Kitarat: kitarakamat ›

Tänne kommentteja tästä kitarasarjasta ja kokemuksista jos on itselläni on tumman sininen ibanez enkä ole vahdattanut tai vaihtanut osia siihen
 
RG:t sarjaa 5xx ja ylöspäin ovat tunnustetusti hinta/laatusuhteeltaan hyviä kitaroita, jos sen tyyppisestä tykkää.
 
Se, onko kitara tummansininen tai vaikka kirkkaan vihreä, ei kerro siitä yhtään mitään muuta kuin sen värin. Tyyliin: Mulla on musta farmariauto kommentteja onko kokemuksia onko hyvä? Kerropa toki vähän tarkemmin, mikä kitara sulla on, ja jospa vaivautuisit kertomaan omat kokemuksesi siitä, niin joku muukin saattaa sen tehdä.
 
Tai sitten lankesin trolliin.
 
JuSu

Ensimmäinen sähkökitara oli Ibanezin RG321. Muuten oiva keppi, mutta kaularauta oli päin persettä säädetty, joten kielet rämisivät. Nyttemin myyty.

RG series
 
Jos haetun RG:n spekseissä lukee "3-piece Wizard II" kaulan kohdalla, kehoitan testaamaan ensin. Ei välttämättä meinaan ole kaikkien mieleen. Oman RGR:n perusteella voin sanoa: Ei todellakaan ole mikään tilukaula, paljon paksumman tuntuinen kuin oikeasti on.

Minulla oli 90-luvun puolivälissä ensimmäinen RG-sarjanen japsipeli ja periaatteessa yksi uusi RG jokainen vuosi siitä lähtien... aina 2000-luvulle asti. On ollut RG505, RG550, RG570, RGR570, RG547, RG3120 Prestige (jonka myymistä kadun kyllä kovasti)... ja muutama muukin satunnainen yksilö siellä täällä.
 
Käytännössä koko 2000-luvun alun olin ilman Ibanezia, jos sallitte ettei yhtä käytettyä S-sarjasta oteta laskuun :) Tämä johtui käytännössä siitä, etten pitänyt Ibanezin "malliuudistuksista" (esim. värivalikoiman karsiminen perus-RG:ssä, DiMarzio/IBZ-mikit jne.) enkä siitä, että jokaisesta japsista tehtiin Prestige-leimallinen. Esim. tuo '97-vuoden RG3120 Prestige oli ja on edelleen täysin eri planeetalta kuin nyky-Prestiget (ainakin ne alle 1300e arvoiset). Olen aina pitänyt RG:n ominaisuuksista ja muotoilusta kyllä. Ibanezin kelluvat tallat ovat aina olleet innovatiivisia ja toimivia tuossa paremmassa luokassa. Samoin kaulat onpi viimeistelty hyvin ja ikinä en ole joutunut suurempia remontteja RG-sarjasten kauloille tekemään.
 
Tällä hetkellä omistan vuoden '97 RG550LTD:n ja '07 APEX1:n joka on siis "7-kielinen RG", Munky (Korn) Signature. Kummastakin pidän kovasti. Näissä soittimissa on oma juttunsa ja syynsä miksi toimivat modernimmassa musiikissa. Kummatkin Ibanezini onpi varustettu DiMarzion mikeillä. Lehmusrunkoinen RG550LTD omistaa tallassa Super Distortionin ja kaulassa Evolutionin (Neck). Mahonkirunkoisessa APEXissa on tallassa DiMarzio CustomShopin Evolution 7 ja kaulassa PAF 7.
 
Mielestäni RG on perushyvä soitin nykymusiikissa, etenkin rankemmassa rockissa ja hevissä. Usein H/S/H-mikkikonfiguraation takia RG on myös monipuolinen ja oikeiden mikkien ja vahvistimien kanssa RG taipuu mihin vain. Vaikkakin lehmusta pidetään puuna hieman "toislaatuisena", on se siitä huolimatta mukavan tasapainoinen puu niin soundinsa kuin painonsa puolesta. RG on hieman ohutsoundinen ohuen kaulan ja kelluvien tallojensa takia, mutta siksipä juuri kyseinen soitin tarvitsee kaveriksi middlekkäämmän ja hieman järeämmän vahvistinosaston. Samoin hyvillä mikeillä varustettuna RG on oiva yleistyökalu. Eron huomaa kyllä hyvin tuon mahonkirunkoisen APEXin kanssa... eli siinä alakertaa on jo selkeästi reilummin, vaikka onkin kelluvalla tallalla, ohuella vaahterakaulalla sekä pulttiliitoksella. Sen soundi on tummempi ja rikkaampi, mutta ei aina välttämättä parempi. Se vaatii selkeästi erottelevammat mikit ollakseen yhtä napakka ja artikuloiva kuin tämä RG550LTD.
 
No, tällaisia aatoksia keskiyön tiimoilta...

Mulla on edelleen ekan vuosimallin RG-550, jonka ostin Ympyrätalon Levytukusta nähtyäni kitaraa käsittelevän artikkelin Guitar World -lehdessä. Niitä oli silloin tarjolla (=Levytukun varastossa) vasureina valkoista ja punaista, muita värejä olisivat olleet musta ja kirkkaan keltainen, jonka olisin alunperin halunnut.
 
Kitara on saanut osakseen aika paljon woodsheddingiä, mutta olen aina sanonut, että mut saa haudata sen kanssa sitten kun aika tulee ;-) Eli ei ole myytävänä. Mikkeinä on DiMarzion Dual Distortion (sama kuin Super Distortion, mutta "jaettava" malli) ja ToneZone. Keskimikkiä en ole vielä vaihtanut, mutta laitan siihen Teslan RS-1:n jossain vaiheessa kunhan ehdin.
 
Toinen Ibanez, jota en missään nimessä myisi, on vm. 1979 PF-200, jonka ostin ahvenanmaalaiselta hemmolla 90 -luvun alussa 1500 silloisella markalla. Helvetin hyvä ostos, joka on vielä hieman kasvattanut arvoaankin. Tallamikiksi olen vaihtanut Gibsonin Classic '57:n, joka on melko monipuolinen mikki ja kaulamikkinä on Teslan Plasma II.

Omalta kohdalta voin sanoa, että hevin soittamiseen en tiedä parempia keppejä. Itselläni jonkinlainen fiksaatio juuri H+H ja flame top -keppeihin. Omistuksessa on ollut 2x Rg 320 (Korean ja Indonesian kepit), Rg 470 ja nyt kaksi Rg 3120:aa. Mielestäni Rg 3120 on hinta/laatu -suhteeltaan jo todella kova keppi ja ennen kaikkea oiva työkalu. Jos jostain onnistut löytämään, niin osta ihmeessä pois!