Musiikin teoria ja säveltäminen ›

kuuntele biisejä ja imitoi niistä.

Musiikki on kuin kieli, jossa on tiettyjä sääntöjä (=soinnut seuraavat toisiaan tietyssä järjestyksessä). Kun osaa nämä musiikin "kielioppisäännöt" ei soinnutus ole mitenkään vaikeaa. Tietysti asia vaatii harjoittelua, jotta soittaessa oikean soinnun löytää tarpeeksi nopeasti ja soitto ei vaikuta töksähtelevältä.Pitää myös malttaa aloittaa tarpeeksi helpoista lauluista ja edetä vähitellen vaikeampiin biiseihin. Kappaleen melodia täytyy myös osata hyvin.
 
Itse aloitin taidon harjoittamisen noin neljä vuotta sitten harjoitellen yksinkertaisilla lastenlauluilla. Nykyisin soitan lähes minkä hyvänsä tuntemani kappaleen suoraan soinnuttaen.
 
Kappaleesta täytyy tietää koko melodia kuten nim .Apricot jo sanoikin. Tällöin selviää mikä on kappaleen sävellaji ja sointujen väliset suhteet sekä mitkä äänet soinnutetaan. (kappaleessahan ei kaikkia ääniä soinnuteta). Esimerkiksi jos kappale menee C-duurissa ja kappaleen lopussa on sävelet A, H ja C niin tämähän soinnutetaan tunnetusti soinnuilla Dm, G7 ja C (II-V-I). Mutta jos kappale menee jossain muussa sävellajissa ja sävelet A, H ja C ovat jossain muussa asiayhteydessä, niin soinnutus on aivan toinen.

Mä muistelen että Seppo Hovin kirjassa "Vapaa säestys" olisi opetettu soinnuttamisen alkeita esimerkein.

Musiikki on kuin kieli, jossa on tiettyjä sääntöjä
 
Kauankohan kestää että joku tulee lyttäämään tämän lauseen.

Kauankohan kestää että joku tulee lyttäämään tämän lauseen.
 
"Taiteen sääntö on Vapaus!" :)

Kauankohan kestää että joku tulee lyttäämään tämän lauseen.
 
Ehkä kenenkään ei tarvitse sitä lytätä, jos näin jälkikäteen todetaan, että parempi sana siihen olisi mahdollisesti ollut säännönmukaisuus. Säännönmukaisuuksien ilmenemistä musiikissa tuskin kukaan kieltää, onhan siitä aika paljon tutkimusmateriaalia jo olemassa.

..Itse aloitin taidon harjoittamisen noin neljä vuotta sitten harjoitellen yksinkertaisilla lastenlauluilla. Nykyisin soitan lähes minkä hyvänsä tuntemani kappaleen suoraan soinnuttaen..
 
Niin sää puhut nyt oikeastaan "vapaasta säestyksestä" tms.
..jos puhutaan varsinaisesta soinnutuksesta niin sitä tehdään vaikkapa kynän ja nuottipaperin kanssa, ei siinä ole välttämättä soittimia lähimaillakaan.

Musiikki on kuin kieli, jossa on tiettyjä sääntöjä

Kauankohan kestää että joku tulee lyttäämään tämän lauseen.
 
Suottapa tuota lyttäämään. Kieliä on niin monia, ja kielissä niin monia murteita... Kaikissa oma kielioppinsa.
 
Tikanmäen sovittama Finlandia tärähti joskus aikalailla kovasti, eikä sen jälkeen oikein mikään ole ollut pyhää. Eikä toisekseen pyhäinhäväistystäkään, jos vaan asiat tehdään muuten hyvällä maulla. Itselleni on aina joskus suurta hupia tuottanut kappaleiden "reharmonisointi". Näiden "sääntörikkeiden" kautta on sitten auennut aikalailla hienoja juttuja niin soinnutukseen kun imrovisointiin. Miksei myös bändisovituksiin.
 
Kvarttiharmonioita tuskin tulisi käytettyä, ellei joskus olisi tullut huvikseen "Valkeaa Joulua" soiteltua kvarttipinoilla ja niiden hajoituksilla. Tätä kautta oikeastaan "löysin" line writing-tekniikan, jossa ne "tietyt säännöt" saavat kyytiä...
 
