Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Olisiko voinut laittaa kaksi suotokonkkaa rinnakkain?
 
Eihän se mikään salaisuus ole että Leksa pyrki kustannustehokkuuteen. Yhdelläkin saatiin hurinat kuriin, ja soittajilla oli varaa ostaa masiina.
 
Älkääs nyt hermostuko! Aihehan on kiintoisa ja keskustelu mukavan vilkasta.

...Älkääs nyt hermostuko! Aihehan on kiintoisa ja keskustelu mukavan vilkasta.
 
Tavoite saavutettu - tulee jotakin elämää tännekin uneliaalle palstalle ;-)

Saarnaat kuin pastori. Omaa saarnaasi.
 
Pitänee harkita sitten alan vaihtoa - oiskohan mulla siinä uusi tulevaisuus :-)
 
Kyse ei ole periksi antamisesta. Olen monessa kohtaa sinun kanssa ihan samaa mieltä. Usko pois, et ole ainoa joka tämmöisiä on pohtinut. Nyt kun avaat vielä toisenkin silmäsi, niin voidaan aloittaa kiihkoton keskustelu asiasta.
 
Mitenkäs se voitaisiin sitten aloittaa - anna vinkki tai jos itse voisit sitten aloittaa sen vaikka sen piiiiiitkän vastauksen kera?
 
Eihän tämä mitään loukkaa.
 
No sitähän minäkin...

On hienoa, että ihmisillä on elämässä vielä innostusta ja intohimoa olla jostain asiasta jotain mieltä ja puolustaa sitä vaikka katkeraan loppuun asti. Pohdin tässä vähän sitä mistä syntyy hyvä kitara-/bassosaundi. Olin tällä viikolla Deep Purplen konsertissa pitkästä aikaa (edellinen kerta oli vuonna 1972 kun olivat ekaa kertaa Suomessa ja sillä ainoalla oikealla kokoonpanolla). Vaikka tällä kertaa puolet biiseistä oli niitä samoja kuin ekallakin kerralla, ei bändi tuntunut enää samalta. Se Blackmoren Strato-/Marsu-saundi on iskostunut omaan kaaliin ns. hyvänä ja ainoana oikeana Purple saundina. Steve Morse on kyllä loistava kitaristi ja ihan ookoo, mutta enpä pitänyt hänen kitarasaundistaan lainkaan. hänen yhdistelmänsä oli Music Man Custom humppareilla ja Englin nupit + kaapit. Joku junnu joka oli tätä bändiä katsomassa ekaa kertaa, voi kaiholla muistella 35 vuoden päästä, että kyllä se Purple oli silloin vuonna 2008 jotain ja se Purplen 11:sta inkarnaatio tuolloin kuulostaa ihan paskalta (Thin Lizzy kuulemma kiertää taas keikoilla vaikka ketään alkuperäistä jäsentä ei ole enää mukana). Eli saundimieltymykset näyttävät iskostuvan ihmisen mieleen jo aika varhaisessa vaiheessa 10-18 vuotiaana??? ja leimaavat sitten koko loppuelämää. Ehkä tuossa parhaan kitarasaundin metsästyksessä on myös ripaus sitä menneen nuoruuden etsimistä joka on jo auttamatta ainakin itsellä takana.
 
Toinen näkökulma asiaan on pyrkimys mahdollisimman autenttiseen ja perinteitä kunnioittavaan alkuperäisen laitteen kopiointiin. Tähän on tietysti hyvä laittaa sekaan vähän sitä mystistä enkelitomua, jotta kaiken maailman besserwisserit ja diletantit eivät sotkeennu asiaan oikeasti vihkiytyneiden ns. tietäjien tontille. Antaa kuitenkin kaikkien kukkien kukkia ja tulkoon kukin onnelliseksi omalla uskollaan. Uskon oikeasti, että tietyt asiat parantavat taatusti putkivahvarin saundia, mutta jätän ne Bluetone-brandini salaisuudeksi tällä kertaa. t. Harry Bluetone

Nykyvahvarithan ovat oikeasti huteratekoisempia ja vaikeampia korjata kuin vanhat, koska aina tuntuu löytyvän uusia keinoja kasata laite halvemmalla. Siinä mielessä vanhat vahvarit olivat kyllä parempia.
 
Jukin lähestymistapaa alan vähitellen ymmärtää yhä paremmin, vaikka en itse olekaan valmis sijoittamaan vähäisiä varojani vintagesoittimiin. Olivat erot kuultavissa tai eivät, mojoaspektia on vaikea kumota.

