Lyriikka ›

(Tässä jotain yritelmää. Tais tulla Elämä lapselle konsertti aineestoo)
 
14.08.2008
 
Löydätkö tien tähtien taa
niin pieni on tää meidän synnyinmaa.
Löydätkö tien toiseen sydämeen
niin heikko on joskus usko ihmiseen.
 
Lasta tummiin silmiin katsokaa
niissä tähdet illoin yötä pakenee.
Joskus toivo tuikki viel tähtein hopeaa,
nyt aika tuo jo nukkuu, aamut loittonee.
 
Kerran päivät jaksoi kantaa lapsiaan
ympärillään perheet, hoiti rakkaitaan.
Nyt toivon viimeisen Herra niitit pois
vaikka poika äitiään viel tarvinnut ois.
 
Ei elämä aina jaa vain lahjojaan
Usein liikaa vaatii pikku uhreiltaan
Yksin heidät jättää tänne selviään
Vaikka pyytäneet ei syntyä elämään.
 
Olit sinäkin vain lapsi köyhän maan
Rukoilit äitiäs alas katsomaan
Oli kuurupiilo täällä raskas niin
kun viholliselle aina hävittiin.
 
Isän huomassa jo nelivuotiaan
resuinen nalle kivääriin vaihdettiin.
Et silti oppinut sä ketään tappamaan,
vaikka asein kotoa myös siskot vietiin.
 
Kuinka toivoinkaan rakkautta ja rauhaa
Tänään isäsi ensimmäistä kertaa
pientä lastaan käsivarsillaan kantaa,
kun lepoon viimeiseen silmäsi suljit.
 
Olit sinäkin vain lapsi köyhän maan
Rukoilen, oi tähdet, tänne palatkaa.
Ottakaa poika, saakaa silmät loistamaan,
syliin äidin auttakaa hänet nousemaan.
 
Löydätkö tien tähtien taa
niin pieni on tää meidän synnyinmaa.
Löydätkö tien toiseen sydämeen
niin heikko on joskus usko ihmiseen.

hmm...kaunis ja traagisen viettelevä kertomus. Jotenkin ehkä tulee mieleen, että jotenkin jos saisit hieman tiiviimpään pakettiin lyriikan kokonaisuutena. Sillä tavalla hankala sanoa mitään, kun heti ei tule sellaista "lukunuottia", mutta ehkä lueskelen tätä vielä myöhemmin, eihän salamakaan iske, ennen kuin on ollut tarpeeksi kauan ulkona ukkosella ja kiivennyt vähintäänkin vuorelle :D

hmm...kaunis ja traagisen viettelevä kertomus. Jotenkin ehkä tulee mieleen, että jotenkin jos saisit hieman tiiviimpään pakettiin lyriikan kokonaisuutena. Sillä tavalla hankala sanoa mitään, kun heti ei tule sellaista "lukunuottia".
 
Nää pari (Tumma perhonen ja tää) on nyt ihan ekoja yritelmiäni tälle puolelle. Tuo runomaailma on paljon tutumpaa ja kasvaa niin paljon syvemmässä miussa. ;D Joten kaikki vinkit, nuhteet ym. on enemmän kuin tervetullutta. Kahtotaan, opinko tätä puolta vielä joskus.. :DD

runollinen kohta: Lasta tummiin silmiin katsokaa
niissä tähdet illoin yötä pakenee.
 
Herkkä aihe kaikkiaan, mutta tekisin vähän tiiviimmin
koko sanoituksen.

Tsiljoonasti kiitoksia! Nää vinkit on nii-iin arvokkaita!
Teksti itseasiassa on alkujaan paljonkin tiivistetympi ja oon muokannut sitä runosta tähän suuntaan. Täytyy hakea tuolta puolitiestä. :)

Tuo on niin totta, jo tällä kahden yritelmän perusteella. xD
 
Omat runoni on myös niin runoja, ettei niistä lauluksi ole vääntämään, mut näitä kahta koitin, koska pohjautuvat kuitenkin enemmän tarinaan kuin muut. Ens kerralla vois alottaa tyhjältä paperilta. Sormet kuitenkin syyhyää laajentamaan kirjoittamista tällekin puolelle, jos vain hiukankaan oppi menee päähän. ;)

laitoin jo vastauksen, mutta mihin lie hävisi. Uusi yritys.
 