Säännöt, eli ne "perinteiset" harmonian askelmerkit on varmaan hyvä osata. Sen jälkeen niitten sääntöjen rikkominen vasta kivaa onkin.

Kyllä se niin vaan on, että länsimaisessa musiikissa on tiettyjä sääntöjä tai normeja (kuka niitä nyt miksikin nimittää). Samahan koskee minkä hyvänsä kulttuurin musiikkia. Jos joku säveltäjä haluaa välttämättä rikkoa näitä sääntöjä, luultavasti hänen musiikkinsa ei uppoa yleisöön kovin hyvin. Olemmehan penskasta asti kuulleet (tietoisesti ja tiedostamatta) , että tietyt asiat menevät tietyllä tavalla. Musiikin saralla lienee jo kaikki keksitty. Jos joku vielä jotain uutta keksii (ja se vielä kuullostaa hyvältä) hänellä onkin sitten siinä miljardibisnes. Lycka till vaan!!!
 
Jos jo tunnetun kappaleen soittaja soinnuttaa ihan omiaan, niin kyllä tumpelompikin kuulija huomaa, että nyt meni väärin. Tietenkin melodian voi soinnuttaa miten vaan eli poiketa totutusta soinnutuksesta. Tämä on sinänsä ihan mielenkiintoista ja hauskaa hommaa. Sitten kun poiketaan vielä melodiasta ja rytmistä, niin pian onkin jo ihan uusi kappale :)
 
Soinnutusta voi tehdä paperin ja kynän kanssa hitaasti ja harkiten tai sitten suoraan ex tempore soittaen nopeammin. Aivan sama asia kyseessä, eli melodiaan etsitään harmonia. Itse en jaksaisi paperille rustailla, samalla ajalla jo etsin netistä nuotit (melkein kaikista jo nykyään jonkunlaiset löytyvät, tosin nämäkään sovitukset eivät aina ole kovin hyviä).

Musiikin saralla lienee jo kaikki keksitty.
 
No ei ole :D

Soinnutusta voi tehdä paperin ja kynän kanssa hitaasti ja harkiten tai sitten suoraan ex tempore soittaen nopeammin. Aivan sama asia kyseessä, eli melodiaan etsitään harmonia. Itse en jaksaisi paperille rustailla, samalla ajalla jo etsin netistä nuotit (melkein kaikista jo nykyään jonkunlaiset löytyvät, tosin nämäkään sovitukset eivät aina ole kovin hyviä).
 
Niin... Sit kun vie ne omasta mielestä hienot piano- tai esim. kitarasovitukset esitettäväksi, niin vaikkapa SATB-kuorolla tai big bandilla voi olla aika tuimat ilmeet naamarissa. Mut kukin tavallaan... Eli ts. se konteksti mihin soinnutus tehdään ratkaisee aika paljon ja sen vuoksi on syytä tosiaan tehdä joku hienovarainen erottelu soinnutukselle ja vapaalle säestykselle.

Aika hyvä esimerkki on vaikkapa Herb Pomeroyn julistama line writing-tekniikka, joka kieltämättä meni osittain kyykimättä yli, kun tein sen kanssa tuttavuutta 90-luvun alkupuolella.
 
Onko tämä jotain "kontrapunktia, mutta eri säännöt"-judenssia? -en oikein pikagooglettamisella saanut selvää. Selitystä.

..Soinnutusta voi tehdä paperin ja kynän kanssa hitaasti ja harkiten tai sitten suoraan ex tempore soittaen nopeammin. Aivan sama asia kyseessä, eli melodiaan etsitään harmonia. Itse en jaksaisi paperille rustailla, samalla ajalla jo etsin netistä nuotit (melkein kaikista jo nykyään jonkunlaiset löytyvät, tosin nämäkään sovitukset eivät aina ole kovin hyviä).
 
Edelleen painottaisin, että tuollainen melodian (tai esim. laulajan) säestämistaito ex-tempore on erittäin hyvä ja tarpeellinen taito esim. keikkatilanteissa, mutta en mä sitä minään soinnuttamisena (enkä varsinkaan harmonian etsimisenä) vielä pidä.

