Kitarat: soittaminen ›

Elikkä kuinka pitkä soittotauko pitää olla että huomaa sormien kangistuneen tai muuten huonontuneen?

Alle puoli tuntia.
 
Enkä mä en pilaile: kun on saanut lämmiteltyä hyvin, huomaa eron aika lyhyenkin tauon jälkeen. Monet sellaiset soittajat esim. klasaripuolella, jotka esittävät hyvää motoriikkaa vaativaa materiaalia, tekevät lämmittelyliikkeitä konserttiensa väliajoilla.
 
Mutta kaiketi kysymys oli siitä, miten soitto sujuu viikon etelänreissun tai muutaman kuukauden muiden kiireiden jälkeen? Homman saa kulkemaan aika äkkiä, ja monet pitävät lomaa soittamisesta ihan tarkoituksella. Riippuu vähän, miten hyvässä vireessä soittajan tarvitsee olla, että voidaan puhua siitä että taito on tai ei ole ehtinyt kadota.

Kun kävin tuon intin tuossa viime kesänä, niin siinä huomasi kyllä aina lomilla sitten sen, että hieman kankeasti sormet liikkuivat. Tosin sitten kun pääsi sillä kitaralla soittamaan, niin oli kyllä tosi kova motivaatio harjoitella taas. Ja tuntuukin siltä, että tuon tauon jälkeen taidot palautuivat jopa paremmalle tasolle kuin ennen.

...joskus liian tiivis harjoittelu/soittaminenkin huonontaa. Tauot tekevät vain hyvää ja n. kerran vuodessa olisi hyvä pitää pidempi "loma"... :)

Ei se mihinkään häviä, meidän ukko ei soittanu moneen kymmeniin vuosiin aktiivisesti, mutta silti kännissä se hakkaa kitaraa innoissaan ja vielä ihan hyvin.

Kannattaa pitää mieli soitossa. Siis tarkoitan, että ei soittaminen ja mikä tahansa elämässä pelkästään lähde ruumiista. Kumpa osaisikin hallita sen mitä itsessä on sisällä ja käsitellä sitä oikein. Asioita ei vältsysti kannata "aina" lähestyä pelkästään teknisinä suoritteina. Omaa kehoa on hyvä kuunnella, mutta mikä olisi parempaa, kun päästä irtautumaan siitä ikään kuin ulkopuoliseksi. Ihmisille on annettu ruumis ja ilmeisesti sielu, joka haluaisi sieltä keinolla millä hyvänsä pois. Soittaminen taitaa olla yks hyvä keino. Koska meidän nyt kummiskin pitää kantaa tätä ruumistamme, emmekä voi olla vaan pelkkiä leijuvia mieliä, niin kai se sitten täytyy oma ruumiskin yrittää opettaa mielen kanssa yhteistyöhön. Itse ainakaan en voisi elää ilman musiikkia, sillä ilman sitä jompi kumpi ainakin kuolisi heti. Ilmeisesti mieli. Tulipas vaikeeta tekstiä ja en tiedä tuliko mun pointti ollenkaan, niinku halusin. No ei muutaku jatketaan harjotuksia. :D !

Asiallista tekstiä Topahilta.
 
Voi hyvinkin sanoa, että tärkeämpää on virittää itsensä kuin kitara.

nyt ei kyllä jaksa hakee sitä kitaraa tuolta soitto huoneesta ja alkaa reenaan kun ei nyt jostain syystä tällä hetkellä oikeen innosta. Olen m.netin vallassa.

nyt ei kyllä jaksa hakee sitä kitaraa tuolta soitto huoneesta ja alkaa reenaan kun ei nyt jostain syystä tällä hetkellä oikeen innosta. Olen m.netin vallassa.
 
Tiedän tunteen.

