Media ja viihde ›

The Adventures of Mark Twain oli mulle ihan naperona (80-luvun loppupuoliskolla), se kaikista kovin elokuva mitä oli.
Elokuva tuli vuokrattua jatkuvasti kerta toisensa jälkeen kerran viikossa läheiseltä Pepen kiskalta viikkorahapäivänä. Elokuvassa seikkaili Mark Twain ja jotain muksuja ilmalaivalla. Lisäksi siinä kerrottiin opettavaisia tarinoita muistaakseni ainakin pirusta ja Aatamista & Eevasta...
Lisäki muistan hatarasti tarinan sammakkohyppypelistä, jossa sammakot olivat laitettu radalle kilapilemaan. Toinen sammakko oli niin laiska, ettei se jaksanut hyppiä lainkaan ja toinen sammakko oli hyppimässä ylivoimaiseen voittoon. Lopulta laiskan sammakon omistaja ravisteli sammakkoaan jaloista roikottaen, ja sammakon suusta valui kaikkea roskaa ja sellaien pallo mikä vangeilla on jalassa :) Sammakko keveni ja hyppi voittoon. Tuon elokuvan kun löytäisi jostain...
 
Tubesta bongattu: http://www.youtube.com/watch?v=kCeY6E4E_Yk&feature=related

Peukaloisen retket oli muistaakseni aika kova juttu sata vuotta sitten.
 
Oli se varmaan kova jo heti sillon kirjana ilmestyttyäänki, mut mä luulen kyllä, että reilu parikytä vuotta sitte tullu animaatiosarja vasta kova juttu oliki... ;)

Lisää Kuka uskoo haikaraa -klippejä:
 
http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s … amp;g=6&ag=85&t=&a=5897

Tänään alkaa laatusarjoja uusintana:
 
http://yle.fi/ulkomaiset/sarjat_ao2.php?id=59
 
http://svenska.yle.fi/fst5/program.php?d=20080828&pid=51213577813

Tänään alkaa laatusarjoja uusintana:
 
http://svenska.yle.fi/fst5/program.php?d=20080828&pid=51213577813
 
Hill Street Blues on kyllä aivan yhtä hyvä kuin silloin joskus. Vuodet eivät ole syöneet sarjan otetta.

Janoschin Tarinatuokio oli kyllä mun lapsuuden paras juttu. Minulla oli pienenä semmoinen puinen ankka, jota saattoi vetää perässä narulla, ihan niinku niillä Panama-tyypeillä.
 
Janoschin tarinatuokiosta on olemassa tallenteita, kirjastossakin. Aivan hienosti toteutettua animaatiota.

Hill Street Blues on kyllä aivan yhtä hyvä kuin silloin joskus. Vuodet eivät ole syöneet sarjan otetta.
 
Eittämättä siinä on enemmän ydintä ja vähemän koristelua.

Janoschin tarinatuokiosta on olemassa tallenteita, kirjastossakin. Aivan hienosti toteutettua animaatiota.
 
Sub Juniorilta tulee joskus Tarinatuokiota katseltua ja voi että niitä lapsuuden muistoja. Koskettavaa..

Hill Street Blues on kyllä aivan yhtä hyvä kuin silloin joskus. Vuodet eivät ole syöneet sarjan otetta.
 
Juum, ja se tunnari saa vaan silmät kostumaan aina. Jotain niin koskettavan arkista, ja sellanen hassu muistijälki lapsuuden onnellisiin ja huolettomiin aikoihin. Voi pojat.
 
Ja onhan se loistava sarja hienoine hahmoineen.
 
E:lainasin aivan väärin...

Konnankoukkuja kahdelle. Bruce Williskin oli tuolloin vielä hupaisa ja harmiton veijari.

Aloin eilen pohdiskelemaan että nuorena oli myös sellasia pätkiä joita katsellessa tuli sellanen fiilis että "pitäiskö mun oikeasti olla katselemassa tälläistä?". Lähinnä sellasia japanilaisia piirrettyjä mitkä oli joko turhan pornahtavia tai turhan väkivaltaisia. Yksi mikä ekana tulee mieleen on piirretty versio Frankensteinista (http://www.imdb.com/title/tt0270954/ taitaa olla tuo). Lähinnä väkivallan käyttö elokuvassa jäi mieleen ja se kohta missä monsteria oli ammuttu kämmeneen ja tämä pakeni kirkkoon missä, tietysti asiaankuuluvan japanilaisen ujellushyminämusiikin höystämänä, hän pysähtyi vertailemaan omia käsiään ristiinnaulitun Jessen kämmeniin. Herätti pienessä pojassa pohdiskelua, eini!
 