...Jukin lähestymistapaa alan vähitellen ymmärtää yhä paremmin, vaikka en itse olekaan valmis sijoittamaan vähäisiä varojani vintagesoittimiin. Olivat erot kuultavissa tai eivät, mojoaspektia on vaikea kumota.
 
Kyllä minäkin sen ymmärrän ja kyllä mullekin kelpaisi joku 1959 Bassman vaikka se ei bassovahvarina toiminutkaan :-) Lisäksi jos keikalla soitetaan vaikka 1950's rokkia niin jos kaikki puitteet ovat autenttisen näköisiä niin kyllä se lisää fiilistä sekä soittajissa että yleisössä - ei voi kieltää.

...Uskon oikeasti, että tietyt asiat parantavat taatusti putkivahvarin saundia, mutta jätän ne Bluetone-brandini salaisuudeksi tällä kertaa. t. Harry Bluetone
 
Näitä tässä vähän yritän metsästellä, mutta tuskin kukaan näitä omia "salaisuuksiaan" haluaa julkistaa :-)

Juu... mitä esimerkiksi tulee eri merkkisten konkkien soundieroihin, niin semmoiseen en kyllä millään kykene uskomaan. Erittäin etevinä pidettävät tahot ovat eroja kumminkin kuulevinaan.
 
Jos kapasitanssi ei määrää "taajuusvastetta", niin mikä sitten? Vai mistähän transienttitoiston eroista silloin puhutaan?

Mitenkäs se voitaisiin sitten aloittaa - anna vinkki tai jos itse voisit sitten aloittaa sen vaikka sen piiiiiitkän vastauksen kera?
 
No kokeillaan sitten.
 
- Vastuksilla on oma soundi
 
Totta. Materiaalit ovat erilaisia, samoin toleranssit. Yleisimmin 1%, 5% ja 10%. Jos oletamme ettei valikointia tapahdu rakennusvaiheessa, voi 100k arvo olla jotain 99k tai 101k väliltä metallikalvovastuksella tai 90k tai 110k hiilimassavastuksella. Tekeekö eroa? Riippuu missä kohdin vahvistinta kys. vastu sijaitsee.
 
- Kondensaattoreilla on oma soundi
 
Totta. Jälleen materiaalit, rakenne ja toleranssit vaihtelee. Tämä on yksi niistä mitä kukaan ei usko ennenkuin kokeilee itse...
 
- Kaiuttimilla on britti-/jenkkisoundi
 
Noh, soundin voi määritellä monella tapaa, ja tuo on lähinnä "suuntaa antava" viittaus. Voidaan sanoa myös toisen elementin olevan soundiltaan kirkkaampi ja toisen tummempi... Ihan yhtä ympäripyöreää. Vähän kuin viineistä puhuisi.
 
- Piirilelvyn rakenne parantaa soundia
 
Piirilevyn määritelmä? Turret ja eyelet levyt ovat myös piirilevyjä. Vahvistimen mekaanisen rakenteen ja osien fyysisen sijoittelun voi tehdä ainakin kolmella tavalla: Hyvin, riittävän hyvin tai huonosti. Mikään ei ole oikotie onneen. Tarkempi tutkiskelu esimerkiksi legendaarisen 5E3 tweed deluxen layouttiin paljastaa "virheitä". Mutta se on "riittävän hyvä". Sen sijaan kolme senttiä ylimääräistä piuhaa sopivaassa paikassa (vahvistimesta riippuen) voi erottaa toimivan vahvistimen ja oskilloivan komponenttiläjän.
 
- Point to point on ylivertainen
 
Ei ole. Katso vanhan radion sisään. Se on helvetillinen sekamelska. Ylivertainen ratkaisu on se joka toimii parhaiten tarkoituksessaan.
 
- Aiemmin tehtiin parempia kaiuttimia
 
Paremman määritelmä? Olemmeko kuulleet miltä 50-luvun kaiutin soundaa uutena? Vai tarkoitetaanko rakennetta, materiaaleja vai mitä?
 
- Nykyiset putket ovat huonoja verrattuna vintage-putkiin
 
Pitää osittain paikkansa. Onneksi kokoajan vähemmässä määrin.
 
