Nykyään tuntuu, että se kuva, mikä jostain bändistä mediassa annetaan on paljon tärkeämpää kuin se millaista musiikkia bändi soittaa. Aina pitää löytää joku täysin ulkomusiikillisiin seikkoihin perustuva näkökulma (levymyynti, henkilökohtaiset toilailut, plastiikkakirurgia jne), jota sitten toistellaan suunnilleen joka haastattelussa ja lehtijutussa. Ihmeellisintä tässä kaikessa on se, että tuollainen markkinoitistrategia tuntuu todella toimivan.
Näinhän se on ollut aina, kaivetaan 70-luvun suosikit esiin ja tarkastetaan. Samojen juttujen ympärillä pyörittiin silloinkin. "Jyräys" Hämäläinen osasi hehkutuksen vielä potenssiin 10
verrattuna nykypäivän nysväreihin..
Tsekkasin just vuodelta 78 kun Tapani Kansa pani Las Vegasin kyykkyyn..... vieläpä duettona Anne Pohtamon kanssa?? COOL!
Samoin bändit valittaa "Helsinki keskeisyydestä" että v###u kun ei landelta pääse levyttämään.
Piiri pieni pyörii. "Tässä maassa on niin huonot liksat että nälkä on aina vieraanamme,.." |
Basismi
iso j
