 Groovelover20.08.2008 09:31:02 | |
|---|---|
Sitten pari kommenttia, joita on tullut toisaalla vastaan: HS.fi sivuilla joku taho kirjoitti keskustelussa, että Nazareth oli miksattu hiljaiselle, kuten AINA Deep purplen lämppärit. Kyllähän sitä saa oman settinsä kuulostamaan hyvältä, jos näin tylyt ehdot antaa toiselle. Ja minä kirjoitin jo siinä keikka-reviewssä, että Naz tuli toivottoman hiljaisella. Stadin keikalla itse olleena sinne takakaarteen C1-katsomoon kuuluvuus ja selkeys oli Nazarethin setin aikana.. noh, välttävä. Kahden ekan biisin aikana en edes ottanut korvatulppia taskusta, mutta sitten miksaaja avasi hanaa sen verran että pistin tulpat korviin. Basistin tekemisistä ei saanut mitään kunnollista selkoa, epämääräistä humua ja jyminää, rumpalin halonhakkuutalkoot peittivät välillä laulun. Purple soi kyllä tosiaan kovempaa, mutta selkeästi, pystyin vaivatta erottamaan äänikuvasta joka soittajan tekemiset. Soitannollisesti, miksauksen osalta ja viihdyttävyydessä mulle se show oli aika selvä 6-0 Purplen eduksi. Nazarethin foorumilla oli kommentti Baltiasta (Kaunas?) keikasta, jossa kerrottiin Jimmyn olleen keikan sankari, jonka soolotteluja kehuttiin. Jimmyä kehuttiin myös tuolla HS.fi:ssä, että oli onnistunut vakuuttamaan yleisöä Helsingissä. Niin ne mielipiteet vain menevät miten menevät näemmä.. Bändin omalla foorumilla sitä varmaan onkin tosi objektiivista kommentointia; mulle ne sankarisoolot oli hyvä syy käydä bissellä ja röökillä. Ei vaan jaksanut kuunnella. Sorry vaan, mutta mulle tuli niistä Nazareth-skittasooloista heti keikalla välitön assosiaatio Spinal Tapin Nigel Tufneliin, alkoi ihan huvittaa se mielleyhtymä. Ainuttakaan Nazareth-levyä en omista, joskus tietty olen kuullut jossain yhteydessä niiden biisejä mutta that's it. Jokunen Purple-LP on hyllyssä ja niistä pidän edelleen, mutta englanninkielen termi "casual fan" sopii muhun hyvin: olihan se tosi jees nähdä ne edes kerran elämässä livenä, mutta ei se bändi mulle mikään elämää suurempi juttu ole. "It's not really what you play, but what you leave out that counts." Rick Danko, 1976 | |
 StJerky20.08.2008 10:25:58 (muokattu 20.08.2008 10:26:39) | |
"Keep on travellin'" on mielestäni Nazarethin uuden levyn mitäänsanomattomimpia piisejä ja melodiattomuudessa voisi verrata "My woman from Tokyoon". Ei mahdu minun ymmärrykseen mikseivät soita "Gloria" piisiä uudelta levyltä. Hieno piisi ja hienot sanat. | |
 Regalis Apertura20.08.2008 13:05:23 | |
"Keep on travellin'" on mielestäni Nazarethin uuden levyn mitäänsanomattomimpia piisejä ja melodiattomuudessa voisi verrata "My woman from Tokyoon". Väärä mielipide;)... Lähes pyhäinhäväistystä. Tokyo=klassikko, Keep=not;) | |
| StJerky 20.08.2008 13:17:38 | |
"Keep on travellin'" on mielestäni Nazarethin uuden levyn mitäänsanomattomimpia piisejä ja melodiattomuudessa voisi verrata "My woman from Tokyoon". Väärä mielipide;)... Lähes pyhäinhäväistystä. Tokyo=klassikko, Keep=not;) Ja minähän muuten olen aina pitänyt Purplesta. Tokyosta vaan en koskaan. | |
 IikkaT20.08.2008 13:59:48 (muokattu 20.08.2008 14:39:03) | |
Hepsistä Mikko. Taas mennään. Kirjoitit muuten semmoiset reippaat kuusi sivua palautetta. En ehkä töiden lomassa ihan samanlaista määrää kirjoita - mehän muuten menetetään kaikki lukijat tältä keskustelulta, kun kukaan ei jaksa kahlata kaikkea läpi ;) Vaikka erimieltä olenkin edelleen kanssasi monesta asiasta, ränkkään kyllä siullekin plussan. Oivaa, että keskustellaan. Tosin hemskutisti tähän menee aikaa, kun lukee pitkiä pätkiä ja niihin kommentoi... Asiaan: Keikka-arvion pitäisi ehkä kuitenkin olla enemmän yleisellä tasolla, koska suhteellisen suositun (semi-legendarisk or something) Nazarethin musiikin tuomitseminen mitäänsanomattomaksi yhden keikan perusteella (ja viesti paskoja biisejä tavallaan todisteena) kuuluu pikemminkin mielipidepalstalle kuin muualle lehteen. Yhden keikan perusteella se oli mitäänsanomatonta. Ja levyjä kuunnelleena ja bändiin tutustuneena (en toki yhtä syvällisesti kuin sinä) musiikki myös on mitäänsanomatonta. Se on mielipiteeni kriitikkona. Kriitikon tehtävä ei ole kumarrella fanien tai bändin suuntaan vaan kirjoittaa oma näkemyksensä. Jos esityksestä kirjoittaa hyvin yleisen lätinän, niin ketä sellainen arvio palvelee? Yhtä hyvinhän koko arvion voi silloin kirjoittaa keikkatiedotteesta, lisää mukaan vain yleisön reaktiot. Jos minulle sanotaan jonkin olevan mitäänsanomaton, niin kyseessä on silloin jokin luokattoman surkea. Sanavalinta on väärä, jos haluat korostaa musiikin olleen sellaista, ettei siinä ole mielestäsi riittävästi hyvää/huonoa.. se vaan on. Se on sitten sinun korviesi välissä. Mitäänsanomattoman synonyymeja ovat muun muassa pliisu, vaisu, laimea, lattea - juuri se, mitä hain. Musiikki ei sytytä minua, eikä ikävä kyllä keikallakaan (ikävä kyllä siksi, että mieluummin sitä nauttii keikoilla kun katselee kelloaan). Varsinkin kun mainitsematta jäi ne hyvät puolet, jolloin lukijalla olisi ollut parempi käsitys tapahtuneesta. Eli se, että McCafferty lauloi hyvin? Jos Nazareth on niin kuuluisa kuin annat koko ajan ymmärtää, satunnainenkin rokkifani tietää, mistä bändistä on kysymys ja varmaan osaa suhteuttaa arvioni omaan näkemykseensä. Eri mieltä saa olla. Ja jos bändi ei ole tuttu, tietävät nyt ainakin yhden kriittisen arvion verran asiasta. Samoilla biiseillä ja samalla esityksellä takahikiän pikkupoppoo olisi saanut saman arvion. Ja samoilla biiseillä ja samalla esityksellä Purple olisi myös saanut saman arvion. Jo hieman toisella tavalla kirjoitettuna homma olisi mennyt läpi (ainakin minusta).. esim. Tällä kertaa Skotti-bändin esittämä blues-voittoinen rock ei kuitenkaan saanut yleisöä täysin syttymään. Eli arvioon ei saa kirjoittaa, mitä mieltä oikeasti on, vaan se pitää silotella, ettei kenellekään tule paha mieli? Siis tietenkin tuo sinun kirjoittamasi on totta mielestäni. Mutta siinä ei ole kaikki se, mitä keikasta olin mieltä. Kovin kouhkaaminen ja tappelu käytiin juuri Nazarethin aikana. Yleisö oli kuitenkin paikalla selvästi enemmän ihmettelemässä, koska perinteisiä mukana laulajia ei tainnut olla kuin nimeksi. Kuten sanottu, arvioin bändejä, en yleisöä. Ihan kiva faneille, jos meininki tuntui kovalta kohkaamiselta ja tapellakin sai. Suosittelen silti joskus vaikka lainaamaan kirjastosta sen uuden levyn, joka yksinkertaisesti vain on yksi artistin parhaista. (Jos siis intoa tutustua lisää löytyy). Eihän tätä voi kesken jättää. Kipaisen kirjastoon vielä tänään. (Luin myös arviosi levystä toiselta palstalta. Uuden levyn kappaleisiin - muutamiin - tutustuin vain YouTuben kautta. Tosin olin ennakkoon katsellut Nazan keikkasettiä sillä silmällä, että onko siellä paljon biisejä, joita en tunne ja joista pitää vielä ottaa tarkemmin selvää.) Mutta edelleenkin: Naz on bändinä tuttu, ei ole tehnyt vaikutusta, livenä en ollut aikaisemmin nähnyt, mutta odottavalla ja positiivisella mielellä lähdin kuuntelemaan. Yleensä livenä sellaisetkin biisit, jotka levyllä eivät herätä suurta huomiota, voivat muuttua todella hienoiksi kappaleiksi. Kuten sanottua, näin ei mielestäni käynyt. Sitten hieman toiseen asiaan Minä kirjoitan: Jos pelkkiä listasijoituksia tuijottaa, niin Smurffit tekevät huippumusiikkia Suomessa ja Britney Spears on loistava maailmalla. Kehuako pitäisi, kun kerta levyjä on myyty hirveästi? Sitäkö se kritiikki on? Sinä vastaat: Väärä yleistys. Pysytäänpäs nyt edes oikeassa genressä. Jos tuo smurffi+Spears sälä otetaan mukaan, niin voidaan samalla mittapuulla tuomita Mozart ja Beethoven paskaksi musiikiksi, koska niitä ostetaan vähemmän kuin vaikka 50centiä ja näytetään vähemmän telkkarissa kuin Timbalandia nykyään. Käskit katsoa listasijoituksia. Muistia virkistämään sitaattisi: Tsekkaappa ne listasijoitukset ja lueskele vähän historiasta, miten suosittu maailmanlaajuisesti Nazareth on. Ei sitä tulosta tehdä paskalla musiikilla. Perustelit Nazarethin musiikin hyvyyttä sillä, kuinka paljon levyjä Naz on myynyt ja kuinka korkealla levyt ovat päässeet. Minä puolestani tein kärjistetyn huomion siitä, että levymyynti ei automaattisesti tarkoita, että musiikki on hyvää missään genressä. En väittänyt, että levymyynti korreloi hyvän musiikin suhteen, toisin kuin sinä alkuperäisessä lauseessasi. Tässä en kommentoinut yhtyeen pitkää historiaa. Mutta vertailun vuoksi: Madonna on tehnyt musiikkiaan vuodesta 1982, vasta reilut 25 vuotta. Kovin on suosittu ja myy levyjä. Minusta biisit ovat lähinnä tylsiä diskojumppia, ja ne slovarit todella surullisia tekeleitä. Se kerta, kun taisin saada jonkinlaisen kiksin Madonnan tuotannosta, oli Moulin Rouge -elokuvassa esitetty Like a Virgin. No, siinä olet oikeassa, että ei Madonnakaan (luulisin) vedä saleja täyteen pelkän musansa vuoksi, vaan show ja hahmo itse houkuttavat paikalle. Hector aloitti muuten 1965, tehnyt kauemmin kuin Naz. Suomessa melkoisen suosittu. Jos biiseistä ei tykkää ja keikka on huono, pitääkö silti arviossa sanoa, että hieno mies ja hienoa musaa, kun on tehnyt yli 40 vuotta ja levyjä ja musaa on myyty. No, tämä on huono esimerkki sinällään, että Hectorilta löytyy joitakin biisejä, joista tykkään. Niiqu sivuhuomautuksena. Nazarethin kaikkia keikalla kuultuja biisejä (tai siis niitä, joita muistin) en tässä ala käymään enää uudelleen läpi. Kirjoitan sulle kommentin tuossa parin viikon sisällä niiden uudesta levystä, kun olen sitä riittävästi kuunnellut. Setistä sen verran, että jos kaksi biisiä kymmenestä (vai yhdestätoista) on slovareita, toinen vieläpä cover, niin niiden perusteella en muuta väitettäni siitä, että bändin kappaleet ovat bluespohjaista junttausta. Sitähän se suurimmillaan on. Ei kai (vähän huono esimerkki, ei nopsaan tule muuta mieleen) No Doubt -bändiäkään voi sanoa sen yhden hittislovarin perusteella siirappibändiksi, kun muuten se oli sellaista tekopirteää punkpoppia. Nazarethissa ei ole kyse showsta, kuten jo aiemmin sanoin. Toiset tykkää, toiset ei. Ei se akrobatian puute musiikkia ole vielä tähän mennessä heikentänyt. Ei sinne akrobatiaa kaivata. Mutta innoton ja tylsä esitys on eri asia kuin asiallinen esitys. Eipähän nuo jazzkeikoillakaan riehu, mutta silti tunnelma on hyvä. (no ei tietenkään aina) (Menikö settilista sinne päinkään, jäikö paljon puuttumaan? E2: muistinko settiä oikein, Purplenkaan setti ei ole enää mielessä...) _ Sinne päin ainakin. Aika hyvin tyypiltä, joka ei kirjoituksesi perusteella ymmärrä Nazarethista mitään ;) Siltikään musiikki ei ole yhdentekevää blues-junttausta, ei sitten millään asteikolla. Vanhat sedät vetivät homman annetuissa rajoissaan ja sillä selvä. Lämppärin soitto ei vaikuttanut tekevän suurta vaikutusta suurimpaan osaan paikalla olleista. Eikä myöskään minuun. Ja kuten aiemmassa viestissäni kirjoitin, niin jos olisin kriitikkona arvostelemassa Paula Koivuniemen keikkaa, niin vaikka inhoan biisejä, laulua yms tunnelmaa siellä, niin siltikään en tohtisi kirjoittaa ko. artistia mitäänsanomattomaksi ja musiikkia turhaksi iskelmäksi vain oman mielipiteeni pohjalta. Ja jos ilkeä olisin, kirjoittaisin tähän, että siksi minä toimin kriitikkona ja sinä et. Kuten sanottu, kriitikkona ei olla siksi, että saataisiin kavereita. Omat näkemykset ja mielipiteet kirjoitetaan arvioon. Sitten taas vähän toiseen sfääriin. Minä kirjoitin: Tähän väliin kerrottakoon, että rockpoliisi-huomautuksesi on sikäli osuva, että yliopistolta olen lukenut musiikinopettajaksi ja journalistiksi. Sinä vastaat: Koetko taustasi eduksi vai haitaksi? Perustelut myös mukaan, kiitos. Ehdottomasti eduksi. Musaopettajana on päässyt tutustumaan sekä monipuolisesti musiikkiin että ottanut myös tuntumaa siihen, millaista on soittaa itse. Tietenkin soitin ja kuuntelin paljon musiikkia jo ennen musakasvatuksen opintoja. Kun kursseilla käydään kaikkea läpi kiinalaisesta oopperasta jazzin kehitykseen yms, niin yleinen tietämys olemassa olevasta