Studiotyöskentely ›

On tullut tilanteita joissa oma visio on ollut niin tärkeä, että se kiristää tunnelmaa kun studio tilanteessa on kokeneemmat taikka kaavoihinsa kangistuneet ahdistuneet siitä että joku juttu pitää saada JUST näin. Musiikkihan on ja sen pitää luoda mielikuvia. Joskus taas miksatessa tai soundia etsiessä joutuu tilanteisiin jossa jonkun visio soundista voi olla suuressakin ristiriidassa. Esimerkiksi soundin pitää olla aito mutta kuitenkin tosi kompuroitu ja sämplätty. Toinen on, että kaiken pitää kuulua täysillä ja erillisten raitojen tulee olla siis todella rankkoja ja isoja. Lopputuloksessa kuitenkin samalla alueella soivat soittimet syövät pahasti toisiaan eivätkä kuulu vaikka niitä laittaisikin tyyliin överi kovalle. Itse tykkään leikata taajuudet ja soittimet niin että ne antaa illuusion isosta soundista vaikka niistä käytettäisikin vain pienen osan spektristä. Suurin "kasvaminen" itsellä on tapahtunut säröjen tiputtamisena. Toisen mielipidettä pitää tietysti kunnioittaa. Miten selitätte nämä asiat eteenpäin bändi kavereille taikka jos teette nauhoituksia muille. Taikka miten löydätte kompromisseja. Muita ajatuksia?

Muita ajatuksia?
 
Tässä joitain: (Mnet 26.10.2006)
 
Tehdään ajatusleikki jossa Robert Bressonin puhuessa elokuvista (kinematografiasta) vaihdetaankin elokuvan ja kuvien näkemisen tilalle ääni, musiikki ja kuuleminen silloin kun se on tarpeen.

"Kyky käyttää hyvin välineitäni vähenee kun niiden määrä kasvaa"

"Äänitysvaihe. Asettua intensiivisen tietämättömyyden ja uteliaisuuden tilaan ja silti kuulla asiat ennakolta."

"Äänellä ei ole absoluuttista arvoa. Äänet ja musiikki saavat voimansa vain siinä käytössä johon sinä ne määräät."

"Ei taitava, mutta valpas"

"Mikrofonin alituinen vaihtainen on sama kuin vaihtaisi kaiken aikaa kuulokojetta"

""Ei pidä etsiä, pitää odottaa"

Huomiokykyä (havaintojen täsmällisyyttä)

"Ei kaunista äänitystä, kauniita ääniä, vaan välttämätöntä äänitystä, välttämättömiä ääniä."

"Hyvien äänien kokonaisuus voi olla ällöttävä"

"Korvinkuultavat panoroinnit eivät vastaa korvan liikettä. Se merkitsee korvan irrottamista ruumiista." (älä käytä mikrofonia kuin luutaa)

"Äänitysvaihe on kuin menoa sovittuun tapaamiseen. Ei mitään odottamatonta jota et olisi salaa odottanut".

"Äänitysvaiheessa ei tehdä mitään lopullista. Silloin tehdään valmisteluja."

"Useita ottoja samasta asiasta, niin kuin maalari joka maalaa useita kankaista tai tekee useita piirroksia ja joka kerta etenee kohti täsmällisyyttä."

"Tiedä yhtä vähän siitä, mitä tulet saamaan kuin kalastaja onkivapansa varressa (kala joka ilmestyy tyhjästä)"

"Kuule ensimmäisenä se minkä kuulet niin kuin kuulet"

"Silmä on pinnallinen, korva syvällinen ja luova. Veturin pillin vihellys painaa meihin kuvan kokonaisesta asemasta."

Vähäisellä tietämykselläni uskallan sanoa vain sen verran, että jos jonkun mielestä yksittäisten instrumenttiraitojen pitäisi kuulostaa isolta, niin hän on sen verran kokematon tai ammattitaidoton, ettei häntä pidä kuunnella. Siinä ei ole kysymys visioista. Jos kyseessä on trion ainokaiset skitta- basso- ja rumpuraita, niin siihen tuo ei taida päteä :o)

Onneksi minun ei tarvitse hallita studiopsykologiaa, ei hermot kestäisi :o) ;o)
Aiheestahan saisi jakson Dr. Phil'iin.