Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Mustosen pojan virne on varmaan seuraavat pari kuukautta niin virneessä ettei Vicin hammastuetkaan auttais.
 
Eissss.. :D Niin hyvin sanottu että irtoopi plussa. Tähän kiteytyy kaikki olennainen, Metallica has lost ''it''(cliff).
Odotan vastaiskua ^^

Onhan tässä ihmeellisen paljon mielipiteet muuttuneet tuohon kappaleeseen muutaman tunnin säännöllisen kuuntelun aikana. Vaan tuossa neljän minuutin jälkeen alkavasta riffittelystä kyllä tulee Puppets mieleen. Ei laadultaan yhtä timmiä tavaraa mutta samaa henkeä se uhkuu. Mutta edelleen se sorsapilliriffi ja loppu blackmoreilu menee yli.

Mikäs se metallican levyfirma on Suomessa?
Onko Warner?
 
Joku vihainen fani leikkiny tikuilla:)
 
http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1574415
 
EDIT:tais olla väärä lafka..mutta olis ollu hauska sattuma kyl....

Voi hyvää päivää mikä biisi. Loistavat kappalesovitukset ovat aina olleet Metallican vahvuus, ja tuollaista riffien peräjälkeen "leikkaa & liimaamista" en olisi ikinä uskonut kuulevani kyseiseltä orkesterilta. Laskekaapa huviksenne montako eri riffiä kappaleesta bongaatte.. ja nimenomaan vailla minkäänlaista järkevää jatkumoa.

Voi hyvää päivää mikä biisi. Loistavat kappalesovitukset ovat aina olleet Metallican vahvuus, ja tuollaista riffien peräjälkeen "leikkaa & liimaamista" en olisi ikinä uskonut kuulevani kyseiseltä orkesterilta. Laskekaapa huviksenne montako eri riffiä kappaleesta bongaatte.. ja nimenomaan vailla minkäänlaista järkevää jatkumoa.
 
öö... nolla ?

Hyvä biisihän tuo oli. Ei tässä vielä hihku onnesta, mut se on selvää että dissaajilla on oman asenteensa takia korvat syvällä kaveripiirin perseessä, koska olihan tuo parasta metallicaa 20 vuoteen.
 
Ei se metallican dissaaminen teistä itkijöistä tee sen enempää true metallisteja vaikka kommentin ainoa sävy on negatiivinen metallicaa kohtaan.
 
Itellä on tullu Metallicaa kuunneltua 84 vuoden lokakuusta lähtien. Justiceen se myös päätty se fanittaminen. Nuo pätkät mitä tullu kuultua uudelta yritykseltä on ollu varsin lupaavia. Turha etukäteen liikaa omien vammojen perusteella sanoa millanen tuo levy on kokonaisuudessa, tietty skeptisesti siihen suhtautuu, mut neutraalius on hyvä säilyttää ja antaa mahdollisuus ilman ennakkoasenteita
 
Parasta antia tossa biisissä oli se että nyt kuuntelee uudenlaista musiikkia.

Tämän perusteella ei mikään ihme ettei sooloja St. Angerilla kuulunut..
 
Levyn avausbiisin (edit: vittu eihän tämä ollutkaan avausbiisi, väärin muistin) luulisi olevan positiivisella tavalla tarttuva sekä nostattava joka kannustaa kuuntelemaan seuraavia biisejä, tämä ei sitä kyllä ole. Welcome To Madhouse (Sanitarium Part. 2).

Ei se metallican dissaaminen teistä itkijöistä tee sen enempää true metallisteja vaikka kommentin ainoa sävy on negatiivinen metallicaa kohtaan.
 
Jaa, kyllä täällä on itketty ihan Metallican "fanienkin" toimesta - musta jopa ihmeen paljon. Tuo kipalehan kuitenkin sisältää juuri niitä klassisia elementtejä. Toisaalta vanhan kierrättäminen ei ehkä riitä.
 
Bändi on tainnut yrittää vastata nykybändien intensiivisyyteen, mutta tuntuu ettei vanhoissa herroissa enää riitä ihan palkeita tänä päivänä. Uusi biisi tuntuu yhdistelevän miten sattuu vanhoja hyviksi havaittuja elementtejä niin bändin uusilta kuin vanhoiltakin levyiltä. Biisi on jatkuvaa hakemista, jotain todella sekavaa. Metallican olisi ehkä hyvä istua tosissaan miettimään mitä haluavat uransa kanssa tehdä, nyt tuntuu kurssi olevan jokseenkin hakusessa.
 
E: katellaan kuitenkin vielä mitä laatua ne loput kahdeksan (?) biisiä ovat... Aika pienet on kyllä odotukset.

Toi maispeissi versio ei särise yhtään. Nää mp3:t ja muut on aika hirveetä pieremistä.
 
E: pieree vähemmän.

