Studiotyöskentely ›

Minkä nimisiä ammatteja studiossa työskentelyyn tarvitaan? Eli ammattinimikkeitä kehiin. Itse haluaisin yhdistää työn ja musiikin, mutta kaipaisin vinkkejä että mitä ammattia lähtisin nyt opiskelemaan.

http://muusikoiden.net/keskustelu/threads.php?c=53
 
Onhan noita kaikenlaisia. Esim. äänittäjä, miksaaja, masteroija, studioteknikko, tuottaja jne.

Oliskos se ihan tyhmä idea että lähtisin nyt amiskassa lukemaan sähkö tai elektroniikka juttuja? Kumpi ( sähkö vai elektroniikka ) noista on parempi, sit miksaaja n tmv. koulutusta ajatellen? Tänne ajattelin sitten tuon sähkö tai elektroniikkalinjan jälkeen jatkella; http://www.popjazz.fi/fi/ammattiope … usiikin_teknologian_koulutusohjelma
 
Onko ihan pöllö idea? :>

ja saisko tuolla ammatilla tienattua elantonsa? kokemuksia kehiin!

Oliskos se ihan tyhmä idea että lähtisin nyt amiskassa lukemaan sähkö tai elektroniikka juttuja? Kumpi ( sähkö vai elektroniikka ) noista on parempi, sit miksaaja n tmv. koulutusta ajatellen? Tänne ajattelin sitten tuon sähkö tai elektroniikkalinjan jälkeen jatkella; http://www.popjazz.fi/fi/ammattiope … usiikin_teknologian_koulutusohjelma
 
Onko ihan pöllö idea? :>
 
Ei ollenkaan pöllö idea. Sähkärillä/elektroniikkahahmolla on keskimäärin enemmän töitä ja parempi palkka kuin äänityypillä ja elektroniikkatuntemus on potentiaalisesti äärimmäisen hyödyllistä äänihommissa. Elektroniikka on tärkeämpi noista kahdesta.
 
Täällä on myös sellainen foorumi kuin Työ Musiikkialalla, joten mikset tutkisi sitä.
 
Äänihommilla elättää itsensä jos on (oikeasti) tarpeeksi hyvä tai jaksaa tehdä kaiken mitä saa. Tai yhdistelmä molempia. Rikastumaan ei pääse, mutta ei työnteolla muutenkaan rikastu.

Varsinkin sähköasentajana voisi itsensä, ainakin tällä hetkellä, elättää todennäköisimmin. Studiohommat voisivat olla hyvä sivutulo taikka harrastus. Toisaalta niitäkään ei kunnolla opi, jollei asiaan paneudu kunnolla, etenkin käytännön kokemuksen kautta. Pelkästään studiohommilla elannon hankkiminen on harvojen oikeus taikka taakka...on se tietenkin mahdollista, jos olet oikeasti riittävän pätevä, sitoutunut työhösi, tulet ihmisten kanssa toimeen, solmit hyviä suhteita, olet oikeassa paikassa oikeaan aikaan, et ryssi mitään keikkaa, et ota liian suurta riskiä, jne...Listaa voisi vieläkin jatkaa.

Elektroniikka kuulostaa asialliselta. Siihen kun saisi yhdistettyä myöhemmin akustiikkapuolen opintoja ja omaa touhuamista kaiken mahdollisen parissa, voipi saada aikaan aika kattavan näkemyksen kaikesta.

Mihinkään taiteisiin liittyvään ei pidä lähteä sitä edellyttäen, että siitä tienaa leipänsä. Jos niin sattuu käymään, on se mukava bonus elämän arpajaisissa.

Mihinkään taiteisiin liittyvään ei pidä lähteä sitä edellyttäen, että siitä tienaa leipänsä. Jos niin sattuu käymään, on se mukava bonus elämän arpajaisissa.
 
Höpön löpön... Jos opiskelet vaikkapa sibiksessä viulistiksi, niin kyllä on aika varma, että tienaat leipäsi myös viulistina. Ei siinä mitään arpajaisia tarvita. Harjoittelua ja päättäväisyyttä vain. Eri asia sitten tietenkin, jos tähtäät uudeksi bon joviksi. Siinä hommassa ei sitten ole opiskelun kanssa mitään tekemistä...

