Keskustelua raskaammasta musiikista ›

^^Itsehän olen nimenomaan huomannut että monet biisit, esim. Mastodonin Blood Mountain-levy on muuttunut korvissani kokoajan paremman kuuloiseksi kun aluksi en pystynyt sitä kokonaan edes kuuntelemaan.

Kyllähän niitä uusia juttuja usein löytääkin mutta ei se biisi siitä paremmaksi muutu jos ei ekalla kerralla kolahtanut.
 
Siis jos joku todella hyvä juttu on ekalla kerralla jäänyt kuulematta, on se oikeasti paskaa koska sitä ei huomattu ekalla kerralla? Harvoin näin eri mieltä olen kenenkään kanssa.
 
Mulle se olis itsepetosta jos väkisin yrittäisin etsiä niitä hyviä puolia.
 
Väkisin etsiminen on ihan eri asia kuin kappaleen toistaminen useita kertoja. Ei tässä mitään "etsitä", hyvät asiat vain nousevat esille itsestään mikäli niitä siellä on.

Kerrasta pitää aueta tai kyse on itsepetoksesta ? (edit: jaa olikin jo miljuuna viestiä tullut sen jälkeen kun alotin naputtelemaan. Viriili topikki)
 
No, tapansa ja makunsa kai kullakin mutta jos itsellä olisi asia näin, aikamoista kertakäyttökamaa olisi hylly täynnä. Ei siinä että on PAKKO kuunnella väkisin levyä kerrasta toiseen sen auetakseen, mutta kuten olikohan Germaniac tuossa rustasi, pienet nyanssit ja vaikemmat rakenteet ei kerralla välttämättä aukea. Jos ei into riitä toista tai kolmatta kertaa kuuntelemaan niin kai se on vain oma ongelmansa.
 
Jotkut bändit melkeinpä pelaa nimeomaan pienillä jutuilla jotka snaijattuaan voi puhua jonkinsortin ahaa-elämyksestä. Jotkut pyrkii tekemään hittisävelmiä jotka aukeaa kerralla ja kuluu puhki sen neljännen kuuntelukerran jälkeen. Ottamatta kantaa kumpi on "oikein ja kumpi väärin".
 
Helppo ja mielipiteitä jakava esimerkki voisi olla vaikka Tool. Tai Opeth. Tai Mastodon mikä aikaisemmin mainittiinkin. Varsinkin Mastodon (Leviathan) on auennut aivan törkeän paljon todella pitkän kuuntelun jälkeen ja tuntuu että levyllä on vieläkin uutta annettavaa. En usko että Meshuggahkaan olisi mikään instanthittien tehtailija...
 
Metallicasta: tuo uusi biisi oli aika perseestä. Loppuupuolen "rymistely" oli todella scheissen kuuloista, Lars ilmeisestä editoinnista huolimatta rumpaloi kuin kuolaposkinen kuusivuotias. Törkeän paljon tuli assosiaaioita mutten osaa ihan sanoa mistä. Jostain Unforgivenista nyt ainakin.

Sanokaa mitä sanotte stanan kitisijät, mutta onhan tämä helvetin kova biisi. Parempi kuin yksikään veto St.angerilla tai ReLoadilla. Mitä enempi kuuntelen sitä enempi tykkään...ei voi olla huonon biisin merkki.

Sanokaa mitä sanotte stanan kitisijät, mutta onhan tämä helvetin kova biisi. Parempi kuin yksikään veto St.angerilla tai ReLoadilla. Mitä enempi kuuntelen sitä enempi tykkään...ei voi olla huonon biisin merkki.
 
Karavaani kulkee ja koirat haukkuu.

Karavaani kulkee ja koirat haukkuu.
 