Kannattaa pitää mieli soitossa. Siis tarkoitan, että ei soittaminen ja mikä tahansa elämässä pelkästään lähde ruumiista. Kumpa osaisikin hallita sen mitä itsessä on sisällä ja käsitellä sitä oikein. Asioita ei vältsysti kannata "aina" lähestyä pelkästään teknisinä suoritteina. Omaa kehoa on hyvä kuunnella, mutta mikä olisi parempaa, kun päästä irtautumaan siitä ikään kuin ulkopuoliseksi. Ihmisille on annettu ruumis ja ilmeisesti sielu, joka haluaisi sieltä keinolla millä hyvänsä pois. Soittaminen taitaa olla yks hyvä keino. Koska meidän nyt kummiskin pitää kantaa tätä ruumistamme, emmekä voi olla vaan pelkkiä leijuvia mieliä, niin kai se sitten täytyy oma ruumiskin yrittää opettaa mielen kanssa yhteistyöhön. Itse ainakaan en voisi elää ilman musiikkia, sillä ilman sitä jompi kumpi ainakin kuolisi heti. Ilmeisesti mieli. Tulipas vaikeeta tekstiä ja en tiedä tuliko mun pointti ollenkaan, niinku halusin. No ei muutaku jatketaan harjotuksia. :D !
 
Voi jeesus mitä tekstiä...Sun pitäs varmaan lähtee jammailee tuon Malmbergin Heikin kanssa =).Aika samalla aaltopituudella taidatte olla, paitsi että se kyllä treenaa ton yin&jang paskan lisäks kuus tuntia päivässä, että sillä ei varmaan taukoja kauheesti tule(paitsi tenniskyynärpään muodossa).Ei vaan kyllä itse ainakin olen huomannut ettei se ilmaisu sillälailla heikkene taukojen aikana,tekniikasta tietysti lähtee ehkä pieni särmä pinnalta...mikä on tietysti takaisintreenattavissa.Muistakaa ihmiset elää välillä vähän elämääkin.

Ihmisille on annettu ruumis ja ilmeisesti sielu, joka haluaisi sieltä keinolla millä hyvänsä pois. Soittaminen taitaa olla yks hyvä keino. Koska meidän nyt kummiskin pitää kantaa tätä ruumistamme, emmekä voi olla vaan pelkkiä leijuvia mieliä, niin kai se sitten täytyy oma ruumiskin yrittää opettaa mielen kanssa yhteistyöhön.
 
Olipas hienoa tekstiä!
 
Minulla sellaiset muutaman päivän tauot soitossa tekevät ihan hyvää. Sitten kun taas rupeaa rämpyttelemään, tuntuu uusia ideoita riittävän.

Tuossa joulun alla oli kahden viikon loma, enkä saanut roudattua kitaraa messiin. Yllättävää kyllä taidot eivät ruostuneet ollenkaan, puolen tunnin soittelun jälkeen taittui Downfallikin taas. Itse asiassa tauko teki jopa hyvää luovuudelle, pääsi irti kuvioista, joihin oli improtessa tottunut vähän liiankin kanssa.
 
Sellainen puolitauko on myös ihan hyvä pitää välillä. Eli siis vaihtaa kitaran vaikkapa bassoon tai saksofoniin viikoksi, ja johan on taas mieli terässä.

Viikon olen pisimmillään joutunut olemaan ilman kitaraa, eikä se taito (se vähä) mihinkään kadonnut. Ehkä hieman alussa kankeutta sormissa, mutta ei muuta.

Tuossa joulun alla oli kahden viikon loma...
 
No joo... jos sitä soittotaitoa on yleensä ollenkaan niin ei se mihinkään häviä. Saattaa tuollainen tauko tehdä pelkästään hyvää, tietenkin edellyttäen että se perustaito on jo olemassa.
Omasta kokemuksesta voin sanoa että tässä joulun nurkilla meillä oli molempien bändien kanssa yli kuukauden tauko ja yllätys, yllätys, eka harjoituksissa tauon jälkeen niin molempien bändien suhteen motivaatio ja luovuus kaikilla oli huipussaan ja soitto kulki niinkuin ei koskaan ennen.
Rajansa kaikella kuitenkin. Kyllähän siinä kuviot ja sovitukset unohtuu jos ei pitkään aikaan koskekaan soittimeen. Tauko silloin tällöin on kuitenkin paikallaan.