Oma näkemys on se, että opiskele musiikkiteknologiaa. Tee hommat kunnolla, haali pestejä ja klaaraa ne mallikkaasti - mielellään paremmink kuin muut. Ole ulospäinsuuntautunut ja tarmokas. Luo suhteita...
 
Ite oon käyny elektroniikka-asentajan koulutuksen, eikä siitä toistaseksi mitään hullua hyötyä ole ollu. Ku kamppeet hajoilee, nii monasti niissä on takuu - sois ainaki olevan. Eri asia sitten, jos on käsittämätön hinku tinata levyjä.

Ite oon käyny elektroniikka-asentajan koulutuksen, eikä siitä toistaseksi mitään hullua hyötyä ole ollu. Ku kamppeet hajoilee, nii monasti niissä on takuu - sois ainaki olevan. Eri asia sitten, jos on käsittämätön hinku tinata levyjä.
 
Eihän kyse olekaan siitä, että pitäisi osata itse korjata laitteensa. Siitä, että tajuaa jotain kaapeloinnista, impedanssista, RF-taajuuksista, maadoituksista jne jotain, ei ole muuta kuin pelkkää hyötyä. Tuota tietoa voi myös soveltaa vaikka minne.

Höpön löpön... Jos opiskelet vaikkapa sibiksessä viulistiksi, niin kyllä on aika varma, että tienaat leipäsi myös viulistina. Ei siinä mitään arpajaisia tarvita. Harjoittelua ja päättäväisyyttä vain. Eri asia sitten tietenkin, jos tähtäät uudeksi bon joviksi. Siinä hommassa ei sitten ole opiskelun kanssa mitään tekemistä...
 
Missäs maassa sinä elelet? Tai millä planeetalla? Totta on, että Sibis on sen tason koulu, että sieltä valmistunut instrimentalisti on vähän paremmassa asemassa kuin vaikkapa Teatterikorkeakoululainen tai Taideteollisesta korkeakoulusta valmistunut, jotka taas ovat paremmassa asemasa kuin alemman tason laitoksista valmistuneet.
 
Tosin Sibiksen viulistin ottaminen esimerkiksi on sama, kuin jos sanoisi, ettei työttömyyttä olisi, jos kaikki olisivat kirurgeja.
 
Ja se, että tekee työkseen jotain, ei tarkoita, että siitä saa leivän pöytään.
 
Tiukka tosiasia on, että taiteeseen liittyvistä oppilaitoksista valmistuneista suurin osa joutuu elääkseen tekemään lisähommia vaikkapa Valtsun kassalla.

Tuo Sibiksen viulisti on siinä mielessä hieman huono esimerkki, että sisään päästäkseen täytyy olla kansallisen tason superlahjakkuus sekä musiikillisesti, että treenimotivaatioltaan. Sisäänpääsy vaatii käytännössä vähintään 10 vuoden aiemmat opinnot joista puolet lähes täysipäiväiseksi laskettavaa treeniä.
 
Kukaan ei voi päättää lähtevänsä opiskelemaan solistiselle. Taso on niin kova.
 
Edit. Kaikki toki suhteellista, mutta opettajan tai pienemmän kaupunginorkesterin rivimuusikon pestin saadakseen ei tarvitse olla mikään ihan tajuton gurgo, mutta hyvä silti.
 
On myös aika kivinen tie tuo klasarimuusikon ura opintojen jälkeenkin. Jos nyt ajatellaan edelleen vaikkapa tuota Akatemian solistista, niin vaikka sinne päästyäsi ja sieltä valmistuttasi oletkin poikkeuksellinen yksilö, se ei kuitenkaan takaa solistista uraa lähimainkaan. Vielä pitäisi treenata vitusti ja pärjätä kansainvälisissä kilpailuissa jotta ura esim. Kuusiston tasoa pääsisi lähellekään.

MIHINKÄÄN taiteisiin liittyvään ei pidä lähteä sitä edellyttäen, että siitä tienaa leipänsä. Jos niin sattuu käymään, on se mukava bonus elämän arpajaisissa.
 