NÄinhän se on. Tämän kokoluokan bändistä kun on vielä kyse, niin näitä "kuulematta paskaa" arvostelijoita on vielä sankoin joukoin. Sitäpaitsi olisihan se ihan perseestä jos myöntäisi pitävänsä uudesta 'Tallicasta

Kyllähän niitä uusia juttuja usein löytääkin mutta ei se biisi siitä paremmaksi muutu jos ei ekalla kerralla kolahtanut. Mulle se olis itsepetosta jos väkisin yrittäisin etsiä niitä hyviä puolia.
 
Itse taas en osaa nimetä varmaan yhtään hyvää biisiä joka olisi kolahtanut heti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Yleensä jos biisi tuntuu heti ensimmäisellä kuuntelulla siltä että "helvetti kun on hyvä ralli" niin siihen kyllästyy nopeasti.

Ja biisihän kertoo videon perusteella sodasta, tai ihmisen pyrkimyksestä siihen, joka ei nyt kovin paljon heitä Onen vastaavasta.
 
Videon perusteella kyllä, mutta ei sanoitukset oikeasti kuulemma liity sotaan, kuten One. Minusta se videon idea tuli ohjaajalta.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt miksi jotain pitäisi kuunnella useammin kuin kerran. Kerrasta pitää aueta, muuten puhutaan lähinnä itsepetoksesta. Ei mulle tuota ongelmaa myöntää että suosikkibändit on alkaneet vanhemmiten tekemään paskoja levyjä.
 
Paska biisi on paska, mutta kuuntelen silti useamman kerran, että tunnen biisiä edes vähän paremmin. Aika harva musiikki kolahtaa minulle ihan lopullisesti heti ekalla kuuntelukerralla. Jos se sitten on itsepetosta, niin aikalailla jokapäivä siis petän itseäni.

16 tuntia kulunut siitä kun biisin ensimmäistä kertaa kuulin ja mielipide pysynyt samana:
 
Soundit kusee ihan kunnolla. En näe mitään hienoa siinä, että masteri klippaa (todennäköisesti) tarkoituksella.
 
Itse biisistä pidin jo ensimmäisellä kuuntelulla ihan oikeasti. Ja paranee joka kuuntelukerralla, niinkuin Cyanide. Tuo loppu on jotain todella virkistävää. Mielenkiinto Kuoleman Magneettiin nousi tämän biisin myötä potenssiin x999
 
E: Ja eilen vielä 21:59 olin sitä mieltä, että en tule pitämään uudesta biisistä ja tr00 Metallica-fanit hehkuttavat sen heti maasta taivaisiin. Mutta se menikin juuri toisinpäin, joka on helvetin hyvä merkki!

Jos nyt miettii mitä tahansa klassikkolevyä, niin eivät ne heti alkuun ole täysin auenneet - sehän olisi vaan tylsää, eikä olleskaan aikaa kestävän musan merkki. Itellä on monasti käynyt jopa niin, että todella mahtavat levyt ovat alkuun soundanneet kumman keskinkertaisilta ja tylsiltä (mm. Toolin Aenima, Opethin tuotanto). Kyllä eteenkin sille enemmän "omia latuja kulkevalle" matskulle joutuu yleensä antamaan aikaa että näistä uusista jutuista saa otteen. Tuossa Metallican uudessa biisissä on toisaalta hyvin vähän mitään uutta - eli eiköhän tuo ala olla jo avautunut :)
 
E: Ainakin tuo Youtubesta löytyvä versio biisistä on vedetty todella tökerösti lyttyyn ja digisärölle. Kuten sanoin jo aiemmin, tuo ei varmasti ole se versio joka levyltä löytyy...

E: Ainakin tuo Youtubesta löytyvä versio biisistä on vedetty todella tökerösti lyttyyn ja digisärölle. Kuten sanoin jo aiemmin, tuo ei varmasti ole se versio joka levyltä löytyy...
 
huh, toivotaan näin! ei liikaa lämmittäny tubesta kuunnelleena noi saundit..

huh, toivotaan näin! ei liikaa lämmittäny tubesta kuunnelleena noi saundit..
 
