Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Tämä The Day That Never Comes on kyllä alkanut toimia niin hyvin, että meinaa pää hajota! Aivan loistava biisi. James on löytänyt saman sielukkuuden lyriikoihinsa mitä aiemmilla levyilla on totuttu. Toi hammer-on riffi on myös aika makee. Varsinkin kun se on vielä Jamesin soittama. En oikeastaan keksi biisistä mitään pahaa sanottavaa. Parhaita Metallican biisejä 20 vuoteen, ellei jopa ikinä. Odotukset levyn suuntaan nousi 150 prosenttia. Cyanide ei ole oikeastaan iskenyt ollenkaan, mutta tämä toimii ja täysillä. Tänään on ilmeisesti vuorossa sitten maistiainen Unfogiven kolmosesta. Saas nähdä mitä sieltä tulee. Aikaisemmat klipit ovat kuulostaneet suht hyviltä.
 
Enpä olis uskonut, että Metallica saa enää ikinä mitään näin hyvän kuuloista aikaan.
 
Edit: Olenko ainoa, vai olisiko jonkun muunkin mielestä The Day ollut loistava Unforgiven III?

Edit: Olenko ainoa, vai olisiko jonkun muunkin mielestä The Day ollut loistava Unforgiven III?
 
Kyllähän siinä on vähän Unforgiven-henkisyyttä eli olisi varmasti toiminut silläkin nimellä. Toivotaan että oikea U3 on sitten vielä piirun verran parempi :)

Mä en ole vieläkään pystynyt kuuntelemaan "Metallica" -albumia alusta loppuun yhdeltä istumalta.
 
Saanko kysyä mikä tästä levystä tekee niin vastenmielisen, että et sitä pysty kuuntelemaan? Mun mielestä tällä levyllä on asiat juuri hyvin, biisit sopivan mittaisia ja monipuolisia ja saundit ihan pirun hyvät. Eikä se loppujen lopuksi monien biisien kohdalla edes edellisistä levyistä poikkea tyyliltää valtavasti. Toki se, että siellä on ne hittibiisit ottaa varmaan osaa ihmisistä pattiin, mutta so not. Mun mielestä selkeesti parempi levy kuin kill 'em all, vaikka sekin on levynä erittäin kova.
 
Tuntuu vaan, että metallican kuuntelijoiden keskuudessa on muotina olla kuuntelematta 80-luvun jälkeistä tuotantoa ihan sillä periaatteella, ettei ole tarpeeksi kova rok-äijä jos kuuntelee country-metallicaa.

Eikä se loppujen lopuksi monien biisien kohdalla edes edellisistä levyistä poikkea tyyliltää valtavasti.
 
Nyt olen kyllä eri mieltä. Koko yhtyeen genrehän vaihtui nimikkolevyn myötä. Ehkä jossain Through the Neverissa ja Of Wolf and Manissa on jonkinlaista thrash metallin häivää riffiensä puolesta, mutta muuten se on kaikkine progeiluineen levyltä lähes täysin poissa. Mun korvaan musta albumi on aivan hard rockia perinteisine biisirakenteineen ja tarttuvine melodioineen.

Jos ei nyt Loadeihin ihan hirveästi jaksa panostaa, niin kannattaa edes antaa ainakin näille kahdelle biisille mahdollisuus, koska ne ovat minun mielestä yhtyeen parhaimmistoa: Bleeding Me ja Outlaw Torn. Livenä toimivat varsinkin, erityisesti nämä S&M-vedot:
 
http://www.youtube.com/watch?v=A6Mn6GxR0Xk&fmt=18
http://www.youtube.com/watch?v=rBnJGeivjDU&fmt=18

Nyt olen kyllä eri mieltä. Koko yhtyeen genrehän vaihtui nimikkolevyn myötä. Ehkä jossain Through the Neverissa ja Of Wolf and Manissa on jonkinlaista thrash metallin häivää riffiensä puolesta, mutta muuten se on kaikkine progeiluineen levyltä lähes täysin poissa. Mun korvaan musta albumi on aivan hard rockia perinteisine biisirakenteineen ja tarttuvine melodioineen.
 
Mun mielestä metallica ei oo soittanu thrässiä ekan levyn jälkeen.