- Eri merkkiset saman ajan putket eroavat soundiltaan kovasti toisistaan
 
Yleistäminen on hankalaa, mutta pääosin pitää paikkansa. Joskus ero voi olla iso, joskus lähes olematon. Pitää huomioida mm.että putki on vain yksi komponentti vahvistimessa. Ja tietenkin se mitä kys. putki vahvistimessa tekee.
 
- Reissue mallit ovat huonompia kuin alkuperäiset
 
Miten tätä asiaa tarkastellaan? Sähköturvallisuuden kannalta? En missään tapauksessa ilman muutoksia käyttäisi mitään 50 tai 60-luvun vahvistinta. Soundin kannalta? Onko meillä jossain aikakoneen paksissa pakasta vedetty (toimiva) alkuperäinen kone? Mahdotonta verrata.
 
1) Kun ei ollut mallia mistä tehdä niin käytettiin referenssikytkentöjä ja keksittiin pieniä muutoksia niihin. Eivät olleet ihan esimerkiksi kitarakäyttöön ajateltuja.
 
Leo Fender (jota siis pidetään kitaravahvistimen "keksijänä") mielti vahvistimen osaksi instrumenttia. Ja jos vähän saivarrellaan, niin ensimmäiset kitaravahvistimet eivät olleet lankkukitaroille. Vaan lapsteel kitaroille. Mutta jos tutkit esimerkiksi fenderin champ tai pro vahvistimien kytkentäkaavioita kronologisesti, huomaat miten ne WE (western electric) kytkennät muuttuvat kitaravahvistimiksi. Huomaat että välissä on selkeitä kokeiluja, nopeasti poistuneita ratkaisuja. Ei kitaravahvistinta keksitty yhdessä yössä. Se on ollut vuosien kehitystyön tulos.
 
2) Käytettiin *paikallisia* saatavilla olevia *edullisimpia* osia mitä sai isommissa erissä
 
Tottakai! Pitäisikö tämän tehdä vahvistimista huonoja?
 
3) Jotkut osat valittiin siten, että olivat aika rajoila - esimerkiksi päätemuuntajat. Pienempi oli halvempi ja joissain tapauksissa (Bassman) vaihtoehtoja taisi olla aika vähän tarjolla.
 
Elementit olivat huomattavasti enemmän rajoillaan kuin muuntajat. Yksi jensen P10R oli tehonkestoltaan vain 9W. Muuntajat kestävät huomattavasti enemmän kurittamista kuin elementit. Joskin, elementin hajoaminen hajottaa myös "ylikierroksilla" käyvän muuntajan helpommin kuin ylimitoitetun. Tämä muuntajien mitoitus on ihan oma tarinansa.
 
4) Esimerkiksi Fender teki tuotteita massatuotantona ja koska siitä piti saada myös voittoa, tehtiin aina mahdollisimman halvalla ja kompromissejä välttämättä.
 
Totta hitossa. Miten se firma olisi pysynyt bisneksessä muuten? Fenderin kohdalla oli vain yksi etu: Leo Fender. Hän kun osasi ottaa kaiken (parhaan) irti niistä materiaaleista, komponenteista jne. Mitä _siihen aikaan_ oli saatavilla. Monesta nykyisestä "massatuotanto firmasta" tällainen mies puuttuu. Ehkä jopa jokaisesta.
 
Jotenkin kohta 4 kuulostaa tutulta - nykyisinhän tehdään tuotteita edelleenkin samalla tavalla ja periaatteessa jonkun Epiphone Valve jr pitäisi olla melkeinpä kuin ne vintage vahvarit.
 
Pääsemme avainkysymyksen äärelle: Mutta miksi vain "melkeinpä"? Miksi epin valve junnu sitten ei ole niin hyvä/arvostettu kuin joku vanha champ? Mikä on muuttunut? Ainakin se on varmaa, että 50-luvun sarjatuotanto toimi täysin erilailla kuin 2000-luvun sarjatuotanto.
 
Silti tämän kaiken jälkeen aion vielä tehdä tässä pari projektia:
 
Näihin vielä muutama kommentti rakentajan näkökulmasta (tai jotain).
 
1) Fender Deluxe klooni

- Vintage schema tarkkaan kloonattuna
 
Ok. olen tehnyt tämän itsekin. Monta kertaa. Olen myös muuttanut "vintage kytkistä" vähintään yhtä monta kertaa. Aina ei ole tulos ollut parempi.
 
- Jännitteet täsmälleen sellaisina kuin ne ovat olleet (tämä on tärkeää)
 
Alkuperäisiä jännitearvoja ei ole saatavilla ainakaan "siihen legendaariseen" 5E3 kytkentään.
 
