Konsertit, keikat, tapahtumat ›

Loeeeeestava keikka, absoluuttisesti parasta tänä kesänä nähtyä. Loppu vaan liian aikassee, oisin voinu aamuun asti soittoo kuunella.

Oli kyllä mahtava keikka. Niilo oli hienossa vedossa. Loppu tuli kyllä harmillisen aikaisin. Olisin halunnut kuulla vielä lisää. Esim. Rockin' in the Free Worldin tai mitä tahansa Rust Never Sleeps levyltä. Mutta upeita biisejähän Youngilla riittää. Ja yksi kaikkien aikojen suosikeistani Words meinasi räjäyttää tajunnan.

Ja yksi kaikkien aikojen suosikeistani Words meinasi räjäyttää tajunnan.
 
Tää oli munkin kohokohta. Myös Mother Earthin aikana meni kylmät väreet. Hieno keikka, hyvin jaksoi pappa heilua.

Mieletön keikka. Ääni ei ole hävinnyt minnekkään, mahtavaa laulua ja kitarointia alusta loppuun. No hidden Pathin kitarointi veti hiljaiseksi. Ilmeisesti joku uusi biisikin tuli?? Singing a song won't change the world? Heart Of Gold ja Words olivat upea kuulla. Lopussa Old Black riisuttiin kielistä. Lisäksi keikalla oli avan loistavat soundit.

Heittäkää settilistaa!?!

Heittäkää settilistaa!?!
 
Love And Only Love
Everybody Knows This Is Nowhere
I've Been Waiting For You
New Song - "Singing A Song Won't Change The World" ??
Spirit Road
Cortez The Killer
Cinnamon Girl
Oh, Lonesome Me
Mother Earth
The Needle And The Damage Done
Unknown Legend
Helpless
Heart Of Gold
Old Man
Get Back To The Country
Words
No Hidden Path
---
A Day In The Life
 
http://www.sugarmtn.org/sets/20080807.html

Hieno keikka ja Niilo kovassa vedossa. Bändi toimi hyvin ja biisilistassa pari todellista ylläriä: Cortez ja Helpless. Ja olihan se hieno olla taas kerran Neil keikalla missä kuulee ensimmäistä kertaa jonkin uuden biisin. Words ja Everybody knows sekä koko hieno akustinen setti myös kohokohtia. Kylmät väreet lähes koko keikan. Sounditkin olivat c-lohkon eturivissä kohdallaan, hienosti murisi Old Black.

Sairaan hyvä keikka. Lopetus oli kyllä tyylikäs.

Hyvä keikka. Akustinen setti ja sitä edeltäneet pari tunnetumpaa sähkisvetoa oli parasta antia. Akustisen setin jälkeen ei päästy enää samalle tasolla ja mm. se lopun about 15min kipale oli jo hieman tylsä. Äänet oli ok: voimakkuus oli juuri sopiva ilman tulppia. Soundeissa oli hieman hakemista parissa kohdassa, välillä oli tosi hyvät (areenatasolla) ja välillä taas meni puuroksi. Ensimmäisessä akustisessa biisissä oli kitaran soundit kyllä aikamoista rautalankakilinää mutta parani heti toiseen biisiin. Taulut oli ihan mielenkiintoinen yksityiskohta, tosin kaikken merkitystä en kyllä hoksannut. Lava oli hieno, vintagekamaa jokapuolella.
 
Välillä huokui kyllä sellaista karismaa lavalta mitä ei usein näe. Huippua.

hieno keikka, hyvät saundit sopivalla voluumilla vielä peremmällekkin. Ei oo Niilon kitarasaundin voittanutta. Miten se tehdään ? Tarvitaanko siihen ne about 6 vahvistinta ?
 
Tuolta back in the days ajalta infoa.
 
http://www.thrasherswheat.org/ptma/equip.htm
 
Oliskohan se toinenkin tweed-vahvistin Deluxe, tiedä sanoo. Ja Old blackissa on ilmeisesti volume- ja tonepotikat ohitettu, tai ainakin ne saa ohitettua. Point-to-point kitara...
 
Mutta miten ne kaikki kielet saa tahtomalla poikki??
 
Get back to the country toimi meitsille kyllä mainiosti!

Mutta miten ne kaikki kielet saa tahtomalla poikki??
 
Bigsbyllä onnistuu.

Joku kirjoitti HS:n sivulla seuraavasti "Kappaleita varten maalattuja tauluja valmistui keikan aikana lisää lavan takaosassa vasemmalla taustalaulajien korokkeen takana. Taiteilijan nimi on Eric Johnson ja työskentely näkyi hyvin yläkatsomoon."
 
Mitä ihmettä tämä tarkoittaa?

Mitä ihmettä tämä tarkoittaa?
 
Just sitä mitä siinä lukee. Tyyppi maalas tauluja lennossa, joihin oli pistetty sen biisin nimi joka oli menossa. Sitten niitä tuotiin lavalla olevaan telineeseen.

Joku kirjoitti HS:n sivulla seuraavasti "Kappaleita varten maalattuja tauluja valmistui keikan aikana lisää lavan takaosassa vasemmalla taustalaulajien korokkeen takana. Taiteilijan nimi on Eric Johnson ja työskentely näkyi hyvin yläkatsomoon."
 
Mitä ihmettä tämä tarkoittaa?
 
Kaveri maalas tauluja siel bändin takana keikan aikana.
E. Hidas.