Mun korvaan musta albumi on aivan hard rockia perinteisine biisirakenteineen ja tarttuvine melodioineen.
 
Itse en pidä kyllä ainakaan seitsemää biisiä levyn 12:sta hardrokkina, vaikka onhan ne yksinkertaisempia ja lyhyempiä, kuin melkein kaikki aiemmat biisit. Loadeilla on sitten enempi sitä kamaa.

Ihan OK Southern Rock, yms vaikutteisia hevilevyjä ne Load:t on.... Tosin ei mitään mullistavaa. Esim. COC:n levyt ovat samantyylisessä genressä kuitenkin sen verran laadukkaampaa tavaraa, että ei noita Loadeja oikein silti tee mieli kuunnella, kun niin paljon parempaakin on tarjolla...

7. The Unforgiven III
 
....
Theres nowhere else I can run to
Oh I will hide within her
Theres nowhere else I can run to
Shes wretched but she comforts me
When the night goes hellbound and the moon does resurrect the night
When the sun goes hellbound and the moon does resurrect the night
 
How can I be lost, if Ive got nowhere to go
How can I blame you, when its me I cant forgive
...
 
Tuossa pätkä Unforgiven III:sen sanoja jotka löysin metallicabista. Eli siis "when the night goes hellbound" on Unforgivenistä. En tiedä sitten onko nuo vaan jonkun spekulointia miten se voisi mennä noiden FOTWien perusteella vai oikeen faktaa.

Tuossa pätkä Unforgiven III:sen sanoja jotka löysin metallicabista. Eli siis "when the night goes hellbound" on Unforgivenistä. En tiedä sitten onko nuo vaan jonkun spekulointia miten se voisi mennä noiden FOTWien perusteella vai oikeen faktaa.
 
Tuossa on vain yhdistetty noita eri lyriikoita yhteen, joita on videoista kuultu =P

Tuo liveversio kuulostaa mun korvaan paljon paremmalta tuon lopun osalta huolimatta Kirkan sekoilusta. Sopivan epäselvää mössöä, että sen perusteella vois kuvitella studioversiosta löytyvän ihan hyviä juttuja. Itse asiassa tuo edeltävä harmoniakitarajuttu on vielä humoristisempi kuin se lurilurilurikohta, joka taas on älyttömyydessään jossain nerokkuuden rajamailla.
 
Eniveis, ei tämä esim. Bleeding Me -biisin tasolle yllä mitenkään päin, mutta toisaalta ei tämä niin raskaasti tuhonnut kaikkia odotuksia kuin edellisen levyn sinkkumaistiainen.

Itse asiassa tuo edeltävä harmoniakitarajuttu on vielä humoristisempi kuin se lurilurilurikohta, joka taas on älyttömyydessään jossain nerokkuuden rajamailla.
 
Mun mielestä noi on juurikin niin ilmiselviä juttuja, että se on jo hienoa. Kaikki tajuaa ja kaikki tykkää. Klassista matskua.

Jos ei nyt Loadeihin ihan hirveästi jaksa panostaa, niin kannattaa edes antaa ainakin näille kahdelle biisille mahdollisuus, koska ne ovat minun mielestä yhtyeen parhaimmistoa: Bleeding Me ja Outlaw Torn. Livenä toimivat varsinkin, erityisesti nämä S&M-vedot:
 
http://www.youtube.com/watch?v=A6Mn6GxR0Xk&fmt=18
http://www.youtube.com/watch?v=rBnJGeivjDU&fmt=18
 
Jeps, esim Outlaw Torn on mielestäni yksi Metallican parhaista biiseistä.

Cyanide kyllä alkaa toimia paremmin ja paremmin tuon sinkun kuulemisen jälkeen. Kokonaisuutena parempi viisu. Paitti toka säkeistön alussa pitäisi mummielestä basso/rumpu-jutskaa tulla ihan sama määrä kuin alussakin. Puoliksi pätkäisyllä ei saavuteta mitään, se vain lisää sellaisen leikkaa/liimaa-vaikutuksen.

Pitää vielä kertaalleen kuunnella koko Metallican oma tuotanto läpi ennen kuin uus lätty tulee niin on sellaista tuoretta vertailupohjaa sitten.