- Vanha 1959 Jensen P12Q kaiutin originaalilla kalvolla
 
Ok... Löysit jostain käyttämättömän?
 
2) Fender PRO 1950's klooni
3) Fender PRO 1950's klooni
 
Pari huomiota.
 
- Jännitteet täsmälleen sellaisina kuin ne ovat olleet (tämä on tärkeää)
 
Tämä on tärkeää: Kytkentäkaaviossa on ilmoitettu toleranssiksi +/- 20%. Miten määrität oikean? Kaikki tuohon haarukkaan osuneet koneet ovat lähteneet tehtaalta ulos. On erittäin epätodennäköistä, että jännitteitä on kytkentäkaavioon otettu Leon prototyypistä. Se oli yksi asia mikä muuttui kokoajan. Siis se Leon prototyyppi. Leo teki myös paljon tuotannon aikaisia muutoksia vahvistimiin.
 
Tähän lyödään lisäksi päälle muiden komponenttien toleranssit, ja olemme käsitelleet vasta yhden osan vahvistinta (elektroniikan). Entä kaapit? Mitä materiaalia? miten paksua levyä? Miten rakennettu? Miten päälystetty? Kahlaat suossa. Sori vaan.
 
Näiden kahden vertaaminen on vähän kyseenalaista. pelkkä elementin vaihtaminen tulee tekemään valtavan eron. Siitä voit olla varma. Mutta todella hienoa jos olet valmis aikasi ja rahasi moiseen sijoittamaan.

Näitä tässä vähän yritän metsästellä, mutta tuskin kukaan näitä omia "salaisuuksiaan" haluaa julkistaa :-)
 
Toisella palstalla Harryn kanssa julkaistiin jo yksi iso salaisuus (lainaan itseäni):
 
"Olisit vaan rehellisesti sanonut että se maali on valmistettu salaisesta taikametsästä haltijoilta saadusta kentaurien verestä ja siksi metallinhohto punaista. Itselläni on vastaavaa maalia metallinhohto sinisenä, ero on siinä että se on tehty yksisarvisen verestä. Tämä siis siksi että moinen houkuttelee vahvistimen sisään sekä Hendrix:n, SRV:n, A. Järvisen että E. Pulliaisen haamut (Esa ei tiedä tästä, joten ei saa kertoa!). Luonnollisesti tämä tuo soundiin ns. kristallisen neljännen ulottuvuuden jossa vapaana leijuvat elektronit pääsevät vahvistamaan viidettä harmoonista kerrannaista."

Sir Elwoodille plussa perusteellisesta vastauksesta. Yksisarvisjuttu sen sijaan kuulostaa tekaistulta... onkohan niiden veri tosiaan sinistä?

Nyt kun kerran vauhtiin päästiin ja ulkonakin sataa vettä, voisin listata tähän muutaman kirjan jotka saattavat kiinnostaa vahvistin ihmisiä:
 
- John Teagle & John Sprung: Fender amps, first fifty years
- Tom Wheeler: The soul of tone - celebrating 60 years of fender amps
- Ritchie Fliegler: Amps! The other half of rock n' roll
- Forrest White: Fender - Inside story
- Stephen Grosvenor: A Service Engineer's Guide to the Vox AC30 Valve Amplifier
- Gerald Weber: Tube guitar amplifier essentials
- Gerald Weber : A desktop reference of hip vintage guitar amps
- Kevin O'Connor: The ultimate tone 1-5 (lähinnä rakentajille)
- Aspen Pittman: The Tube Amp Book
- Michael Doyle: A History of Marshall - The Illustrated Story Of The Sound Of Rock
 
Siitä sitten kahlaamaan.

Muutaman vuoden aikana on tullut tutkittua näitä putkivahvistinjuttuja aika paljon ja minä en oikein enää usko näihin juttuihin mitä saa lukea joka paikassa:
 
...
- Kaiuttimilla on britti-/jenkkisoundi
...
- Aiemmin tehtiin parempia kaiuttimia
...
 
Pari kommenttia.
 
