta,mut jotain kumminkin : )

Liittyyköhän ne kyseessä olevat soundit sitten kumminkin rautalankaan tai 50-lukuun?
 
No, nehän ovat hyvin perussäätöjä, eli volume ja tone joko yhteiset tai erikseen molemmille mikeille, ei muuta. Voi helpommin tehdä esimerkiksi hiljaisemman ja pyöreämmän komppisoundin, josta nopsaan mikkikytkimellä vaihtaa soolosoundiin.

http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=258854 Siinä olis Dotin hinnalla 2xvolume- ja 2x tonesäädöt. Eli ne "neljä nappulaa" virallisemmin termein, joista äsken puhuitte.

Epiä en ole testannut mutta juuri noita Ibanezeja voin suositella. Stadista löytyy levytukusta runsas valikoima erilaisia Iban puoli-akustisia. Siellä testailin kerran pari ja aika hyvä fiilis jäi niistä.

Kiitoksia neuvoista.
 
Mut tämmönen mietityttää:
Kannattaako se halpis kitara viedä samantien säädettäväksi,ettei luule omiksi virheiksi semmosta mikä johtuukin kitarasta?
Siis tarkoitan nimenomaan säätämistä,en virittämistä
 
Näiden foorumeiden kirjoituksista on tullut semmonen käsitys,et kalliimmankin kohdalla voi olla tehtaan jäljiltä ongelmia,puhumattakaan halvemmista?

Kiitoksia neuvoista.
 
Mut tämmönen mietityttää:
Kannattaako se halpis kitara viedä samantien säädettäväksi,ettei luule omiksi virheiksi semmosta mikä johtuukin kitarasta?
Siis tarkoitan nimenomaan säätämistä,en virittämistä
 
Näiden foorumeiden kirjoituksista on tullut semmonen käsitys,et kalliimmankin kohdalla voi olla tehtaan jäljiltä ongelmia,puhumattakaan halvemmista?
 
Jossei säätäminen itseltä luonnistu niin kyllä se kannattaa säädättää, siis olettaen että säädöissä on jotain vikaa. Toisaalta kyllä intonaatio- ja kieltenkorkeussäätöjen kanssa pelailu voi kyllä olla ihan hyvää harjoitusta ja ikäänkuin tutustumista siihen omaan soittimeensa.

Ihan oikealta tuntuu neuvot,paitsi et nyt taisin kumminkin ostaa vähän kalliimman.
Samat asiat tietysti pätee siihenkin.
 
Mietin asioita,ja se vanha systeemi taitaa päteä edelleenki:
 
Köyhän ei ikinä kannata ostaa mitään halpaa,kun se kumminkin tulee loppupelissä kalliiksi.
Eli parasta mahdollista mihin on vaan varaa.
 
Tämmönen on kohta tulossa,ei vielä tilattu; IBANEZ AF75 BS
 
Ei kai mikään huono valinta alkuperäiseen ideaan nähden?
 
Tämä koko juttu kuuluisi tuonne aloittelijoiden palstalle,mutta enhän minä sitä uutena ja aloittelijana tajunnut.

Ei, ei ollenkaan huono, tuommostakin sivusin kun ite viimeviikolla jahtasin samanmallista kitaraa, päädyin tämmöseen ibanez AS83VLS. Onhan se soinu hyvin, ja ohan se hyvä. En usko että petyt.
 
edit. Ja kyllähän mie tuommosta epiphonen dottia kolusin kanssa, mutta en noita studioita. Ei se ollu kyllä samalla viivalla tuon ibanezin kanssa, paljon laadukkaamman oloista työtä huokuu tuo, ja enemmän kaikkea hiänöä otelautamerkkiä ja reunalistaa ja sen sellaista ja melkein samaan rahaan. Vaikka tykkäsinhän mie siitä epiphonestaki, noinniinkö että ei sekään ollu huono kitara ollenkaan.