Osaan kuvitella kun levy ilmestyy ja bändi on harpannut terapiassaan astetta pidemmälle, Dr. Philiin. Phil sitten ruudussa levyn kuultuaan huutaa bändille "WHAT WERE YOU THINKING!?!?!?!??!!".

Pitää vielä kertaalleen kuunnella koko Metallican oma tuotanto läpi ennen kuin uus lätty tulee niin on sellaista tuoretta vertailupohjaa sitten.
 
Bändin virallisella foorumillahan oli idea, että kuunnellaan kuukauden päivät St.angeria
1 soitto per päivä. Tuntuu ainakin DM h*lvetin kovalta

Hhmm... jos nyt jotain fiiliksiä pistäis tähän:
 
* ihan hyvä biisi, etenkin alku toimii todella hyvin
* lopussa kyllä jotain turhaa ja toteutus ei ihan yllä ideoiden tasolle
* lyriikat jatkaa Jamesin viime vuosien tylsää linjaa... niissä ollaan mun mielestä menty vaan alamäkeä. Ideat loppu. Tai ehkäpä ei niinkään ideat vaan se tyyli ja tekniikka. Ennen oli sentään jotain runoutta ja erikoisia sanankäänteitä, nykyään vaan 2-3 sanan lauseita perusarkisilla sanoilla
* laulu toimii taas levyllä, mutta livenä saa kokea hieman myötähäpeää. James ei oo oikeen keksiny miten toteuttais varmasti ne korkeat noin A(440 Hz) sävelet. Studiossa vedetään selkeesti vaan voimalla, mutta jos ei oo mitään muuta keinoa, livenä saattaa tulla täysin seinä vastaan. Okei, tää nyt ei oo mikään suurin pointti etenkään tähän biisiin liittyen. "Falsettitreeniä" olis pitäny vetää jo vuosia sitten.
* soundit: Hyvät "livesoundit", mutta en oikeen tiedä, onko se kuitenkaan se Metallican juttu. Ei ainakaan ihan mulle vaan oon digannu kyllä aiempien levyjen studiokikkailuista. Black Albumissa oli täysin oma jäljittelemätön soundinsa. Kaikki ei diggaa, mutta aika moni kyllä. :) Mulle se toi ihan uuden maailman aikoinaan ja siinä tosiaan oli se soundi tärkeässä osassa. Nyt jos vedetään vaan livemeiningillä, ei tuoda mitään uuttakaan - Joskin usein se on hyvin varma ja toimiva tapa.
 
Lopuksi - näyttäis tulevan ihan hyvä albumi taas pitkästä aikaa (IMHO of course). Paras sitten mustan albumin ainakin.

Saanko kysyä mikä tästä levystä tekee niin vastenmielisen, että et sitä pysty kuuntelemaan?
 
No itselleni Metallica edusti kahdeksankymmentä luvun lopulla sellaista poppia, josta "justisea kaikille" -levyn myötä tuolloin n. 12-13 -vuotias tenava kiinnostui syystä tai toisesta. Jonkinlainen musiikillinen herätys siinä oli kyseessä, sillä samaan aikaan aiemmat levyt alkoivat maistua pahasti puulta ja jokin muu kiinnosti, erityisesti klassinen musiikki ja Zappa. Puppetsin aikoihin kuuntelin vielä mm. Kissiä, Waspia ja Rollareita, joten sen levyn aikoihin olin vielä liian kypsymätön ottamaan haasteita vastaan. Mielikuvitus sai melkoisia yliannoksia erityisesti klassisen musiikin levyistä. Samanlaisia "kiinnostavia musiikillisia juttuja", kuin mitä Zappa ja klassinen tarjosi, tuntui löytyvän myös Metallican vuoden 88 klassikolta, jossa noiden "juttujen" lisäksi oli vielä todella tylyt ja itseeni vetoavat soundit: erittäin metalliset, ilkeät ja bassottomat.
 
Kun sitten Metallica julkaisi joskus 90 -luvun alussa sen albuminsa, mulla vain loppui kiinnostus täysin. Niissä biiseissä ei ollut enää musiikillisia jännittävyyksiä, vain isot soundit. Olen kyllä kuunnellut kaikki levyn kappaleet läpi, mutta en kerralla koko levyllistä.