Onko tämä jotain "kontrapunktia, mutta eri säännöt"-judenssia? -en oikein pikagooglettamisella saanut selvää. Selitystä.
 
Voi kun osaiskin selittää...
 
Pohjat löytyy "ellingtonilaisista" harmonioista, mutta Pomeroyn omilla säännöillä (sitä en tiedä saiko Pomeroy näitä sääntöjä koskaan valmiiksi asti).
 
Iso idea on siinä, että satsin kirjoituksessa paino on enemmänkin yksittäisten soittimien "hyvillä" melodioilla, kuin että noudatetaan "perinteisiä" soinnutussääntöjä. Tämä johtaa siihen, että aika monet kontrapunktisäännöt saavat kyytiä.
 
Tässä tekniikassa satsin "sisä-ääniin" tulee enemmän eloa, kun niiden stemmoihin rakennetaan mielenkiintoisempia melodioita kuin mitä "perinneharmoniasäännöt" antaisivat periksi. Nyt harmoniaan saattaa tulla, ja tulee melkoisia dissonansseja, mutta jokaisella "linjalla" on omat kohdenuottinsa, ja näissä pisteissä on sitten konsonoiva soundi. Soinnutuksissa voidaan kulkea klusterista avoimeen, blokkisoinnusta avoimeen, klusterista blokkiin jne, Tässä sitä sitten syntyy aika hurjankuuloisia kulkuja. Tai "väärältä" kuulostavia. Oma korvahan se tuomari aina on.
 
Ne esimerkit joita olen kuullut ovat minusta todella makeita. Taatusti eivät toimi suomi-iskelmässä ja perinteisemmän taidemusiikin ystävät todennäköisesti tonkisivat krusifiksejaan esiin, jos heidän lemmparinsa saisivat tämän kohtelun. Mutta medium-tempoisissa BB-klassikot kestävät tätä hyvin, ja saattaisi joku SATB-lauluhommelikin toimia. Aika estottomasti tätä on tullut kokeiltua myös soolokitara-arreihin, mutta ne on sitten enempi yksityistä hupia
 
E:
 
Siitä, miltä tämä kuulostaa on jonkinlaisia esimerkkejä GRP All stars Big Band:in ekalla levyllä. Nämä ovat muistaakseni (ei ole levy nyt käsillä) Grusinin (joka käsittääkeni aikalailla estottomasti fanitti Pomeroyta. kukapa ei...) sovituksia, ja sillon "tuoreeltaan" jotkut näistä kuulosti kovasti just tältä. Esimerkkinä levyltä vaikka Aireginin intro ja välikkeet, 'Round Midnight eka teeman tausta ja Footprints. (Tällä levyllä on muuten paras BB arri jota olen koskaan kuullut, elikkä Spain. Huhhuh. Sorry tämä lipsu aiheesta. Tosin tässäkin pilliharmoniat kuulostavat kovasti tältä line-writing hommelilta). 1988 tehdyllä Kulttis Workshop - levyllä on Backlundin kappale Lament (levy kateissa!!!), jonka sovituksessa tuntuu kovasti tämä Pomeroyn vaikutus.
 
Tästä saattaa tulla paha kimmoke takaisin, mutta niinkuin sanoin, nämä kuulostavat siltä. En missään nimessä julistaudu tämän tekniikan tuntijaksi. Niitä kun ei Suomessa kaiken kaikkiaan ole varmaan kovin montaa...

Kappaleen soinnuttamiseen vaikuttanee suurissa määrin myös soitin, jolla sitä soinnuttaa. Mun pääsoitin on piano/urut, mutta soittelen myös pianohaitaria ja kitaraa. Eri soittimia osaan soittaa eri tasoisesti ja minulla on omat käsitykseni/ajatukseni tietystä soittimesta. Nämä asiat vaikuttavat soinnutukseen, tai lonkalta soitettuun säestykseen.
Esimerkiksi pianolla samaa kappaletta soittaessa lopputulos ei ole välttämättä aina sama, sitä kun olen soittanut melko pitkään ja pianolla jamitellut montaa lajia musiikkityyliä. Haitarilla taas aloitin harjoittelun vasta muutama vuosi sitten ja bassopuoli ei vieläkään ole niin hanskassa, kuin haluaisin, joten soinnutus päätyy haitarin kannalta helpompaan.
 
