Kilpailut ›

Ei kun rohkeasti mukaan vaan jatkossakin. Kyllä näiden skabojen suola on juuri siinä että on eritasoisia osallistujia. Kyllä nämä skabat menee tylsiksi jos on vaan Kuhan, MadMattin, Stratomasterin ym. "Pallinaamojen" kaltaisia virtuooseja osanottajina.
 
Tossa on kyllä pointtinsa, kiitos kannustuksesta. Käy vaan itsetunnon päälle, kun on jatkuvasti vähän niin kuin jakojäännös; useimmiten nolla pinnaa. Fiilis on sama kuin koulun jumppatunnilla, kun pesäpallojakoa tehtäessä oli olla niiden viimeisten joukossa, joita kumpikaan kapteeni ei olisi halunnut valita, mutta joutui valitsemaan kuitenkin.

...Fiilis on sama kuin koulun jumppatunnilla, kun pesäpallojakoa tehtäessä oli olla niiden viimeisten joukossa, joita kumpikaan kapteeni ei olisi halunnut valita, mutta joutui valitsemaan kuitenkin.
 
Ei näitä skaboja kannata kovin tosissaan ottaa. Nythän täytyy muistaa että jotkin osllistujat saattavat olla vaikka ammatti muusikkoja ja heillä voi olla useiden kymmenien vuosien kokemus soittamisesta. Toiset taas voivat olla soittanut ehkä vain joitain vuosia. Joten jos siellä koulun pesäpallopelissäkin olisi ekaluokkalaisia ja lukiolaisia samassa pelissä niin se olisi vähän sama juttu :)

Ei ole blues mun bravuurilaji, niin kuin ei soolosoitossa mikään muukaan. Tai oikeastaan missään soitossa. Osaamattomuus ei niinkään v*tuta vaan se, ettei opi reenistä huolimatta.
 
Jees, Kannattaa ilman muuta jatkaa skabailua. Kuuntelin tuota sun vetoasi. Ihan hyvinhän tuo toimi muuten mutta kitara oli hiukan epävireessä. Tuollaiset "pienet" asiat vaikuttavat yllättävän paljon psygologisesti kuuntelijaan vaikka soitto muuten toimisikin. Itsellänikään ei skeba aina oo 100% vireessä mutta tuossa sun vedossa sen selvästi kuuli. Näin yleisesti, sooloissa kannattaa pyrkiä panostamaan kokonaisuuteen esim. alku/sisääntulo on tärkeä mielenkiinnon herättäjä. Yhtenäinen kaari ja punainen lanka koko soolossa on tärkeää yleisfiiliksen kannalta. Soundimaailma on oma lukunsa. Pelkkä "soittotaito" ei oo aina se juttu vaan myös tietty mielikuvien luominen kokonaisuutena. Tyylitajun kehittäminen on ihan yhtä tärkeää kuin pelkkä varsinainen "soittaminen" . Itselläni tyylitaju pettää välillä totaalisesti mutta kyllähän tuota tapahtuu onneksi joskus muillekkin pallinaamoille :)

Kiitos blues guitar ja MadMatt noista! Ehkäpä sitä jaksaa taas sopivan taustan tullen kiusata itseä ja muita. Ja luultavasti muistan myös virittää kitaran ...

Kaikki on suhteellista. Kun soitan soolon kaverilleni, joka ei itse osaa soittaa pätkääkään sanoo, että sähän oot oikea "Puistolan Clapton". Tosin tänne laitettaessa omat sooloni saavat monasti saman tuomion kuin Suomen Euroviisut useimpina vuosina.
 
Olisihan se mukavaa olla maailman paras blueshemmo. Iän mukana olen alkanut arvostaa sitä iloa, jota voi tuottaa muille soittamalla. Kesän parhaat hetket koin, kun tein Itä-Suomessa 4 katusoittokeikkaa. Porukka tykkäsi, kun saivat kuulla jotain muuta kuin ainaista haitarimusiikkia Kuopion torilla. Monet herkistyvät kuuntelemaan, kun vedin kuuskytlukua CubeStreetin kautta.
 
Minun mielestä onnellista olisi, että jokainen meistä löytäisi sen "oman jutun" soittamisessa. Nykyisin arvostetaan varsinkin tilutuspuolella nopeaa tekniikkaa ja erilaisia virtuoosimaisia kikkoja. Onhan nekin omalla tavallaan hienoja, koska niiden eteen on tehty paljon raakaa työtä. Minun korvissani ne eivät kuitenkaan pitkälle kanna.
 