materiaalista kasvaa. Näin myös kyky tehdä arvioita paranee. Toisaalta minulla on myös näkemys, millainen valtion tarjoama perustietämys ihmisillä on musiikista sen jälkeen, kun he tarpovat läpi yläasteen ja lukion. Tietenkin jokainen syventää musiikillista maailmaansa omien intressien mukaan. Ja tietenkin musiikkikasvatus opettaa kuuntelemaan kriittisesti, koska kokonaisuuksista pitää pystyä sanomaan korjattavat asiat ja se, mikä meni oikein. (mihin kommentoit varmaankin, että miksi McCaffertyn laulusta ei sanottu mitään...). Journalistiikka on yleensä yksi edellys (tosin ei ehdoton sellainen), että tälle alalle nykyään pääsee. Siis toimittajaksi. Kriitikoksi tie voi olla toinenkin. Sopuliopinnoissa tulivat viestinnän teoriat samalla tutuiksi. eli ennakkoasenteet oli valittu jo ennen keikkaa? Edellisestä viestistäni lainaus: En myöskään mainitsemastasi AC/DC:stä hirveästi perustu, mutta livenä bändi vakuutti ja voitti puolelleen, joten mieliala Nazarethin suhteen oli positiivisen odottava. Ikävä kyllä niitä odotuksia ei nyt lunastettu. Siinä sinulle ennakkoasenne valmiiksi: positiivisen odottava. Hirvittävän huono lähtökohta, eikös? Purplen kohdalla selitin jo rutiininomaisuuden positiivisen sävyn, mutta se ei näköjään mennyt täysin jakeluun. En toista itseäni uudelleen, löytyy vanhasta viestistä. Et voi siis rinnastaa näiden kahden artistien melodisuuden osuutta niiden hyvyydessä/toimivuudessa. Molemmat toimivat omalla tavallaan. Häh? Jos toinen esittäisi keikan ajan tasaista e:tä biisistä toiseen ja toisella olisi melodiat, niin eikö melodisuudesta saisi sanoa mitään? Tai todeta, että toisella on ja toisella ei? Yhyy, toiselta puuttui kosketinsoittaja, joten toisenkaan kosketinsoittajasta ei saa mainita. No, tämä oli rankka kärjistys. Vakavammin: Tietenkin on hyvä, että on erilaisia tyylejä ja useita artisteja. Se suo mahdollisuuden valita. Toisista tykkää ja toisista ei. Edelleenkin: pitäisikö aina arvioida vain bändiä, josta lähtökohtaisesti tykkää? Ja tällä kerralla henkilökohtaisen musiikkimaun esilletuominen ja inhorealistinen epäkohtien hakeminen veivät senkin vähän tilan lämppäriltä? Naapurinko mieltymys siinä piti tuoda esille? Jos musiikista tykkäisin, olisin varmaan kirjoittanut, että bändin muuten maukas musiikki ei päässyt oikeuksiinsa, koska esitys oli nuukahtanut ja virheiden siivittämää. Onko inhorealistista, jos huomautetaan rumpalin ja kitaristin virheistä? Klassisen musiikin konserteissa mainitaan, jos joku soitinryhmä soittelee omiaan, samoin klasarilaulajien vireongelmat kirjoitetaan lehtiin. Tai säveltäjien moat. Avaa päivän lehti kulttuurista, katso se Canthin näytelmään perustuvan oopperan arvio. Jännää muuten, että HS ja US molemmat kehuivat tuon...missä on universaali totuus, vai voisiko kyse olla kriitikoiden mielipiteistä? Edelleenkin: sekä tässä harmittaa, että kirjoitan mielipiteeni, joka ei sopinut sinun mielipiteesi kanssa yhteen? Ja sen vuoksi olet jo kyseenalaistanut koko osaamiseni kriitikkona ja vihjannut minun olevan valehtelija. Ei se ole väsymystä se eleettömyys, vaan niin ne ukot ovat vetäneet jo vuosikymmeniä. Jos artisti näyttää vanhalta (mitä Dan ainakin tekee), niin sekään ei tee suorituksesta väsynyttä. Eikö, vaikka itsekin kirjoitit: Bändi itse ei vaikuttanut kovin hyväntuuliselta (kuten Oulussa). Sellainen apaattinen ote oli, kisaväsymystä? Murrison ei innostunut kummoisiin kikkailuihin, tosin tunnin soittoaika ei paljoa mahdollisuuksia antanut. Settilista oli liiankin tuttu, välispiikkejä myöten. Kaikki oli nähtyä ja kuultua. Ehdottomasti parasta antia olivatkin nämä 2 uuden levyn biisiä, joissa oli edes vähän yritystä. Tuntui siltä, että artistia suoranaisesti v*tutti veivata samoja vanhoja uudestaan ja uusien soitto oli sitä "soittojuhlan tuomista". Että oli hyvä keikka vai? Että ei saisi arvostella? No, osa tykkää sirkuksesta ja osa tyytyy huomattavasti vähempään. Kritisoit arviotani, että se tekee vääryyttä. Kenelle? Sinulle vai bändille? Esitys oli tylsä, biisit olivat mitäänsanomattomia ja bändiä ei kiinnostanut. Soittokin heilui. Mitä olisi pitänyt sanoa? Mutta oli ne vaan hyviä silloin Oulussa? Vähäisessä sanatilassa tuo kuulostaa silti vähän oman egon nostatukselta, että tiedänpäs jotain, mitä te ette tiedä.. ..ja että kirjoittajan ammattitaito on terminologian hallinnan vuoksi korkea. Tullaan siihen tiede-slangiin ja harrastajapiirin sisäpiirin kieleen, jolla eristäydytään muiden yläpuolelle. Joo, samasta syystä ei kannata kirjoittaa tulevaisuudessa biisien tai soittajien nimiä arvioon, ettei lukijat luule, että kirjoittaja leuhkii tietämyksellään. Lukijoita ei siis saa sivistää? Eläköön! Ensimmäinen selvästi kriittinen arvio Purplesta.. usko pois, mutta tuolla oli iso vaikutus uskottavuutesi osalta, jota epäilin hivenen aikaisemmin. Ehkeivät ne lasit olleetkaan niin sinivalkoiset. :) Oli se siinä alkuperäisessä arviossakin, eri sanamuodossa tosin. Jotenkin niin, että Morsella ei loppua kohti ollut sooloissa uutta sanottavaa tms. Jos yleisö tulee katsomaan pääesiintyjää, niin kaikki muu on sekundääristä. Yhdistettynä pakollinen paha ja musiikin dissaus saa lukijan käsittämään tilanteen olleen sellainen, että lämppäri oli jopa ei-toivottu. Hyvä ettei buuattu pellolle. Kyse on taas kerran siitä, miten asia kerrotaan. Jos olisi buuattu, siitä olisi mainittu. Nyt ilmaistiin, että se ei saanut massaan menoa kuten lämmittelijän ehkä olettaisi tai toivoisi saavan. Keikka-arvion tulisi olla enemmän kollektiivinen arvio. Tällainen tiukka kriittinen arvostelu voisi toimia jossain muualla kuin maakunnan sanomalehdessä, jossa lukijakunta on vauvasta vaariin. Jossain Soundissa tai vastaavassa tuollainen teilaaminen/ylistys voisi olla paremmin paikallaan. Ehkä. Siis sinun mielestäsi kirjoittajan omilla mielipiteillä ei arviossa pitäisi olla mitään virkaa, vaan koko arvio pitäisi perustaa siihen, miten yleisö keikalla viihtyy? Sitähän kollektiivisuus tarkoittaa. Ja että maakuntalehdessä ei saa olla tiukkaa kriittisyyttä, koska lukijakunta on vauvasta vaariin? Vau, en olekaan kuullut lukijakuntaa noin aliarvioivaa kirjoitusta pitkään aikaan. Pointti tässä kuitenkin siinä, että ei koko systeemin teilaaminen ole tarpeen, jos se ei ole just sitä mitä odottaa. Edelleen: jos en tätä mieltä olisi keikasta ollut, en sitä olisi kirjoittanut. Mutta jos perustat oman keikka-arviosi pelkkään omaan mielipiteeseesi, se tulisi myös kummuta tekstistä selvästi esille. Nyt yleisesti toteat musiikin olevan huonoa ja yleisön reaktio tukee omaasi (koska olit miksauskopilla asti, etkä nähnyt eturivin tunnelmaa). Artikkelissa oma mielipide olisi tullut kirjoittaa näkyviin pelkän yleisesti dissaavan lauseen sijasta. Taas tullaan konventioihin. Perusoletus on, että lukija ymmärtää kritiikin/arvion (ei, edelleenkään kyse ei ole artikkelista) olevan kirjoittajan mielipide. Sitä ei kirjoiteta alleviivatusti minä-muodossa, paitsi hyvin poikkeuksellisissa tapauksissa. Kirja-arvioita tai elokuva-arvioita ei myöskään kirjoiteta minä-muotoon. Tosin joillakin vanhemmilla kriitikoilla tämä voi vielä tosin olla tapana, mutta nykypäivänä se on lähinnä harvoin käytetty tehokeino. Keikoilla yleensä mainitaan yleisöstä jotakin siksi, että siellä kuulijoilla on kokonaisuuden kannalta edes pieni rooli. Se ei kuitenkaan ohjaa kriitikon mielipidettä. Tässä tapauksessa yleisön mielipide näyttää kyllä tukevan käsityksiäni, sitä en kiellä, mutta kuten edellisessä viestissä sanoin, Nazareth olisi mielestäni mitäänsanomatonta junttausta, vaikka koko halli olisi riehunut musan mukana. Ja tietenkin silloin olisi mainittu, että yleisö reagoi näin. Hmm, toistoksi menee. Minä: Yleisön voittamisesta vielä. Minuun Purplen hyväntuulinen esitys upposi, tuli olo, että tyypit oikeasti haluavat soittaa minulle ja muille pääsylipun hankkineille. Nazarethin kohdalla tuli tunne, että tyypit haluavat vain äkkiä pois. Sinä: Voisikohan se johtua siitä, että Nazarethilla oli tasan tunti aikaa hoitaa settinsa ja painua pois. Ei siinä ole silloin aikaa ylen määrin turhia kikkailla ja kosiskella yleisöä. Sitäkö se yhtyeen hyvä työmoraali nyt sitten on, että kun on vain tunti aikaa, niin eipä sitä suotta mitään viitsitä? Itsekin totesit, että bändillä oli apaattinen ote. Mitä kapuloihin ja muihin yleisöön syydettyyn roinaan tai thank you for coming, we love you sooooooo much -bullshittiin tulee, niin minusta ne voisi aina jättää pois. Ei pitäisi olla artistin työ tai paikka kiitellä ylitsevuotavasti yleisöä ja näytellä liikuttunutta. Hillitty kiitos yhteisen illan viettämisestä jossakin kohdassa jos sille tarvetta on riittää. Kun kirjoitetaan: Teknisesti heilahtelevan bändin musiikki oli mitäänsanomatonta bluespohjaista junttausta. sillä tarkoitetaan vain ja ainoastaan sitä, että bändin musiikki oli huonoa ja se ei edes osannut soittaa sitä. Musiikki ei ollut kiinnostavaa (mitäänsanomatonta junttausta) ja keikka jätti toivomisen varaa (tekninen heilahtelu). Ja vau, edelleen olen tätä mieltä. Tosin mainitsin tarkemmin, että rumpali ei aina pysynyt taimissaan ja kitaristin soolot olisi kannattanut unohtaa. Tuo on edelleen TODELLA heikosti muotoiltu lause ja ihmettelen että se on tuollaisenaan lehteen edes päätynyt. Laitan iltakäsittelijälle ja ilta-up:lle terveiset. Tosin sisäisessä palautteessa arviosta oli pidetty, mutta paskaakos ne täällä tietää mistään mitään. Kyllä fani tietää parhaiten. Et missään kohdassa kerro siitä, että vertailet vain sitä keikkasettiä. Koska keikoilla yleensä vertaillaan artistien koko tuotantoa siitä riippumatta, mitä keikalla esitetään? Koska arvioitavana ei ole se keikka? Häh? Pitääkö se erikseen teroittaa? Lainaus arviostani: Hyväntuulinen brittibändi näyttää nauttivan edelleen siitä, että saa soittaa vanhoja hittejään päivästä toiseen. Ja mikäs on soittaessa, kun yhtyeen biisivalikoimaan kuuluu joukko hevirokin kuuluisimpia teoksia. Tarttuvien melodioiden tärkeys korostui, kun Deep Purplea vertasi lämmittelijään, Purplen tavoin 40 vuotta toimineeseen skottilaiseen Nazareth-yhtyeeseen. Teknisesti heilahtelevan - rumpalin rytmitaju katosi välillä ja kitarasoolot olisi kannattanut unohtaa suosiolla - bändin musiikki oli mitäänsanomatonta bluespohjaista junttausta. Tosi pahoillani olen, että tästä et käsitä, että settejä siinä vertaillaan. Ehkä lukijoita ei voikaan aliarvioida. Ja sitten musiikki oli mitäänsanomatonta viittaa myös siihen, että se kaikki (biisit/esitys/taito) oli pielessä, siis koko kokonaisuus haukkasi paskaa. Kertaus, opinnot ja äiti: mitäänsanomattoman synonyymeja ovat muun muassa pliisu, vaisu, laimea, lattea - juuri se, mitä hain. Biisit eivät olleet mitään sellaista, mikä minua jaksaisi kiehtoa. Esitys oli laimea ja taidosta on jo mainittu. Kyllä noilla ansioilla se kokonaisuus menee miinukselle reilusti. Mutta hienoa, jos osan mielestä biisit ovat mainioita. Sehän kyllä käy. Mieluummin lähtee ajelemaankin HKI (tms) asti, kun on matkaseuraa+kulujen puolittajia ;) Jupjup :) Nyt pitää alkaa viritellä toista arviota. Ei pelkoa, se on kirja-arvio. Toivottavasti et ole Schwarzenegger-fani :D Kiitoksia, Mikko, tähänastisesta keskustelusta. Edelleen: jos on kysyttävää tai muuta, jatketaan toki. Ja kuten sanottu, palailen jollakin palstalla tai sitten pikaviestinä tai muuten asiaan vielä Nazarethin uusimman albumin kanssa. - Iikka E: typo "Hullukin hallitsee järjestyksen, mutta vain nero hallitsee kaaoksen" | |
 Musta Arkipyhä20.08.2008 15:37:00 (muokattu 20.08.2008 15:37:59) | |
"Keep on travellin'" on mielestäni Nazarethin uuden levyn mitäänsanomattomimpia piisejä ja melodiattomuudessa voisi verrata "My woman from Tokyoon". My woman from tokyo ei ole "melodiaton".Jos nyt Purplen setistä haluaa hakea melodiaköyhintä biisiä niin itse valitsisin Into the firen joka on rankka rappaus. Puhkikulunut voisi olla oikea sana "womanista" puhuttaessa :-) Tosin olen alkanut taas diggailemaan väliosan melodiasta. Kohtapuoliin pitäisi postiluukusta kolista Blackmore's nightin uutuus - siinä pitäisi olla melodiaa eikä särökitarat raiskaa korvia :-D "I'm a free spirit baby - olen ilmainen väkevä alkoholijuoma,vauva" | |
