Etno, proge, latin ›

E. En tiedä yhtään, minkälaista musaa miehet ovat tehneet Floydin ulkopuolella..
 
Jos puhutaan Floydin miehistön ulkopuolisesta tuotannosta kautta linjan, niin Barrettin soolot ovat aivan helvetin hyviä. Madcap Laughs löytyy meikäläisen TOP kympistäkin.

Radio K.A.O.S. on mun suosikkini Watersin sooloista.

Jos puhutaan Floydin miehistön ulkopuolisesta tuotannosta kautta linjan, niin Barrettin soolot ovat aivan helvetin hyviä. Madcap Laughs löytyy meikäläisen TOP kympistäkin.
 
Mmm... No. On sillä ehkä jotain ihan jees biisejä, mut kyl mulle tulee heti joku tapaus Sepi Kumpulainen mieleen... Antaa pojan soittaa jos kerta siitä nauttii, vaikka kamalan kuulosta onkin. Ja nyt voit sitten ehkä syyttää mua valtavirran popittajaks, enkä vain tajua Barretin soololevyjen taiteellisuutta... Ehkä sitten niin. Mun mielestä se on tosi huonoa parodiaa Bob Dylanista ilman huuliharppua.

Mmm... No. On sillä ehkä jotain ihan jees biisejä, mut kyl mulle tulee heti joku tapaus Sepi Kumpulainen mieleen... Antaa pojan soittaa jos kerta siitä nauttii, vaikka kamalan kuulosta onkin. Ja nyt voit sitten ehkä syyttää mua valtavirran popittajaks, enkä vain tajua Barretin soololevyjen taiteellisuutta... Ehkä sitten niin. Mun mielestä se on tosi huonoa parodiaa Bob Dylanista ilman huuliharppua.
 
Kyllähän tuon ymmärtää. Se ristiriitaisuus siinä viehättää erityisen paljon: suurin osa kappaleista on lähes tai täysin obskyyrejä, mutta sitten sen haastavuuden seassa on lisäksi jo ensimmäisestä kuuntelusta tarttuvia melodioita. Octopus / Golden Hair on aivan tajuttoman mainio single.
 
Toisaalta taas seuraava Barrett on kaikkiaan tuotannollisesti paljon tasapaksumpi, ja siitäkin tykkään ihan valtavasti. Baby Lemonade, Rats, Effervescing Elephant jne. jne. Tietysti silläkin on omat temppunsa, kuten esimerkiksi Maisie.

Barrettin soololevyjä tuli jossain vaiheessa kuunneltua enemmänkin. On siellä kieltämättä paljon järjetöntäkin materiaalia, mutta pääasiassa iskee hyvin. Gilmourinkin soolokeikoilla vedetyt Dominoes ja Terrapin ovat erinomaisia.
 
Rick Wrightin soololätyt on ainakin kosketinsoittajan näkökulmasta hyvin mielenkiintoisia. Huomaa kenen ansiota Floydin kulta-ajan soundimaailma on. Toisaalta taas kappaleista puuttuu Waters/Gilmour -maista loistokkuutta. Uutta materiaalia odotellessa.
 
Watersin sooloalbumit on hyvin tyypillistä Watersia. Ei iske erikoisemmin muutamaa satunnaista kipaletta lukuunottamatta.
 
Gilmourin soolot, niin vanhemmat, kuin uusinkin on ihan kuunneltavaa tavaraa Floydin janoiselle. Hyvin saman tyylistä materiaalia, kuin pari viimeistä Gilmour painotteista Floyd-albumia.

Rick Wrightin soololätyt on ainakin kosketinsoittajan näkökulmasta hyvin mielenkiintoisia. Huomaa kenen ansiota Floydin kulta-ajan soundimaailma on. Toisaalta taas kappaleista puuttuu Waters/Gilmour -maista loistokkuutta. Uutta materiaalia odotellessa.
 
Wright on kyllä kaikkiaan aliarvostettu mies. Rick kirjoitti jo alkuaikoinakin ihan tajuttoman hyvää tavaraa, kuten railakkaan It Would Be So Nicen. Meikäläisen suosikki aamiaisella kuunneltavaksi musiikiksi.

Wright on kyllä kaikkiaan aliarvostettu mies. Rick kirjoitti jo alkuaikoinakin ihan tajuttoman hyvää tavaraa, kuten railakkaan It Would Be So Nicen. Meikäläisen suosikki aamiaisella kuunneltavaksi musiikiksi.
 
Samaa mieltä (!) Paintbox mainittakoon myös.
 
Mitäs mieltä olette kipaleista Point Me At The Sky, sekä Julia Dream?

Samaa mieltä (!) Paintbox mainittakoon myös.
 
Mitäs mieltä olette kipaleista Point Me At The Sky, sekä Julia Dream?
 
Mä oon ainakin ihan hulluna noihin Piperia edeltäneisiin biiseihin, parasta Floydia ikinä. Esim. See Emily Play, Arnold Layne, Lets Roll Another One ja Relics-kokoelma. Tuo Julia Dream on myös yksi suosikeistani.
 
Mars Volta on muuten tehny kivan kuulosen coverin tuosta Lets Rollista.

Samaa mieltä (!) Paintbox mainittakoon myös.
 
Mitäs mieltä olette kipaleista Point Me At The Sky, sekä Julia Dream?
 
