Aloittelijat ›

Aattelin tänne kirjotella jos jonkun verran viisastuisin. Olen nyt vajaan vuoden soitellut kitaraa. Jäänyt välillä vähiin ajan puutteen ---> muiden harrastusten takia. Kuitenkin, kitaran soittoon olisi suuri mielenkiinto ja halu. Aina kun aloittaa, tulee sitten innostuttua kunnolla. Sitten se kuitenkin hälvenee. Ongelma on se että, on suht pienet kädet ja lyhyet sormet. Se vaikeuttaa soittamista, monesta biisistä menee alku hyvin mutta sitten kun pitäs soitella kahtakin kieltä samaan aikaan niin ei meinaa onnistua. Kun painaa etusormella A:ta niin se ottaa alempaan kiinni ( paitsi jos painaa ihan sormen päällä mikä tekee kipeetä pidemmän päälle ja vaikee sitten siirtää toiselle nauhalle siististi) ja silloin alempaa kieltä ei voi soittaa toiselta nauhalta, jos ymmärsitte. Esimerkiks The White Stripesin Seven nation army, jonka alku menee yhellä kielellä soitettaessa ihan tosta vaan mutta kun sama riffi pitäs soittaa kolmella kielellä niin eipä tuu oikeen mitään.(yritetty on kyllä).
Kaverit on kyllä puhunu että pitää vaan käyttää rannetta enempi mutta silti välillä tulee miettineeks että auttaako se tarpeeks tai onko "järkee" reenata että potkiiko fysiikka vaan niin vastaan ettei itestä tuu kitaristia. Tunnustan että enemmänkin vois reenata, mutta on tosiaan jääkiekko kanssa mikä vie paljon reenaamis aikaa eikä oikeen soittotunneille kerkiä , mikä ois iha jees jos kerkiäis niin vois saada jotain jippoja. Ajattelin että jos täältä sais jotain neuvoja tilanteeseen. Että voiko "tilannetta" korjata reenaamalla vai onko vaan niin että lyhkäsillä sormilla ei paljoo kitaraa soitella. Tuntuu vähän tyhmältä tämmösestä kirjotella kun pitäs vaan ajatella että reenaamallahan se paranee mutta tulee vaan mietittyä että miten ikinä jotku vaikeemmat biisit voi onnistua, kun haluis soitella kokonaisia biisejä eikä vaan alkuja. . .. Turhauttaa. Ehkäpä joskus sitten kerkiäis käymään tunneilla ja kuulee soitonopettajan mielipiteen asiaan.
Kaks soitinta mua kiinnostaa, toinen kitara ja toinen rummut. Sitäkin olen miettinyt että rummut vois sopia paremmin. Nyt onkin harkinnassa lainata rummut kaverilta.

nyt kun kunnolla lueskelin täältäkin kaikkia alottelija juttuja yms niin päätin että hommaan itteni sinne tunneille prkl. jos tuntuu ettei yksin pääse kunnolla alkuun niin sitten on saatava vähän apuja. helpottaa paniikkia jo ajatus että pääsis tunneille, kerran soittanu kaverin kanssa ja oli paljon mukavempaa ku yksin. hyvä että ees nyt naksahti niin että tajuaa tän. ei tuo paniikki/turhautumis/epätoivo harjottelu oo mukavoo ees !

Tunneille vaan. Ei se lyhyistä sormista ole kiinni. Tekniikkaa treenaamaan opettajan kanssa jos ei muuten onnistu, ja kitara sellaisiin säätöihin ettei tarvitse punttisalin vuosikorttia ensin ostaa että jaksaa painaa kieliä.

Treeniä vaan. Vanha sanonta harjoitus tekee mestarin pitää paikkansa. Opettajaa suosittelen täydestä sydämestäni.

kitaransoiton aloittaminen sattuu ja tuntuu pahalta niin pitkille, lyhyille, ohuille ja paksuillekin sormille tasapuolisesti. moni aloittava kitaristi menettää uskonsa ja luovuttaa tuossa kriittisessä vaiheessa juurikin vedoten siihen että omat sormet ei vain ole tehty kitaransoittoon. oon kuitenkin nähnyt niin monia erilaisia nakkisormia aivan mainioilla kitaristeilla.
 
itsekin pienenä kyyneleet silmissä jotain a-mollia vääntäessäni yritin hakea selitystä niin vääränlaisista sormista kuin vääränlaisesta kitarastakin. samat sormet mulla kuitenkin on edelleen ja soitto sujuu kitaralla kuin kitaralla.
 
luota siis muhun, se homma sattuu alkuun ja tuntuu mahdottomalta mutta se menee ohi. mitä enemmän soitat ja kärsit, sitä nopeemmin se lakkaa sattumasta.

Hanki rummutkin ja soittele vuorotellen rumpuja ja kitaraa. Kunhan on hauskaa ja hommassa pysyy mielenkiinto. Sitä paitsi kummatkin palvelee toisiaan. Joillakin on taas "liian" isot sormet kitaransoittoon kuten kuulantyöntäjäkaverillani, mutta ei sekään estä kehittymästä omalla tavallaan oikein hyväksi kitaristiksi. Optimaaliset sormet oli varmaankin jollain Hendrixillä, mutta kaikkea ei voi saada. :)