Kitarat: soittaminen ›

tuli mieleen tässä kun itse oon soittanut n.3v ja tiedän ne perussoinnut ja barresoinnut(en osaa tosin hirvesti nimetä,mitä soitan tosin) en osaa mitään varsinaisia skaaloja ja vastaavia.
Mutta silti olen ihan ok soittajana.Olen ihan suht hyvä improvisoimaan omalla tyylilläni.
En soita tilu heviä,mutta en myöskään punkkia.Soitan 60,70 luvun tapaista poppia ja psykedeelistä,funkia,rokkia ym.Osaan tavallaan impsrovisoida eri tyylejä.
yleensä opettelen joitain biisejä tabulatuurien avula ja sitten sovellan niistä opittuja sointuja ja sooloja ja muita omaan soittooni.Onko se ihan hyvä vai tulisiko minun opetella kaikkia kunnon skaaloja tai mitä nyt onkaan?Tuhlaanko nuoruuttani ''rämpyttelemällä''? :)
Yleensä improvisoin jotain puoli tuntia tai tunnin ja ''vahingossa'' keksin jonkun riffin tai biisin pohjan tai saan soiton tavallaan groovaamaan.
 
Onko tälläisiä kuuluisia kitaristeja joilla on sama juttu?itsellä tuli ainoastaan mieleen ray davies joka on tosin komppikitaristi,mutta onko tälläisiä innovatiivisia,soolotkin taitavia kitaristeja paljon?Itse tosiaan pidän 60 ja 70 luvun popistä(lasken nyt poppiin lähinnä kaiken paitsi punkin ja hevin) eli jos joku tietäisi tuon ajan kitaristeja jolla on sama juttu?tuli itellä yhtäkkiä mieleen että osasiko Syd Barret?itse pidän hänestä ememmän kuin david gilmourista,ei sillä että dave olisi huono hän on loistava mutta syd on minusta innovatiivisempi ehkä.

En osaa nimetä kyl, mutta mun mielestä sen takia ei sointuhommaa kannata jättää perussointujen varaan, vaikka joku iso herra olisi niin aiemmin tehnyt. Sointujen/skaalojen muodostus on hyödyllistä osata. Mutta korvahan se ykkösjuttu on: pääasia, että tietää/kuulee, mitä tekee.

Ajattelin tässä joku päivä perustaa threadin aiheesta "Kuuluisat kitaristit jotka käyttävät Colgate hammastahnaa".
 
Virhe.

Kyllähän noita riittää vaikka kuinka paljon. Esim. Hendrix ja SRV eivät taineet tietää teoriaa juuri pätkän vertaa. Tärkein asia mitä soittaja tarvitsee on toimivan parin korvia. Tämä nyt ei tietenkään tarkoita sitte etteikö teoriaan kannattaisi tutustua, sehän vain auttaa hahmottamaan ja ymmärtämään sitä miksi joku juttu nyt kuulostaa siltä kuin se kuulostaa.

Kyllähän noita riittää vaikka kuinka paljon. Esim. Hendrix ja SRV eivät taineet tietää teoriaa juuri pätkän vertaa. Tärkein asia mitä soittaja tarvitsee on toimivan parin korvia. Tämä nyt ei tietenkään tarkoita sitte etteikö teoriaan kannattaisi tutustua, sehän vain auttaa hahmottamaan ja ymmärtämään sitä miksi joku juttu nyt kuulostaa siltä kuin se kuulostaa.
 
Mun mielestä silloin "tietää teoriaa", jos osaa tietoisesti soittaa ja soveltaa erilaisia rytmejä, asteikoita ja harmonisia juttuja. Ei tartte osata sanoa et nyt vedin vähän sekstoleita miksolyydisessä moodissa tai kirjottaa nuotteja.

Mun mielestä silloin "tietää teoriaa", jos osaa tietoisesti soittaa ja soveltaa erilaisia rytmejä, asteikoita ja harmonisia juttuja.
 
No nimenomaan, tavallaan ..muttei kuitenkaan. Teorian kautta kaikille noille "jutuille" löytyy nimitys joka helpottaa muiden ihmisten kanssa kommuninkoitia noiden ilmiöiden suhteen. Kyllä se minusta ainakin on tuhannesti helpompaa sanoa jollekulle että Em7b5 sen sijaan että alkaisin luettelemaan soinnun ääniä tai kädestä pitäen näyttämään mihin sormet laitetaan. Yleensäkin teoriahan on nimenomaan apuväline noiden "erillaisten rytmejen, asteikoiden ja harmonisten juttujen" hahmottamiseen ja yhtäaikaa "kieli" jolla kaikkia noita edellä mainittuja juttuja voi selittää jollekin muullekin. (On oikeasti aika stressaavaa touhua jos pitää jotain vähänkään monimutkaisempaa juttua selittää jollekin joka ei tiedä edes miten C-duuri kolmisointu rakentuu.) Monien asenne musiikin teoriaa kohtaan tuntuu olevan se että ne ovat jotain pyhiä sääntöjä joiden rikkominen on mitä suurinta syntiä. Eihän se nyt niin ole, se on vain tapa selittää musiikillisia ilmiöitä. Mutta jos jonkun mielestä taiteilija menettää luovuutensa siinä vaiheessa kun hän osaa kertoa mistä sävelistä muodostuu Em7 niin en kai minä sille mitään voi.
 