Se on vähän sama kuin pyöräily. Ei sitä unohda. En muutenkaan soita kauhean aktiivisesti, ehkä puoli tuntia päivässä, tunti parhaassa. Usein minulla on taukoja, jolloin en jaksa ottaa kitaraa laukusta ulos, mutta ei se taito siinä mihinkään lähde. Saattaa tosin olla, että on hieman "jäässä", mutta se menee nopeasti ohi. Kerran opittua ei koskaan unohda kokonaan. Soitan siis lähinnä omaksi ilokseni, eli en jaksa treenata mitään sweeppejä kahdeksaa tuntia päivässä ollakseni Ynkkaa nopeampi.

No joo... jos sitä soittotaitoa on yleensä ollenkaan niin ei se mihinkään häviä.
Noinhan se on, siis soittotaito ei sinänsä häviä, tuntuma kyllä voi olla kateissa etenkin jos on pitempi tauko ja tästä saattaa johtua et tuntuu siltä et soittotaito ois kateissa, mutta sellasen parin päivän intensiivisen soitannan jälkeen pitäs suunnilleen (lue tätsin löydyttyä) alkaa olla samalla tasolla kuin ennenkin.
 
Ny on muuten 3 viikkoa ilman et ois pystyny kitaraa soittamaan kunnolla. Alkaa vierotusoireita olemaan. Ja v-käyräkin nousee.

Juu ei ollu taito kadonnu. Viimeks soitin sunnuntaina kuumeessa... En ihan pysyny tahdissa master of puppetsissa ja Damage inc.issä tuli ranne lihakset vähän kipeeks, mutta seuraavalla kerralla menee varmasti paremmin. Oli muuten helvetin hyvä soittaa pienen tauon jälkeen. Vois pitää taukoja useemminkin jos pystyy...

Hmm... Soitan joka päivä noin 3-4 tuntia (koska enempään ei ole aikaa). Itse huomasin, kun olin kolmen päivän luokkaretkellä ilman kitaraa, että kun palasin sieltä, kitaralla ei luonnistunut juuri mikään, vaikka olinkin lämmitellut kuten normaalisti (lämmittelyyn menee minulla noin 1h 30 minuuttia). Itse sain "tatsini" takaisin vasta noin 6 päivän kuluttua, jolloin vanhat (jotka olin ennen leiriä osannut) alkoivat taas kulkea... Ja sitten kahden vuoden taukoni jälkeen olin täysin aloittelijan saappaissa.
 
Eli, ei kai taito sieltä selkäytimestä katoa minnekään katoa, mikäli taukosi ovat vain muutaman päivän mittaisia. Siinä vaiheessa taidot saadaan vielä "ongittua" esiin. Tai, nämä ovat omia kokemuksiani. Nyt on hauska nähdä, mitenkä soitto enää kulkee sähköisellä kitaralla, kun yli kaksi kuukautta olen ollut ilman ja soitellut vain klassista kitaraa sen ajan. Mahtaa olla ohuempaan kaulaan ja plektraan totuttelemista =)

Viime syksynä pidin kuukauden tauon soitossa, kun en ollut edistynyt aikoihin. Sitten tuli taas himo reenata ja aloin soitteleen varovaisesti ja tosi hitaasti juttuja. Pari päivää meni, ja tatsi oli aivan eri luokkaa kun ennen. Nopeutenikin pikkauksessa oli kasvanut 140:stä 190:ppiin (kuudestoistaosia). Aika mystistä välillä tämä soittelu.
Tosin tauon aikana olin joka päivä venytellyt ja voimistanut varovaisesti sormia ja ranteita.