Rock, pop, alternative ›

Australia on näköjään vähän samanlainen maa näissä rokkihommissa kuin Kanada. Nickelback ja Wolfmother.... voi elämä.
 
"Jealous Prick Disrespects Wolfmother" repesin tälle aika huolella :D Näyttää muuten vähän The Joulukalenterin Näsältä toi Patton tuossa.

Ja voi sitä valituksen määrää jos Patton sanoisi samat jutut kuin sinä...
 
Kikatan. ;)

Eilen kävin Epesiltä shoppailemassa tuon Runnin' Wild -plätyn. Loistavaa settiä kyllä, tavallaan pieksee AC/DC:nkin :)

Tulihan bändi nähtyä viime torstaina Wackenissa ja JUMALAUTA! Yks kovimmista rock showsta ikinä! Lavaesiintyminen jotain uskomattoman energistä. Laulajakitaristi kiipes lavarakenteisiin reiluun 20 metriin ja soitti siellä soolon. Eikä biisi katkennu missään vaiheessa! Levy menee ostoon samantien. Älkää ikinä missatko, jo on mahikset nähdä livenä.
 
Airbourne fucking Rules!!!!!!!
 
Edit: plätty play.comista 12.49€ http://www.play.com/Music/CD/4-/3563863/Runnin-Wild/Product.html
tilaus lähti.

Naisena en tietenkään erityisen innostunut ole noista "nussimislauluista" ja halvoista naisista, mutta aika toimivaa biletysrockia ja huomaa äijien iän. On minullakin ollut historiaa Mötley Crüen kanssa ja asia on vain niin, että jos bändi kolahtaa, niin se kolahtaa. Airbourne on nimenomaan hyvä livenä nuorena bändinä. AC/DC on toki hyvä bändi, mutten parhaaksi sanoisi; kyllästyttää myös pidemmän päälle. Sen takia en Airbourneakaan erityisen suuresti kuuntele.
 
Saunassa tuli nähtyä. Juoksin sinne eturiviin porttien auettua. Antoi kaiken, mitä toivoinkin, tosin yllätyksetöntä paahtoa. Hauskaa kyllä, kun O'Keeffe kiipesi mastoon soittamaankin. Riehuin mukana. Ei tainnut ympärillä olleet CoB-fanit tosin tajuta.

Oliko levy ostamisen arvoinen?

Oliko levy ostamisen arvoinen?
 
o
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!

Kuulin radiosta Too Much, Too Young, Too Fast-kappaleen ja sehän kuulosti erittäin hienolta! Kävin kuuntelemassa Youtubista pari biisiä lisää ja tämä bändihän vaikuttaa erittäin lupaavalta. Innostuin tuosta Too Much... paljon enemmän kuin AC/DC:n uudesta sinkusta, joka kuulosti mun korvaan yhtä väsyneeltä kuin Stiff Upper Lip-levyn matsku.
 
Tuli tuota Airbournea kuunnellessa mieleen, että niiden riffit kuulostavat paljon enemmän 70-luvun AC/DC:ltä kuin AC/DC:n omat biisit nykyään. Yksi juttu noissa Airbournen riffeissä tosin häiritsee. Ne ovat liian tasaiskupainotteisia, jonka vuoksi niistä tulee aavistuksen verran paikallaan junnaavan tuntuisia. Soittaisivat vähän enemmän sointuja synkoopeille, niin homma toimisi paremmin. Ainakin kappaleessa Runnin Wild oli hieman tuota ongelmaa.
 
Laitetaanpa tähän loppuun vielä oma suositukseni saman tyylin väännöstä. Jos vahva pilke silmäkulmassa ei haittaa kuuntelunautintoa, niin sinikeltainen naapuriystävämme tarjoaa loistavia AC/DC-pastisseja bändin nimeltä AB/CD muodossa. Tuossa esimerkkinä yksi veisu:
 
http://www.youtube.com/watch?v=JFAw7T6RUJk&feature=related

Hommasin Airbournen platan jo silloin kun se Ausseissa ilmestyi, olikos se kesää 07? Alkuunhan tuota tuli huudatettua päivittäin ja pidettyä sitä kovimpana juttuna vuosiin, mutta...väsy iski. Jotenkin kovasta energiatasosta ja hyvästä biisimateriaalista huolimatta lievä tasapaksuuden vaikutelma kaivautui tajuntaani.
Girls In Black, Heartbreaker ja nimibiisi toimivat kyllä mulle edelleenkin. Takuuvarmasti tämä bändi ei tule tekemään komeaa uraa kuten esikuvansa (AC/DC, anyone?), tuskin näillä jätkillä riittää nerokkuus 30-40 vuoden paahtamiseen ja tasalaatuisten levytysten tekemiseen (no okei, on assedassellakin pari huonoa levyä :D)
Sanotaan näin, että kelpo debyytti vaativassa sarjassa ja toimii kyllä kaljoittelun taustalla erinomaisesti! Mutta jääkö tämä bändi elämään ja tekemään kunnon uraa, se on sitten eri juttu. Rahkeet riittänevät Rhino Bucketin haastamiseen maailman johtavana AC/DC-pastissien suoltajana.

Harmitti kun vasta huomasin Wolfmotherin kotisivulta että alkuperäinen kokoonpano on hajonnut.
Vaikuttivat alkuun niin huolettomilta veijareilta, ja musa oli parasta rokkia Australiasta sitten AC/DC:n.
 
Voihan se olla sitä uudella miehistölläkin, mutta mälsää että menestys tuotti ylipääsemättömiä erimielisyyksiä kaveriporukalle.