Ei tartte osata sanoa et nyt vedin vähän sekstoleita miksolyydisessä moodissa tai kirjottaa nuotteja.
 
Ei monia muitakaan asioita tarvitse osata tehdä, mutta ei se tarkoita etteikö niistä voisi olla hyötyä.

Ei monia muitakaan asioita tarvitse osata tehdä, mutta ei se tarkoita etteikö niistä voisi olla hyötyä.
 
Totta kai näin. :)

KAikenlaisia löytyy, huiupultakin. Nuotit osaavia ja niistä mitään tietämättömiä. Toiset osaa soinnut, toiset eivät ainuttakaan.
Yksi silti yhdistää kaikkia huipulla olijoita.
 
Reeni.

Johnny Ramone nyt tuskin muusta tiesi...

Luin äsken Soundista haastattelun, jossa The Mars Voltan Omar Rodriguez-Lopez kertoi, ettei ymmärrä paljoakaan teoriaa. John Frusciante on häntä sitten tässä hommassa koulinut.

Luin äsken Soundista haastattelun, jossa The Mars Voltan Omar Rodriguez-Lopez kertoi, ettei ymmärrä paljoakaan teoriaa. John Frusciante on häntä sitten tässä hommassa koulinut.
 
juu niin minäkin muuten.Molempien soittoa olen diggaillut jo kauan.Jotenkin luulisi että asia on just toisin päiv siis omar osaa john ei.Meinaan on mars volta aika tekninen suoritus bändi omalla tavalla ja sitten by the wayn(mielestäni paras 2000 luvun levy toistaiseksi) universally speaking ja muutkin biist rakentuvat loppujen lopuksi hyvin yksinkertaisiin riffeihin ja sointukulkuihin,tai zephyr song on nyt eri asia mutta kuitenkin.Muutenkin fruscianten soitannosta olen paljon oppinut.

Kyllähän noita riittää vaikka kuinka paljon. Esim. Hendrix ja SRV eivät taineet tietää teoriaa juuri pätkän vertaa. Tärkein asia mitä soittaja tarvitsee on toimivan parin korvia. Tämä nyt ei tietenkään tarkoita sitte etteikö teoriaan kannattaisi tutustua, sehän vain auttaa hahmottamaan ja ymmärtämään sitä miksi joku juttu nyt kuulostaa siltä kuin se kuulostaa.
 
On pakko kysyä, että kuinka Hendrix ja SRV sitten eivät kuullostaneet bändisoitossa huonolta? Esim biisin mennessä Em jos basso soittaa E-säveltä ja kitaralla siihen vinguttaa esimerkiksi A#-säveltä, niin eikös tässä ole pientä riitaisuutta ilmassa? Vai vaihtuuko sävellaji tällöin vaan hetkellisesti A-fryygiseksi? Onko tämä siis sitä biisin "sävyttämistä" erilaisilla asioilla vai? Tuo asia onkin askarruttanut jo pitkään.

On pakko kysyä, että kuinka Hendrix ja SRV sitten eivät kuullostaneet bändisoitossa huonolta? Esim biisin mennessä Em jos basso soittaa E-säveltä ja kitaralla siihen vinguttaa esimerkiksi A#-säveltä, niin eikös tässä ole pientä riitaisuutta ilmassa? Vai vaihtuuko sävellaji tällöin vaan hetkellisesti A-fryygiseksi? Onko tämä siis sitä biisin "sävyttämistä" erilaisilla asioilla vai? Tuo asia onkin askarruttanut jo pitkään.
 
Jonkun asian osaaminen käytännössä ja osaaminen tietoisesti eivät kohtaa? Moni ihmisistä väittää, että eivät osaa teoriaa ollenkaan. Kuitenkin monet ihmiset pistävät menemään ihan länsimaisia tavaroita kuunneltuaan taustan kertaalleen. Luuletko sen olevan sattuma? Se on enemmänkin sitä, että tiedostetaan tiettyjä asioita, mutta ei osata nimetä niitä. Toisin sanoen, Henkka ja SRV osasivat teoriaa, mutta eivät osanneet nimetä sitä.