Edelleen mielestäni aika ehdoton väite tuo "mihinkään taiteisiin liittyvään....". Jos on valmis todella panostamaan siihen, että leipänsä tienaa taiteiden parissa, niin kyllä tietyt koulutusohjelmat antavat siihen erittäin hyvät edellytykset. Siksi esimerkkinäni oli vaikkapa sibiksestä valmistunut viulisti. Totta kai taiteen eri aloilla on silti paljon koulutusohjelmia, joista valmistutaan suoraan kortistoon.
 
Missäs maassa sinä elelet? Tai millä planeetalla?
 
hmmm... arvauksia?
 
Tosin Sibiksen viulistin ottaminen esimerkiksi on sama, kuin jos sanoisi, ettei työttömyyttä olisi, jos kaikki olisivat kirurgeja.
 
Työttömyttä olisi varmasti, jos kaikki olisivat kirurgeja, mutta leikkausjonot olisivat luultavasti nykyistä lyhyempiä tai niitä ei olisi laisinkaan.
 
Tiukka tosiasia on, että taiteeseen liittyvistä oppilaitoksista valmistuneista suurin osa joutuu elääkseen tekemään lisähommia vaikkapa Valtsun kassalla.
 
Tiukka tosiasia on myös se, että moni muukin kuin "taitelija" joutuu tekemään kahta työtä elääkseen. Jotkut Valtsussa, toiset K-marketissa. Olen kuullut myös tyypistä, jonka toinen työ ei ollut kassalla lainkaan, mutta se saattoi olla urbaani legenda...

Edelleen mielestäni aika ehdoton väite tuo "mihinkään taiteisiin liittyvään....". Jos on valmis todella panostamaan siihen, että leipänsä tienaa taiteiden parissa, niin kyllä tietyt koulutusohjelmat antavat siihen erittäin hyvät edellytykset. Siksi esimerkkinäni oli vaikkapa sibiksestä valmistunut viulisti. Totta kai taiteen eri aloilla on silti paljon koulutusohjelmia, joista valmistutaan suoraan kortistoon.
 
Samaa mieltä. Jos tähtää siihen että "no ehkä musta voi tulla hyvä (toiveammatti taiteiden parissa tähän), mutta kyllä mun nyt täytyy lukea itteni merkonomiksi, koska muuten en elätä itteäni", niin ei sitä myöskään mihinkään pääse. Elämässä täytyy ottaa tiettyjä, joskus suuria riskejä saavuttaakseen mitä oikeasti haluaa tehdä. Silloin on mahdollista että käy huonosti, mutta se on sitä elämää ja jos sitä ei kestä, voi jäädä himaan. Jos mitään uskallusta ja heittäytymistä täysillä johonkin ei ole, voi unohtaa taiteet ammattimielessä.
 
Ite oon laittanut käytännössä kaiken yhden kortin varaan enkä oo katunut päivääkään. Mä elätän itteni 100% musalla ja oon joutunut raatamaan ihan hulluna sen eteen. Mutta periks en oo antanut ja tässä sitä elellään ihan mukavasti. Ja raadetaan että tilanne pysyisi samana. Ikinä ei oo valmis.
 
Niin ja oon myös kouluttanut itseäni, mutta tässä mainittakoon että se ei ole missään tapauksessa välttämätöntä. Sinnikkyys on.
 
Tiukka tosiasia on myös se, että moni muukin kuin "taitelija" joutuu tekemään kahta työtä elääkseen. Jotkut Valtsussa, toiset K-marketissa. Olen kuullut myös tyypistä, jonka toinen työ ei ollut kassalla lainkaan, mutta se saattoi olla urbaani legenda...
 
Se oli urbaani legenda. Mies on nähty Malmin Prismassa täyttämässä jugurttihyllyä. ;P
 
Siinä mun 0.2€, tehkää sillä mitä huvittaa.

...Elämässä täytyy ottaa tiettyjä, joskus suuria riskejä saavuttaakseen mitä oikeasti haluaa tehdä. Silloin on mahdollista että käy huonosti, mutta se on sitä elämää ja jos sitä ei kestä, voi jäädä himaan. Jos mitään uskallusta ja heittäytymistä täysillä johonkin ei ole, voi unohtaa taiteet ammattimielessä.
 
Siinä mun 0.2€, tehkää sillä mitä huvittaa....
 
Kyllä näin on! Plussa.
 