Lisäksi nykyään haluaisin opiskella/opetell pianojazzin perusteita(klasaripohjalta). Sen alan soinnutuksiin en ole vielä paljoa perehtynyt, mutta kunhan siihen liikenee aikaa, saattaa pianonsoitosta tulla entistä hauskempaa..

Lisäksi nykyään haluaisin opiskella/opetell pianojazzin perusteita(klasaripohjalta). Sen alan soinnutuksiin en ole vielä paljoa perehtynyt, mutta kunhan siihen liikenee aikaa, saattaa pianonsoitosta tulla entistä hauskempaa..
 
Suosittelen tutustumaan:
 
Max Tabell: Jazzmusiikin harmonia
Mark Levine: The Jazz Piano Book ja The Jazz Theory Book
 
Elleivät ole ennestään tuttuja.

Nyt harmoniaan saattaa tulla, ja tulee melkoisia dissonansseja, mutta jokaisella "linjalla" on omat kohdenuottinsa, ja näissä pisteissä on sitten konsonoiva soundi.
 
Olen siinä käsityksessä, että "line writing" ja ns. "lineaarinen harmonia" ovat kutakuinkin sama asia. Eli satsia ajatellaan horisontaalisesti, mutta harmonisissa kohteissa linjat muodostavat tonaalisia sointuja. Eli satsi kirjoitetaan soinnutettuun melodiaan, mutta toteutus on vapaampi kuin sektionaalisessa harmoniassa.

Olen siinä käsityksessä, että "line writing" ja ns. "lineaarinen harmonia" ovat kutakuinkin sama asia
 
Jos tarkoitat suomalaisista esim Sten Ducanderin käyttämää lineaarista äänenkuljetusta, niin nämä ovat ilmeistä sukua toisilleen. Ei ehkä ihan sama, mutta sukua. Tuon Ducanderin otin esimerkiksi, koska hän kuoli 1986, ennenkuin kuulin tästä line-writingistä. Tässä vaiheessa LW oli vielä kovasti käymisvaiheessa, ainakin Backlundin mukaan. Saattavat toki olla sama asia, en ala kinaamaan.
 
...mutta harmonisissa kohteissa linjat muodostavat tonaalisia sointuja. Eli satsi kirjoitetaan soinnutettuun melodiaan, mutta toteutus on vapaampi kuin sektionaalisessa harmoniassa.
 
Niin paljon selkeämmin ilmaistuna se ajatus jota yritin saada ulos.
Kiitosta Apricot!
 
E:
 
Vielä hiukan tästä aiheesta.
Sellainen käsitys on tästä aiheesta, että Pomeroy opetti sovitustekniikkaansa Berkleessä aika pienille kursseille kerrallaan. Varsinaista kirjaa en ole aiheesta löytänyt (varsinkaan suomenkielistä). Ilmeisesti ei ole olemassakaan?

Sellainen käsitys on tästä aiheesta, että Pomeroy opetti sovitustekniikkaansa Berkleessä aika pienille kursseille kerrallaan. Varsinaista kirjaa en ole aiheesta löytänyt (varsinkaan suomenkielistä). Ilmeisesti ei ole olemassakaan?
 
Ihan varmasti itse tiedät asiasta paljon enemmän, mutta Google-hakukone kertoo seuraavaa:
 
Herb Pomeroy ei tuonut line writing -kurssilaisille kirjallista materiaalia tekniikastaan vaan opetti ulkomuistista. Ryan Paternite valmisteli line writing -kirjaa yhteistyössä Pomeroyn kanssa ja hän on luvannut jatkaa kirjan tekemistä Pomeroyn kuoltua vuosi sitten. Tämän tietäen muut asiantuntijat eivät ole ryhtyneet tekemään vastaavaa opusta. Luultavasti Pomeroyn ja Paterniten kirjaa ei ole julkaistu ainakaan vielä.
 
Tämän sivun guestbook-osiosta päätellen Pomeroyn line writing -kurssi on tehnyt syvän vaikutuksen moneen muusikkoon Berkleessä:
http://alumni.berklee.edu/content.php?file=herb_pomeroy.php