Joku kirjoitti HS:n sivulla seuraavasti "Kappaleita varten maalattuja tauluja valmistui keikan aikana lisää lavan takaosassa vasemmalla taustalaulajien korokkeen takana. Taiteilijan nimi on Eric Johnson ja työskentely näkyi hyvin yläkatsomoon."
 
Mitä ihmettä tämä tarkoittaa?
 
Lavan kulmassahan vaihtu aina taulu jossa oli biisin nimi. Sillä pienempiä lavoja kiertäneellä turneella kyseinen taitelija maalaili akustisen setin aikana tauluja siinä lavan vieressä samalla kun Neil soitti.
 
Edit. Hitain

Tuli melkein toistettua kesän Springsteenin keikan kaari: alku loistava, välissä vähän hohhoijaa ja sit taas mahtavuutta, mutta jotain jäi puuttumaan. Jostain kumman syystä (Hjallishallin vittumainen atmosfääri?) itse en päässyt lähellekään samaa hurmosta, kuin mitä vuosien takaisella Ruisrockin keikalla koin.
 
Love and only love aloitti keikan uljaasti ja Everybody jatkoi samaa tahtia ja olisinkin toivonut koko keikan olevan jauhot suuhun pukujengille mörinäkitaroilla -osastoa, mutta harmikseni näin ei ollut. Akustisia biisejä olisi saanut olla reilusti vähemmän (nyt melkein puolet keikasta, pöh) ja helvetinmurinoita enempi. Ehkä tästä syystä jopa Cortez jätti vähän kylmäksi.
 
Kohokohtia Love, Everybody, Mother Earth(!) ja Beatles-coveri. Haukoitusta aiheutti melkein koko akustinen osuus (jopa Heart of Gold). No hidden pathin ois voinu korvata vaikka saman levyn Ordinary peoplella; ois ollu vähän reippaampi + keikan mitta ois silti pysynyt melkein samana. Pari tykkiä rokkia encoreen ois kyllä tarvinnu, ni ois jäänyt täyteläinen olo, nyt jäi vaan harmittava murinakitaravajaus.
 
Hartwalla-areenan tunnelmasta tai natsipokeista en taida jaksaa avautua enää tässä, mutta vahvasti ois sellanen fiilis, että en enää koskaan osallistu rokkikeikalle, jossa permannolla on tuolit. Tämänvuotinen Dylan tuli skipattua tämän takia, ja nyt Neilinkin nähneenä (ja hieman pettyneenä), täytyy vaan uskoa: ei se vaan kannata mennä masentumaan, kun asiat vois hoitaa niin paljon paremminkin. Pitää siis vaan katsella Ristoa Tavastialla :)

Mutta miks helvetissä ne penkit permannolla? Tappaa fiiliksen ihan täysin.
 
No emmätiedä, istuin tokalla rivillä siin artistin edessä ja fiilis oli ihan kohdillaan.

No emmätiedä, istuin tokalla rivillä siin artistin edessä ja fiilis oli ihan kohdillaan.
 
Vitosrivissä oltiin hiukan reunassa, ja akustiseen settiin asti keskellä katsomoa möllötti kaksi kusipäätä seisomassa. Kaverin tyttöystävä ei sitten nähnyt puoleen keikkaan mitään.
Muuten penkkeihin ei pahemmin kiinnittänyt huomiota. Mutta olivathan ne nyt silti täysin turhat.
 
Itse keikka oli alusta asti todella rautainen. Ei vain pysty uskomaan kuinka kova karisma, meininki ja kitarasoundi vanhalla käyrällä on vieläkin.
Akustista settiä olisi voinut vähän typistää ja encoressa vetää vaikka Rockin' in the free worldin (muttei missään nimessä Like a hurricanea). Muuten ei todellakaan jäänyt Neil Youngista pahaa sanottavaa.

Juu, hyvä keikka kaikinpuolin, mutta samaa mieltä siitä, että loppuun olisi voinut ladata vielä parit rokit lisää. Nyt keikka loppui vähän kuin seinään. Tuolit kentällä haisee, mutta minkäs teet... Mun mielestä bändi oli varsin oiva: sekä rokit, että slovarit irtosivat mukavasti. Parhaaseen Horse jytistelyyn ei toki ylletty, mutta en sitä odottanutkaan. Saundit olivat kentällä varsin hyvät (3. rivi).
 
Omat suosikit:
01 Love And Only Love
06 Cortez The Killer
07 Cinnamon Girl (tanakasti ja tarkasti jytisi)
09 Mother Earth
13 Heart Of Gold (ihan kiva oli kuulla tällainen täyteläinen bändiversio)
14 Old Man
15 Get Back To The Country (ei ole koskaan ollut suosikkejani, mutta hyvin rullasi)
16 Words (samat sanat)
18 A Day In The Life
 
Selvisikö kenellekkään muuten niiden taustalla olevien kirjainten ja numeroiden perimmäinen tarkoitus? Lopussa siellä luki, että NEIL, mutta mikäs siinä oli muuten ideana? Meni osa sooloista ohi, kun tuota pähkäili. Lavallahan oli myös puhelin, jonka odotin pirisevän ADITL biisn aikana, mutta ihan hiljaa se minusta pysytteli...
 
Tunnelma oli tosiaan vähän turhan harras. Kyllä siellä kentällä voisi antaa porukan seisoakkin, vaikka ne penkit siellä onkin. Noissa käytännöissäkin tuntuu olevan keikkojen välillä eroa. The Who keikalla oli penkit, mutta kaikki nousivat seisomaan heti keikan alussa.