Kaiutinelementeissä on saundin (ja ominaisuuksien) kannalta huomattavan paljon muuttujia, joita varioimalla saa aikaan sitä sun tätä. Kartio, ripustus, puhekela, magneetti. Tuo jako britti- ja jenkkisaundisiin ämyreihin nyt on sinänsä ihan paskaa, koska ero tulee rakenteesta, ei valmistusmaasta. Järkevämpää olisi puhua esim. "rypytetyn/laskostetun tjsp" kartion ja suoran kartion saundierosta, tai mikä se olennainen rakenteellinen ero nyt sitten "britti-" ja "jenkkisaundin" välillä nyt sitten onkin. P12Q:ssa on muistaakseni suora kartio siinä kun alnico bluessa on laskostettu. Jälkimmäinen antaa teoriassa kirkkaamman saundin ja "breikkaa" myöhemmin, mutta ne seikat nyt riippuvat muistakin muuttujista...
 
Miten vain, ainakin ämyreillä on siis tehtävissä erittäin paljon saundille ja kaikki on tehtävissä rakenteellisilla jutuilla, ei tarvita keijuja tai muita taruolentoja, ikää kartiolle, puhekelan langalle tai muutakaan.
 
Mitä taas tulee siihen, että ennen tehtiin parempia, niin ensimmäiseksi pitää muistaa se, että ennen vaatimukset olivat toisenlaiset. Ennen ei ollut käytössä nykyisiä vahvistintehomääriä, ei siis myöskään vaadittu kaiuttimilta tehonkestoa samoissa määrin kuin nykyään. Kitarakaiutin on rakenteeltaan sellainen (kevyt kartio vrt. hifipuoleen, herkkyyden vuoksi), että jos pitää yrittää saada se sama saundi kuin 50-luvulla, mutta nykyisillä äänenvoimakkuuksilla, niin menee ihan saatanan vaikeaksi. Sitten tulee ongelmia ns, cone-cryn, haamuäänien ym. kanssa ja helposti tullaan tulokseen, että toista se oli ennen...
 
Mutta siis pähkinänkuoressa niin, ja sen perusteella, mitä olen vanhoilla ämyreillä päässyt soittamaan, niin nykyään pystytään tekemään, ja muuttuneet vaatimukset huomioon ottaen tehdäänkin parempia ämyreitä kuin ennen. Tuotantotekniikka on kuitenkin mennyt vitusti puolessa vuosisadassa eteenpäin ja kaikki kaiuttimissa käytettävät osat ovat nykyään tasalaatuisempia.
 
http://www.tone-lizard.com/Table_Of_Contents.htm
 
Ihan mukava ja viihteellinen sivusto, joissa on jotain perusjuttujakin hyvin selitettynä, muistaakseni liittyen esim. juuri kaiuttimiin. Kaikkihan tuosta on oikeastaan totta mitä sanoit, että vahvistimet (ja ylipäänsä kaikki sähkökitaroihin liittyvä) ovat pitkälti syntyneet sellaiksi kuin ovat käytännön asioiden sanelemina. Marshallin 4*12 kaappikin ja sen mitat suunniteltiin Jimin omien sanojen mukaan enemmänkin sen perusteella, että saatiin raaka-aineina käytetyt levyt tehokkaasti hyödynnettyä kuin saundia kuulostelemalla.
 
1) Fender Deluxe klooni
 
- Vintage schema tarkkaan kloonattuna
- Jännitteet täsmälleen sellaisina kuin ne ovat olleet (tämä on tärkeää)
- Vanha 1959 Jensen P12Q kaiutin originaalilla kalvolla
...
 
Vahvistimista, putkista tai muista osista en ymmärrä mitään, mutta mulla on jossain koneella juttua siitä, että alkuperäistä Deluxe-kloonia ei kannata tehdä, koska siinä on pari suunnitteluvirhettä, jotka saattavat "ominaisuutena" aiheuttaa mm. ujellusta kovemmilla volilla. Muistaakseni kyse on lähinnä osasijoittelusta. Käsittääkseni suurimmassa osassa nykyään myytäviä deluxe-kittejä nuo virheet on korjattu.
 
Voin lähettää mailina, jos löydän ja teikäläistä kiinnostaa.

->Ja mitä ylipäänsä aiheeseen tulee, niin olisihan se positiivista, jos diskurssi muuttuisi tässä kamarunkkauksessa vajaat parisataa-astetta rationaalisempaan suuntaan. Eivät nuo myytit ja muut satutarinat palvele ainakaan kuluttajaa.
 