 Mikko_-Procyon-21.08.2008 21:24:48 | |
Joo, kyllä nyt alkaa maraton vähitellen riittää, varsinkin kun asioissa alkaa toistua samat mielipiteet viestistä toiseen. Koitan lyhentää viestiä ja kommentoida uusia asioita. Jos esityksestä kirjoittaa hyvin yleisen lätinän, niin ketä sellainen arvio palvelee? Yhtä hyvinhän koko arvion voi silloin kirjoittaa keikkatiedotteesta, lisää mukaan vain yleisön reaktiot. Tavallaan totta, mutta kuten jo aiemmin sanoin, että jos artisti ei yhtään kiinnosta, niin siitä kirjoitettu arvio olisi tehtävä hieman kevyemmin. Muutoin teksti on mielipidekirjoitus, eikä keikka-arvio (viite: 2 aiempaa viestiäni). Jos itse kirjoittaisin pelkästään kokemani fiiliksen ja kuulemieni biisien perusteella keikka-arvion mistä tahansa iskelmätähdestä tai vaikka jostain mielestäni yliarvostetusta rock-legendasta (juu-u.. palaan yhä näihin Maiden/Metallica lähtökohtiin), niin kirjoitus ei olisi yleisöä mitenkään palveleva. Se olisi puolueellinen oman mielipiteeni johdosta, eikä niinkään keikka-arvio. Kokisin oloni vaivautuneeksi, jos tämä mielipidekirjoitus päätyisi tuonne kevyiden uutisten sekaan, koska se sisältäisi pelkästään minun oman mielipiteeni. Uutissivulla mielipidekirjoitus ei mielestäni voi olla. Nyt tuo keikka-arvio oli selvästi uutinen, koska kyseessä oli kuitenkin isohko tapahtuma Kuopiossa. Eli arvioon ei saa kirjoittaa, mitä mieltä oikeasti on, vaan se pitää silotella, ettei kenellekään tule paha mieli? Siis tietenkin tuo sinun kirjoittamasi on totta mielestäni. Mutta siinä ei ole kaikki se, mitä keikasta olin mieltä. Ymmärrän kyllä, että ammattiylpeytesi vuoksi haluat pysyä ottamasi kannan takana. Toivottavasti tämä keskustelu kuitenkin herättää miettimään sitä, millaisia hörhöjä tämäkin maakunta kätkee sisäänsä. Ihmiset oikeasti lukevat kirjoitetun sanan ja ovat jopa valmiita käymään tällaisia viestimaratoneja asiasta. Olet kyllä plussan siitä ansainnut, että vaivaudut käymään näinkin paljon keskustelua aiheesta. Myöhemmällä iällä todnäk kriitikko tyytyy vain myhähtämään tällaiselle napinalle ja jatkaa aloittamallaan linjallaan. Palaan tuohon kohderyhmä asenne yms. asiaan myöhemmin. Siellä on se yksi kohta, jonka jo edellisessä viestissä otin esille. Perustelit Nazarethin musiikin hyvyyttä sillä, kuinka paljon levyjä Naz on myynyt ja kuinka korkealla levyt ovat päässeet. Ajatus oli siinä, että ura on jatkunut kauan ja myynyt kaikesta huolimatta kohtuullisen hyvin ja useissa maissa. Mikään listajyrä Nazareth ei ole kuitenkaan ollut sitten 70-luvun enää. Kuten Cinema albumin kansissa olevassa tekstissä sanotaan (ulkomuistista siteeraan): Kun Nazarethia soitettiin levy-yhtiön päättävälle taholle, hän piti kuulemastaan. Kun hän kuuli sen olevan Nazareth, oli tuomio Mitä!? Nazarethan on dinosaurus!. Artistin elinkaari oli jo silloin tällaisena populaarisena ohitse, mikä on tapahtunut myös monille muille. Siitä huolimatta fanit ostavat levyjä ja käyvät keikoilla. Suuri yleisö on kuitenkin se, joka päättää mikä on suosittua ja mikä ei. Miljoona kärpästä.. eikun ihmistä ei voi olla väärässä.. pask.. ei kun smurffit on hyvää. Tässä tullaan oikeastaan toiseen mielenkiintoiseen tilanteeseen. Jos alettaisiin listaamaan kaikkia maailman artisteja, niin vaikka kuinka mielenkiinnottomaksi Nazarethin keikalla koitkin, niin olet siltikin sitä jopa omassa bändissäsi soittanut. Et siis ole rankannut sitä listalla alimpiin kuuluvaksi, vaikkei se ihan sydäntä lähinnä koskaan ole ollutkaan. Kuitenkin, jos nyt teet arvion ja dissaat siinä tällaisen puolilegendan lyttyyn ja arvostat toista, niin mihin sitä oikeastaan verrataan? Miten paljon voit dissata artistia, jos se kuitenkin tällä omalla ranking-listalla sijoittuu kohtuullisen ylös (oletan että siellä listan alapäässä tulee 99% muusta kamasta, sis. Radio nova artistit, sekalaiset iskelmäartistit, rnb sälät yms räppärit jne.. en sinun musiikkimakuasi tunne, mutta ihan arvaan tuollaisen mahdollisuuden). Jos joutuisit sen jälkeen arvioimaan jonkun jopa oikeasti heikon artistin, niin millä sanakäänteillä sitä arvioisit? Nazarethin kohdalla arviossa pakolla tällä kertaa heijastui vertailu Purpleen ainoastaan. Arviot siis hyvää erinomaiseen, jolloin asettuminen keskipaikkeille normaalijakaumalla luokittelee toisen silloin heikoksi ja toisen hyväksi, itsesi sijoittuessa siihen keskelle tuomariksi. Toisaalta, jos perustat arvion ainoastaan ennakko-odotukseen (ts. se oli huonompi kuin odotin), niin silloinhan tämä arvioinnin perustelu riippuu jo siitäkin, että hajosiko tietokone, jäikö auton katsastus menemättä läpi, oliko puolisolla pää kipeä jne ts. fiilis itsessään yhdistettynä artistin maineeseen ja siihen, mitä mahdollisesti etukäteen asiasta tietää. Paino kuitenkin sillä fiiliksellä, sillä se muokkaa paljon sitä, onko ihminen vastaanottavassa tilassa vai ei. Minä puolestani tein kärjistetyn huomion siitä, että levymyynti ei automaattisesti tarkoita, että musiikki on hyvää missään genressä. En väittänyt, että levymyynti korreloi hyvän musiikin suhteen, toisin kuin sinä alkuperäisessä lauseessasi. Ja minä tarkoitin omalla kommentillani tosiaankin sitä, että artistin ura on pitkä ja jopa suht laajasti tunnustettu, vaikkakin (fanin aspektista) aliarvostettu. En ole kommentissani väittänyt tai ainakaan tarkoittanut, että levymyynti korreloi hyvän musiikin suhteen (ainakaan tarkoittanut sitä suoraan), koska kritisoin koko ajan tätä maiden/metallica/nirvana ilmiötä. Tästä aiheesta voisi joskus myös käydä laajemman keskustelun. Pointtini lienee ollut kuitenkin siinä, että vaikka Purplella on tällä hetkellä laajempi fanipohja, ei Naz silti kuulu yhdentekevien lokeroon suoraan. Suosiota on ollut, on yhä ja sitä on laajalla. Hector aloitti muuten 1965, tehnyt kauemmin kuin Naz. Wikipediasta: The Shadettes (formed in 1961) by vocalist Dan McCafferty, guitarist Manny Charlton (ex Mark V and The Red Hawks), bassist Pete Agnew, and drummer Darrell Sweet. Kokoonpano on siis sama kuin Nazarethissa (legendaarinen peruskokoonpano aina vuoteen 1990 asti). Bändi vaihtoi nimensä Nazarethiin vuonna 1968 kuultuaan ensin The Bandin biisin The Weight radiosta. Eli jos Hector aloitti 1965, niin se oli 4 vuotta myöhemmin kuin nämä. Setistä sen verran, että jos kaksi biisiä kymmenestä (vai yhdestätoista) on slovareita, toinen vieläpä cover, niin niiden perusteella en muuta väitettäni siitä, että bändin kappaleet ovat bluespohjaista junttausta. Cover heikentää suoritusta? No, Purplen juuretkin menevät cover-biisien tekemiseen (mm. Beatlesia löytyy). Se oli ihan yleistä silloin kauan sitten. Uran myöhemmissä vaiheissa cover-biisit vähenevät, mutta osa niistä on omina versioinaan muodostunut klassikoiksi ja siksi niitä pitää yleisölle aina soittaa. Settilistasta 2 siis slovaria ja mielestäni 3kpl pop-rockia (my white bicycle, this flight tonight ja holiday). Loput sitten ovat tyypillisempää blues-hard-mitälie(mitäänsanomatonta?)-rockia, eli 6/11. Ihan vain infona siis nämä. Eipähän nuo jazzkeikoillakaan riehu, mutta silti tunnelma on hyvä. No, aika monesti olen nähnyt väsynyttä jazzia jossain nurkkapöydän takana soitettavan. Joku big band tyylinen soitanta taas on ihan oma shownsa, ja sitä ei käy vertaaminen tähän. New Orleansissa näin ja kuulin, mitä jazz ja blues oikeasti on. Siinä oli se sielu mukana tekemisessä. Ei siihen sinänsä kummoisia puitteita tarvita, että se soitanta riipaisee sisintä positiivisella tavalla. Ja, sori vaan nyt fanit, mutta Purplen keikasta tuo puuttui. Siinä ei ollut sielua. Se oli vain tekemistä tekemisen pakosta, ja sen ylistäminen lehdessä oli pakostakin hämmentävää. Ja tämän ylistyksen rinnalla toisen tuomitseminen tuntui pakostakin oudolta, koska kyseessä oli kuitenkin ihan ok suoritus rock-veteraaneilta (itsekin tuomitsin koko keikan kategoriaan ihan sama, 8-, jos viitsit selata tätä threadia taakse päin omaan arviooni asti. Pointti siis siinä, että ihan hyvä Purple ei siltikään ollut ylitsevuotavaa hunajaa Nazarethin rinnalla, vaan molemmissa oli omat heikkoutensa (ja vahvuutensa). Kriitikko vain tällä kertaa päätyi korostamaan kolikkojen toiset puolet. (Pakko taas tölvästä.. olisiko tekstille saanut lisää sitä kaivattua tilaa pienentämällä Gillanin kuvaa? Se kun täytti lähes puolet koko sivusta). Ja jos ilkeä olisin, kirjoittaisin tähän, että siksi minä toimin kriitikkona ja sinä et. Kuten sanottu, kriitikkona ei olla siksi, että saataisiin kavereita. Omat näkemykset ja mielipiteet kirjoitetaan arvioon. Eli kun olet toimittajan statuksen saanut, sinulla on oikeus olla hmm (jos olisin ilkeä, kirjoittaisin tähän kusipää). ;) (hei! Se oli vitsi! Ei herneitä nenään, jookos?) Koetko niin, että ei voi olla kriitikko, jos ei hauku jotain tahoa? Pitääkö vaakakupin olla vähintään tasan, että puolet pahaa ja puolet hyvää? Voiko olla hyvää ilman että joku toinen on huonompi? Onko kyse uskottavuudesta? Miten paljon lämppärin olisi pitänyt venyä, että ajan/äänen/tilan rajoissa olisi saanut kriitikon puolelleen? Koetko taustasi eduksi vai haitaksi? Perustelut myös mukaan, kiitos. Ehdottomasti eduksi. Musaopettajana on päässyt tutustumaan sekä monipuolisesti musiikkiin että ottanut myös tuntumaa siihen, millaista on soittaa itse. Journalistiikka on yleensä yksi edellys (tosin ei ehdoton sellainen), että tälle alalle nykyään pääsee. Siis toimittajaksi. Kriitikoksi tie voi olla toinenkin. Sopuliopinnoissa tulivat viestinnän teoriat samalla tutuiksi. Tiedän, miten hankala on päästä journalistiikkaa opiskelemaan (jos olet JKL yo:sta valmistunut). Hakijoita on paljon ja pääsykoe on vähintäänkin mielenkiintoinen. Itse kokeilin sinne kerran (sekundäärinen vaihtoehto), mutta pääsin samana vuonna toiseen (primääriseen) hakukohteeseen sisään. Luonnollisesti arvostan kaikkia tämän koulun läpikäyneitä. Lähinnä kuitenkin halusin saada tällä kysymyksellä kartoitettua sitä, millaisen ammattiylpeyden ja nöyryyden toimeaan kohtaan omistaa. Valitettavan monesti yliopisto-opinnot kääntävät munuaisia ylösalaisin, jolloin ne alkavat pumppaamaan kusta ylöspäin, koska ihmisellä on taipumus nostaa itseään marmorijalustalle meriittien kasvaessa. Sinun kohdalla näin ei ilmeisesti vielä ole käynyt, koska vaivaudut vastaamaan lukijapalautteeseen perusteellisesti. Plussaa siitä. Häh? Jos toinen esittäisi keikan ajan tasaista e:tä biisistä toiseen ja toisella olisi melodiat, niin eikö melodisuudesta saisi sanoa mitään? Mistä lähtien bluesissa on ollut sointuja liikaa? Onko se bluesin vika, jos siinä on vähän sointuja? Sekö tekee siitä huonon? Edelleenkin: pitäisikö aina arvioida vain bändiä, josta lähtökohtaisesti tykkää? Muistaakseni kirjoitin jo siitä, miten minä arvioisin vaikkapa Koivuniemen konserttia, jos sellaista olisin tekemässä (thx God no!). Eli ei siis mitä vaan miten. Avaa päivän lehti kulttuurista, katso se Canthin näytelmään perustuvan oopperan arvio. Jännää muuten, että HS ja US molemmat kehuivat tuon...missä on universaali totuus, vai voisiko kyse olla kriitikoiden mielipiteistä? Entäs se YUP:sta tehty arvio: Suomen paskin bändi ? Eikös sekin jo todista sen, että kriitikkokaan ei saisi liikaa perustaa lausuntojaan pelkästään omiin mieltymyksiinsä. Siksi sen toin esille siinä 1. pitkässä viestissäni. Edelleenkin: sekä tässä harmittaa, että kirjoitan mielipiteeni, joka ei sopinut sinun mielipiteesi kanssa yhteen? Ja sen vuoksi olet jo kyseenalaistanut koko osaamiseni kriitikkona ja vihjannut minun olevan valehtelija. Kysymykseen olen tavallaan jo vastannutkin aiemmin, eli se että toinen on ylistetty ja toinen alistettu.. lue sieltä. Moni kriitikko (niin lehdessä ammattilaisena kuin amatöörinä/fanina foorumeilla) on pitänyt