Jos vahva pilke silmäkulmassa ei haittaa kuuntelunautintoa, niin sinikeltainen naapuriystävämme tarjoaa loistavia AC/DC-pastisseja bändin nimeltä AB/CD muodossa. Tuossa esimerkkinä yksi veisu:
 
http://www.youtube.com/watch?v=JFAw7T6RUJk&feature=related
 
Virkeää ja näkemyksellistä meininkiä. Ei pysty hymyilemättä kuuntelemaan!

Hoodoo Gurusistako tässä ketjussa puhutaan?

Muita tutustumisen arvoisia levyjä AC/DC-faneille
 
THE ANGELS - Beyond Salvation
KROKUS - Fire and Gasoline Live
KIX - Show Business
THE CASANOVAS - The Casanovas
SLADE - Till Deaf Do Us Part
 
ja jos haluatte kuulla PG:tä ja MC:tä niin MONTROSE - Montrose
 
Clippejä löytyy ainakin allmusic.comista.

Hoodoo Gurusistako tässä ketjussa puhutaan?
 
Nii vaiko The Saintsista? Niin ja missä on Hard-Ons? Nyt ukot puhumaan asioista eikä hetken hömpötyksistä:)
 
http://www.youtube.com/watch?v=7U80zX-sKv4&feature=related
 
http://www.youtube.com/watch?v=_jiayjSrkho&feature=related

Nii vaiko The Saintsista? Niin ja missä on Hard-Ons? Nyt ukot puhumaan asioista eikä hetken hömpötyksistä:)
 
Vois alkaa Aknestikia mukaellen alkaa hoilottamaan, että missä on The Church, Celibate Rifles, Dom Mariani, Radio Birdman, Toys Went Berserk, Happy Hates Me Not, Lime Spiders ja The Eastern Dark? Missä on Died Pretty ja Crystal Set?

Hoodoo gurusistako täällä phutaan ?
Nii vaiko The Saintsista? Niin ja missä on Hard-Ons? Nyt ukot puhumaan asioista eikä hetken hömpötyksistä:)
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … sts.php?c=3&t=148835&oo=330

Kuulin radiosta Too Much, Too Young, Too Fast-kappaleen ja sehän kuulosti erittäin hienolta! Kävin kuuntelemassa Youtubista pari biisiä lisää ja tämä bändihän vaikuttaa erittäin lupaavalta. Innostuin tuosta Too Much... paljon enemmän kuin AC/DC:n uudesta sinkusta, joka kuulosti mun korvaan yhtä väsyneeltä kuin Stiff Upper Lip-levyn matsku.
 
Tuli tuota Airbournea kuunnellessa mieleen, että niiden riffit kuulostavat paljon enemmän 70-luvun AC/DC:ltä kuin AC/DC:n omat biisit nykyään. Yksi juttu noissa Airbournen riffeissä tosin häiritsee. Ne ovat liian tasaiskupainotteisia, jonka vuoksi niistä tulee aavistuksen verran paikallaan junnaavan tuntuisia. Soittaisivat vähän enemmän sointuja synkoopeille, niin homma toimisi paremmin. Ainakin kappaleessa Runnin Wild oli hieman tuota ongelmaa.
 
Laitetaanpa tähän loppuun vielä oma suositukseni saman tyylin väännöstä. Jos vahva pilke silmäkulmassa ei haittaa kuuntelunautintoa, niin sinikeltainen naapuriystävämme tarjoaa loistavia AC/DC-pastisseja bändin nimeltä AB/CD muodossa. Tuossa esimerkkinä yksi veisu:
 
http://www.youtube.com/watch?v=JFAw7T6RUJk&feature=related
 
Jännä homma miten me kuullaan näitä asioita niin eri tavalla. Minulle tuosta AC/DC:n uutukaisesta taas jäi päälimmäisenä pirteä ja tuore maku. R'n'R train kuulostaa paljon reippaammalta ja raikkaammalta verrattuna SUL:iin joka oli tarkoituksellisesti hitaampitempoinen ja kuivasoundinen bluesahtava levy.
 
Toi Airbourne ei taas ainakaan minussa suurempia säväreitä herättänyt. Vaikka vetävätkin energisesti nuoruuden innolla, jää kokonaisuus jopa tylsähköksi tasapaksujen biisien myötä. Livenä toimii tod.näk. hemmetin hyvin. Jotkut ovat jo valmiita sovittamaan Airbournea AC/DC:n saappaisiin.. mutta ei onnistu sanon ma! It's a long way to the top!
 
Ja toi AB/CD on ihan perseestä!

Paras vara-AC/DC mitä olen kuullut.
 
Naisena en tietenkään erityisen innostunut ole noista "nussimislauluista" ja halvoista naisista, mutta aika toimivaa biletysrockia ja huomaa äijien iän.
 
Tuo kuulostaa minun korvaani suunnilleen yhtä kummalliselta kuin "miehenä olen tietenkin erityisen innostunut noista nussimislauluista ja halvoista naisista".

Oliko levy ostamisen arvoinen?
 
Ehdottomasti. Ihan älyttömän hyvää kaljoittelumusaa ja tän levyn kun pistää soimaan, niin tulee hyvä ja energinen, positiivinen fiilis. Huono puoli tässä levyssä on täällä jo mainittu jonkinasteinen tasapaksuus ja biisien samankaltaisuus.
 
Toivottavasti tulis Suomeen vuoden sisään. Pakko nähdä uudestaankin, Wackenin keikka oli häikäisevä kokemus näin metallimiehelle, joka harvoin puhtaasta rokista niin innostuu :)