Aloittelijat ›

Vaikeahan se on opettaa netin kautta jos jo valmiiksi annettua informaatiota ei vastaanottaja ymmärrä.
 
Ratkaisu on kontaktiopetus ts. tunnille meno.
 
Tämän takia eivät Rockwayt ynnä muut tule ikinä korvaavaan lihaa ja verta olevaa opettajaa joka istuu vieressä, kyylää ja vittuilee. Parasta.
 
Tämä känniteksti siis osoitettuna kaikille heille, jotka pyytävät neuvoa senkin jälkeen kun faq:t on luettu. Soittotunnille kannattaa aina mennä. Varsinkin silloin jos ei mene tekstimuotoinen teoriaopetus kaaliin.

hajulle oon pääsemässä, mutta kertokaas tähän epäselvään kysymykseen jotain...
 
Soittelen keksimääni sointukiertoa: D5-D#5-F5-C#5, tuossa järjestyksessä, tempo on aika hidas, särö on täysillä... Haluan soittaa jonkinlaista melodiaa tai sooloa tuohon päälle. Pitääkö vaihtaa skaalaa jokaisen soinnun kohdalla vai käytänkö jotain tiettyä koko ajan.
 
En ole tätä kirjoittaesa kitaran ääressä, kokeilen kyllä itse ja omin korvin vielä tässä päivänä jonakin. Mutta sitä ennen jos joku osais kommentoida...

Vaikeahan se on opettaa netin kautta jos jo valmiiksi annettua informaatiota ei vastaanottaja ymmärrä.
 
Ratkaisu on kontaktiopetus ts. tunnille meno.
 
Tämän takia eivät Rockwayt ynnä muut tule ikinä korvaavaan lihaa ja verta olevaa opettajaa joka istuu vieressä, kyylää ja vittuilee. Parasta.
 
Tämä känniteksti siis osoitettuna kaikille heille, jotka pyytävät neuvoa senkin jälkeen kun faq:t on luettu. Soittotunnille kannattaa aina mennä. Varsinkin silloin jos ei mene tekstimuotoinen teoriaopetus kaaliin.
 
Totta toinen puoli. Elävää opettajaa ei korvaa mikään. Mutta.
 
Muistan kun itse aikoinaan otin hiukan kitaratunteja. Teoria ei meinannut millään upota päähän vaikka teoria on kiinnostanut pennusta asti.
 
Ei se uppoa vieläkään ellei se täytä yhtä ehtoa opetuksen suhteen. Ja se ehto on mahdollisimman hyviä käytännön esimerkkejä ja mahdollisimman pian kuinka ja mihin soveltaa sitä juuri oppimaansa "kuivaa" tiedonmurusta.
 
Silloin tulee niitä oivalluksia teorian hyödyllisyydestä.
 
Useinkaan ei ole kovin hedelmällistä opettaa esim jotain a-molli pentatonista skaalaa mistä ja miten se soitetaan. Ei paljoakaan hyödytä edes se, että kehoittaa painamaan ne nuotit nimineen kaaliinsa. Silloin on vain pari asemaa kitaran kaulalta tiedossa höystettynä sävelten nimillä.
 
Hyvä, osaan siis soittaa a-molli pentatonisen ja tiedän jopa mikä jokaisen särisevän äänen nimi on. Kivaa. Ja se siitä. Ei muuta kun illanistujaisiin pimputtelemaan skaalaa ja osoittamaan tietämystä nimeämällä joka nuotin.
 
Paljon hedelmällisempää on saman tien näyttää kuinka niitä skaalan säveliä voi soveltaa käytännössä eri tavoin eri yhteyksissä. Silloin sen kokonaisuuden oivaltaa paremmin. Sekä kehoittaa soittelemaan sitä itse eri tavoin, eli tekemään siitä musiikkia.
 
Näin tekevätkin onneksi monet opettajat, eivät vaan kaikki. Sitten ihmetellään kun niin yksikertainen asia ei uppoa.
 
Paljon siis on myös opettajasta kiinni, se että on opettaja, ei pelkästään ole se ainoa autuaaksi tekevä asia.
 
Harrastelija

Totta toinen puoli. Elävää opettajaa ei korvaa mikään. Mutta...
 
...Paljon hedelmällisempää on saman tien näyttää kuinka niitä skaalan säveliä voi soveltaa käytännössä eri tavoin eri yhteyksissä. Silloin sen kokonaisuuden oivaltaa paremmin. Sekä kehoittaa soittelemaan sitä itse eri tavoin, eli tekemään siitä musiikkia.
 
Näin tekevätkin onneksi monet opettajat, eivät vaan kaikki. Sitten ihmetellään kun niin yksikertainen asia ei uppoa.
 