Purplen esitystä vaisuna (vertaavat vissiin aiemmin koettuun? En tiedä..) ja nyt se sai hunajaa ja mannaa osakseen lehdessä. No, olihan se keikka ihan hyvä, mutta varauksella silti siihen itse suhtaudun vieläkin. Nazareth on taas onnistunut yllättämään ainakin joitakin kommentoineita ihmisiä positiivisesti, mutta tuskin kovin suurta pettymystäkään se on tuottanut, koska yleistä valittelukuoroa ei ole näkynyt. Nyt viesti oli se, että se oli floppi teknisesti ja sisällöllisesti. Okei, olet ihminen ja sinulla on oikeus mielipiteeseen. Sinulla on sananvapaus. Se on etuoikeus, että elämme maassa jossa näin on, eikä minunlaiset pääse etukäteen muokkaamaan mielipidettäsi oikeaksi. Ja on oikein, että asiasta saa keskustella ja niin myös tehdään. Hyvä. Ei siitä sen enempää. Nyt kävi näin. Osaaminen ja valehtelu. Suoraan en ole sanonut mitään, mutta keskustelussa pitää aina kärjistää asioita. Muuten homma ei etene ja mielenkiinto katoaa. Provoilet itsekin välissä ja hyvä niin. Tylsään viestiin en jaksaisi edes vastata. Olen myös huomannut, että osaamme molemmat käyttää piilovittuilua välillä sivistyneesti ja sitten se vielä naamioidaan suoralla sanonnalla (ja vittuilulla) hetken perästä toisessa yhteydessä. Ja mikä parasta (!), molemmat näemmä löydämme vielä ne piilotetutkin merkitykset sieltä. Kerrankin ei mene laadittu teksti hukkaan :) Ei se ole väsymystä se eleettömyys, vaan niin ne ukot ovat vetäneet jo vuosikymmeniä. Jos artisti näyttää vanhalta (mitä Dan ainakin tekee), niin sekään ei tee suorituksesta väsynyttä. Eikö, vaikka itsekin kirjoitit: *klip klip lyhennän viestiä tästä* Käytin tässä vertauksessa pohjana kokemuksiani aiemmilta keikoilta. Kommenttini kaipaisi selvästi PALJON lisäperusteluja (siinä nimittäin on paljon asiaa ja ajatusta taustalla). Aina ei vaan jaksa kirjoittaa kaikkea näkyviin. Kuten huomaat, minulla on taipumus kirjoittaa perusteellisestikin, jos sille päälle satun. Nämä 1-2 rivin viestit on turhia foorumeilla ja aiheuttavat vain närästystä. Okei. .perustelen pari kohtaa. Oulussa Naz oli hyväntuulinen. Dan harjaili löytyneellä harjalla lattioita yms outoa ja hassua toimintaa, yleisö tykkäsi. Säkkipillikin oli kadonnut Venäjälle ja Jimmy soitteli kitaralla sen soolon. Nyt tämä positiivisuus oli osaksi poissa, mutta ei se silti ollut niin heikkoa. Vertaan siis aiempaan omassa kommentissani, en yleiseen tasoon. Vaikka Naz olisi vetänyt Oulun keikan hengellä tuon nähdyn vedon, niin uskoisin tuomion olleen saman. Jimmyn kikkailut tarkoittavat sitä, että tämäkin herra osaa ja pystyy veivaamaan melko erikoista sälää kitarastaan. Itse en siitä pidä suuremmin, olen siis kanssasi siitä jopa samaa mieltä. Yleisesti se on kitaristina hyvä ja sopiva rooliinsa, mutta se tilulilu ei sovi kuvioon. Näin olen aina sanonutkin, lue vaikka sitä levyarvostelua (The Newz). Settilista-kritiikki oli myös pientä omaa pettymystä, kun mukana ei ollut I got enough ja Day at the beach biisejä, joita on kiertueen alkuvaiheissa soitettu. Kaikkea uutta toivoin enemmän, vaan aikaa oli liian vähän. Uudet biisit olivatkin parasta antia, minun mielestä (tosin monia on mm. Keep on travellin näemmä vähän nyppinyt). Yleisö myös kyllästyi The Gathering biisiin, koska sen kesto on jotain yli 7min. Levyllä nämä 2 karsittua uutta biisiä on juuri niitä laajemman yleisön kalasteluun sopivia biisejä, jolloin EHKÄ jopa blues-pohjainen junttaus ei olisi noussut niin paljoa esille. Tosin ei se minua haitannut, koska mielestäni keep on travellin ja gathering ovat parempia biisejä. Artistilla on myös ollut 10v tauko levytyksissä. Studioon ei dinosauruksilla enää nykyään ole asiaa. Leipä tulee keikoilta, ja palvellaanhan siinä samalla myös faneja. Nazarethin kiertuelista on mykistävän pitkä, tarkistappa vaikka: http://nazarethdirect.co.uk/tourdates.htm Kovin moni ei noin tiivistä keikkaputkea tee, montaa vuotta putkeen ainakaan. Nämä herrat kuitenkin tekevät. Uskoisin kuitenkin, että artisti haluaisi esittää uutta tuotantoaan jo vaihtelunkin vuoksi. Ylpeänä esittäisivät, että irtoaa se rock vielä vaarinakin. Vaan kun ei.. soitetaan nyt se holiday sadannen ja tuhannennen kerran. .Kenelle? Sinulle vai bändille? Nimenomaan bändille. Mitä olisi pitänyt sanoa? Mutta oli ne vaan hyviä silloin Oulussa? Ehdotukseni oli jo aiemmassa viestissä. Muuten voisin kirjoittaa oman virallisen review:n keikasta huvikseni vertailuun, mutta koska en saa siitä leipää pöytään (toisin kuin sinä), jätän sen tekemättä. Epävirallinen ja foorumille sopivaksi kirjoitetun version oletkin jo lukenut. Siinä koitan kirjoittaa TARKOITUKSELLA kriittisesti myös Nazarethia kohtaan, ettei se vaikuttaisi pelkältä fanin hehkutukselta. Onnistuin näemmä siinä, kerran käytät omaa sanaani minua vastaan myös. Hyvä. Lukijoita ei siis saa sivistää? Saa. Pointtini ei silti ollut siinä vaan no, palaan kohta siihen uudestaan. Siis sinun mielestäsi kirjoittajan omilla mielipiteillä ei arviossa pitäisi olla mitään virkaa, vaan koko arvio pitäisi perustaa siihen, miten yleisö keikalla viihtyy? Ei. Menee venkoiluksi jo nyt. En vaivaudu vastaamaan tähän. Turhautuneen oloinen kommentti. Vau, en olekaan kuullut lukijakuntaa noin aliarvioivaa kirjoitusta pitkään aikaan. Nyt syyllistyt massojen kalasteluun, kun asennoidut noin. Venkoilun jatkeeksi tuota sopi jo vähän odottaakin. Harmi vain, kun tämä keskustelu on jakaantunut 3:een tai useampaan kohtaa tätä tekstiä. Mieluusti sen käsittelisi yhdessä paikassa. Tämä menee sinne ammattiylpeys-munuaisten toiminta-koulutuksen suoma etu sektoriin siis tämä keskustelu. Se, mitä omalla kommentillani tarkoitin, on kun lukijakunta on hyvin heterogeeninen, niin silloin kiivas kritiikki ei ole paras keino kirjoittaa keikka-arviota. Jos taas lukijakunta on homogeenisempi (kuten vaikka musiikkilehden lukijat) voi tällaiselle linjalle lähteä. Toisaalta on totta myös se, että ne jotka eivät keikasta perustaneet (siis ne joita rock ei edes kiinnosta), eivät sitä myöskään lehdestä lue. Sinänsä tämä keskustelu sen osalta on turhaa. Mutta se mikä nyt pistää silmään on siinä, että koet minun kommentin lukijoita aliarvioivaksi. Tämä toisen kirjoittajan roolittaminen taas on niin kliseinen keino kalastella enemmistön tukea omalle puolelleen, että tekee pahaa jo. Hei jätkät! Kahtokaa! Tuo kannattaa tuota bändiä ja on sitä mieltä että me muut eli enemmistö ollaan väärässä! Tulkaa ja muilutetaan se itärajalle ja pistetään turpaan!. Tuota efektiä tarkoitan. Kirjoitat kuitenkin (vaikka et kirjoitakaan sitä?), että siksi olenkin kriitikko ja sinä et. Tuo on huolestuttava mielipide, varsinkin kun puhut kansan sivistämisestä, kahdesta eri alan tutkinnosta yms. ja toistuvasti keräät massan mielipidettä taaksesi, kuten nyt tässä lukijakunta-erittelyssä. Ainakin luettuna välittyy jonkinlainen ylemmyyden tunne, jota ei kyllä saisi itselleen kehittää. Tästä kirjoitin jo aiemmin. Yliopiston tietomäärän tulisi opettaa tiettyä nöyryyttä, sen uhon ja oikeassa olemisen jäädessä sinne lukioon. Ja miten niin minä mukamas onnistuin aliarvioimaan lukijaa tuolla kommentillani? No, voi olla että se oli liian maailmoja syleilevä ilmaisu, mutta en siltikään pidä sitä suoranaisesti aliarvioimisena. Itse kirjoitan tällä hetkellä työkseni tieteellisiä artikkeleita. Niistä tulee myös tehdä esim. julkaisutiedotteita medialle ja kirjoittaa myös satunnaisesti erilaisiin lehtiinkin. Joudun pohtimaan hyvinkin paljon sitä, millaista tekstiä tarjotaan millekin kohderyhmälle. Tiedejournaleihin tarjotaan hyvinkin raakaa tieteellistä faktaa, mutta kaikkialle muualle joudutaan pohtimaan lukijoiden koulutustaustaa ja esim. kokeiden tulosten yleistä merkitystä ihmiselle itselleen ja terveydelle, eikä suoraa ja hyvin yksityiskohtaista löydöstä, jolla on hieno ja katu-uskottava tieteellinen nimi. Omalta kohdaltani tähän lehtiartikkelissa olleeseen junttaus-kohtaan verrattava lausunto voisi olla vaikka todeta jonkin toisen ryhmän tutkimustuloksen olevan paskaa, koska itse olen asiasta eri mieltä. Se nyt vaan ei voi olla niin, koska minä olen mieltynyt enemmän tämän toisen koulukunnan teoriaan asiasta ja käyttämänne metodi ei ole tarpeeksi uskottava. Tällä alalla sitä ei siltikään sallita tehtäväksi, vaan siinä pitää olla takana omaa väitettä tukevia viitteitä ja jopa kokeellista näyttöä aiheesta, että mikä asian todellinen laita on. Itse en mielelläni nosta omaa taustaani ja koulutustani esille keskusteluissa. Ihan vain siksi, ettei tuollainen itsensä ylemmäksi nostaminen tulisi kenellekään mieleen. Samasta syystä yritän puhua kansankielellä ja vältän kaikenlaista turhaa snobbailua (tai sivistämistäkö?), jonka tarkoitus on yleensä vain oman osaamisen korostaminen (tieteellinen kieli, mutta myös maininnat soittotekniikasta). Tämä keskustelu on vain saanut sellaisen piirteen, että kun olet kriitikko/toimittaja/opettaja/jne, niin olet jo siltä pohjalta automaattisesti oikeassa, ja samalla minun mielipiteen voi heti pyyhkäistä vääränä ja turhana pois. Nyt siis joudun kaivamaan tämän koulutus kortin takataskusta ja hieman korottamaan pelissä käytettävää panosta. Pidetään siis tilanne edes jonkin verran tasavertaisena, jos se tässä uhittelussa yhtään hyödyttää. Laitan iltakäsittelijälle ja ilta-up:lle terveiset. Tosin sisäisessä palautteessa arviosta oli pidetty, mutta paskaakos ne täällä tietää mistään mitään. Kyllä fani tietää parhaiten. Tämä on taas sen tason kommentti, mihin hieman aiemmin puutuin. Asenteesi on välillä selvästi ylenkatsova. Se ei ole hyvästä. Tosin kriitikot ovat monesti taitelijoiden puolelta jopa vihattuja ihmisiä, joten kaipa se koulussa on opetettu, miten kritiikki laaditaan ja asenne otetaan. Toisaalta, kai jonkinlainen tavoite on edes tunteiden herättäminen? Häh? Pitääkö se erikseen teroittaa? Taas turhautunut kommentti. Tosi pahoillani olen, että tästä et käsitä, että settejä siinä vertaillaan. Ehkä lukijoita ei voikaan aliarvioida. Ja edelleen ylenkatsova tölväisy. Jo viestini alussa otan kantaa siihen, mitä verrataan ja mihin. Siitä tähän kohtaa vastaus ja perustelu. Ja onko oikein verrata kahta keskenään jos.. no lue edellinen viesti, jos unohtui. Pitääkö se erikseen teroittaa? Nyt pitää alkaa viritellä toista arviota. Ei pelkoa, se on kirja-arvio. Toivottavasti et ole Schwarzenegger-fani :D Heh. En ole Arska-fani, mutta Arskan plussaksi laskettakoon se, että tämä otti maassaan ensimmäisinä kantaa ilmansaasteiden ja ilmastonmuuttumisen puolesta. Yleinen johtoportaan kantahan siellä oli käsittämättömän pitkään, että ongelmaa ei ole. Euroopasta piti siis saada tuota näkemystä kannattava kuvernööri sinne, koska omat poliitikot vain hautasivat ongelman. Leffoihin en ota kantaa. Kiitoksia, Mikko, tähänastisesta keskustelusta. Edelleen: jos on kysyttävää tai muuta, jatketaan toki. Jees. Samoin. Tosin rehellisyyden nimissä on nyt sanottava, että tämän viestin läpikäynnin loppupuoli oli selvästi jo turhautunutta. Omaa vastinetta laatiessa ehkä jopa hivenen provosoiduin ja käytin jyrkempää ilmaisua. Vaan vedetään nyt koko homma yhteen sillä, mitä jo aiemminkin sanoin: tekstissä pitää olla pientä provokatiivisuutta, että se johtaa aktiiviseen keskusteluun. Pelkkä selkään taputtelu ja samaa mieltä oleminen surkastuttaa tekstin kuin aivotkin. PS. Huh! Tarkoitus oli lyhentää reilusti, mutta vain -25% lähti edelliseen nähden. Silver dollar forger | |
 ukko idänmies22.08.2008 10:57:40 | |
Nazareth on Nazareth ja Purple on Purple. | |
| Regalis Apertura 22.08.2008 15:36:07 | |
^Eivätkä koskaan kohtaa;)... Toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä ja sitä rataa. | |
| IikkaT 22.08.2008 19:52:41 | |
