Aihe: Rock Soundit hakusessa 1 2 | |
|---|---|
 kimurantti114.08.2008 00:08:13 (muokattu 14.08.2008 00:11:32) | |
Ittelle ei se särön lisäys ole niin tärkeä kunhan saan volaa lisää kun rupeen sooloa repimään ilmoille Siinä tapauksessa overdrive, tai ylipäätään mikään etuasteen edessä käytettävä muljutin ei aja tarkoitusta. Itse käytän soolojen volaboostina eq-pedaalia vahvistimen loopissa. Jos haluat volume pedaalin toimivan vodellakin vain volumen säätelijänä, niin silloin sinun on laitettava se vahvistimen efektilooppiin. Jos laitat sen kitaran ja vahvistimen väliin, toimii se samalla tavalla kuin kitara volumepotikka. Jos kerran haluat ainoastaan volumeboostin, niin osta toinen piuha ja laita siis volumepedaali vahvarin looppiin, ja ongelma voi olla sillä ratkaistu. | |
 erikiva14.08.2008 09:12:22 (muokattu 14.08.2008 09:13:06) | |
Aika laaja skaalahan on koptereilla noissa vermeissä ollut. Stringsillä nyt ainakin sitä orangea ja vox ac-30 ollut studiossa. Kitaroista muistan LP:tä, flygaria, stratoa, crestwoodia. Efektilaudassa oli muistaakseni vaan pink baby boosteri, dunlopin waakku ja viritysmittari. Nickellä vahvariosastoa oli joku marsu ja orange. Kitaroita on ajan saatossa ollut ainakin LP:tä humppareilla ja toinen P-90:llä, Tym-guitarsin wosriteja jokunen, jonkun belgialaisen värkkäämä crestwood ja nykyään se icemanikin on ollut kuvioissa. Speduista ei mitään havaintoa... Piru, kun ei tarkemmin muista noista vahvistinmalleista ym. E: Nickelläkin on flygaria ollut. How Could I Care? | |
 Dog Breath14.08.2008 17:31:30 (muokattu 14.08.2008 17:35:38) | |
Aika laaja skaalahan on koptereilla noissa vermeissä ollut. Stringsillä nyt ainakin sitä orangea ja vox ac-30 ollut studiossa. Kitaroista muistan LP:tä, flygaria, stratoa, crestwoodia. Efektilaudassa oli muistaakseni vaan pink baby boosteri, dunlopin waakku ja viritysmittari. Nickellä vahvariosastoa oli joku marsu ja orange. Kitaroita on ajan saatossa ollut ainakin LP:tä humppareilla ja toinen P-90:llä, Tym-guitarsin wosriteja jokunen, jonkun belgialaisen värkkäämä crestwood ja nykyään se icemanikin on ollut kuvioissa. Speduista ei mitään havaintoa... Piru, kun ei tarkemmin muista noista vahvistinmalleista ym. E: Nickelläkin on flygaria ollut. Crestwood-kopio ei liene belgialainen, vaan ranskalainen eli Roger Daguen pajalta lähtöisin? (http://www.daguetguitars.com/) Nicken kitaroista kannattanee mainita vielä se Disappointment Bluesin kannessakin komeileva Gordon Smithin Gibson-kopio. I'm all sixes and sevens and nines | |
| erikiva 15.08.2008 10:06:27 | |
Crestwood-kopio ei liene belgialainen, vaan ranskalainen eli Roger Daguen pajalta lähtöisin? (http://www.daguetguitars.com/) Nicken kitaroista kannattanee mainita vielä se Disappointment Bluesin kannessakin komeileva Gordon Smithin Gibson-kopio. Juu, muisti heittää, kiitos oikaisusta! Juurikin tuota Gordon Smithiä meinasin tuolla p-90 LP:llä. Maukas on! How Could I Care? | |
 jumara15.08.2008 14:48:16 | |
Coptersien tapauksessa särö on varsin pientä, mutta äärimmäisen musikaalista. Kyllä tollainen copters-tyyppinen särö lähtee mielestäni ainoastaan ja vain kyykytetyllä putkikoneella. Ja mielellään nimenomaan kyykyttämällä pääteaste. Marshallin vanhat plexit tuottanevat sen autettisimman soundin. Tämä tarkoittaa tietenkin melkoista meteliä varsinkin isommilla vahvistimilla. Itse suosittelen 15-20 wattisia non-mastervolume -putkipelejä, itselläni on niitä parikin. Niillä saa "aidon asian" ilman mielettömiä (joskin yhä pizzeriakeikoille useimmiten sopimattomia) volyymejä. Näistä peleistä lähtee soundi pelkkää volumea kääntämällä, erillistä etuastevolumea ei edes ole, puhumattakaan eq:sta. Toki hyvällä säröpurnukallakin pääsee todella pitkälle ja se on varsinkin keikkatilanteissa usein ainoa järkevä ratkaisu. Liian harvoin kiinnitetään huomiota kaiutinvalintaan. Erittäin suuri osa soundista määräytyy käytettävän kaiuttimen mukaan. Uskon, että Coptersienkin soundiin on käytetty tarkkaan mietittyjä elementtejä. Jollain G12T-75:lla ei mielestäni edes saa kunnon vintagecrunchia, se jää aina jotenkin kireäksi. Greenbackit ja mielellään hyvin sisäänajetut, sieltä lähtee vintagea. Tämän tajuamiseen meni multakin todella pitkään, soitin hyviä vahvistimia huonojen elementtien kautta ja ihmettelin, miksi ei soundaa siltä kuin pitää. Erilaisiin soundityyppeihin tarvitaan erilaiset kitarat, vahvistimet sekä kaapit/elementit. Piste. Sanoisin vielä, että jos haet 70-lukuhenkistä rock-soundia, niin kaiku ei kuulu asiaan kuin poikkeustapauksissa ja sooloissa. Marshall 2203
Marshall 1974X
Marshall 1974CX
Marshall 2061X
Marshall 1922
Koch Studiotone
Boss&Fulltone on the floor.
Fender '72 Tele RI
Fender STD Strat
Washburn LP "lawsuit"
Union Flag Telepartscaster | |
| Dog Breath 15.08.2008 15:40:40 | |
Juu, muisti heittää, kiitos oikaisusta! Juurikin tuota Gordon Smithiä meinasin tuolla p-90 LP:llä. Maukas on! Samaa mieltä olen. Nickellä ja kumppaneilla on ollut tyylitaju matkassa myös kitaroita valitessa. I'm all sixes and sevens and nines | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 2 | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)