Joo, ei se kala tärppää niihin uistimiin jotka on uistinpakissa. Työllistymis-mahollisuudet/-mahdottomuudet on joka alalla, mutta onneton on se joka opiskelee ammattiin siksi, kun liksa on kohillaan ja työllistymismahikset hyvät, vaikkei ala nappaa alkuunkaan.

Kyllä näin on! Plussa.
 
Joo, ei se kala tärppää niihin uistimiin jotka on uistinpakissa. Työllistymis-mahollisuudet/-mahdottomuudet on joka alalla, mutta onneton on se joka opiskelee ammattiin siksi, kun liksa on kohillaan ja työllistymismahikset hyvät, vaikkei ala nappaa alkuunkaan.
 
Ensisijaisesti kannattaa yrittää tosiaan saada työ siitä, mitä haluaa todella tehdä. Kohtuu järjetöntä pelkästään sen takia luopua unelmatyöhaaveistaan, että joku sanoo "sää et tästä saa ikinä elantoas". Se voi pitää paikkaansa, mutta yhtä suurella todennäkösyydellä se myöskin voi tuottaa tulosta. Ja moni muukin ammatti on yhtä epävarma, vaikka töitä riittäisikin ja jos hommassa ei viihdy, niin se raha ja vakituinen paikka ei kauaa välttämättä lohduta. Pahimmassa tapauksessa tekee koko elämänsä työtä, jota ei koskaan ole halunnut tehdä.
 
Kannattaa välillä ajatella tunteillakin, eikä pelkästään järjellä. Elämä käy pian helkutin masentavaksi ja pitkästyttäväksi.

Kannattaa välillä ajatella tunteillakin, eikä pelkästään järjellä. Elämä käy pian helkutin masentavaksi ja pitkästyttäväksi.
 
Olen täysin samaa mieltä, kuten siitäkin, että rakkaan asian vuoksi täytyy uskaltaa satsata ja ottaa riskejäkin.
 
"Suunnitelma B:n" kuvassa pitäminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei yrittäisi tosissaan. Homma on tietysti paljon yksinkertaisempaa, jos ei ole perhettä, ja on vastuussa vain itsestään. Kyllä sitä itse tyytyy kaurapuuroon ja suihkuttomaan yksiöön, jos on jotain pelissä, mutta...

"Suunnitelma B:n" kuvassa pitäminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettei yrittäisi tosissaan. Homma on tietysti paljon yksinkertaisempaa, jos ei ole perhettä, ja on vastuussa vain itsestään. Kyllä sitä itse tyytyy kaurapuuroon ja suihkuttomaan yksiöön, jos on jotain pelissä, mutta...
 
Taas täytyy sanoa höpön löpön. Harva kuitenkaan vielä siinä vaiheessa, jolloin on tulevaa ammattiaan miettimässä, on tullut hankkineeksi lapsia. (joo...toki on poikkeuksia, mutta plaa plaa...)
 
Totta kai, jos 35 vuotiaana päättää, että: " Nyt on aika vaihtaa tästä meklarin hommasta vaikkapa jonkinlaiseksi ääniväinöksi..." on homma huomattavasti vaikeampaa. Mutta toisaalta sen jonkinlaisen ääniväinön on ihan yhtä vaikea vaihtaa hommia meklarin uraan. Sitten jos elämän intohimo on jossain soolosoittimessa, on tie tietenkin vielä karumpi...
 
Itsellänikin on lapsia. Jo kolmas pian tulossa. Silti ei ikinä ollut epäselvää, ettenkö olisi halunnut työtäni tehdä studiossa. Eikä vaimollani tai perheelläni ole ollut ikinä mitään sitä vastaan.
 
Intohimo ja kova tahto vie yllättävän pitkälle. Sille ei tietenkään voi mitään, jos ei ihminen kertakaikkiaan sovellu siihen työhön, mitä haluaisi tehdä! Kyllä lahjakkuudet varmasti huomataan alalla kuin alalla. On turha haluta sibiksen viululinjalle, jos ei erota viulua ja selloa toisistaan.
 
edittiä: Eikä elämä tietenkään ole mitenkään suoraviivaista A:sta B:hen menemistä tai disneyelokuvaa, jossa kaikki onnistuu, mutta se, että "taiteiden" harjoittaminen eroaisi niin hirveästi mistä tahansa elämän urasta on aikamoista diipa-daapaa.