Siis manitsin siinä runoilija Eeva Kilven, joka neuvoi haastattelussa Lahden
kirjamessuilla, että laita yksi sana vaikka paperin keskelle, tai alailaitaan,
ja kokoa sen ympärille runoa..
 
olen kokeillut, toimi hyvin. Mutta eri päivinä ja eri ihmisillä toimii eri asiat.

siis manitsin runoilija Eeva Kilven, joka neuvoi haastattelussa Lahden
kirjamessuilla, että laita yksi sana vaikka paperin keskelle, tai alailaitaan,
ja kokoa sen ympärille runoa..
 
olen kokeillut, toimi hyvin. Mutta eri päivinä ja eri ihmisillä toimii eri asiat.
 
Haa! Tuo oli aivan uutta. Pakko testata. Mindmappiin oon joskus itteni sotkenut, mut aivan eri asioissa.. xD

Sinänsä teksti on pirun kliseinen ja melko mauton mielestäni. Liikaa ns. voimasanoja. En kyl tiedä mitä tyylilajia musa sit on? Traagisena iskelmänä toimii ehkä? Tuo isänmaa juttu on kans jotenkin...
 
Mut joo. Nämä omat mielipiteet. :) En halua mielistellä. Mutta jos musatyyliä sais tarkemmin esille, niin vois paremmin kertoa miten toimii.

Jotenkin ehkä tulee mieleen, että jotenkin jos saisit hieman tiiviimpään pakettiin lyriikan kokonaisuutena. Sillä tavalla hankala sanoa mitään, kun heti ei tule sellaista "lukunuottia"...
 
Nämä kaksi asiaa tuli itsellekin mieleen. En ruvennut laskemaan, mutta arvelen että tuo ei ehkä mene ihan tavuopillisesti oikein, mikä hiukan hankaloittaa lukunuotin löytämistä(vaikka se voisi sävelletyssä muodossa toimiakin)
 
Tuota tiivistämistä / ajatuksen kirkastamista tässä kannattaisin. Miettisin vielä tuota rakennetta että välittyyko se ajatus nyt tästä parhaalla mahdollisella tavalla. Jos tämän haluaa pitää tällaisena kuplettimaisena, vääjäämättömästi eteenpäin polkevana tekstinä, niin karsisin tuota runokieltä hieman. Käänteiset sanajärjestykset hankaloittavat luetun ymmärtämistä ja kielikuvienkin kohdalla voisi miettiä että mikä on turhaa ja mikä ei.
 
Monet ajattelevat että kauniiden kielikuvien käyttö on jotain mihin pitäisi pyrkiä, mutta oikeastaan niitä käytetään siksi että niillä voi sanoa asioita tehokkaammin ja visuaalisemmin. Tässä tuntuu että asioita kerrotaan välistä vähän päällekäinkin, eli se mikä jo lukee rivien välissä on vielä alleviivattu kielikuvittelulla ja siitä tulee se vaikutelma että tekstiä olisi hyvä tiivistää.
 
Musiikin kanssa silti tilanne voi taas olla toinen. Tämän tyyppinen koukeroinen lyriikka uppoaa kyllä kivasti sävellykseen. Kaikkea ei aina tarvitsekaan ymmärtää noin vain ja tämä voisi toimia siten että ensin sanat luovat mielikuvia ja sitten vasta paljastavat sisältönsä.
 

 
Yritän muistaa kun H.Saloko se oli, joka sanoi, että laulu ei ole huono runo
 
Jep.. Heikki Salo sanoi joskus jossain että: "laulua on tavattu pitää vähän sellaisena huonona runona" ja että: "laululyriikka on kuitenkin kokonaan oma kirjoittamisen lajinsa"
 
Molemmat ovat ihan totta. Täytyy kuitekin muistaa että laululyriikka ja runous ovat silti varsin lähellä toisiaan. Ne eivät ole edes yhtä kaukaista sukua kuin kuvanveisto ja maalaaminen. Ne ovat toisilleen pikemminkin kuin maalaaminen ja valokuvaus.
 
Toisessa ei ole juuri mitään sääntöjä (tai ne on rikottu jo aikaa sitten) ja täydellinen abstrakstius on paljolti arvostettua ja toisessa taas jo väline itsessään asettaa tietyt raamit ilmaisulle (valokuvauksessa ympäröivä todellisuus, musiikissa musiikki/sävellys)
 
Käytännössä yleisö kuitenkin katsoo kumpaakin teosta samalla tavalla ja paljolti samat asiat tekevät teoksesta hyvän, vaikka teosten varsinainen tekoprosessi poikkeaakin todella paljon toisistaan.