Paljon siis on myös opettajasta kiinni, se että on opettaja, ei pelkästään ole se ainoa autuaaksi tekevä asia.
 
Aamen ja ynnä-merkki tälle.
 
Kun on hankkiutumassa kitaratunnile, pitäisi pitää mielessä pari asiaa. Ensinnäkin, opettajan saisi olla ammattilainen. Toinen juttu, mikä olisi tärkeä muistaa on se, ettei se, että saa jostain hommasta rahaa tee vielä kenestäkään ammattilaista.
 
Näistä tuo ensimmäisen arvioiminen on uran alkutaipaleella vaikeaa, aika usein aivan mahdotonta. Tässä kannattaisi kuunnella jonkin verran puskaradiota, koska siinä vaiheessa itsellä paukut vaan ei piisaa sen opettajakanidaatin valmiuksien arviointiin. Se kun vaan on niin murheellisen totta, että aika monella "kitaratunteja annetaan" - ilmoituksen jättäjällä on enemmän intoa kuin ymmärrystä asiaansa.
 
Vähintä, mikä opettajan pitäisi tietää ja ymmärtää on se, etteivät ne skaalat ole musiikkia. Kitaransoiton opettajan pitäisi opettaa skaalojen käyttöä välineinä musiikin soittamiseen, eikä vain skaalojen soittamista. Oikeastaan tuon voi pelkistää siihen, että sen opettajan hommana on neuvoa kuinka musiikkia soitetaan. Mun mielestä ne oikean ammattilaisen kriteerit tässä on, että osaa ja ymmärtää, ja sen lisäksi saa oppilaan ymmärtämään.
 
Aika hupaisa on muuten sellainenkin ajatus, että tunneille meneminen takaa sen, että oppii. Eihän se nyt niin mene. Jos on hyvä opettaja, niin siellä voi selvitä asioita ja sieltä saa hyviä ideoita treenaamiseen. Mutta se varsinainen oppiminen tapahtuu siinä vaiheessa kun niitä tunnilla katsottuja juttuja treenaa ajatuksen kanssa.

hajulle oon pääsemässä, mutta kertokaas tähän epäselvään kysymykseen jotain...
 
Soittelen keksimääni sointukiertoa: D5-D#5-F5-C#5, tuossa järjestyksessä, tempo on aika hidas, särö on täysillä... Haluan soittaa jonkinlaista melodiaa tai sooloa tuohon päälle. Pitääkö vaihtaa skaalaa jokaisen soinnun kohdalla vai käytänkö jotain tiettyä koko ajan.
 
EN todellakaan ole mikään teoriaguru, mutta vastaan silti:
 
Periaatteessa mielestäni skaala vaihtuu aina kun sointu vaihtuu. Tarkoitan sillä sitä että melodian tuoma tunnelma riippuu soitettava olevasta soinnusta (tai siis harmoniasta tms). Ja vaikka siis soitat samaa melodiaa niin jos taustalla on eri sointu, se melodiasi kuullostaa erilaiselta.
 
Melodia löytyy kun nauhoitat sointukulun ja soittelet siihen päälle. Kannattaa aina muistaa soivan soinnun äänet. Jos soittaa niitä samoja, kuullostaa varmaan "oikealta", jos soittaa nauhan siitä sivuun, kuullostanee "väärältä" (dissonanssi). Mutta sitten on vielä paljon muita ääniä mitkä sopivat... ja jos särö on täysillä, kaikella varmaan on vielä vähemmän väliä, että anna mennä vaan. :D
 
Mikä on sointukulkusi sävellaji? Helpoin lienee lähteä siitä että sävellaji on joko D, D#, F tai C#, mollina tai duurina. Mikä noista soinnusta on se joka on "koti", "lepotila"? Onko se esim D?
 
Löytyykö sointukulusta I-V (tai I-IV)? Tämä kun on länmsimaisen musiikin peruskivi. Suoraan ei näyttäisi näitä löytyvän: F-C, D-A, C#-G#, D#-A#, G-D, Bb-F. Mutta kun on kyse kvinteistä, sointujasi voi ajatella duurina tai mollina, tai substituutioina. Ja kromaattisina siirtyminä (siis että soittaa soinnun nauhan verran väärästä kohdasta tms).
 
I-V parit löytyvät myötäpäivään ja I-IV-parit vastapäivään:
http://www.geocities.com/kargirwar/images/Circle_of_fifths.gif
Ja sisäringillä on rinnakkaismollit. Esim F => Dm.
 