Heps taas. Totta puhut, että samoja asioita tässä mennään viestistä toiseen. Mikä tietysti oli ehkä odotettavissakin, sillä molemmilla oli jo alkuun vahvat ja selkeät näkemykset asiasta. Sehän ei keskustelua estä, joskin on pelko, että tästä ei ehkä edetä enää kauheasti. Koetan olla lyhyt. Anna Liisa -oopperan arviot olivat esimerkkeinä sinulle siitä, että samaa teosta samana iltana voidaan katsoa täysin eri näkökulmista, tai jopa samasta näkökulmasta mutta silti eri lailla. Toinen arvio kehui sävellystä, toinen lynttäsi sen maahan. Kyseessä oli näkökulmastasi katsottuna uutinen, jos Purple/Nazareth-keikkakin sellainen oli - olihan kyse täysin uudesta suomalaisesta oopperasta. Tärkeä kysymys: Oletko mielestäsi kokenut jälleen vääryyden, koska yksi kriitikko on lausunut mielipiteensä, joka eroaa toisen kriitikon mielipiteistä. Kumpikin ei voi olla oikeassa? Tämähän on yksi perusteesi sille, miksi minun mielipiteeni on väärä. Toinen tärkeä kysymys. Jos bändiin karkeasti voi suhtautua tykkään-ihan sama-en tykkää -akselilla, niin mikä noista antaa parhaan mahdollisen lähtökohdan bändin arvioimiseen? Sinä puhut koko ajan siitä, että etukäteinen mielipide on pahasta, koska silloin kritiikistä tulee väärin painottunut. Toisaalta korostat, että yhtyeen tuotanto pitää tuntea, että siitä voi kirjoittaa. Olet siis kärjistäen sitä mieltä, että kriitikon pitää tietää bändistä paljon ja tuntea kappaleet, mutta että hänellä ei saa olla mielipidettä ennakkoon. Silloinhan musiikin pitäisi olla jo aika hengetöntä, eikös? Kritiikin yksi tehtävä on, että voimme uudestaan keskustella siitä, keitä yleensä pidämme merkittävinä taiteilijoina ja mitä pidämme merkittävinä teoksina. Tämäkin keskustelu sen osoittaa. Kirjoitat: Myöhemmällä iällä todnäk kriitikko tyytyy vain myhähtämään tällaiselle napinalle ja jatkaa aloittamallaan linjallaan. Palaan tuohon kohderyhmä asenne yms. asiaan myöhemmin. Siellä on se yksi kohta, jonka jo edellisessä viestissä otin esille. Kaikki palaute on arvokasta. Tämä ei kuitenkaan saa minua muuttamaan kritiikeissä linjaani - ja tuskin se viestisi tavoite olikaan. Palaan nyt kootusti noihin asenne-kohtiisi. Normaalisti en foorumien keskusteluissa ota esille opiskelutaustoitani (jollei kyse ole opiskelu-ketjusta). Koska ennen ensimmäistä pitkää viestiäni olin ottanut sinusta selvää harrastusten ja työpaikan verran (jep, journalistinen tapa, ja toisaalta sinäkin googletit minut), ajattelin mainintasi minun yo-taustani olevan ok, koska tiesin sinun olevan tutkija. En ajatellut, että käytät taustaani asiana, josta näpäyttäisit, vaikka siihen nyt sorruitkin. Sinä otit heti toisessa viestissäsi esille, että olen journalistiikan yliopisto-opiskelija. Käänsit keskustelun alusta saakka henkilökohtaisiin ominaisuuksiini. Minä en ottanut sinua ihmisenä esille, koska tämän keskustelun ei pitänyt koskea meitä henkilöinä. Fanina toki sinua pidin, mutta se oli tullut esille jo aikaisemmissa ketjun viesteissäsi. Kirjoitit: .jos olet julkisuudessa jo kirjoittanut omat mielipiteesi faktoina. Se on jopa opiskelijalta aika suuren luokan virhe. Varsinkin journalistiikan yliopisto-opiskelijalta odottaisi enemmän. Sinä roolitit minut heti alusta saakka yliopisto-opiskelijaksi, joka ei tiedä, mistä kirjoittaa, vaan jota sinulla on fanina lähes velvollisuus kouluttaa. Mielipiteeni ovat olleet sinulle vääriä alusta saakka. Roolitit minut tietämättömäksi Purplen faniksi. Pidät mielipiteitäni faktoina. Koska ne ovat sinusta faktoja, oletat kaikkien muidenkin lukevan ne faktoina eivätkä mielipiteinä. Itsesi roolitat koko lukijakunnaksi, jota on kohdeltu väärin. Seuraavaksi teit minusta nipon rokkipoliisin, joka pitää syntetisaattoreista eikä anna sijaa inhimillisyydelle: Ahaa. Olet siis aito rokkipoliisi. Etsit soitosta virheitä ja teet arviosi hyvyydestä niiden perusteella. Pidät siis syntetisaattorin soittamasta mikrosekunnin tarkasta paukkeesta, koska et anna inhimillisyydelle sijaa? Nyt sanot, että minä roolitan sinua. Massojen kalastelu -väitteesi hämmästytti jo kovasti - ja yhtä aikaa sai miettimään, että emme todellakaan aina lue toisiamme oikein, tarkoituksella tai tahattomasti. Sinä hyökkäsit alun perin arviotani vastaan. Se määrittelee jo pitkälti tämän keskustelun suunnan ja tyylin: voit heitellä piikkejäsi mukavasti suojasta, minä olen tässä ammattini puolesta vastaanottajana. Sekö ei mielestäsi ole roolittava lähtökohta: sankarillinen fani lähtee haastamaan pahan median väärän mielipiteen. (kärjistys, sillä en suoranaisesti ajatellut tilannetta näin, vaikka keskustelun edetessä tällainen pieni epäilys on mieleeni noussut) Koko keskustelun lähtökohta on aloitteestasi osoittaa, että mielipiteeni oli väärä. Sehän se oli, kun sanoit, että lehdessä oli "luokattoman huono keikka-arvio. Nazareth juntattiin suohon." Lopulta olemme päässeet väitteeseesi, että olen ylimielinen. Tästä lähtökohdasta olen sinulle maali, jota koettelet ja kyseenalaistat. Lähtöväittämiä oli kolme. 1) En tiedä riittävästi Nazarethin musiikista. 2) En pidä riittävästi Nazarethin musiikista. 3) Arvio ei ollut tasapuolinen Purpleen nähden. Sen lisäksi päätit, että olen Purplen fani tietämättä minusta juurikaan mitään. Argumentoit kirjoitustyyliäni sillä tietämyksellä, jonka tutkijana olet saanut kirjoittaessasi tieteellisiä artikkeleita medioihin. Sotket kuitenkin käsitteitä koko ajan. Tieteellinen artikkeli on objektiivinen tuotos, joka perustuu tieteellisiin faktoihin. Arvio on subjektiivinen tuotos, joka perustuu perehtyneisyyteen ja mielipiteeseen. Arvio ei ole fakta, vaikka kovasti sen sellaisena haluatkin lukea huomautuksistani huolimatta. Arvio on kirjoittajan mielipide: ei yleisön, naapurin, fanin tai kenenkään muun kuin kirjoittajan. Pidät mielipidettäsi Purplen hengettömyydestä faktana. Olet mielestäsi absoluuttisen oikeassa, koska koet sen näin itse. Tukea haet mielipiteellesi muiden käsitystäsi tukevista kommenteista ja jopa New Orleansin jazz- ja bluesluolista. Sanot: Omalta kohdaltani tähän lehtiartikkelissa olleeseen junttaus-kohtaan verrattava lausunto voisi olla vaikka todeta jonkin toisen ryhmän tutkimustuloksen olevan paskaa, koska itse olen asiasta eri mieltä. Jos teillä tutkimuksessa pelattaisiin mielipiteillä, niin sitten pelottaisi Suomen kansanterveyden puolesta. Sinä vertaat tieteellistä artikkelia arvioon, joka _on_ (kuinka paljon tätä pitää korostaa vielä?) kriitikon mielipidekirjoitus. Missä on muuten tutkimustulos, jonka mukaan Nazarethin musiikki on hyvää tai loistavaa? Koetit sitä jo kerran korostaa levymyynnillä, listasijoituksilla ja yhtyeen pitkällä uralla, mutta kun huomautin listoille kertyvän myös Smurffeja, sulatit tämän argumenttisi pois. Nazarethin kuten kaiken - musiikin hyvyys/huonous/mitäänsanomattomuus on lopulta kuulijan korvien välissä. Tämä on asia, jota et tunnu tunnustavan millään, vaan nostat koko ajan esille eri keinoja, joilla teet Nazarethin musiikista universaalisti kaikille hyvää ja sitä kautta mielipiteestäni väärän. Välillä ristiriitaisesti kuitenkin huomautat, etteivät kaikki tykkää, mikä näyttäytyy olevan muiden kohdalla ok mutta ei kriitikon kohdalla. Sen sijaan jatkat henkilökohtaisuuksilla. Ei puhuta enää arviosta vaan kriitikon asenteesta lukijoita kohtaan. Pidät kirjoittajaa ylemmyydentuntoisena olentona, koska hän a) ei välitä yleisön mielipiteestä ja b) nostaa esille arviossa joitakin yksityiskohtia. Lisäksi kriitikkona mielestäsi kirjoitan liian tarkasti ja seikkaperäisesti heterogeeniselle yleisölle. Kun totesin kärkevästi, että aliarvioit lukijakuntamme, sanoit minun keräävän kommentillani pinnoja itselleni. Mikko, sinä olet lukijakuntaamme. Mitä itsensä nostamiseen tulee, sanot seuraavaa: Tämä keskustelu on vain saanut sellaisen piirteen, että kun olet kriitikko/toimittaja/opettaja/jne, niin olet jo siltä pohjalta automaattisesti oikeassa, ja samalla minun mielipiteen voi heti pyyhkäistä vääränä ja turhana pois. Nyt siis joudun kaivamaan tämän koulutus kortin takataskusta ja hieman korottamaan pelissä käytettävää panosta. Anteeksi vaan, mutta tuo vaikuttaa epätoivoiselta teolta pönkittää omaa asemaasi tässä keskustelussa, varsinkin kun nimeät minut kriitikko/toimittaja/opettaja/jne:ksi. Aluksi nostit esille minun koulutukseni, ja hieman myöhemmin nostat oman (korkeamman) koulutuksesi esille. Laskelmoitua, sanoisin. Ja odottamatontakin, koska en uskonut, että alentuisit tällaiseen. Ehkä kyse on turhautumisesta, onhan tätä jo väännetty. Sanot, että panokset kovenevat, kun paljastit olevasi tutkija? Nytkö sinulla on mielestäsi enemmän substanssia sanoa mielipidettäni vääräksi, koska olet tutkija? Samasta syystä yritän puhua kansankielellä ja vältän kaikenlaista turhaa snobbailua (tai sivistämistäkö?), jonka tarkoitus on yleensä vain oman osaamisen korostaminen (tieteellinen kieli, mutta myös maininnat soittotekniikasta). Eli olet muita parempi, mutta lasket itsesi muiden tasolle yrittämällä puhua heille kansankieltä? Soittotekniikasta kertominen on mielestäsi snobbailua. Edelleen kysyn: onko kaiken sellaisen kertominen, mitä lukija ei välttämättä tiedä entuudestaan, snobbailua arviossa? Tämä on taas sen tason kommentti, mihin hieman aiemmin puutuin. Asenteesi on välillä selvästi ylenkatsova. Se ei ole hyvästä. Tosin kriitikot ovat monesti taitelijoiden puolelta jopa vihattuja ihmisiä, joten kaipa se koulussa on opetettu, miten kritiikki laaditaan ja asenne otetaan. Toisaalta, kai jonkinlainen tavoite on edes tunteiden herättäminen? Tyypiksi, joka tykkää provosoida, otat itse pieniä kuittailuja aika huonosti vastaan, ja muutat ne ylimielisyydeksi. Missään vaiheessa en ole kuitenkaan sanonut, että mielipiteesi on väärä, kuten sinä toitotat minulle. Päin vastoin. Useampaan kertaan olen todennut, että hyvä jos tykkäät ja tykkäsit. En esimerkiksi ole kyseenalaistanut (kuten sinä teit kohdallani) sitä, etteikö Nazarethista voisi tykätä. Minä en keikasta ja siellä kuulluista biiseistä pitänyt, ja sen kirjoitin arviooni. Sitten enemmän kysymys-vastaus-linjalle: Miten paljon voit dissata artistia, jos se kuitenkin tällä omalla ranking-listalla sijoittuu kohtuullisen ylös (oletan että siellä listan alapäässä tulee 99% muusta kamasta, sis. Radio nova artistit, sekalaiset iskelmäartistit, rnb sälät yms räppärit jne.. en sinun musiikkimakuasi tunne, mutta ihan arvaan tuollaisen mahdollisuuden). Nazareth tuttuudestaan huolimatta ei ole listalla yläpäässä. Ei tosin alapäässäkään. Se kelluu siinä "mitäänsanomattomat"-kategoriassa monen muun kanssa. itsesi sijoittuessa siihen keskelle tuomariksi. Tuomarin sana on laki, kriitikon sana on mielipide. Edelleen. Toisaalta, jos perustat arvion ainoastaan ennakko-odotukseen (ts. se oli huonompi kuin odotin), niin silloinhan tämä arvioinnin perustelu riippuu jo siitäkin, että hajosiko tietokone, jäikö auton katsastus menemättä läpi, oliko puolisolla pää kipeä jne ts. fiilis itsessään yhdistettynä artistin maineeseen ja siihen, mitä mahdollisesti etukäteen asiasta tietää. Turha yleistys sinulta. En puhunut, että arvio perustuu ainoastaan ennakko-odotukseen. Arvion tekeminen on inhimillistä toimintaa, en sitä kiellä. Arviossa arvotetaan. Mistä lähtien bluesissa on ollut sointuja liikaa? Onko se bluesin vika, jos siinä on vähän sointuja? Sekö tekee siitä huonon? Ei. Sitä e-kieltäkin voi räpätä siten, että se on mielenkiintoista. Tämä vaan oli mitäänsanomatonta...meidän keskustelussamme on sellainen suuri ongelma, että minä jankkaan mielipiteenäni, että Nazarethin musiikki oli mitäänsanomatonta, ja sinä koetat kyseenalaistaa tätä mielipidettäni sanomalla, että se on väärä mielipide. Sinusta Nazareth on paljon muuta. Kun asiaa katsoo vähän kauempaa, niin tajuaa, ettei asettelu ole kovinkaan hedelmällinen. Me voimme jankata tätä vaikka maailman tappiin saakka. Uusin Naz-levy on muuten kirjastossa menossa, pitää laittaa siitä varaus. (koska kritisoin koko ajan tätä maiden/metallica/nirvana ilmiötä. Tästä aiheesta voisi joskus myös käydä laajemman keskustelun.) (Mikä on Iron Maiden / Metallica / Nirvana -ilmiö?) Pointtini lienee ollut kuitenkin siinä, että vaikka Purplella on tällä hetkellä laajempi fanipohja, ei Naz silti