Itse etsin musiikista aineiksia, jotka koskettavat syvältä. Niitä vain löytää liian harvoin. Sen vuoksi tämä bluesharrastus kiehtoo, koska siitä olen parhaimmat helmeni löytänyt. Kenenkään ei kannata lopettaa skabailua sen vuoksi, ettei pärjää haluamallaan tavalla. Täältä saa kuitenkin eväitä omaan soittoon, jota voi jakaa esim. keikoilla yleisölle. Pitkäjänteisyydellä ja nöyrällä asenteella voi jossain vaiheessa kolahtaa se "oma juttu", josta tulee jotain suurta. Ja mitä sitten, jos ei tulekaan. Hyvä harrastus tämä kuitenkin on.

Itse etsin musiikista aineiksia, jotka koskettavat syvältä. Niitä vain löytää liian harvoin. Sen vuoksi tämä bluesharrastus kiehtoo, koska siitä olen parhaimmat helmeni löytänyt.
 
Hyvin sanottu. Mulle blyys on sellainen juttu, joka auttaa niiden huonojen päivien yli ja tekee hyvät päivät vieläkin paremmiksi. Parasta lääkettä, sano.

...Kenenkään ei kannata lopettaa skabailua sen vuoksi, ettei pärjää haluamallaan tavalla. Täältä saa kuitenkin eväitä omaan soittoon, jota voi jakaa esim. keikoilla yleisölle. Pitkäjänteisyydellä ja nöyrällä asenteella voi jossain vaiheessa kolahtaa se "oma juttu", josta tulee jotain suurta. Ja mitä sitten, jos ei tulekaan. Hyvä harrastus tämä kuitenkin on.
 
Kiitos tästäkin, todella hyvin kuvailtuja ja perusteltuja pointteja. Sen verran omaa turhautumistani ja riittämättömyyden tunnettani tarkentaisin, ettei se skabassa pärjäämättömyys ole varsinainen ongelma; tiedän kyllä tasoni. Ennemminkin se on kai siinä, että kun itse kokee (luulee) kehittyneensä ja omasta mielestään vetää ihan kelpo vedon, niin hyvinkin asiallisen palautteen perusteella oivaltaa kerta kerran jälkeen, että samaa paskaa, takkuista, hakusessa olevaa, mielikuvituksetonta pentatonisen sahaamista tuli jälleen sittenkin vedettyä.
 
Saamaani palautetta en siis kritisoi. Sehän on helvetin hyvää! Riittäisin kai itselleni paremmin, jos kokisin kehittyväni, kun tätä hommaa suht' aktiivisesti olen koettanut pari vuotta harrastaa (parinkymmenen vuoden nuotiokitarakomppailurämpyttelyn jälkeen). Ei vaan taida lahjat riittää.
 
Sori tästä itsekkäästä palstan täyttämisestä.

Riittäisin kai itselleni paremmin, jos kokisin kehittyväni, kun tätä hommaa suht' aktiivisesti olen koettanut pari vuotta harrastaa (parinkymmenen vuoden nuotiokitarakomppailurämpyttelyn jälkeen). Ei vaan taida lahjat riittää.
 
Oma kokemus: kävelin vuonna 1992 37-vuotiaana Oulunkylän Pop/Jazz-opiston pääsykokeisiin basson kanssa ja ottivat kaiketi säälistä sisään. Aloitin ankaran harjoittelun, jota kesti neljä vuotta. Kuljin jopa lomamatkat basso ja nuottikirja mukana. Vaimokin jossain vaiheessa kysyi kenen kanssa olin naimisissa. Totuus oli kuitenkin se, että opistossa suurin osa nuorista oppi vuodessa enemmän kuin minä neljässä. Ei tullut tahtah:ista Jaco Pastoriusta, mutta jälkeenpäin olen siunannut noita vuosia, sillä paljon hyvää sieltä tarttui mukaan. Lahjat eivät riittäneet enempään.
 
Totesin lopettaessani opettajalleni, että nyt tiedän miten tulisi soittaa. Opin myös tietämään, että Suomessa on teknisesti tänä päivänä valtavasti loistavia soittajia ja lisää tulee. Itse en tule heihin lukeutumaan, koska en jaksa harjoitella enää kuutta tuntia päivässä ja eipä se taitaisi edes riittää.
 