Perussubstituutiot:
I _ VIm; IIIm
IV _ IIm; VIm
V7 _ VIIo; IIIm; bII7
 
http://www.angelfire.com/fl4/moneychords/chordsubstitution.html
 
ja
C# duuriskaala on: C# D# E# F# G# A# B# _(sointuina: C# D#m, Fm, F#, G#, A#, Cdim)
D duuriskaala on: D E F# G A B C# ________(sointuina: D, Em, F#m, G, A, Bm, C#dim)
D# duuriskaal on: D# F G G# A# C D ______(sointuina: D#, Fm, Gm, G#, A#, Cm, Ddim)
F duuriskaala on: F G A Bb C D E _________(sointuina: F, Gm, Am, Bb, Cm, Dm, Edim)
 
ja sointujesi äänet ovat:
C - C# - D - D# - F - G# - A - A#
 
ja soinnut D5-D#5-F5-C#5
 
Eli jos katsotaan miten soinnut sopivat ylläoleviin sävellajeihin:
jos olisi C# duurissa: bII - II - III - I
-D5 ei sovi, ellei se ole bII7-substuutio G#7-soinnulle. ja F5 on sitten ikäänkuin Fm. ja D#5 on Dm.
 
jos olisi D duurissa: I - bII - bIII - VII
- D#5 ei sovi, ellei se ole bII7-substuutio A7-soinnulle. C#5 ja F5 ei sovi.
 
jos olisi D# duurissa: VII - I - IIm - bVII
-D ei sovi. F5 on Fm. C# ei sovi (C# on D-duurin seiska, eli kaksi nauhaa D:stä alaspäin, eli duuriskaalan sijaan D miksolyydiseen C# sävel kuuluu).
jos olisi F duurissa: C#5 ei sovi. D5 olisi Dm. D# ei sovi (D# on F-duurin seiska, eli kaksi nauhaa F:stä alaspäin, eli duuriskaalan sijaan D miksolyydiseen D# sävel kuuluu).

...
taisin laittaa pääni suohon, kun en näistä kuitenkaan niin paljon ymmärrä... :D

Varastinpa tuon sointukulun ja soitin nauhalle, ja lurittelen päättömiä päälle. (akustisella, ja siis säröä vain tahattomasti, ja bassoa tuli buustattua turhan päite):
http://www.box.net/shared/9fyzukq1k5
(jos aloittelijoiden hapuileva soitto ei kiinnosta, älä kuuntele!)
 
Sointukulku oli ulkomuistista, ja vähän lisäsin siihen, että liekö siis enää täysin sama, mutta kuitenkin:
D-D#-F-C#
D-D#-F-C#
D-D#-F-G
D-D#-F-C#
 
D-D#-F-C#
D-D#-F-G
D-D#-G-A
D-D#-G-A (G ja A ylemmästä asemasta toisella kertaa)
 
Sooloilun lähtökohtana mulla oli sointujen äänet, viidennen ja seitsemännen nauhan välilllä.

Mäkin yritän vaikka en väitä mitään osaavani.
Ekaksi mä muuttaisin enharmonisesti ne kiipparisoinnuiksi
D - Eb - F - Db
Ja sitten kun ne on vitossointuja niin ratkaisisin onko ne duureja, molleja vai dominantteja.
D7 - Ebm7 - Fm7 - Dbmaj7
D7 on Ab7 tritonuskorvaus, Ebm on toinen aste, Fm kolmas aste ja sävellaji Db-duuri.
eli sointukierto V(s) - II - III - I
 
Jos haluaa yhdellä asteikolla pärjätä niin mä kokeilisin Db-mollibluesasteikkoa.
 
Jos meni ihan metsään, toivottavasti viisaat tulevat korjaamaan.

Tähän sointukulkuun ei taida teorian säännöt sopia, meneekö se nyt vähän liian "taiteelliseksi...?". Kokeilen tuota tosiaan vielä kunhan joudan, mutta Weelie soitteli pohjaa aivan niin kuin itsekkin ajattelin.

Tähän sointukulkuun ei taida teorian säännöt sopia, meneekö se nyt vähän liian "taiteelliseksi...?". Kokeilen tuota tosiaan vielä kunhan joudan, mutta Weelie soitteli pohjaa aivan niin kuin itsekkin ajattelin.
 
Kyllähän teoria on taipuisaa:
Jos sen ajattelisi C-duurikierroksi niin
Dm7 - Eb7 - Fmaj7 - Db7
 
Dm toinen aste, Eb7 tritonuskorvaus välidominantille A7, F neljäs aste, Db7 sijaisdomininantti G7:lle
 
eli II - V/II(s) - IV - V(s) eli simppeli sointukierto, jos lopuksi soittaisi C-duurisoinnun.