Kaikki neljä ovat yhtä aliarvostettuja. Ne toisaalta osuivat niin huonoon saumaan, että suosio jäi väkiselläkin vähäiseksi. 1960-luvun lopussa ei enää voinut palloilla popin ja psykedelian välimaastossa. Se oli pikemminkin joko tai.
 
Kannattaa ladata tai ostaa tiettävästi aika hyvin saatavilla oleva PF-bootsi Light The Fuse, joka koostuu vuoden 1968 kesäkuussa äänitetyistä John Peel -sessioista. Mielenkiintoinen Floyd-soundi korostuu entisestään, ja poppispsykedelia tuntuu suorastaan liekehtivän. Niin ja mukana on vielä Embryo ja Murderotic Womenkin!

Wright on kyllä kaikkiaan aliarvostettu mies. Rick kirjoitti jo alkuaikoinakin ihan tajuttoman hyvää tavaraa, kuten railakkaan It Would Be So Nicen. Meikäläisen suosikki aamiaisella kuunneltavaksi musiikiksi.
 
Omia suosikkeja on Remember a Day ja Paintbox, parasta Wrightiä niissä!

Kyllähän tuon ymmärtää. Se ristiriitaisuus siinä viehättää erityisen paljon: suurin osa kappaleista on lähes tai täysin obskyyrejä, mutta sitten sen haastavuuden seassa on lisäksi jo ensimmäisestä kuuntelusta tarttuvia melodioita. Octopus / Golden Hair on aivan tajuttoman mainio single.
 
Täysin samoilla linjoilla. Slowdive on muuten coveroinut Golden Hair -biisin aika mielenkiintoisella otteella. Törmäsin siihen Mysterious Skin leffan alkukohtauksessa ja oikein kouristi syrämmestä. Loistavuutta.
 
http://www.youtube.com/watch?v=eW39FYfMWbU

Kannattaa ladata tai ostaa tiettävästi aika hyvin saatavilla oleva PF-bootsi Light The Fuse, joka koostuu vuoden 1968 kesäkuussa äänitetyistä John Peel -sessioista. Mielenkiintoinen Floyd-soundi korostuu entisestään, ja poppispsykedelia tuntuu suorastaan liekehtivän. Niin ja mukana on vielä Embryo ja Murderotic Womenkin!
 
Mulla on tollanen "The Early Singles" -cd http://www.amazon.com/Pink-Floyd-Ea … music&qid=1218051163&sr=1-2 jossa on noita alkuaikojen biisejä. Suoraan sanoen en niistä niin kauheasti välitä (paitsi Careful with that Axe Eugene ;) mutta jos siitä pyydetään jo $30 niin ehkä pidän sen vielä - oisinkohan joku 20 markkaa siitä maksanut joskus :P
 
-Mikko

Hei mutta kyllähän paras PF-soololevy on joko Sydin Barrett tai Sydin Opel. Ja ovelle kolkuttelee Sydin Madcap. Ne levythän ovat yhdessä kokonaisuutena melkeinpä parempia kuin Piper at the Gates of Dawn!

Hei mutta kyllähän paras PF-soololevy on joko Sydin Barrett tai Sydin Opel. Ja ovelle kolkuttelee Sydin Madcap. Ne levythän ovat yhdessä kokonaisuutena melkeinpä parempia kuin Piper at the Gates of Dawn
 
Onhan noilla Sydin levyillä muutamia helmiä mutta siihen se jää (IMO). Ei ikinä kokonaisuuksina kolahtanu.

PF:lle Polar Music Prize!
http://www.polarmusicprize.se/newSite/press200801.shtml
http://www.svd.se/kulturnoje/nyheter/artikel_1615239.svd

PF:lle Polar Music Prize!
http://www.polarmusicprize.se/newSite/press200801.shtml
http://www.svd.se/kulturnoje/nyheter/artikel_1615239.svd
 
Oi voi. Tuntuupa sangen teennäiseltä antaa nyt palkinto yhtyeelle, jota ei efektiivisesti ole ollut olemassa noin 25 vuoteen. Ketkähän tuon summan nyt lopulta jakavat? Palkinto on aiemmin näemmä kohdistunut Zeppeliniä lukuun ottamatta yksityishenkilöille, ehkä olisi voinut jatkaa samaa linjaa.

toivottavasti tämä on ennustus tulevasta... nimim. Olis siistiä nähdä PF livenä vielä. Tai edes David Gilmour.

toivottavasti tämä on ennustus tulevasta... nimim. Olis siistiä nähdä PF livenä vielä. Tai edes David Gilmour.
 
Olisi hauskempi nähdä nimenomaan Gilmourin soolobändi mielummin kuin Floyd, koska Nick Masonin rumputus on päässyt aika pahaan ruosteeseen. Harmi sinänsä, että Nickin parhaat päivät soittajana ajottuvat 60-luvun puolelle; se taantuminen alkoi viimeistään Meddlen aikoihin.

Olisi hauskempi nähdä nimenomaan Gilmourin soolobändi mielummin kuin Floyd, koska Nick Masonin rumputus on päässyt aika pahaan ruosteeseen. Harmi sinänsä, että Nickin parhaat päivät soittajana ajottuvat 60-luvun puolelle; se taantuminen alkoi viimeistään Meddlen aikoihin.
 
Hiukan ku palauttelee. Ni kyl se aina floydin rummuttaa... Eihän PF:yhtyeen tuotanto nyt ole teknisesti kamalan haasteellista rumputeltavaa.