Se on jännää, että vaikka esim. monessa urheiluharrastuksessa välineet ja niiden ominaisuudet ovat ihan yhtä tärkeässä asemassa kuin musiikissa, niin niiden ympärillä ei samankaltaista tarustoa ole. Ei kukaan pelaa 60-luvun tennismailoilla niiden vintagevibojen vuoksi. Jo 90-luvun mailat ovat nykyisiin verrattuna raskaita halkoja, ihan paskoja oikeastaan.
 
Oikeastaan nää hiilimassavastukset sun muut vertautuu ihan hyvin siihen, että joku haluais vielä pelata tennistä puumailalla, koska se antaa paremman tuntuman tai jotain. Tai että futista pitäisi pelata vintage-nahkapallolla mänttinauhoineen. Ominaisuudet ovat järettömän paljon paskemmat kuin nykystandardivehkeillä, mutta sitten jollain vähemmän rationaalisella syyllä yritetään perustella se, että silti niin.
 
Jos masentaa ja haluaa nauraa, niin suosittelen high-end hifistelijöiden keskustelupalstoja. Keskusteluja laitetelineen resonansseista ja hiekkasäkeistä soittimen päällä ei voi kahlata läpi hymähtämättä.

Tunnetta käytetään aika usein enemmän mittarina kuin korvia.
 
- Vastuksilla on oma soundi
Ei nyt sentään. Massavastukset saattavat kohista enemmän, mutta että oma soundi... Jos sitten mietitään toleranssin kautta, niin 20% arvon heitto katodivastuksessa VOISI vaikuttaa soundiin, mutta ei se ole sen vastuksen syytä eikä ansiota. Se on siitä arvosta. Hiilikalvo- ja metallikalvovastuksilla vastusmateriaali on kieputettu rungon päälle, ja sillä on jonkinsorttinen induktanssi, mutta eipä ole tuon taivaallisen merkitystä soundiin.
 
- Kondensaattoreilla on oma soundi
Voisi hyvinkin olla. Konkallahan on kapasitanssin lisäksi sellainen hämärä parametri kuin Q-arvo... Pieni Q-arvo, iso "vuoto", RC-piirin aikavakio ei olekkaan sama kuin laskettu... Vähän erilainen soundi?
 
- Kaiuttimilla on britti-/jenkkisoundi
Heh heh.
 
- Piirilelvyn rakenne parantaa soundia
Jos nyt ei paranna, niin ainakin voi paskentaa. Huonosti suunnitellut jännitevedot tekee levylle maalenkkejä joista sitten saadaan hurinaa ja kaikkea jännää audiosignaalin sekaan. Laitetaan digi-maat ja analogia-maat samalle tontille, ja sotketaan vielä noi signaalit eri maiden reviirille, niin saadaan kaikkia kivoja pirinöitä ääneen.
 
- Point to point on ylivertainen
Verrattuna johonkin? Tässä ei ainakaan kuparilaminaatin liima ala kiehumaan ja irtoamaan jos komponentti ja/tai sen jalka käy kuumana. Tähän ei myöskään tule vittumaisia hankalasti etsittäviä katkosvikoja. Vaikka kytkennästä tulee joskus aika kuohkea, niin aika harvoin noista hajakapasitanssi-ilmiöistä on riesaa, niinkuin huonosti suunnitelluissa piirilevyissä. Soldano-kiteissä on muuten ihan hyvät piirilevyt...
 
- Aiemmin tehtiin parempia kaiuttimia
Ja kesät olivat pitempiä ja lämpimämpiä
 
- Nykyiset putket ovat huonoja verrattuna vintage-putkiin
Ennen kaikki oli niin paljon paremmin muutenkin?
 
- Eri merkkiset saman ajan putket eroavat soundiltaan kovasti toisistaan
Eri valmistajilla on erilaiset toleranssit. Mitä vaikuttaa, jos ohjaushilan etäisyys anoista muuttuu? Entä ohjaus- ja suojahilan välinen etäisyys muuttuu? Jos hehkun resistanssi lämpimänä on erilainen kuin toisella "samanlaisella" putkella, niin sen lämpötila on vissiin erilainen ja sitä kautta katodin emissio on vähän erilainen... Voisko tämä vaikuttaa soundiin?
 
- Reissue mallit ovat huonompia kuin alkuperäiset
Voivat olla SAMANLAISIA kuin alkuperäiset... Siis silloin kun ne alkuperäiset ovat nähneet päivänvalon. Oliskohan kuluneet vodet jättäneet jälkensä niihin "alkuperäisiin"? Niiden vintage-kamppeiden soundi arvioidaan sen mukaan, miltä ne nyt kuulostavat. Kun sitten tehdään samoilla spekseillä samanlainen loota, niin eihän se voi kuulostaa samalta kuin 50V vanha styrkkari.
 