kuulu yhdentekevien lokeroon suoraan. Ja minun pointtini on edelleen se, että vaikka Nazin fanikunnan laajuus olisi huomattavastikin suurempi, sen musiikki kuulostaa minulle yhdentekevältä. (Pakko taas tölvästä.. olisiko tekstille saanut lisää sitä kaivattua tilaa pienentämällä Gillanin kuvaa? Se kun täytti lähes puolet koko sivusta). (Meillä on määritelty juttupituudet. Niitä ei sovi ylittää.) Koetko niin, että ei voi olla kriitikko, jos ei hauku jotain tahoa? Pitääkö vaakakupin olla vähintään tasan, että puolet pahaa ja puolet hyvää? Voiko olla hyvää ilman että joku toinen on huonompi? Onko kyse uskottavuudesta? Miten paljon lämppärin olisi pitänyt venyä, että ajan/äänen/tilan rajoissa olisi saanut kriitikon puolelleen? Kukas se nyt puhuu alentavaan sävyyn? Mutta että keskustelu etenee eikä jää yksittäisten lauseiden umpikujaan, itsestään selvät vastaukset: voi olla kriitikko ilman, että haukkuu jotain tahoa. Vaakakuppia ei ole. Ei ole kyse uskottavuudesta vaan rehellisestä mielipiteestä. (jos molemmat olisivat olleet mielestäni huonoja, se olisi kirjoitettu niin - ja toisaalta, jos molemmat olisivat olleet mielestäni hyviä, sekin olisi tullut esille.) Lämppäri arvioidaan samoin kriteerein, mutta kuten sanottu, journalistisen tavan vuoksi yleensä vähemmin sanoin. Entäs se YUP:sta tehty arvio: Suomen paskin bändi? Eikös sekin jo todista sen, että kriitikkokaan ei saisi liikaa perustaa lausuntojaan pelkästään omiin mieltymyksiinsä. Siksi sen toin esille siinä 1. pitkässä viestissäni. Otitko tuon faktana vai mielipiteenä? Minulle tulee tuosta mieleen aikoinaan C-lehdessä (tai Mikrobitissä) ollut NNirvin arvio jostakin tietokonepelistä, joka kuului näin: Paska Commando-klooni. Onhan tuo tylysti sanottu, mutta jos kriitikko on sitä mieltä, niin sitten on sitä mieltä. Sinulla on sananvapaus. Se on etuoikeus, että elämme maassa jossa näin on, eikä minunlaiset pääse etukäteen muokkaamaan mielipidettäsi oikeaksi. Mitäpä tähän lisäämään. Paitsi, että nyt sinun ylimielisyytesi puskee yhä enemmän esille: pahoittelet, ettet pääse etukäteen muokkaamaan mielipidettäni oikeaksi. Kärjistäen koet siis olevasi niin oikeassa, että velvollisuutesi olisi oikoa mielipiteeni, mutta nyt olosuhteiden ollessa nämä et sitä voi tehdä. Itä-Saksaa ei ikävä kyllä ole, ja Venäjäkin puskee kohti sananvapautta. Sääli. Tuosta tulee jälleen esille myös missiosi: sinulla on tarve muuttaa mielipiteeni. Kun et etukäteen sitä voinut tehdä, koetat muuttaa sen jälkikäteen. Sananvapautta tosiaan. Minä: Siis sinun mielestäsi kirjoittajan omilla mielipiteillä ei arviossa pitäisi olla mitään virkaa, vaan koko arvio pitäisi perustaa siihen, miten yleisö keikalla viihtyy? Sinä: Ei. Menee venkoiluksi jo nyt. En vaivaudu vastaamaan tähän. Turhautuneen oloinen kommentti. Olisin sen vastauksen kaivannut, sillä aluksi syytät siitä, että en tiedä riittävästi, sitten siitä, etten pidä riittävästi ja että mielipiteeni ovat näiden edellä mainittujen asioiden vuoksi vääriä ja arvio pielessä. Et kuitenkaan vastaa siihen, mikä mielestäsi olisi oikea pohjatietous oikealle arviolle. Nyt syytät venkoilusta. Ja ylimielisyydestä. Heh. En ole Arska-fani, mutta Arskan plussaksi laskettakoon se, että tämä otti maassaan ensimmäisinä kantaa ilmansaasteiden ja ilmastonmuuttumisen puolesta. Arskan ansiosta Hummerista tuli rikkaiden suosima auto. Se on ympäristöystävällinen biili se. Lisäksi tyyppi lenteli yksityiskoneella aika estotta paikasta toiseen, sillä rahaa oli mutta aika oli rajallista...mutta tämä on sitten eri keskustelun paikka tulevaisuudessa. ...lyhyys ei onnistunut. Pitkähän tästäkin tuli. Laitat kuitenkin sen verran teräviä ja aiheellisiakin huomautuksia, että niihin on syytä vastata riittävän pitkästi. Kirjoitukseni terävästä sävystä huolimatta olen edelleen tyytyväinen, että tällainen keskustelu syntyi, ja että perusteltuja kantoja otetaan puolin ja toisin. Kiitos sinulle, Mikko. :) Jos tämä jatkuu vielä pitkään, pyydän sua kohta facebookissa kaverikseni ;) -Iikka "Hullukin hallitsee järjestyksen, mutta vain nero hallitsee kaaoksen" | |
| Mikko_-Procyon- 22.08.2008 20:29:28 | |
Heh.. Hyvä vastaus. Summa summarum: Olemme molemmat helvetin itsepäisiä ja pidämme kantamme. Nyt aion kuitenkin viettää viikonloppua, enkä ala vastaamaan tähän viestiin, siihen menisi nimittäin ikuisuus. Siinä on paljon kohtia, joihin pitäisi vastata pitkästi ja perusteellisesti (yllätys?) Harkitsen asiaa uudestaan vielä ensi viikolla. Uskon, että tiettyyn piikittelyyn on ollut molemmin puolin aihetta. Kuten aiemmin kuitenkin sanoin, että "vaikka tekstini on paikoin provokatiivista, en siltikään heittele täällä naama punaisena tavaroita". Tämä on tavallaan "kirjoitettua judoa", jossa koitetaan saada toista jonkinlaiseen niskalenkkiin ja heitettyä kenttään. Tunnustelua, sitomista, taivuttelua.. Tasaisen ottelun päätteeksi voittajaa tuskin julistetaan. Ei siis mitään henkilökohtaista, vaan ehkä pikemminkin yritys saada jostain "judotakin kauluksesta kiinni" ja kiepautettua mattoon. Että näin.. Miten muuten tunnistit varmuudella minut? Samalla nimellä kun löytyy ainakin 2 kitaristia (tunnistatko bändit vielä?) minun lisäksi. Kaikki löytyvät myös facebookista. -M Silver dollar forger | |
 SG__24.08.2008 00:34:19 (muokattu 24.08.2008 00:37:19) | |
Pakko kommentoida: Kohtapuoliin pitäisi postiluukusta kolista Blackmore's nightin uutuus - siinä pitäisi olla melodiaa eikä särökitarat raiskaa korvia :-D Blackmoren jälkituotanto on järjestäen silkkaa paskaa, kuka v*ttu jaksaa sitä plingplongho*oilua kuunnella? Larppausmusa lähtee lapsesta lyömällä... EDIT: janiin... olen ko. kitaristilta ottanut vaikutteita, mutta toi keskiaikaper*eily on ihan kuraa Henkka M. Sun muistolles me soitetaan... 30.07.06 | |
| SG__ 24.08.2008 01:04:20 (muokattu 24.08.2008 01:19:19) | |
Otitko tuon faktana vai mielipiteenä? Minulle tulee tuosta mieleen aikoinaan C-lehdessä (tai Mikrobitissä) ollut NNirvin arvio jostakin tietokonepelistä, joka kuului näin: Paska Commando-klooni. Onhan tuo tylysti sanottu, mutta jos kriitikko on sitä mieltä, niin sitten on sitä mieltä. Jep, kyseinen kommentti pelistä syöpyi mieliin aikoinaan. Nappulavuosina moinen kommentti vaikutti varsin vakavasti ko. pelin hankintaan. NNirvi ylitti oman jumaluutensa jopa c64-genressä tällä kommentilla. Näin "aikuisempana" pitää todeta, että onpa saatan*n mauton ja epäkurantti kommentti. Ja kyllä, en ole tähäänkään päivään mennessä kokeillut ko. peliä... (koska en edes muista pelin nimeä). Että "pikkasen" harkintaan näitä kakkapökäleitkuräkälötkö-kommentteja........ EDIT: piti mainita, NNirvi sai pitää kirjotuksensa ton kommentin jälkeen, ja itseasiassa lopetin MB:n tilauksenkin... EDIT2: Peli on muuten Who Dares Wins (joko 1 tai 2, jotka on loistavia kuuslankkupelejä!) ja NNirvi voi maistaa omaa paskaansa! Henkka M. Sun muistolles me soitetaan... 30.07.06 | |
| Musta Arkipyhä 24.08.2008 10:48:28 (muokattu 24.08.2008 10:50:21) | |
Pakko kommentoida: Blackmoren jälkituotanto on järjestäen silkkaa paskaa, kuka v*ttu jaksaa sitä plingplongho*oilua kuunnella? Larppausmusa lähtee lapsesta lyömällä... EDIT: janiin... olen ko. kitaristilta ottanut vaikutteita, mutta toi keskiaikaper*eily on ihan kuraa Pakko kommentoida: Lapsellista argumentointia.Koitahan aikuistua ja ehkä hieman laajentaa musiikkimakuasikin. Noi levyt sisältää helvetin hienoa akustista kitarointia. Koska Blackmore ei sinällään ole keskustelun aihe en viitsi jatkaa kinastelua teinien kanssa..Larppausmusa? Voi herranjestas tätä nykyajan nuorisoa. "I'm a free spirit baby - olen ilmainen väkevä alkoholijuoma,vauva" | |
| IikkaT 24.08.2008 20:17:07 | |
EDIT2: Peli on muuten Who Dares Wins (joko 1 tai 2, jotka on loistavia kuuslankkupelejä!) ja NNirvi voi maistaa omaa paskaansa! Olikin näköjään Battle Isle -pelin arvostelu C=lehdessä. Näin väittää Wikipedia. En jaksa kaivaa, löytyykö lehteä jostakin, joten ehkä tuohon voi luottaa. Who Dares Wins oli hyvä räiskintä. -I, joka pahoittelee, että viesti ei koske ketjun otsikkoa millään lailla. "Hullukin hallitsee järjestyksen, mutta vain nero hallitsee kaaoksen" | |
| Mikko_-Procyon- 25.08.2008 20:35:54 | |
Koetan olla lyhyt. Ei onnistunut. Minun vuoro yrittää. Tärkeä kysymys: Oletko mielestäsi kokenut jälleen vääryyden, koska yksi kriitikko on lausunut mielipiteensä, joka eroaa toisen kriitikon mielipiteistä. Kumpikin ei voi olla oikeassa? Tämähän on yksi perusteesi sille, miksi minun mielipiteeni on väärä. Hmm. Käsittääkseni en? Vääryyttä on tehty artistia kohtaan. Ei maailma ole minun mielipiteitä ennenkään tarvinnut. Lähtökohtaisesti kyse oli artikkelista itsestään. Se 1. pitkä viesti kannattaa kerrata, jossa pohditaan sisällön ristiriitaisuutta ja Naz linttausta. Kotona pöydälläni näkyy vieläkin isolla se otsikko aidosti innostuneet veteraanit, joka johtaa harhaan. Sieluttomuus + aidosti innostuminen.. ..ja rusinana pullassa se Nazarethin taidottomuus ja laimeus. Menee vähän samaan kategoriaan kuin joku kirjoittaisi vakavasti lehteen, että Saarioisen maksalaatikko on hyvää ruokaa, kotiruoka on tylsää ja mautonta siihen verrrattuna. Todennäköisesti tästäkin asiasta minulla riittäisi kommentoitavaa samaan tyyliin. Toinen tärkeä kysymys. Jos bändiin karkeasti voi suhtautua tykkään-ihan sama-en tykkää -akselilla, niin mikä noista antaa parhaan mahdollisen lähtökohdan bändin arvioimiseen? En tiedä. Parempi kun ei ajattele mitään, luulisin. Silloin kun Nightwish ei ollut vielä äärisuosittu, näin sen akateemisessa startissa. Olin pariin raskaampaan biisiin tykästynyt ja odotin keikalta aika paljon. Mitä se sitten tarjosikaan? Tylsää saman biisin kuuloista soittoa uudestaan ja uudestaan. Lähdettiin sitten sieltä kesken kaiken pois. Toisena vuonna viimeisenä esiintyjänä oli Dingo alkuperäisessä kokoonpanossaan. 80-luvulla se vaikutti pienen pojan mieleen ja innolla sitäkin olin katsomassa. Ei se huono ollut, mutta tylsä.. ja väsytti niin perhanasti, että nukkumaan piti lähteä. Kolmannella kerralla (ei kronologiaa) pääesiintyjänä oli 4R, jota oli etukäteen hehkutettu myös suhteellisen paljon. Kyseessä oli ehkä tylsin keikka mille olen koskaan osunut. Myös Egotrippi oli auttamattoman tylsä, koska odotin sen (muistaakseni) se on tosi jees biisin myötä hyvinkin erilaista keikkaa. Maija Vilkkumaa näytti ja kuulosti itseltään, kuten Miljoonasadekin. Positiivisia yllätyksiäkin on ollut samassa tapahtumassa vähintään saman verran. Etukäteen ajattelin skippaavani Aki Sirkesalon, koska en ko. henkilön musiikista ja olemuksesta pitänyt pätkääkään. Se sai silti yleisöön sen tarvittavan kontaktin ja oli ihan mukava keikka. Veeti & Velvets teki sen saman myös, en silloin edes tiennyt, kuka tai mikä tämä soittava artisti edes oli. Miksi näitä otan esimerkiksi? Jaa-a.. en tiedä, ehkä se että tapahtuma on ollut samalla areenalla kuin keikkakin nyt oli. Joku mielleyhtymä siihen on ilmeisesti alitajuisesti vaikuttanut. Pointti silti siinä, että tuolla tuli joskus opiskeluvuosina käytyä ja nähtyä monenlaista esitystä. Yleensä suurempia ennakko-odotuksia ei ole ollut. Seassa siis yllätyksiä ja pettymyksiä, mutta moni kuului silti siihen ihan sama kategoriaan. Jos ihan sama viesti välittyy työnantajalle jutuista läpi toistuvasti, niin kenkää kait siitä tulisi? Toimittajan on luonnollisesti näyteltävä ainakin kiinnostunutta. Jos vaikka musiikki olisi lähellä sydäntä, niin missä vaiheessa huvi/harrastus todellakin muuttuu työksi ja tietty kyynisyys alkaa paistaa kirjoituksista läpi? Voi ristus! Nytkin voisin olla lomalla, vaan on pakko mennä joku hiivatin Nazareth katsomaan. Sinä puhut koko ajan siitä, että etukäteinen mielipide on pahasta, koska silloin kritiikistä tulee väärin painottunut. Hyvin usein etukäteisoletus on vaikuttamassa kokonaiskuvaan. Itse olen odottanut joskus joltain keikalta uskomattomia fiiliksiä, mutta haaveeksi ne ovat jääneet. Ensimmäinen