Jaa, kyllä täällä on itketty ihan Metallican "fanienkin" toimesta - musta jopa ihmeen paljon. Tuo kipalehan kuitenkin sisältää juuri niitä klassisia elementtejä. Toisaalta vanhan kierrättäminen ei ehkä riitä.
 

 
Sitäpä tarkotin että kun bändiä ei ole tullu seurattua niin aktiviisesti enää, niin tuo biisi oli varsin piristävä. Vanhoja elementtejähän siinä on , mut kuitenki eri tavalla toteutteuna. Senpä takia tuli fiilis että mukava tuo levy on kokonaisuudessaan kuulla.
Heitän verokkina nyt että ride tuli 84 vuonna, se oli niin helvetin luja oman aikansa kuvaus tulevaisuudesta ja sen takia se on klassikko. Sanokaapa 2008 vuonne tehty thrashlevy josta voi sanoa että se on ajankuvaus vuodelta 2008 ja on uskottava ja ja ja että se kuvaus on 20 vuoden päästä vielä klassikko. Ehkä alatte tajuamaan mistä klassikot tai kestävät levyt luodaan. Jos bändin ainoa visio on tuoda 1980 riffejä esille 2008 vuonna, niin ollaan kaukana metsiköstä siitä asenteesta mitä se musantekeminen tarkotti vuonna 1980. Jos tuona vuosilukuna olis ollu tarkotus hyvää alkuperästä tavaraa, niin se olis ollu verokkina vuosi 1960. Kässäättekö pointin?
 
Biiseillä pitää olla syvempi kytky kuin se että seon vain hyvä biisi tai riffi.

Voi hyvää päivää mikä biisi. Loistavat kappalesovitukset ovat aina olleet Metallican vahvuus, ja tuollaista riffien peräjälkeen "leikkaa & liimaamista" en olisi ikinä uskonut kuulevani kyseiseltä orkesterilta. Laskekaapa huviksenne montako eri riffiä kappaleesta bongaatte.. ja nimenomaan vailla minkäänlaista järkevää jatkumoa.
 
No vaikka Metallica ei enää rässiä olekaan, niin juuri tuohan periaate on aina rässimetallissa ollut. Riffiä riffin perään vaan, sen kummemmin miettimättä. Kuhan jotenkuten natsaa. Jopa vanhat Metallicat on sävelletty pitkälti näin. Ehkä ne epäkohdat kuuluvat herkemmin kevyemmässä rynkytyksessä...
 
...tai sitten olet vain VÄÄRÄSSÄ ja huono ihminen! Tuo biisihän nimittäin toimii.
 
EDiT: Tästä teidän meiningistä tulee vähän ellei enemmänkin mieleen uusin Batman, moni tuttu ja kaveri kun meni katsomaan sitä "maailman parhaana elokuvana" koska IMDB:ssa se oli parhaaksi arvosteltu ja etukäteen hypetetty. Ja voi jumalauta sitä haukkumista ja lyttäystä kun se ei sitten ollutkaan maailman paras. Ihan paska leffa. Nii.

Sitäpä tarkotin että kun bändiä ei ole tullu seurattua niin aktiviisesti enää, niin tuo biisi oli varsin piristävä. Vanhoja elementtejähän siinä on , mut kuitenki eri tavalla toteutteuna. Senpä takia tuli fiilis että mukava tuo levy on kokonaisuudessaan kuulla.
Heitän verokkina nyt että ride tuli 84 vuonna, se oli niin helvetin luja oman aikansa kuvaus tulevaisuudesta ja sen takia se on klassikko. Sanokaapa 2008 vuonne tehty thrashlevy josta voi sanoa että se on ajankuvaus vuodelta 2008 ja on uskottava ja ja ja että se kuvaus on 20 vuoden päästä vielä klassikko. Ehkä alatte tajuamaan mistä klassikot tai kestävät levyt luodaan. Jos bändin ainoa visio on tuoda 1980 riffejä esille 2008 vuonna, niin ollaan kaukana metsiköstä siitä asenteesta mitä se musantekeminen tarkotti vuonna 1980. Jos tuona vuosilukuna olis ollu tarkotus hyvää alkuperästä tavaraa, niin se olis ollu verokkina vuosi 1960. Kässäättekö pointin?
 
Biiseillä pitää olla syvempi kytky kuin se että seon vain hyvä biisi tai riffi.
 
Se on vaan vähän silleen, että Ride The Lightningit ja Master Of Puppetsit luotiin luomisen ilosta ja nuoruuden vimmasta...eikä oikein ollut vielä kyhnyäkään takataskussa. Näyttämisen tarve oli kova. Nyt ei ole näyttämisen tarvetta ja kyhnyäkin on ja se ikävä kyllä vähän kuuluu&paistaa hommasta.
 
Ei siinä...vähän pettymys oli toi eka veto, mutta odotan siltikin levyä innolla. Live pätkissä pyörinyt Cyanide oli paljon kelvompaa kamaa kun tämä ensimmäinen sinkkulohkasu.