Juu, ei tuommonen peli vetele valmiilla levyllä - se on vähän sama kun ostaisi uuden auton josta on kyljet raavittu ruuvimeisselillä :) Aika "tukkoista" masterointia kuitenkin veikkaan, eli biisit soi lujaa ja ilman dynamiikkaa (ehkä pienillä digiritinöillä maustettuna kuitenkin). Tossa mielessä paluu 80-luvulle olisi todella tervetullut juttu..
 
Tosiaan kaikistä härskeintä noissa nykymasteroinneissa on kyllä se, että klippaaminen on selkeästi kuultavissa varsinkin kun monta instrumenttia tuuttaa yhtä aikaa. Esim. SOADin kaks viimestä levyä vetelee kertseissä sun muissa aika tökeröä riti-riti-rallaa. Eikös sinne radioon voi tehdä vaikka oman masterin jos on pakko saada levy perkeleen kovalle? Nykyisissä äänentoistolaitteissa on yleisesti kuitenkin olemassa volyyminsäätö, tana.

Sori, mutta nyt täytyy avautua.
Ymmärrän, että kaikilla on mielipide. Eivätkä kaikki siitä voi tykätä, mutta itselleni se liki täydellinen.
 
Alku on täydellistä koskettavaa kamaa. Sitten kertosäe potkaisee käyntiin! Kylmät väreet nousevat pakosti selkärankaan pitkin ylemmäs. James laulaa "Waiting for the one" ja minä yritän laulaa mukana. Sitten toisen kertösäkeen jälkeen alkaa tiukka orionin tapainen riffi ja James on tulessa. Tämän jälkeen alkaa Onen tapainen rynkytys
kunnes kitaraharmoniat nostavat tunnelman kattoon. Tähän menessä laulu on täydellinen... Mutta sitten alkaa Kirkin tapping. EIII!!! Tunnelma tippuu takaisin maahaan kunnes Kirk alkaa kunnolla näyttää taitojaan. Nyt näyttää jo paremmalta.
Tapping tulee takaisin! Enää se ei vituta niin suuresti. Loppu mennään keskinkertaisilla riffeillä ja pelkällä mätöllä. That's it!
 
Plussat:
-Alun koskettava fiilis
-Jamesin laulusuoritus (etenkin säkeistöjen aikana)
-Itse en nähnyt mitään vikaa Lerssin rummuttelussa. Ihan OK (niin kuin aina)
-Lyriikat
 
Miinukset:
-Hammett meni hieman liian pitkälle soolossaan.
 
Mutta silti täydellisyyden tunnetta ei voi välttää. Parasta mitä 'Tallica on tehnyt 20 vuoteen
 
Lopullinen arvio:
9
 
"God I'll make them pay. Take it back one day"

+ alku
+ Hetfield (komppikitarat,laulu,sanat)
+ bassokuviot
 
- Lars (ei svengaa edelleenkään ja minusta loppupuolella on taimissa virvelin osalta ainaki häikkää...)
- rumpusaundit
- osa riffeistä aika kulahtaneita, varsin tossa apaut 5min kohalla.
- tapping

Ahh... 5:20-5:35

MEikäläinen on jumalauta ihan myyty nyt tähän biisiin, en tiedä paranaa vaan joka helevetin kerta kun kuuntelen...loppu on silti vielä hitusen sillä ja kinthaalla, mutta vitura toi alku saa kylmät väreet.

Tykkäsin kyllä siitä että Jamesin laulu kuulosti taas vähän enemmän siltä perinteiseltä jorinalta, tuli vanhemmat levyt mieleen. Saundit ehkä vähän kököt, mutta saa nähä kun kuulee jotain parempi laatusta.
 
Sooloista tuli kill' em all mieleen. Tilulilu.
 
Mutta kaiken kaikkiaan parempi biisi kuin yksikään edelliseltä levyltä. Muita levyjä ei vielä päihitetä.

- tapping
 
Oliko tossa täppinkiäkin? En hoksannu. Nyt on syy kuunnella vielä kerran.