tällainen elämys on ollut, kun pohjalla oli YUP:n Outo elämä kiertueen Henrys Pubin legendaarinen keikka, jossa tunnelma oli todellakin korkealla. Seuraavalla kerralla odotukset olivat jotain epärealistista, mutta kun Clonen lavalle asteli Normaalien maihinnousu kiertueella oleva artisti, niin pettymys oli suuri. Vaikka tavoilleen poikkeavasti artisti kävi jopa 2 kertaa soittamassa encoret, ei mitään hienoja muistoja tästä keikasta jäänyt. Hyvä se oli, mutta odotin liikoja. Oma ennakkoasenne johti siis harhaan ja pahasti. Toinen tapaus voisi olla vaikka Osmos cosmos, jonka näin silloin siellä Virtasalmen festareilla 1997. En ollut tästäkään poppoosta mitään koskaan kuullutkaan, mutta show oli hauska ja soitto kulki. Hommassa oli tekemisen makua ja artistilla mukavaa. Odotukset olivat korkealla, kun Vuokatissa samainen teatteriryhmä asteli lavalle 10v myöhemmin. Pettymys oli suuri, kun vitsit olivat samat ja esitys todellakin kyllästyneen oloinen (tai sitten samat vitsit eivät vain naurattaneet enää itseäni). Odotin liikoja, pettymys tuntui siksi suurelta. (Ainoat, jotka keikasta näyttivät nauttivan, olivat Imatralaisia). Olet siis kärjistäen sitä mieltä, että kriitikon pitää tietää bändistä paljon ja tuntea kappaleet, mutta että hänellä ei saa olla mielipidettä ennakkoon. Silloinhan musiikin pitäisi olla jo aika hengetöntä, eikös? Miten musiikin hengettömyys ja mielipiteettömyys liittyvät toisiinsa? Jos minä joutuisin iskelmäkeikalle kriitikoksi, olisin takuulla ennakkoasennoitunut. Tilanteen ainoa pelastus olisi se nollautuminen, eli löytää jostain kyky kanavoida itsensä ihan sama asenteelle. Silloin ehkä löytyisi puolueettomampi näkökanta. Jos olisin fanina vaikka Nazareth keikalla, niin se arvostelu olisi myös mielipiteeltään vääristynyt. Silloin pitäisi kirjoitella pykälää yleisemmältä tasolta ja verrata soittoa aiempiin kokemuksiin. Vaikka ikä näkyisi ja tuntuisi, ei se siltikään tarkoittaisi että kyseessä on huono esitys. Aina voi mennä katsomaan teinibändien testosteroni/estrogeeniuhoa, jos ei vanha karisma miellytä. En ajatellut, että käytät taustaani asiana, josta näpäyttäisit, vaikka siihen nyt sorruitkin. Tausta-ajatuksena on se, että olet hommaan koulutettu täsmätoimittaja, etkä kesätyöläinen treenaamassa ammattiin. Odotusarvot ovat aina erit. Käänsit keskustelun alusta saakka henkilökohtaisiin ominaisuuksiini. Minä en ottanut sinua ihmisenä esille, koska tämän keskustelun ei pitänyt koskea meitä henkilöinä. Hei! Sinä olet se julkisuuden henkilö, joka olet omalla nimelläsi esillä ja oman nimesi takana painetun sanan kirjoittajana! Sinun mielipide, sinun teksti, sinun persoona jne jne.. minä olen vain periaatteessa massaan kuuluva anonyymi lukija, joka kuitenkin on foorumeilla/netissä liikkeellä tunnistettavana hahmona (joka on valitettavan harvinaista nykyään). Mielestäni jos jotain sanoo, niin sen pitää olla allekirjoitettavissa omalla nimellä, ettei se mene anonyymiin provoiluun ja huuteluun. Sellaisessa ei ole mitään mieltä, enkä itse ainakaan anonyymeille vaivaudu vastaamaan kovin perusteellisesti. Mutta tässä tapauksessa sinä olet kuitenkin se julkisuudenhenkilö, jota nyt koetellaan lukijoiden (tai ainakin yhden lukijan) toimesta. Mistä lähtien kriitikot ovat alkaneet kohdentamaan kritiikkiään lukijoihin? Minunkin pitäisi periaatteessa kuulua tähän kasvottomaan massaan täällä. Roolitit minut tietämättömäksi Purplen faniksi. Kyseessä on tekstistä välittynyt mielikuva? Sekö on väärin, että mielikuvia syntyy? Ehkä tämän keskustelun yksi tarkoitus on myös avartaa kirjoittamasi tekstin sisältöä, mihin se palstatila ei lehdessä riittänyt. Itsesi roolitat koko lukijakunnaksi, jota on kohdeltu väärin. Kuten äsken kirjoitin, kasvotonta massaa. Ja kuten aiemmin joko kirjoitin tai aioin kirjoittaa: ..että joku hullu täällä maakunnassakin lukee nuo jutut tarkkaan ja jaksaa niistä pitää elämää. Tämä tarkoittaen sitä, että ihan mitä tahansa ei voi kirjoittaa ilman että joku siitä ääntään korottaa. Muutenhan se olisi sitä pelkäämääsi ja mainostamaasi lukijoiden aliarviointia. Nyt sanot, että minä roolitan sinua. Massojen kalastelu -väitteesi hämmästytti jo kovasti - ja yhtä aikaa sai miettimään, että emme todellakaan aina lue toisiamme oikein, tarkoituksella tai tahattomasti. Voi veljet kun olisikin aikaa kirjoittaa selkokielisiä viestejä.. Jos nyt menee 2h yhden viestin laatimiseen, niin ymmärrettäväksi tekeminen vaatisi vielä lisää perusteellisuutta. Arvataan että ajallinen tarve kasvaisi neliössä. Valitettavasti muutkin tehtävät on tehtävä, joten siihen ei löydy rahkeita. Massojen kalastelu osion ajatus oli siinä, että tietyillä sanakäänteillä ja lausevalinnoilla voi esim. täällä foorumilla koittaa kääntää muiden mielipiteet puolelleen. Tai ainakin enemmistön. Jos Purple-threadissa on kriittinen Purplea kohtaan, niin silloin ollaan kyllä heikoilla hangilla. Helpompi on puolustaa artistia ja viedä pisteet kotiin. Sinä hyökkäsit alun perin arviotani vastaan. Se määrittelee jo pitkälti tämän keskustelun suunnan ja tyylin: voit heitellä piikkejäsi mukavasti suojasta, minä olen tässä ammattini puolesta vastaanottajana. Olen omalla nimelläni pelissä, eli en ole anonyymiuden suojassa. Olen tunnistettava hahmo, joka on myös vastuussa sanomisistaan. Jos olisin anonyymi huutelija, niin todennäköisesti viestien sisältö olisi pitkälti sitä alatyylistä huutelua ja joutavaa haihattelua, mitä foorumit ovat nykyään täynnä. Se, että olen hyökännyt arviotasi vastaan, on totta. Jos niin en olisi tehnyt, niin tätä keskusteluakaan ei olisi. Toisaalta, miksi heittäydyt nyt marttyyriksi? Tästä lähtökohdasta olen sinulle maali, jota koettelet ja kyseenalaistat. Olet artikkelin ainoa kirjoittaja, joten kyllä. Jos kyseessä olisi usean kirjoittajan artikkeli, kovistelisin varmaankin useampaa tahoa. 1) En tiedä riittävästi Nazarethin musiikista. 2) En pidä riittävästi Nazarethin musiikista. 3) Arvio ei ollut tasapuolinen Purpleen nähden. Sen lisäksi päätit, että olen Purplen fani tietämättä minusta juurikaan mitään. 1) Väite, että musiikki on/oli mitäänsanomatonta blues-junttausta (vrt. vaikka kehumasi Purplen Into the fire, joka on tyylilajiltaan hyvinkin lähellä) on minun (ja monen muunkin mielestä) väärä. 2) Tämä väite on aiheyhteydestä irrallaan, joten sitä en ala kommentoimaan. 3) Ei niin. Perusteluja olen kertonut jo monta viestiä. 4) Jostainhan sitä on lähdettävä liikkeelle. Hehkutus oli sitä luokkaa + fakta-artikkeli ennen itse tapahtumaa, että johtopäätös tuli tehdyksi. Ajattelen, siis olen. Argumentoit kirjoitustyyliäni sillä tietämyksellä, jonka tutkijana olet saanut kirjoittaessasi tieteellisiä artikkeleita medioihin. Tein vain vertauksen siihen, millainen olisi oma vastaava virheeni. Oletko sinä kirjoittanut tieteellisiä artikkeleita? Jos et, niin olisin voinut tietenkin perustella tuon kohdan paremminkin. Sotket kuitenkin käsitteitä koko ajan. Paljon asiaa, vähän aikaa. Pakko kuitenkin yrittää. Kyse ei ole sotkemisesta, vaan siitä että haluaa koittaa edes jotenkin paketoida kohtuullisessa ajassa ajatuksiaan luettavaan muotoon. Minun ilmaisu ei ole sitä kaikkein yksinkertaisinta, vaikka siihen pyrinkin. Ehkä kyse on välillä siitäkin, etten tahdo rautalangasta alkaa taivuttelemaan viestejäni. Se kun on myös sitä lukijan aliarvioimista. Tieteellinen artikkeli on objektiivinen tuotos, joka perustuu tieteellisiin faktoihin. Niin on. Mutta tieteessäkin esitetään kritiikkiä. Sitä koitin sanoa. Kritiikki pitää vain olla laajasti perusteltua ja väitteelle tulee olla myös tukea ja näyttöä. Arvio on subjektiivinen tuotos, joka perustuu perehtyneisyyteen ja mielipiteeseen. Arvio ei ole fakta, vaikka kovasti sen sellaisena haluatkin lukea huomautuksistani huolimatta. Kyllä arviollakin tulee olla faktapohja. Muutenhan se voi olla ihan mitä tahansa. Levynkin voisi arvioida vaikka mielipiteen ja kansien ja biisien nimien perusteella silloin. Vähän sama olisi arvioida musiikki ja lavashow erikseen. Laittaa vaikka kuuro katsomaan Naz/Purple keikka, jonka jälkeen hyvä mieli jäi lavashowsta, musiikin ollessa no.. vähän mauton vertaus, joten se siitä. Arvio on kirjoittajan mielipide: ei yleisön, naapurin, fanin tai kenenkään muun kuin kirjoittajan. Mikä sitten erottaa sen, ettei näitä mielipidepalstan juttuja julkaista uutisina, jos niillä ei ole ns. faktapohjaa? Kyseessähän on mielipide, joka on samalla myös arvio jostain. Mielestäni se palsta, missä juttu julkaistiin, on näitä kevyitä uutisia, jolloin uutiseen pitäisi sisältyä myös yleisempääkin informaatiota kuin vain mielipidettä. Pidät mielipidettäsi Purplen hengettömyydestä faktana. Olet mielestäsi absoluuttisen oikeassa, koska koet sen näin itse. Tukea haet mielipiteellesi muiden käsitystäsi tukevista kommenteista ja jopa New Orleansin jazz- ja bluesluolista. Määrittele ensin käsite fakta. Minä en mielellään missään, enkä koskaan ala määrittelemään mitään asiaa faktaksi. Jos näin jossain olen tehnyt, niin siinä olen kirjoittanut väärin ja epähuomiossa. Tästä olen tapellut/keskustellut/kiistellyt ennenkin eri keskusteluissa eri foorumeilla. Ehkä googlella löydät nekin. Faktaan vetoaminen on mielestäni tiedon rajallisuuden merkki.. mutta tämä menee vähän turhan filosofiseksi, jos siitä aletaan tässä käydä tarkempaa keskustelua. Anteeksi vaan, mutta tuo vaikuttaa epätoivoiselta teolta pönkittää omaa asemaasi tässä keskustelussa, varsinkin kun nimeät minut kriitikko/toimittaja/opettaja/jne:ksi. Kaikki eivät ole googlettaneet minun taustoja (ketä se nyt oikeasti edes kiinnostaa). Enkä tiennyt sinunkaan niin tehneen. Viesteissäsi oli hieman aistittavissa sellaista.. hmm.. no okei, olet opettaja, niin opettavaa sävyä. Tietyn pisteen jälkeen siitä tulee kuitenkin jo saarnaavaa. Kun on tottunut ottamaan asioista laajasti selkoa, niin se pelkkä faktan nimeäminen ei riitä, vaan kaikki pitää pystyä perustelemaan ja riittävän laajasti. Jos pelkällä koulutustaustalla tms. pystyy nimittämään oman mielipiteensä/tiedon oikeaksi, niin tällaisessa tilanteessa on pakko vähän paljastaa myös omia taustojaan. Eli että en ole enää massateini, joka uhoaa ilman suurempaa päämäärää. Enkä ole myöskään enää lukiolainen, joka luulee tietävänsä kaikesta kaiken (juu-u.. lukiossa valitettavasti opetetaan tuohon. Itsekin luulin joskus tietäväni kaikesta kaiken, mutta valitettavasti se on harhaluulo ja se karisee ajan myötä. Sori vaan lukiolaiset). En tiedä onko se nyt niin epätoivoista, mutta kyllä siinä tarkoitus oli todellakin pönkittää omaa asemaa. Muistaakseni kirjoitin jotain tilanteen tasaamisesta, eli koen meidän voivan käydä keskustelua tasavertaisesti. Olemme kumpikin koulumme (lähes) käyneet. Aluksi nostit esille minun koulutukseni, ja hieman myöhemmin nostat oman (korkeamman) koulutuksesi esille. Täh? Jos olet opettaja ja journalisti, niin eikös sinulla ole tuplatutkinto? Itselläni on jatkotutkinnon tekeminen vielä kesken, joten en ole ainakaan vielä sinua korkeammalla asteella. Ja nykyäänhän näitä jatkotutkintojakin tehtaillaan sellaista tahtia, ettei tuo nyt mitenkään maailmoja mullistava juttu kuitenkaan ole. Pakollinen paha lähinnä. mutta ymmärrät varmaan sen, että yleisin foorumeilla kuultu kommentti vastapelurista lienee se, että nuoriso huutelee tai jotain sinne suuntaan. Tässäkin threadissa se on jo kuultu. Kai se on itsensä eriarvoistamista, kun haluaa tuosta huutelusta ja nimittelystä erikseen. En ymmärrä, mitä pahaa siinä suoranaisesti on. Paheksuttavampaa on esim. känni-ääliönä huutelu. Laskelmoitua, sanoisin. Kuten sanoin.. tämä viestiketju on verbaalista judoa. Kokeilua ja tarkkailua. Tavallaan myös kuin shakkia, jossa pitää osata hieman arvailla mitä vastapuoli seuraavaksi sanoo. Toisaalta myös osata johdatella keskustelua sellaiseen suuntaan, josta voi ottaa voittoon tarvittavia pisteitä (mielipideasioissa ei ole voittajaa, joten vertaus judosta ja voitosta ei ole