B. B. King on tunnustanut ettei osaa edes sointuja kunnolla vaan hänen soittonsa pohjautuu yksittäisten nuottien varaan.
 
Ei varsinaisesti siis istu tuohon "tiedä kuin perussoinnut" kategoriaan mutta jotenkin kuitenkin.
 
BB on vaatimaton puheissaan. On ollut urallaan kuitenkin komppaajan roolissakin. Ja on sanonut että treenaa skaaloja, ja harrastuksiin on kuulunut klarinetin soitto nuoteista, jo hyvin kauan. Päättelisin että tuo "ei osaa edes sointuja kunnolla" on häneltä rinnastus sellaisiin menneen ajan parhaisiin sointusooloilijoihin kuin Barney Kessel, ja bluesin puolelta Robert Jr. Lockwood - jonka kanssa soitteli bändissä uran alkupuolella. Ja bändinsä on ollut 50-luvulta lähtien bigband-tyyppinen, missä "perussoinnut" ovat jo toisella tasolla kuin tavallisessa rockmusiikissa.
 
Toisaalta BB on aina ollut bluesstara - laulaja ja tanssimuusikko, jolla on resursseja palkata sellaiset komppaajat kuin haluaa. Ei mulla ole tarvetta hänen komppauskykyjään puolustella vaan tuoda vähän perspektiiviä asiaan.

On pakko kysyä, että kuinka Hendrix ja SRV sitten eivät kuullostaneet bändisoitossa huonolta? Esim biisin mennessä Em jos basso soittaa E-säveltä ja kitaralla siihen vinguttaa esimerkiksi A#-säveltä, niin eikös tässä ole pientä riitaisuutta ilmassa? Vai vaihtuuko sävellaji tällöin vaan hetkellisesti A-fryygiseksi? Onko tämä siis sitä biisin "sävyttämistä" erilaisilla asioilla vai? Tuo asia onkin askarruttanut jo pitkään.
 
Hehän soittivat yleensä oman bändiensä kanssa, jotka luultavasti olivat tottuneet mukautumaan jos biisi hieman lipesi. Tai klassisia rock-biisejä jonkun muun tähden vieraana, ja niissä ei hirveästi kaavasta poikettu.

Kyllähän noita riittää vaikka kuinka paljon. Esim. Hendrix ja SRV eivät taineet tietää teoriaa juuri pätkän vertaa. Tärkein asia mitä soittaja tarvitsee on toimivan parin korvia. Tämä nyt ei tietenkään tarkoita sitte etteikö teoriaan kannattaisi tutustua, sehän vain auttaa hahmottamaan ja ymmärtämään sitä miksi joku juttu nyt kuulostaa siltä kuin se kuulostaa.
 
no voi jeesus.meinaatkos ihan että hatusta vetivät soinnut.ei pidä ihan kaikkea uskoa mitä ville 5-v keskustelupalstoilla puhutaan.

no voi jeesus.meinaatkos ihan että hatusta vetivät soinnut.ei pidä ihan kaikkea uskoa mitä ville 5-v keskustelupalstoilla puhutaan.
 
No mistäs sitten?

no voi jeesus.meinaatkos ihan että hatusta vetivät soinnut.ei pidä ihan kaikkea uskoa mitä ville 5-v keskustelupalstoilla puhutaan.
 
Mahdoitkohan itsekään ymmärtää mitä oikein koitit sanoa?

Mutta jos jonkun mielestä taiteilija menettää luovuutensa siinä vaiheessa kun hän osaa kertoa mistä sävelistä muodostuu Em7 niin en kai minä sille mitään voi.
 
Täähän oli hyvin kiteytetty :) kaikille teoriavihaajille.
 
Jonkun asian osaaminen käytännössä ja osaaminen tietoisesti eivät kohtaa? Moni ihmisistä väittää, että eivät osaa teoriaa ollenkaan. Kuitenkin monet ihmiset pistävät menemään ihan länsimaisia tavaroita kuunneltuaan taustan kertaalleen. Luuletko sen olevan sattuma? Se on enemmänkin sitä, että tiedostetaan tiettyjä asioita, mutta ei osata nimetä niitä. Toisin sanoen, Henkka ja SRV osasivat teoriaa, mutta eivät osanneet nimetä sitä.
 
Tähän ei oikeastaan voi lisätä enää mitään.
 
Paitsi Stevie Raysta tuli mieleen, että Riviera Paradise on sellainen biisi, minkä soinnut suorastaan huutavat vähän "jazz-asteikoita", ja joissa on monia mahdollisuuksia. Kuitenkin SRV päättää hoitaa homman (enimmäkseen) blues skaalallaan. Joissakin kohdissa se on jo vähän teorian rikkomista, mutta parit riitaisammat äänet tekevät siitä vain vielä korvaamattomampaa soittoa. Näin mun mielestä.