Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Alkujärkytyksestä toivuttuani pitää todeta että tässä on hyvältä kuulostavia yksittäisiä juttuja mutta yhtenäisyys puuttuu ihan kokonaan, tässä luulee kuuntelevansa jotain medleytä.

Sen vielä ymmärrän, että vanhat jätkät tämmöistä tekevät rahasta, mutta mitenkä vitun typerä pitää ihmisen olla, että pitää tästä ja oikein kuuntelemalla kuuntelee, että löytäisi jotain hyvää sanottavaa? huhhuh

Sen vielä ymmärrän, että vanhat jätkät tämmöistä tekevät rahasta, mutta mitenkä vitun typerä pitää ihmisen olla, että pitää tästä ja oikein kuuntelemalla kuuntelee, että löytäisi jotain hyvää sanottavaa? huhhuh
 
Mä en ole koskaan ymmärtänyt miksi jotain pitäisi kuunnella useammin kuin kerran. Kerrasta pitää aueta, muuten puhutaan lähinnä itsepetoksesta. Ei mulle tuota ongelmaa myöntää että suosikkibändit on alkaneet vanhemmiten tekemään paskoja levyjä.

Omasta mielestä tuossa on juuri sopivasti sekoitettu Load-tyyppista tumma rockia ja vanhaa runttausta. Mistä sen sitten kuulee, että on väkisin väännetty...
Soolo kyllä kuulosti aika rtl-maiselta, mutta kokonaisuudessaan älyttömän hyvä biisi ja ylitti ainakin meikäläisen odotukset kirkkaasti.
 
Se on sikäli tekemällätehdyn oloinen, että tuon biisin kuultuani ymmärsin mitä James tarkoitti sillä "We aren't afraid refering to our old stuff". Tarkoitan, että kappaleen alkuosa on varmaankin syntynyt ensin ja siihen on jälkeenpäin päätetty ympätä sahauskohta loppuun, koska he halusivat "the 80's vibe to it". Ei siis haluttu antaa kappaleen olla rehellisesti hyvä rock-kappale, mikä se mielestäni luontaisesti olisi, vaan se piti MUUTTAA metalliksi.
 
Todellakin toivon, että tuo loppu on kieliposkessa heitetty siihen ja äijät naureskelee sitä Cafifornian auringossa "Siinähän spekuloivat, perkele". Saisin rauhan, jos tietäisin, että ovat vaan sahanneet randomilla jotain ja Kirk on heittänyt tuollaisen soolon siihen loppuun ihan vittuillakseen. Jos ovat kuitenkin tuota loppua oikeesti hioneet paljonkin niin ei ole kovin vakuuttavaa...

The Day That Never Comes oli jotenkin tylsä ja mitään sanomaton kappale mutta Cyanidessa on kyllä hyvä meininki. Jos nuo loput kappaleet on samaa tasoa kuin Cyanide niin kyllä tuosta hyvä levy tulee.

Nyt kun tässä on aamun joutunut kuuntelemaan Radio Rockia niin onhan tuo niin piristävä poikkeus sieltä kaiken muun paskan seasta. Kiitos muuten kaikille huumoriveikoille tyyliin "itse saisin loihdittua paremmat saundit vaikka tonnikalapurkista ja kumisaappaista" ja "itsehän sävellän parempia riffejä vaikka kesken bukkake-orgioiden lateksiasussa".

Mä en ole koskaan ymmärtänyt miksi jotain pitäisi kuunnella useammin kuin kerran. Kerrasta pitää aueta, muuten puhutaan lähinnä itsepetoksesta. Ei mulle tuota ongelmaa myöntää että suosikkibändit on alkaneet vanhemmiten tekemään paskoja levyjä.
 
Ehkä siksi että ensimmäisellä kerralla ei välttämättä havaitse kaikkia nyansseja tai saa otetta biisin rakenteesta tms. Ja puhun nyt aivan yleisellä tasolla enkä nimenomaan tästä Metallican biisistä. Aika mustavalkoista ajatella että asiat pitää tajuta heti kun ne lyödään naaman eteen. Tästä voi saada helposti sellaisen vaikutelman että kaiken pitää olla sulle helposti lähestyttävää, yksinkertaista ja valmiiksi pureskeltua pullamössöä, mutta tuskin asia kuitenkaan näin on, vai?
 
Tosin olen kyllä myös sitä mieltä että monesti pystyy sanomaan heti onko paskaa vai ei, ilman suurempaa syventymistä jos musiikkityyli ym. ei ylipäätään miellytä. Mutta tapauskohtaisia juttuja.

Sen vielä ymmärrän, että vanhat jätkät tämmöistä tekevät rahasta, mutta mitenkä vitun typerä pitää ihmisen olla, että pitää tästä ja oikein kuuntelemalla kuuntelee, että löytäisi jotain hyvää sanottavaa? huhhuh
 
Jospa kyse on niinkin ihmeellisestä asiasta kuin omat mieltymykset? En minäkään ymmärrä mitä ihmiset näkevät jossain System Of A Downissa tms. mutta en jaksa päätäni sillä vaivata. Siis huh huh miten joku voi olla niin TYHMÄ että kuuntelee jotain tietynlaista musaa ku tää toine juttu niinku on OIKEESTI paljon parempaa ja PALJON PAREMMIN tehtyä!!!?!?!?! Toisaalta ihmiset jotka kuuntelevat oikeasti jotain Ruoskaa ovat minunkin mielestäni ihan vitun yksinkertaisia ja kaiken hyvän maun vastaisia, joten hail ristiriidat.
 