Toinen minkä muistan on myös japanilainen, mutten kuollaksenikaan muista elokuvan nimeä. Taisi olla joku Galax 2012 tjsp, auttakaa ihmeessä! Elokuva sijoittuu siis tulevaisuuteen ja johonkin helvetin intergalaktiseen junaan, kait. Päähenkilönä on nuori poika joka menettää ihan alussa äitinsä, jotkut poliisit taisivat ampua hänet. Äitihän oli kunnon MILFfi japanilaiseen tapaan; pitkät koivet, upea tukka, hoikka kun mikä etc. Tosiaan se kohtaus missä äiti tapetaan herätti pienenä sellaisen "WTF?"-kokemuksen tiedon puutteen takia. Äiti makaa alastomana lumihangessa, enkä yhtään tajunnut että miksi alastomana, ja poliisit lähestyvät naisen ruumista. Yksi poliiseista hymähtää limaisen puskarunkkarin tavoin ja toteaa "Kaunismuotoinen...", pojan seistessä ihan vieressä. Dubbaus oli muutenkin ihan aunarista joten se WFT-efekti jollain tapaa korostui.
 
Lisäksi oli niitä "lievästi" pornahtavia Sailor Moon-henkisiä draamoja missä pienet tytöt roiskeläpissä kohtaa elämän kylmiä puolia. Niistä ei koskaan tajunnut hevon helvettiä mutta aina kun jotain rupesi elokuvassa itkettämään ja ne lautasen kokoset silmät rupesivat värisemään ja kostumaan niin siinä rupesi itseäkin poruttamaan.
 
Onko muilla tämäntapaisia kokemuksia, vai vietinkö minä todella erikoisen lapsuuden?
 
EDIT Tubesta bongattu: http://www.youtube.com/watch?v=kCeY6E4E_Yk&feature=related
 
Kiitos tästä, muistot tulvivat! +

Komon sanaleikki oli paras. Päähauskuuttajana ja -arvuuttelijana Kosti "Joulupukin kuuma linja" Kotiranta. Mukana menossa saattoi olla myös Suosikista tuttu Sami Aaltonen. Muistikuvat ovat hyvin hatarat.
 
Luonnollisesti kaipaan tästä DVD-julkaisua kaikilla lisäherkuilla.
 
Vitun kovia.
 
Entä:
 
-Rockstop
-Luukut auki

Poikavuosilta on jäänyt mieleen mm. seuraavat tv-sarjat:
 
"Das Kriminalmuseum erzählt" - yksittäinen jakso kertoi jonkin museoidun välineen tai esineen tarinan
 
"Route 66" - nuoret miehet kruisailivat legendaarisen pikatien reunamilla Corvettella ja aina tapahtui...
 
"Highway Patrol" - "lentävät" työnsä ääressä..
 
"Musta Ori" - heppa hoitaa hommat..
 
Ja "Louvren kummitus" oli tosi jännä sarja siihen maailmanaikaan.

Varjoankka ja se 90- luvulla pyöriny Spiderman. Noita ku sais dvd:llä jostain ettei tarvis ihan jenkeistä tilata ni kusisin hunajaa ja paskoisin kristallia. Viime vkl tuli varjoankkaa katottua kännissä vhs-kasetilta, mutta eihän siinä oo ku yks jakso vaan :/

90-luvulla tuli telkkarista koulu-tv:stä oliko se nyt Kuka minä olen? -niminen prograami. Siis se missä oli robotti tai puhuva tietokone ja joku tanssiva luuranko. Siin oli se yks tosi nostalgisia fiboja herättävä biisi missä tyttö laulaa ja tuijottelee peiliin ja ihmettelee eloaan. Mikähän sen nimi on ja löytyykö netistä?

90-luvulla tuli telkkarista koulu-tv:stä oliko se nyt Kuka minä olen? -niminen prograami. Siis se missä oli robotti tai puhuva tietokone ja joku tanssiva luuranko. Siin oli se yks tosi nostalgisia fiboja herättävä biisi missä tyttö laulaa ja tuijottelee peiliin ja ihmettelee eloaan. Mikähän sen nimi on ja löytyykö netistä?
 
Robotti Rosenberg ainakin löytyy.
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=6&ag=71&t=&a=5271

Robotti Rosenberg ainakin löytyy.
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=6&ag=71&t=&a=5271
 
Ansa ja Oiva oli yksi noista myöhäisnuoruuden katsotuimmista.
 
Mutta paljon aikaisemmin Iltatähti, Naapurilähiö, Sheriffi McLaud, Cannon ja vankilasarja Golditz oli kertakaikkisen jännittävä..

Robotti Rosenberg ainakin löytyy.
http://yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=6&ag=71&t=&a=5271
 
Oijjjoi.
 
Ja onko tossa alussa Knallin ja sateenvarjon mainiota Sir Henryä esittänyt Yrjö Järvinen tuo mies? Oijjoi.

Oijjjoi.
 
Ja onko tossa alussa Knallin ja sateenvarjon mainiota Sir Henryä esittänyt Yrjö Järvinen tuo mies? Oijjoi.
 
Voisi hyvinkin olla. En itse vaan saa pyöritettyä koneellani yle-arkiston videoita.
 
Knalli ja sateenvarjo oli unohtunut, tosiaankin. Monnia näytellyt Pekka Autiovuori siinä myös.