Jim ja Leo kun alkoivat väkästämään vahvistimia, niin ei heillä ollut hajuakaan mistään tietystä ominaissoundista. Taisivat koota ensimmäiset vahvistimet armeijan ylijäämä romppeista päämääränä saada kitaraan vähän kovempi ääni...

Muuten tuosta komponenttien kuormittamisesta äärirajoille ja yli. Sehän on käsittääkseni yksi niista asioista jotka erottavat HiFi- ja kitaravahvistimet toisistaan, mistä taas johtuvat eri komponenttien (lähinnä putket, muuntajat ja elementit, vastusten soundieroihin en kyllä myöskään usko, korkeintaan joku hiilimassavastus saattaa jossain kohtaa aiheuttaa kohinaa) soundierot.
 
Komponentithan yleensä toimivat lineaarisesti tietyllä toimintakäyränsä osalla, ja HiFilaitteissa toimintapisteet pyritään pitämään tällä lineaarisella alueella. Äänentoistokäyttöön suunnitelluissa komponenteissa yritetään tietenkin tämä lineaarinen laue saada mahdollisimman laajaksi ja suoraksi, kun taas normaalikäyttöön komponentteja suunniteltaessa ei niinkään välitetä miten ne käyttäytyvät speksattujen käyttöalueiden ulkopuolella. Näin ollen eri komponenttien väliset erot ovat vähäisiä niin kauan kuin pysytään speksien mukaisissa jännitteissa, tehoissa jne.
 
Sitten kun näistä samoista osista tehdään kitaravahvistin jossa niitä pystytään ajamaan kaukana "normaalialueen" ulkopuolella, alkavat vaikuttaa eri palikoiden väliset rakenne- yms. erot, toimitaan alueella jota ei ole yritettykään saada toimimaan tietyn normin mukaan, vaan ne toimivat "miten sattuu" sen mukaan miten suunnittelija on rakenteen ratkaissut, jolloin eri komponettityyppien välillä onkin yhtäkkiä ihan oleellisiakin eroja, toisin kuin vaikkapa HiFi-laitteissa. Se on sitten tuurista kiinni, sopiiko tämän "väärinkäytön" aikaansaama soundi kuuntelijan mieltymyksiin, kuitenkin nämä tietyt klassikkovahvistimet ovat aikoinaan olleet muokkaamassa itse kunkin käsitystä siitä miltä sähkökitara "oikeasti" kuulostaa, joten tästä käsityksestä poikkeava soundi koetaan helposti huonona.
 
Eli koetan tässä nyt sanoa että uskon että jos komponenttien välillä jossain on oleellisia soundieroja niin nimenomaan kitaravahvistimissa.
 
HiFiharrastajien jutut ovat tosiaan hauskaa luettavaa, niihin verrattuna kitaristit ovat vielä melko järkiporukkaa tässä asiassa.

Pariin kohtaan on pakko heittää kommentti:
 
- Kaiuttimilla on britti-/jenkkisoundi
 
No totta helvetissä kaiuttimien soundit eroaa toisistaan. Siksihän niitä tehdään erilaisia. Esimerkki: Screamerin alla ensin V30:t, ylämiddlepiikki tuhoaa korvat. Vaihto Texas Heatteihin ja leikkaavaa middleä saa jo tosissaan kaivaa ekulla esiin.
 
Tuo britti vs. jenkki on sitten lähinnä semantiikkaa, mitä sillä tarkoitetaan.
 
- Eri merkkiset saman ajan putket eroavat soundiltaan kovasti toisistaan
 
Vaihdoin ENGLiin putket melkein heti oston jälkeen, eli uudet putket vaihtui uusiin erimerkkisiin. Ihan samoin nykytuotantoa ja tyypiltään samoja, Tung-Solia ja JJ:tä vain alkuperäisten halpalamppujen tilalle. Oikeasti, saa olla melkoinen puukorva jos eroa ei huomaa.