Tästä Metallican biisistä sen verran että kyllä minä tykkäsin, en pasko housuihini sen takia mutta levyä odotan edelleen mielenkiinnolla.

Mä en ole koskaan ymmärtänyt miksi jotain pitäisi kuunnella useammin kuin kerran. Kerrasta pitää aueta, muuten puhutaan lähinnä itsepetoksesta. Ei mulle tuota ongelmaa myöntää että suosikkibändit on alkaneet vanhemmiten tekemään paskoja levyjä.
 
Minulla on vähän sama sikäli, että harvoin biisi joka ei ole heti auennut, aukeaa myöhemmässäkään vaiheessa. Paskasta biisistä ei saa hyvää vaikka kuinka kuuntelisi. Mutta en nyt puhu tuosta Metallican uudesta biisistä, tai no, Cyanide tuohon kategoriaan voisi osuakkin.

Sen vielä ymmärrän, että vanhat jätkät tämmöistä tekevät rahasta, mutta mitenkä vitun typerä pitää ihmisen olla, että pitää tästä ja oikein kuuntelemalla kuuntelee, että löytäisi jotain hyvää sanottavaa? huhhuh
 
Jos se on mielestäsi paskaa ja edustat mielestäsi sitä osaa kansasta, joka "tietää paremmin", niin miksi he tekisivät paskaa rahan toivossa? Eiköhän se ole selvyys, että näillä vanhoilla jätkillä ei ole rahasta puute.

Ei samperi. Tuon The Day That Never Comesin alku on kyllä jotain mahtavuutta.

Minulla taas on vaikeuksia ymmärtää ihmisiä jotka eivät voi uskoa siihen että ihmisaivot eivät ehkä sillä ensimmäisellä kerralla tunnista ja rekisteröi kaikkia yksityskohtia kappaleesta, mikä tarkoittaa että kuuntelukertojen kertyessä biisistä huomaa uusia, parempia asioita. Mikä tässä on itsepetosta?

Ei samperi. Tuon The Day That Never Comesin alku on kyllä jotain mahtavuutta.
 
Kyllä, se on ehkä biisin parhain kohta.
 
Edit. Mua vieläkin naurattaa tuo 6:13 alkava "Kukkulankuningasriffi".
 
Edit.2. Lopussa on myöskin plagioitu Stonen Overtakea.

Alkupuoliskon cleani osio toimisi vielä omana kokonaisuutena, puolesta välistä lähtevä mukamas rankka rymistely on jotain sanoinkuvaamattoman paskaa viemärijäte riffittelyä ettei voinut kuin nauraa tuon kuullessa. Biisi tuntuu olevan rakenteellisesti jatkumoa Onelle.
 
Mitenhän on mahdettu pätkäistä biisiä musavideota varten, veikkaan että sitä on jouduttu leikkaamaan pituutensa puolesta ankaralla kädellä. Olisi ennemminkin tuota hempeilevää menoa eikä tuota paskarämistelyä.
 
Tämä ja Cyanide ei anna kovinkaan kummoista kuvaa juurille paluusta...

Edit.2. Lopussa on myöskin plagioitu Stonen Overtakea.
 
Ja Overtake kuulostaa alusta Metallican Whiplashilta. Ympyrä sulkeutuu!
 
edit: Vai sotkenko nyt johonkin toiseen Stonen biisiin.

Mitenhän on mahdettu pätkäistä biisiä musavideota varten, veikkaan että sitä on jouduttu leikkaamaan pituutensa puolesta ankaralla kädellä.
 
Ei sitä vissiin ole pätkitty mitenkään ja hyvä niin. Ihan perseestä tuollaiset editit muutenkin.

Ja mitä tämä "juurille paluu", ja "ei ainakaan vielä saatu kuulla thrashia" juttu oikein on?
 
Ilmeisesti ihmisillä on vaikeuksia ymmärtää yksinkertaisia asioita. Hetfield on sanonut haastattelussa että ovat yrittäneet palata mielentilaltaan siihen mitä ajattelivat tehdessään mm. Master Of Puppetsia, mutta samaan henkeenvetoon todennut että on mahdotonta palata vuoteen 1986. Minusta se ei tarkoita sitä että nyt on palattu juurille ja tulossa on tyylillisesti jatkumoa MOP:lle tai AJFA:lle. Monilla tuntuu olevan tapana lukea rivien välistä ja luoda omia (virheellisiä) johtopäätöksiään.

Minulla taas on vaikeuksia ymmärtää ihmisiä jotka eivät voi uskoa siihen että ihmisaivot eivät ehkä sillä ensimmäisellä kerralla tunnista ja rekisteröi kaikkia yksityskohtia kappaleesta, mikä tarkoittaa että kuuntelukertojen kertyessä biisistä huomaa uusia, parempia asioita. Mikä tässä on itsepetosta?
 
Kyllähän niitä uusia juttuja usein löytääkin mutta ei se biisi siitä paremmaksi muutu jos ei ekalla kerralla kolahtanut. Mulle se olis itsepetosta jos väkisin yrittäisin etsiä niitä hyviä puolia.

Pari minuuttia olisi voinut lopusta jättää pois, mutta muuten kuulostaa hyvältä. Jonkinlainen "kevyempi pala raskaamman materiaalin välissä"-fiilis tästä jäi ja voi istua kokonaisuuteen ihan hyvin. One tuli kyllä biisin rakenteen osalta mieleen, mutta muuten ihan oma kappaleensa M:n diskografiassa TDTNC on.
 
Ihan ok fiilikset noiden jo kuultujen biisien perusteella on tullut.