hyvä). Ja odottamatontakin, koska en uskonut, että alentuisit tällaiseen. Ehkä kyse on turhautumisesta, onhan tätä jo väännetty. Oho? Minä runttasin viimeksi ja nyt tuli vastarunttaus. No, olkoot.. en alennu tästä enää mihinkään vaan ylennyn olemaan hiljaa. Sanot, että panokset kovenevat, kun paljastit olevasi tutkija? Tutkija on ammattinimike. Minun ammatilla ei ole mitään tekemistä tämän keskustelun kanssa. Siitä voidaan puhua yv-puolella, jos haluat ammateista ja ammatinvalinnoista yms keskustella. Tylsä aihe, johon monet sortuvat kaljamukin äärellä. Itse pidän työt töinä ja huvit hupeina. Tätä tukemaan voin kertoa sen, että hain aikanaan luonnontieteitä lukemaan siksi, koska pidin/pidän kalastuksesta. Halusin myös kalojen kanssa puuhailla työkseni (ja siksi mm. journalistiikka sai jäädä). Jo opiskeluaikana tajusin silti sen, ettei mieluisinta harrastusta saa kokea työksi. Silloin elämä menee pieleen, jos vapaa-aikakin on yhtä työtä. Siksi piti tehdä valinta johonkin tarpeeksi mielenkiintoiseen ja motivoivaan aiheeseen. No, tämä ei liity todellakaan mitenkään aiheeseen. Tulipahan vain sanottua. Nytkö sinulla on mielestäsi enemmän substanssia sanoa mielipidettäni vääräksi, koska olet tutkija? Jos keskustelua olisi jatkettu ensimmäisen provoviestisi tyyliin, niin keskustelu olisi mennyt teinihuuteluksi, anonyymiksi provoiluksi ja suunsoitoksi. Nyt tässä edes yrittää olla hieman sivistyneempi ote ja se myös kannustaa jatkamaan sitä yhä. Ehkä siis tuo taustojen tietäminen pakottaa käyttäytymään näennäisesti asiallisemmin? Koetko itse niin? Erikoista tässä on silti se, että koitat syyllistää minua hivenen siitä, että hyökkään sinun mielipidettäsi vastaan. Jos mitään kritiikin kritiikkiä ei sanottaisi, se antaisi vapauden laukoa mitä sattuu, miten sattuu, mistä sattuu.. ja kansa tyytyväisenä hyväksyisi kaiken. Kriitikon arvostelu on jopa velvollisuus! Niin tulisi kaikkien tehdä. Eli olet muita parempi, mutta lasket itsesi muiden tasolle yrittämällä puhua heille kansankieltä? Höpsis. Tiedät itsekin, mitä tarkoitin tuolla. Olet varmaan huomannut, ettei tiedeslangi ja hankalat sivistyssanat aukea, jos aiheeseen ei ole perehtynyt. Moni tiedemies ei edes huomaa sitä, että puhuu kohdeyleisönsä ohi. Siitä kielestä tulee rutiini ja sitten ihmetellään kun kukaan ei tajua mitä se siellä horisee. Se on taito se, että osaa sanoa vaikeitakin asioita ymmärrettävästi. Tätä tarkoitin ja sinä koitit kääntää sen minua vastaan, että olisin itse joku ylimys. Jostain syystä tiedeslangin osaamista ja koulutusta pidetään tässä maassa vihollisena. Tuokin mokoma latvakakkonen luulee olevansa jotakin.. se ny s*atana viimeisenä tästäkään mitään tietää jne.. Tähän jatkoksi voisi vetää vaikka politiikankin mukaan keskusteluun, mutta ehkä se pidetään ulkona. Tulisi liian raflaavia kommentteja helposti. Aiheen vierestä: miksi Suomessa älykkyys muuten on tabu? Jos joku sanoo olevansa älykäs, niin sitä pidetään huonona ihmisenä. Vastikään Mensan listat tulivat julki, niin heti alkoi kauhea melu sen tiimoilta. Ihan kuin jäsenet olisivat halunneet pitää listan piilossa häpeillen. Samaan aikaan lihaksia ja viinansietokykyä yms. arvostetaan. Tämä asennekasvatus alkaa jo ala-asteella, kun luokan hikarin reppu heitetään varaston katolle ja pipo puun oksalle. Soittotekniikasta kertominen on mielestäsi snobbailua. Edelleen kysyn: onko kaiken sellaisen kertominen, mitä lukija ei välttämättä tiedä entuudestaan, snobbailua arviossa? Ei, mutta ensin haukut samaa tekniikkaa hyödyntävän kitaristin ja sitten kehut toista ko. tekniikasta. Erikoisen tekniikan tietäminen nimeltä on mielestäni oman osaamisen korostamista, ts. snobbailuakin. Toisaalta.. onko se tekniikka nyt edes kovin erikoinen? Tyypiksi, joka tykkää provosoida, otat itse pieniä kuittailuja aika huonosti vastaan, ja muutat ne ylimielisyydeksi. Jos minä olen hyökkääjän roolissa, ts. olen alkanut kritisoimaan toisen kirjoitusta, niin silloin tämä roolini ei suoranaisesti ole ottaa vastaan kuitteja. Se, että puolustaudun piikittelyltä ja lisään puita hiillokseen, ei suoranaisesti kerro mitään kyvystäni ottaa vastaan kuitteja. Onko mielestäsi niin, että kuitit otetaan vastaan häpeillen ja vetäydytään murjottamaan niiden kanssa? Itse koen ne keskustelussa sellaisiksi kohdiksi, jotka pitävät aiheen käsittelyä yllä. Voithan sinäkin mieltää sen minun heittämän Luokattoman huono arvio kommentin kuitiksi, jonka olet minun mielestä ottanut huonosti vastaan Missään vaiheessa en ole kuitenkaan sanonut, että mielipiteesi on väärä, kuten sinä toitotat minulle. Ensin kiistät kommenttini sillä, että kyseessä on mielipidekirjoitus. Tähän voin sitten vain vastata, että mielipiteesi on väärä. Ja nyt sitäkään ei enää saa sanoa. Eli asiasta käytävä keskustelu on siis turhaa, koska olet absoluuttisen oikeassa? Hmm.. mistä luulet, että tuo ylimielisyyskommentti on lähtenyt liikkeelle? Ja mitä merkitystä minun mielipiteelläni on, koska en ole sitä lehteen painattanut (uutisena)? Tämä on vain foorumilla keskustelua, johon kuuluu tietty provoilu ja piikittely ks. judovertaus, jota käytin aiemmin. Nazareth tuttuudestaan huolimatta ei ole listalla yläpäässä. Ei tosin alapäässäkään. Se kelluu siinä "mitäänsanomattomat"-kategoriassa monen muun kanssa. Toivottavasti et kuitenkaan tulevaisuudessa aina turvaudu kirjoittamaan arvosteluissasi kaikkea kuulemaasi mitäänsanomattomaksi. Se on liian helppo oikotie, kun pitäisi miettiä asiaa tarkemmin. Uusin Naz-levy on muuten kirjastossa menossa, pitää laittaa siitä varaus. Cdon.comissa se on 9.90e näemmä. Itse tilasin sieltä Purplen platinum collectionin (3cd) hintaan 12.90e posteineen. Nyt on eka Purplekin sitten ostettu. Offtopic.. sanokaas fanit, mikä DVD on lähinnä tätä nyt nähtyä settiä? Olen ostanut aina nähdyn artistin mahdollisimman samankaltaisen keikkatallenteen muistoksi. Onko tältä 40v tourilta DVD-levyä ja onko mahdollisesti tulossa? (Mikä on Iron Maiden / Metallica / Nirvana -ilmiö?) (Tällä tarkoitan sitä, että näitä artisteja ei saa edes kritisoida. Näitä artisteja on jokainen valtamedia tulvillaan ja kaikkea näiden tekemää käydään läpi väsymättä ja ymmärretään eri kausien piirteitä. Kaikki näiden tekemä on uutta ja aitoa, eikä sitä sovi kyseenalaistaa. Jopa Metallican versio please dont judas me:stä on parempi kuin sen alkuperäinen versio ja vielä parempaa sehän on Metallican biisi. Artisteja tulee kuunnella, tai henkilö ei ole vakavasti otettava. Kaikki levyt on omistettava ja parhaana on pidettävä varhaiskauden tuotantoa. Suuri enemmistö on näistä artisteista kiinnostunut, jolloin kaikkien loppujenkin mielipide tulee olla yhteneväinen sen kanssa. Kaikki vastaväitteet on väärää tietoa ja turhaa mielipidettä. On soveliasta avata jokaiselle foorumille erikseen oma thread, kun joku Metallica/Iron Maiden jäsen edes pieraisee studiossa. Tästäkin tapahtumasta julkaistusta officialbootleg-nauhoitteesta tulee myyntilistahitti ja fanit haluavat sen itselleen hinnalla millä hyvänsä. Suoritusta arvioidaan ja pidetään sitä keskitasoisena, muttei varhaiskauden veroisena jne jne jne jne. Tätä samaa tarinaa jatketaan vaikka 20 sivua, niin ymmärrät mitä tarkoitan tuolla ilmiöllä). Otitko tuon faktana vai mielipiteenä? Faktoista aiemmin enemmän. Minulle tulee tuosta mieleen aikoinaan C-lehdessä (tai Mikrobitissä) ollut NNirvin arvio jostakin tietokonepelistä, joka kuului näin: Paska Commando-klooni. Onhan tuo tylysti sanottu, mutta jos kriitikko on sitä mieltä, niin sitten on sitä mieltä. NNirvi oli lähes puolijumala aikoinaan. Vain NNirvin arvostelut olivat oikeassa, muiden tekemillä oli vähemmän merkitystä. Näitä mustavalkoisia peliarvio-lehtiä luettiin puhki asti. Nykyään lähinnä naurattaa Buggy Boyn saamat 10 10 10 (graffat, äänet, pelattavuus --- muistaakseni). Who dares wins oli commando-klooni, jossa ukko meni lähes 1:1 samat kentät läpi, mutta eteni onnettoman hitaasti. Tulihan sitä pelattua, mutta myös menetettyä hermot siihen. Battle Isle taas kuulostaa täysin vieraalta. Ja jos tuo peli minulla jollakin levyllä on ollut, niin en edes muista sitä. Silloin NNirvi on arviossaan osunut täysin oikeaan. C64 emulaattorin game databasesta en tuota myöskään löytänyt, joten harmikseni en päässyt sitä myöskään testaamaan. M.U.L.E. on yhä hyvä peli. pahoittelet, ettet pääse etukäteen muokkaamaan mielipidettäni oikeaksi. Tätä kohtaa mietin kauan, koska se on liian helposti ymmärrettävissä väärin. Ja heti se sitten meni ymmärtämään sen väärin. Tarkoitin siis sillä sitä, että jos minunlaisen mielipiteen omaava taho olisi päättämässä sensuroidussa maailmassa, niin sinun väärä mielipiteesi olisi poistettu jutusta. Ei siis sillä, että MINÄ olisin halukas olemaan päätoimittaja, joka sairaalloisen naurun säestämänä muokkaisi juttujasi uuteen uskoon. Tuosta tulee jälleen esille myös missiosi: sinulla on tarve muuttaa mielipiteeni. Turhaa spekulaatiota, koska ymmärsit väärin. Omalta osaltani tuo oli huonosti kirjoitettu lause, enkä jaksanut sitä preview-vaiheessa enää alkaa muokkaamaan. Et kuitenkaan vastaa siihen, mikä mielestäsi olisi oikea pohjatietous oikealle arviolle. Kadehdittavaa, että jaksat peilata viestejä kaikkia varhaisempiakin vastaan. Itse en ole jaksanut tarkistaa, että oletko vastannut kaikkiin oleellisiin kohtiin. Uskon ja luotan niin. No sanotaan nyt vaikka niin, että mitä rankemmin haluaa artistin lytätä / nostaa taivaisiin, sitä parempi pitää olla pohjatietous. Jos pohjatietous taas menee fani-asteelle, niin silloin tulee kritiikin olla myös sopivalle asteelle asetettua. Huomasitko muuten, että The Newz levyä arvioidessani annoin levylle loppuarvosanassa erikseen faniarvosanan ja muuten vaan arvosanan? Keikkakritiikki oli myös kirjoitettu omalta osaltani kriittisesti, ei mitenkään ylitsevuotavaa siirappia ja kritiikki oli sen verran tiukkaa fanin tekstiksi, että jopa sinä käytit sitä minua vastaan. ..lyhyys ei onnistunut. Eikä lyhentäminenkään. Sinun vuoro. Laitat kuitenkin sen verran teräviä ja aiheellisiakin huomautuksia, että niihin on syytä vastata riittävän pitkästi. Kirjoitukseni terävästä sävystä huolimatta olen edelleen tyytyväinen, että tällainen keskustelu syntyi, ja että perusteltuja kantoja otetaan puolin ja toisin. Samoin. Heittelenkö sulle virtuaaliplektroja ja rumpukapuloita? (heh) See you next time. Thank you and good night! Jos tämä jatkuu vielä pitkään, pyydän sua kohta facebookissa kaverikseni ;) Hei.. älä yllytä kommentoimaan ristiriitaisuuksista: pitkään kohta ;) -Mikko Silver dollar forger | |
| Mikko_-Procyon- 26.08.2008 11:58:06 (muokattu 26.08.2008 12:33:53) | |
Tasapuolisuuden nimissä mainittakoot, että melko monet ovat pitäneet Nazarethin keikkaa Perthissä (UK) nyt heikkona esityksenä. Dan on näyttänyt ja kuulostanut huonovointiselta. Väsymystä vaiko tauteja, mistäpä näitä tietää. Silver dollar forger | |
| Mikko_-Procyon- 29.08.2008 09:54:04 | |
Ja tässä review siitä Perth-keikasta: http://www.perthshireadvertiser.co. … ds-hailed-a-success-73103-21600831/ Huomattavaa on se, että biisikuvauksissa sanotaan sana "melodinen". Ja Jimmy Murrison nostetaan esille juuri soolojensa vuoksi. Dan McCafferty saa taas kritiikkiä osakseen, koska herra on ilmeisesti ollut hivenen maistissa. Silver dollar forger | |
| Mikko_-Procyon- 31.08.2008 23:52:11 | |
http://www.kkdowning.net/Reviews/reviews.htm EIpä tuo tuollakaan saanut nyt niin kovin kovaan tuomiota keikasta.. Mielestäni tämäkin menee vähän enemmän sen yleisen käsityksen puolelle, kuin tuo keskustelun kohteena oleva arvio. Silver dollar forger | |
| Mikko_-Procyon- 03.09.2008 15:31:35 | |
Spämmätään nyt vielä yksi uutinen, jonka unohdin mainita aiemmassa keskustelussa. Tämä "mitäänsanomattomaksi" tuomittu kitaristi Murrison on saanut Gibsonilta _oman_ Les Paulin mallin. Ei liene ihan yleisin kunnianosoitus? Silver dollar forger | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)