Lopputulema: päivääkään en vaihtaisi pois, jolloin olen tarttunut kitaraan ja räpellellyt pentatonista lisäämällä siihen vielä bluenoten. Rohkaisen Nimby2:sta jatkamaan skaboja ja soittoharjoitusta. Väitän, että et ole vielä alkuunkaan lahjojesi rajoilla. Kun olet kuitenkin oppinut jo soittamaan, voit jatkaa aina kehittymistä eteenpäin. Kyse on siitä myös, mihin ihminen haluaa satsata. Helppoahan se ei ole. Kokeneet sanovat, että "No pain, no gain". Minulle taitaa riittää tässä vaiheessa sellainen mukava harjoittelu, ettei tarvitse tuntea itseään rääkätyksi.

,,,aika kammottavan stydi särö. Vähemmälläkin olisi pärjännyt,,,
Soundi aika mahtipontinen,,,
Soitossa aistittavissa bluesia, saundissa ei niinkään. Kaiutit taustankin?
 
En kyllä nyt oikein ymmärrä teidän kommentteja tuon soundin suhteen ? Sanotaanko muka jossain blyysin soiton oppikirjassa että blyyssiä ei sitten saa soittaa kovalla säröllä ? Itte olen nimittäin sitä mieltä että noi 50-luvun jannut soitti blyyssiä sillä melko kliinillä soundilla pelkästään sen takia, koska siihen aikaan ei vielä ollu keksitty näitä nykypäivän multiefektilaitteita, mutta jos niillä olis silloin ollu multiefekti käytössä niin taatusti ne olis vetäny kovilla säröillä, kaiuilla yms ( ainakin jotkut silloin tällöin ). Että en oikein ymmärrä mikä se on se "oikea" bluessoundi ?

Että en oikein ymmärrä mikä se on se "oikea" bluessoundi ?
 
Eihän tossa tietenkään mitään absoluuttisesti "oikeaa" ole, on kysymys hyvin pitkälle makuasioista. Jokainen arvostelee näitä subjektiivisesti omista lähtökohdistaan, ja jos soundi ei omaa korvaa miellytä, saahan sen sanoa.

Nimby
Olen oppinut arvostamaan Willien kommentteja, joten täytyy varmaan pikkuhiljaa uskoa ja älytä pysyä täältä pois itseäni munaamasta ja päätä seinään hakkaamasta. Ja jättää homma suosiolla oikeille muusikoille; niitä kun täällä riittää.
 
Eikun ilman muuta mukaan vaan jatkossakin. Se juuri on skaban suola, että on eritasoisia ja tyylisiä soittajia. Aika tylsiä olisi nämä skabat, jos mukana olisi vain palkintopallinaamoja. Ilokseni skabaan on tullut myös uusiakin naamoja.
 
Toivottavasti en ole kommenteillani ollut osallisena aihettamaan apatiaa sulle.. Yritän välttää kenenkään esityksen totaalisen negatiivista arviointia. Enemmän pyrin korostamaan sitä, mikä esityksessä on hyvää vaikkakin saatan mainita että saundista en pitänyt, joka on siis (vain) mielipide.
 
Että nokka pystyyn ja kitara tanaan.. :)

Korggari
En kyllä nyt oikein ymmärrä teidän kommentteja tuon soundin suhteen ? Sanotaanko muka jossain blyysin soiton oppikirjassa että blyyssiä ei sitten saa soittaa kovalla säröllä ?
 
Tuskimpa missään sanotaan millä saundilla bluesia pitää tai ei pidä soittaa. Eikä sitä varmaan ole myöskään kukaan kommenteissakaan sanonut.
 
Mieltymys tietynlaiseen/tietynlaisiin saundeihin on hyvin henkilökohtainen eikä kovinkaan yksiselitteinen asia.
 
Itse pidän nätistä hiplaamisesta rankkaan sorakuormafuzziin ja kaikesta siltä väliltäkin. Pointti onkin siinä, missä yhteydessä mitäkin saundia käytetään ja miltä se korvissani kuulostaa ja miten se vastaa vuosikymmenien saatossa muokkautuneita mieltymyksiäni.
 
Toivottavasti tämä ainakin omalta kohdaltani auttaa sinua paremmin ymmärtämään kommentteja saundin suhteen.

Eihän tossa tietenkään mitään absoluuttisesti "oikeaa" ole, on kysymys hyvin pitkälle makuasioista. Jokainen arvostelee näitä subjektiivisesti omista lähtökohdistaan, ja jos soundi ei omaa korvaa miellytä, saahan sen sanoa.
 