Heitän verokkina nyt että ride tuli 84 vuonna, se oli niin helvetin luja oman aikansa kuvaus tulevaisuudesta ja sen takia se on klassikko. Sanokaapa 2008 vuonne tehty thrashlevy josta voi sanoa että se on ajankuvaus vuodelta 2008 ja on uskottava ja ja ja että se kuvaus on 20 vuoden päästä vielä klassikko.
 
Eipä sitä vielä tiedä mitkä levyt jää elämään ja muodostuu siinä sivussa klassikoiksi (oma heitto voisi olla Mastodonin tuleva lätty, mutta taitaa mennä ens vuoden puolelle). Kyllähän sitä vaikutteita voi ottaa vaikka kuinka kaukaa ajasta tahansa - kaikki riippuu siitä mitä niillä vaikutteilla tekee. Kyllä esim. mainittu Mastodon on ottanut reilusti vaikutteita 70-luvun progesta ja 80-luvun thrashista, mutta bändin keitos on jotain aivan muuta.
 
Mutta jos yrittää vaan soundata 80-luvun Metallicalta (kuten mm. 2000-luvun Metallica ja Trivium), niin metsään tosiaan mennään.
 
Yks vuoden parhaita metallilättyjä on muuten Slipknotin uusin, vaikkei heti uskoisi.. En sitten tiedä miten tuo aikaa kestää :)

Eipä sitä vielä tiedä mitkä levyt jää elämään ja muodostuu siinä sivussa klassikoiksi )
 
No Ride oli sellanen että heti siitä jäi maku että tämä on klassikko aikanaan. Samoin Slayeristä, Exoduksesta, Possessedista jne. Kyse oli sillon lähinnä tuohon aikaan että hevijengi ei tajunnu sitä, heille sai uskotella tonnilla että nuo bändit määrittelee tulevaisuutta. Moni luulee että ne levyt oli massan silmissä jo hyväksyttyjä omana aikanaan, niin ei tosiaankaan ollut. 86 vuonna nuo kaikki levyt tavalliselle hevijannulle edusti karseeta melua. Mut mitä ne edustaa tänä päivänä?

Reilusti päälle 20 sivua pelkkää rölödadaa, kun Metallica julkaisee yhden uuden biisin... Ei käy minun järkeen...

loppu blackmoreilu menee yli.
 
Ei nyt sentäs sotketa mestaria Metallica-keskusteluun. Joku roti!

Nyt sai kuunneltua vihdoin uuden sinkkulohkaisun, onpas kyllä kauheeta sontaa. Mihinkähän juurille tässä taas on palattu? Sinne samoille kun St. Angerilla vai? Tää on hirveetä, en näin äkkiseltään keksi oikein mitään positiivista sanottavaa. Ois jätkät vaan reilusti lopettanu siinä AJFA:n jälkeen, nii ei olis jääny kellekään niin paha mieli.

Sitäpä tarkotin että kun bändiä ei ole tullu seurattua niin aktiviisesti enää, niin tuo biisi oli varsin piristävä. Vanhoja elementtejähän siinä on , mut kuitenki eri tavalla toteutteuna. Senpä takia tuli fiilis että mukava tuo levy on kokonaisuudessaan kuulla.
Heitän verokkina nyt että ride tuli 84 vuonna, se oli niin helvetin luja oman aikansa kuvaus tulevaisuudesta ja sen takia se on klassikko. Sanokaapa 2008 vuonne tehty thrashlevy josta voi sanoa että se on ajankuvaus vuodelta 2008 ja on uskottava ja ja ja että se kuvaus on 20 vuoden päästä vielä klassikko. Ehkä alatte tajuamaan mistä klassikot tai kestävät levyt luodaan. Jos bändin ainoa visio on tuoda 1980 riffejä esille 2008 vuonna, niin ollaan kaukana metsiköstä siitä asenteesta mitä se musantekeminen tarkotti vuonna 1980. Jos tuona vuosilukuna olis ollu tarkotus hyvää alkuperästä tavaraa, niin se olis ollu verokkina vuosi 1960. Kässäättekö pointin?
 
Biiseillä pitää olla syvempi kytky kuin se että seon vain hyvä biisi tai riffi.
 
Ihme filosofiaa sinä taas teet tästä. Hyvä biisi on aina hyvä biisi.

Ihme filosofiaa sinä taas teet tästä. Hyvä biisi on aina hyvä biisi.
 
Hyvä biisi on tietysti hyvä biisi. Mutta klassikoksi pelkkä hyvä biisi ei riitä. Aina vaaditaan oikea aika ja ajotus. Ja mitähän mahtaa tarkottaa tuo aika ja ajotus?
 
Ala vaikka tarkastelemaan teema elviksestä, beatleksen kautta vaikka zeppeliniin. Ei siihen tartte paljo filosofointia mikä noita yhistää. sama pätee metallicaan ja metalliinki