Aikamoisia yleistyksiähän nuo ensimäisessä viestissä listatut asiat kyllä ovat. Osassa on ihan oikeasti pieni totuuden siemenkin pohjalla mutta valitettavasti tuohon koko putki/kitaravahvistinelektroniikka -genreen usein yhdistyy sellaista tietämättömyyttä, että monet ovat valmiita uskomaan ihan mitä tahansa höpinää. Mutta joo... pieniä perunoita nuo ovat kuitenkin sen rinnalla kun aletaan kelaamaan vaikka niitä putki-vastaan-transistorit -kliseitä tai joitain audiofiilien kiviä ja telineitä joilla johdot pitää nostaa lattialta ties mistä ihme syystä.
 
Anyway, vaikka tämä ketju taisi saada vähän väärän suunnan niin aloitusviestille kyllä plussa: Pieni määrä skeptismiä on aina hyvästä. Mitä tarkemmin noihin asiohin perehtyy niin sitä valistuneemman ja realistisemman mielipiteen niistä muodostaa. Elektroniikkaa se kaikki vain on eikä mitään mustaa magiaa.
 
Juu ja Tone Lizard:in sivuilla on kyllä oikeasti ihan pätevääkin asiaa vaikkei kaikkia sivun väitteitä kannatakaan niellä purematta. Ja ihan kuriositeettina, aika lailla kyseisen sivun sisältö on seesteytynyt, se kun vielä parisen vuotta sitten oli aika säälimätöntä vuodatusta.

Tone Lizardin sivustolla on ihan oikeasti faktaakin, mutta se on siinä viihteellisemmän osan seassa. Pieni filtteröinti myöskään noiden "faktojen" suhteen ei ole pahasta, kuten ei muussakaan Internetissä esitetyn tiedon tapauksessa.
 
Vanhoista laitteista:
 
Mulla on yksi hyvä oma esimerkki käytännön tasolta: Lafayette Concord vahvistin, jossa on 2x6V6GT, 5Y3GT, 3x6SC7 putket ja laite jostain 1960-luvun puolesta välistä. Vaikken koskaan löytänyt siihen kytkentäkaaviota, niin se näytti tutkimisen jälkeen kopiolta yhdestä Gibsonin mallieista.
 
Korjausyritykset kaatuivat siihen, että vaikka laite vahvisti ääntä aika hyvin, siitä tuli oskillaattori aina kun väänsi lisää hanaa tai koski johonkin säätöön. Päätin olla korjaamatta ja purin laitteen. Uteliaisuuttani mittasin jokaisen pois leikkaamani komponentin ja siinä ei ollut yhtään komponenttia jotka olisivat olleet toleranssienssa sisällä, osa ei ollut lähelläkään alkuperäistä arvoaan - että siinäpä syy miksi laitteen toiminta oli muuttunut vahvistimesta oskillaattoriksi...
 
Sama tapahtunee kaikille vanhoille osille - niiden arvot muuttuvat.
 
Se miten itse aioin ja aion vieläkin testailla näitä tulevia projekteja: Ei mulla tosiaankaan ole uutta NOS 1960-luvun kaiutinta, vaan joudun tyytymään purettujen Hammondien vanhoihin toimiviin kaiuttimiin. Se kuulostavatko ne samalta kuin 1960-luvulla ollessaan uusia, en voi sanoa mitään... Joskus näkee eBayssa myös 1960-luvun NOS-kaiuttimia myynnissä ja sen huomaa myös hinnasta. Se kuulostaisiko tuollainen sitten täysin autenttiselta onkin hyvä kysymys, koska kyllä se paperi taitaa haurastua myös varastoituna ja magneetit heikentyä vuosien myötä. Hyvä varastointi toki saattaa auttaa säilyvyyttä ja siirtää sitä "parasta ennen päivää".
 
On mulla yksi kyllä ihan toimivakin 1964 vuodelta oleva täysputki Fisher 400 stereoviritinvahvistin, joka toimii aivan loistavasti ja jostain syystä (ehkä oman mieleen syöpynyt "hyvältä kuulostaa"-mielikuva) sen kautta vinyylilevyt kuulostavat törkeän hyviltä.
 
Tässä tämä Fisher: http://antiqueradio.org/fish01.htm
 
EDIT: Täytyy nyt pyörtää puheet, ettei mulla ole NOS kaiuttimia, koska noudin postista 8 kpl käyttämättömiä 1950/-60 luvun 8" kaiuttimia, jotka tuli ostettua eBay kaupalla. Täysin käyttämättömiä ja todella hyvässä kuosissa :-) Eli jos ei ole turhan tarkka kaiuttimen merkistä, niin noiden UTAH elementtien pitäisi kyllä toimia loistavasti jossain pienessä putkivahvistimessa...