Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Muutaman vuoden aikana on tullut tutkittua näitä putkivahvistinjuttuja aika paljon ja minä en oikein enää usko näihin juttuihin mitä saa lukea joka paikassa:
 
- Vastuksilla on oma soundi
- Kondensaattoreilla on oma soundi
- Kaiuttimilla on britti-/jenkkisoundi
- Piirilelvyn rakenne parantaa soundia
- Point to point on ylivertainen
- Aiemmin tehtiin parempia kaiuttimia
- Nykyiset putket ovat huonoja verrattuna vintage-putkiin
- Eri merkkiset saman ajan putket eroavat soundiltaan kovasti toisistaan
- Reissue mallit ovat huonompia kuin alkuperäiset
 
Olisi mukava saada vertailu, jossa olisi soundierot kuuleva raati vertaamassa esimerkiksi eri tyyppisiä vastuksia käyttäviä vahvistimia, joissa olisi muutoin sama kytkentä ja kertoisi sitten kumpi soundaa paremmalle ja miksi. Itse en ainakaan kuule mitään eroa - enkä nyt ihan puukorva ole.
 
Kun oma usko alkoi horjua, aloin selailemaan kaikkia vanhoja teknisiä kirjoja, jotka käsittelevät putkitekniikkaa ja niiden jälkeen vanhoja elektroniikkamainoksia, yms.. Johtopäätös oli se että vanhat kitaravahvistimet on tehty seuraavasti:
 
1) Kun ei ollut mallia mistä tehdä niin käytettiin referenssikytkentöjä ja keksittiin pieniä muutoksia niihin. Eivät olleet ihan esimerkiksi kitarakäyttöön ajateltuja.
 
2) Käytettiin *paikallisia* saatavilla olevia *edullisimpia* osia mitä sai isommissa erissä
 
3) Jotkut osat valittiin siten, että olivat aika rajoila - esimerkiksi päätemuuntajat. Pienempi oli halvempi ja joissain tapauksissa (Bassman) vaihtoehtoja taisi olla aika vähän tarjolla.
 
4) Esimerkiksi Fender teki tuotteita massatuotantona ja koska siitä piti saada myös voittoa, tehtiin aina mahdollisimman halvalla ja kompromissejä välttämättä.
 
Jotenkin kohta 4 kuulostaa tutulta - nykyisinhän tehdään tuotteita edelleenkin samalla tavalla ja periaatteessa jonkun Epiphone Valve jr pitäisi olla melkeinpä kuin ne vintage vahvarit.
 
Tuossa vaiheessa kun kovasti etsin vanhoja mainoksia, törmäsin loistavaan sivustoon, jossa asioita hieman hämmennetään ja myyttejä murretaan urakalla. Lukekaa itse lisää..
 
http://www.tone-lizard.com/Table_Of_Contents.htm
 
Kaveri kirjoittaa ainakin omasta mielestäni asiaa ja kun miettii noita vähän itsekin, niin uskon kyllä ennemmin häntä kuin noita sinänsä mukavia tarinoita vanhoista laitteista ja nykyisten "gurujen" "faktoja" näistä samoista asioista.
 
Alan kyllä olla monen kanssa samaa mieltä, että soundi lähtee sormista. Ikävä vaan ettei ne sormet ole mulla itselläni :-)
 
Silti tämän kaiken jälkeen aion vielä tehdä tässä pari projektia:
 
1) Fender Deluxe klooni
 
- Vintage schema tarkkaan kloonattuna
- Jännitteet täsmälleen sellaisina kuin ne ovat olleet (tämä on tärkeää)
- Vanha 1959 Jensen P12Q kaiutin originaalilla kalvolla
 
2) Fender PRO 1950's klooni
 
- Vintage schema tarkkaan kloonattuna
- Vintage-tyyliset osat (vintage aian valinnat)
- Jännitteet täsmälleen sellaisina kuin ne ovat olleet (tämä on tärkeää)
- Vintage-putket
- Vanha 1959 Jensen P15Q kaiutin originaalilla kalvolla
 
3) Fender PRO 1950's klooni
 
- Vintage schema tarpeen mukaan muunneltuna (uusien putkien takia)
- Nykyaikaiset osat (eli halvimmat soveltuvat)
- Jännitteet sovitettuna uusille putkille
- Uuden tuotannon putket (sovellettuna)
- Uusi Weber/Eminence/tms.. 15" kaiutin
 
Sitten kuullaan onko näissä kahdessa viimeisessä mitään eroja.. tämä voi viedä vähän aikaa, mutta katsotaan kuinka etenee.
 
Pitää vielä lisätä, että kyllä minä olen putkisoundin kannattaja kaikesta huolimatta, mutta kun yksinkertainen asia muuttuu nyansseilla pelaamiseksi, niin ollaan jo lähellä hifi-uskovaisuutta, joka on varsin samankaltainen ilmiö.
 
Mielenkiinnolla tässä odottelen, millaista palautetta tämä kirjoitus saa :-)