No ilman muuta saa sanoa jos soundi ei miellytä, eihän siinä mitään, koska nää soundihommat on tosiaan hyvin pitkälti makuasioita. Mutta ehkäpä jos on tottunut kuulemaan jonkun esikuvan ja oppiisän soittavan bluesia jollain tietyllä soundilla niin siten alkaa ajattelemaan, että ei tuota voi millään muulla soundilla soittaakaan,,,

Kitara ja tausta on hyvin balanssissa. Soitto tähän perinteiseen bluestaustaan ei ehkä ihan osu kohdalleen. Kelpo kuvioita ja bluesääniä kyllä löytyy, potkua ja rohkeutta vähän lisää.
 
Joo, haeskelin tota teemaa jostain muualta kuin 50-luvulta, siitä voi olla varmasti montaa mieltä että natsasko se siihen vai ei.

Willie:

 
Tuskimpa missään sanotaan millä saundilla bluesia pitää tai ei pidä soittaa. Eikä sitä varmaan ole myöskään kukaan kommenteissakaan sanonut.
 

 

 
Aivan, ethän sinä tosiaan koskaan väittänytkään että särön käyttö bluesin soitossa olisi kiellettyä tai jotenkin muuten tyyliin sopimatonta. Taisin vain lukea kommenttisi epätarkasti ja tajusin väärin mitä tarkoitit. :)

Kaivelin ton joskus netistä ja lyhentelin skabaa varten. En enää muista mistä sen hain, mutta laitoin sen nyt tonne, jos haluat ladata sen:
 
http://kotisivu.lumonetti.fi/paamar/Clapton_It_Hurts_Me_Too.mp3

...jos haluat ladata sen:
 
http://kotisivu.lumonetti.fi/paamar/Clapton_It_Hurts_Me_Too.mp3
 
Kiitos!
 
Tätä on kiva illanmittaa jammailla whiskey lasin ääressä. :-)
Sitten kun kyllästyn, jatkan Eric Clapton Omaelämänkerta kirjan lukemista.

Täällähän on keskustelu mainiolla tasolla...
 
Tottahan tekninen osaaminen on asia jota arvostetaan mutta kyllä se lopussa
potkii itseään nilkkaan jos soittaminen on pelkästään suorittamista.
 
Itse kuuntelen ja toivon löytäväni vedoista jotain omaperäistä, taustaan sopivaa
tai jopa yllättävää soittamista. Kokonaisuus ratkaisee ja siinä on myös sillä saundilla
oma osansa.
 
Kyllä pallinaamoiltakin kuulee välillä aika tyylittömiä vetoja mutta noissa tapauksissa se soittotaito paikkaa niin hyvin ettei se lopussa kuitenkaan pahalta kuulosta.
 
Hieno henki mielestäni skaboissa ja näyttäs että kehittyy vaan parempaan suuntaan vallankin palautteiden osalta. Kyllä pitää soittajalla olla kykyä ja häpyä ottaa vastaan
myös negatiivista palautetta, ja jos niitä viitsii edes hetken ajatella niin suunta on vaan ylös päin.
 
Negatiivinen palaute on kehittävämpää kuin pelkkä kehuminen tai toteaminen että sulla kaikki toimii.
 
Joten eikun skabailemaan

Hieno henki mielestäni skaboissa ja näyttäs että kehittyy vaan parempaan suuntaan vallankin palautteiden osalta. Kyllä pitää soittajalla olla kykyä ja häpyä ottaa vastaan myös negatiivista palautetta, ja jos niitä viitsii edes hetken ajatella niin suunta on vaan ylös päin.
 
Negatiivinen palaute on kehittävämpää kuin pelkkä kehuminen tai toteaminen että sulla kaikki toimii.
 
Joo, tästä olen yks'yhteen samaa mieltä. Mikä tahansa soolosta saatu palaute/kommentti on parempi kuin pelkät pisteet. Itsesäälissärypemiskohtaukseni kumpusi siitä, kun luulo omasta kehittymisestä tuntui osoittautuvan kerta toisensa jälkeen perusteettomaksi. Ei siis saamastani palautteesta, josta olen oikeasti tyytyväinen; sen rehellisyyttä arvostan vilpittömästi.
 
Olen saanut kyllä helvetin hyvää tukea tuskaani, mistä kiitos kuomat!